Syksy on saapunut - Autumn is here allready...

 

Heipat ruudun tältä puolelta pitkästä aikaa.

Blogi on pitänyt taukoa kun oikein mitään uutta ja positiivista kerrottavaa ei ole ollut. Pidän edelleen kiinni jääräpäisestikin siitä että elämän negatiivisuuksia en tänne postaile. Jonkinlainen korona-ankeus tuntuu olleen tunkeutunut elämään ja vastuita ja huolia on ollut paljon, eikä silloin positiivisesti kirjoittaminen oikein suju. Lisäksi kesästä irti laskeminen on ollut tänä vuonna tosi tosi vaikeaa. En millään tahtoisi jättää niitä lämpimiä ihania kesäpäiviä taakseni ja siirtyä syksyyn, mutta kai se on pakko. Entisesti syksyihmisestä on tullut kesäihminen. Ennen rakastin syksyä, sateen ropinaa ja pesän rakennusta talvea varten, mutta viime talvi kun talvea ei tullutkaan jätti jälkensä. Kuusi kuukautta jatkuvia sateita, kuraisia koiria, kaatosateessa ajamista ja syksyä jätti jälkensä. Suoranaisen inhon. 

Nyt elämä on ehkä vähän tasaantunut mallilleen ja tuossa loppukesästä tein yhden syyshankinnan. Katse on tänä syksynä suuntautunut hyvin paljon tummaa punaiseen, rikottuihin ja murrettuihin, jopa "likaisiin" värisävyihin mitä itsekin vähän ihmettelen, mutta uusin hankinta joka todella on jo loppukesän alennusmyynnistä on kuitenkin punainen.  

Yllätys, kyseessä oli tietenkin neuletakki...:))

Takki on tiivistä puuvillaa, passeli näihin säihin. Jotenkin nyt mennään niin ihmeellistä siirtymävaihetta etten osaa vielä kaivaa kunnon syystakkeja, en syysnilkkureita, en mitään. Arkea vaan tukka nutturalla kun en ole uskaltautunut kampaajalle siinä pelossa että lopputulos ei ole yhtä kiva kuin edesmenneen anopin leikkaama. 

Värishampoota olen välillä käyttänyt, jotain pitää välillä saada muutosta tähän harmaanvalkoiseen hiusväriin. Leikkauksen olen hoitanut itse kunnes uskaltaudun taas vieraalle kampaajalle. 

Kosmetiikkaakaan en ole juuri ostanut, viimeisemmät ostokset marjaisia nekin. Mansikka shampoo ja hoitoaine (on muuten luomuksi harvinaisen kosteuttava ja hoitava, yksi parhaista kokeilemistani) ja laiskaan ihon puhdistukseen samaisen Mossan vadelmainen Juicy clean misellivesi. 

Tämmöisiä kuulumisia ruudun tälle puolelle. Miten siellä toisella puolella? Tuottaako syksyn tulo yhtälailla haikeutta viime kesään kuin täällä?

Autumn is here allready. With its rain and chilly weather. Im not too thrilled about it, I remember all too well last winter that actually was not winter at all, rather than 6 month lasting Autumn with ever lasting rain. 

I have done only few purchases during the end of the summer, one cardigan in Autumn red and some every day organic cosmetics from Mossa. 

Im leaning towards more darker colors both in interior and in clothing, but havent really made up my mind yet, what are the favourites. Im pretty sure this cardi will be one of them. 

Roosan sävyjä kevääseen - Pink shades to the Spring...

Heipat ruudun tältä puolelta. 

Tuttua vapaa-ajan asua pukkaa. Suuri roosa huivi on jo vanha, samoin vaaleanpunainen kevyttoppis, jonka kaivan uskollisesti joka kevät kun alkaa mieli vähän piristyä ja ilma lämmetä. Jalassa vanhat uskolliset revityt boyfriend farkut, joista olen jo ehtinyt paikatakin suurempia reikiä. Ensimmäisen kerran tänä keväänä laitoin tennaritkin jalkaan. Tosin ilman sukkia ei vielä tarkene. Minulle luottoasu, jollekin toiselle rönttöasu. Jotenkin nyt varsinkin kun 5-kympin rajapyökki on ylitetty, olen ottanut uusia oikeuksia itselleni ja esim. pukeutua revittyihin farkkuihin julkisillekin paikoille jos niin huvittaa. Ruuankin kanssa olen vähän kränännyt, en enää halua syödä muiden mieliksi ruokia, joista en oikein ole koskaan tykännyt. Jonkunlaista 5-kympin uhmaa siis liikkeellä...:))

Muuten katsaus kevään trendeihin osoitti että siellä on nyt myös vaaleanpunaista ja liki kaikki on trendikästä. Jakkuja kevääksi oli ruutua, raitaa, neonvärejä, pastellisävyjä ja vähän tuollaista 90-luvun meininkiä. Sen kerran eläneenä en ole aivan varma siitä että haluaisin pukeutua pidempään jakkuun kääriä hihat ja muistella nuoruutta. Mutta kun lämpöaalto joskus iskee, kaivan pastellisävyiset jakkuni kaapista. 

Tänne kuuluu sitä tavallista korona-arkea, Uusimaa eristyksissä edelleen. Joinain päivinä ahdistaa mieltä enemmän ja joinain vähemmän. Minä olen purkanut pahimmat remppahommiin mitä täällä aina riittää. Makkarin tapetoinnin lisäksi tapetoitiin vielä jämillä yksi tuulikaapin seinä ja ikkunaseinä kodinhoitohuoneesta. Maalasin myös tosin jo useita viikkoja sitten tuulikaapista kaapit ja vaihdoin niihin vetimet ja tällä viikolla maalasin eteisestä yhden seinän omasekoitteisella sävyllä, joka syntyi niistä purkeista joita oli kaapissa Nimesin sen Maarumäen greigeksi.. Seinä on odottanut pitkään että joku kittaisi kissan raapimajäljet ja maalaisin vaanhan öklön vaaleankellertävään taittuvan muka valkoisen seinän uudelleen. Kaapista tosiaan löytyi värejä, joten työn vastapainoksi heiluttelin vähän pensseliä... Sisäinen pakko ajaa välillä tekemään luovia juttuja työn vastapainoksi. Arvatkaa mitä hovikuvaaja sanoi kun tuli töistä kotiin ja huomasi että taas on vaimo heilunut pensseli kädessä? Sanoi vaan että "oho, onpa kivan värinen". Mies suhtautuu yllättävän joviaalistii vaimonsa oikkuihin... :))

Mitenkä olette pärjänneet siellä ruudun toisella puolella? Pitkääkö Korona-ahdistus otteessaan vai oletteko saaneet ajan kulumaan?  Poikkeuksellista aikaahan tämä on meille kaikille, mutta ihminen on aika sopeutuvainen, joskin ymmärrän hyvin että kaikkein ekstrovertimmeille ihmiselle tämä tuottaa vielä enemmän tuskaa.

Minulla alkaa maanantaina talviloma, hovikuvaaja ei lomaile, joten käytännössä olen täällä koirien ja kissan kanssa itsekseni kaiket päivät, saa nähdä mitä siitä mahtaa tulla? Tuleeko ahdistus vai puutarhapuuskia vai mitä? 

Pääsiäinen, kaivakaa puput ja noidat kaapista ja on aika narsissienkin. Meillä valitettavasti ole ole kuin yksi pääsiäispupu ja narsissienkin sijalla on ihan vaan ruokakaupan tulppaaneja. 

Hyvää pääsiäistä ihanaiset, pitäkää huoli itsestänne<3 

Pink shades for the Spring. I love them every year over and over again. Pink is something to celebrate Spring.  This time with old ripped boyfriend jeans and sneakers. And this old animal pring pink scarf that is so soft, huge and warm. 

Be healthy and Safe<3 

Rumat roskiin... Ugly clothes into trash...

Heipat täältä Uudenmaan periferiasta. 

Minähän asun Uudellamaalla, mutta tosi harvaanasutulla seudulla. Uusimpien uutisten mukaan ollaan pian eristyksissä ja noita surullisia raja-aitoja pystetään jo.. Kaikki eivät siitä tykkää ja erilaisia spekulaatioita kuulee joka viestimestä. Jokaisella "asiantuntijalla" tuntuu olevan oma näkemyksensä Korona-asiassa. 

Hovikuvaaja ajeli eilen illalla moottoritietä pohjoisesta etelän suuntaan klo 20.00 kotiin tullessaan ja sanoi että pohjoiseen päin oli liikennettä ihan kuin olisi ollut klo 16.00 ruuhka normaaliaikana, joten se siitä eristyksestä... Minä en kommentoi ihmisten tekemisiä puoleen tai toiseen, koska mikään ei tällä hetkellä oli absoluuttinen totuus. Totuus on että kukaan ei oikeasti tiedä miten mikäkin asiaan vaikuttaa, kaikki on enemmän tai vähemmän spekulointia. Itse kuulisin mieluummin WHO:n tai maailmalla pandemioita nähneiden mielipiteitä ja laskelmia. Ei sillä että nyt mitenkään kyseenalaistaisin suomalaisten osaamista, mutta kokemus ajaa minusta tässä nyt osaamisen ohi ja kuuntelisin mieluummin kokemuksen ääntä. Olen muutaman maailmalta tulleen mielenkiintoisen mallinnuksen nähnyt ja ne olivat aika tylyä nähtävää. Ainoassa mallinnuksessa, jossa koko väestö ei sairastunut tai kantanut virusta, oli sellainen jossa liikkeellä olevien kansalaisten määrä oli 8% väestöstä. Mutta se nyt oli vain yksi mahdollinen skenaario sekin. Eikä ollut tehty suomalaisista tai suomalaisia varten. 

Mutta hei, ei puhuta enää viruksista. Sitä asiaa tulee niin paljon joka töötistä että itseä on ainakin uutisointi ja uutisten lukeminen alkanut jo ahdistaa. Olen tällä viikolla lukenut aamuisin uusimmat uutiset ja tiedotteet ennen töihin ryhtymistä ja ei se mikään kiva aloitus päivälle ole. Koitetaan nyt lopettaa ainakin tämä viikko johonkin kivaan!

Minulla on menossa "rumat roskiin-operaatio" Ei tietenkään roskiin, mutta kierrätykseen se minkä voi laittaa ja rikkinäiset ja muuten raihnat vaatteet vaan roskiin tai rättikäyttöön. Operaatio sai alkunsa kun löysin tämän kivan rauitatunikan 17 eurolla Tokmannilta. Omppuvartaloisena ja pitkäselkäisenä minulla on aina sama ongelma normaalien puseroiden (standardipituus on yleensä 64cm ennen ekaa pesua ja pesun jälkeen ei jää sitäkään) kanssa, niistä tulee napapaitoja, mutta on vaan vaikea luopua ehjästä vaatteesta.

 Tai sitten toinen vaihtoehto on se että kaapissa on vuosiakausia olleita rumanvärisiä puseroita, joista en ole enää moneen vuoteen tykännyt, mutta ne taas kieltäytyvät edes kutistumasta käyttökelvottomiksi. Nyt päätin ottaa kovan asenteen ja KAIKKI liian pienet tai rumat menevät armotta pesusta tullessaan kierrätykseen. Ei ole mistään kotoisin nuukana kotonakaan kulkea vaatteissa missä ei tunne itseään nätiksi tai ne eivät ole edes mukavia päällä. 

Nyt kertakaikkiaan lopetan olemasta Sulo Vilen ja olen ihan varma siitä että jäljelle jää silti paljon ja vähän vielä enemmänkin vaatteita joissa viihtyy ja tunteen itsensä jokseenkin kauniiksi. 

Ihan uteliaisuudesta kysyn, onko siellä ruudun toisella puolella kenelläkään sama Sulo Vilen-ongelma? Nuorisolle tiedoksi, Sulo Vilen oli fiktiivinen kaiken säästävä nuuka hahmo komediasarjassa Tankki Täyteen (klik), joka naurattaa ainakin minua vieläkin. 

Joskus nuorena katselin mummini tavaroiden säästövimmaa kauhulla ja ajattelin että minusta ei koskaan tule samanlainen...:)) 

Joopa joo, ei se omena vaan kovin kauaksi puusta voi lentää ilman siipiä...:)

Vaikka blogi on nyt päivittynyt vähän harvemmin niin koitan instassa jakaa teille vähän sitä kauneutta mitä näen kotona ja ympärilläni joka päivä. Ulkopuolella maailma on nyt vähän aikaa ruma, mutta silti ympärillä löytyy kauneutta ja hyviäkin asioita. Mm makuuhuone sai uutta tapettia viime viikolla, siitä kohta lisää blogissakin. Ja mun hulvattoman hauskat tulppaanit valtaa tilaa olohuoneessa...

 Vähän jotain ryppyvoidettakin on taloon kulkeutunut. 

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne ihanaiset<3

As I bought this tunic I decided not to hold on to anything too Small, too ugly or something unpractical anymore. I have huge Project going as I am sorting out my clothing and letting everything I dont love anymore to go. Im not actually putting good clothes to trash, but recycling them in one way or another. I admit Im a bit cheap (yeah, just look at the blog name) and I have hard time to let go of clothes that are just a bit too Small or I dont like anymore... Now I have promsed to myselft to change and hold on to only the best and the pretty ones. If I would let go even half of my clothes I would Still have more than enough to last my lifetime. 

How about you? Do you hold on to clothes and have hard time recycling the ones you dont like anymore?

Tukka nutturalla syksyä kohti ja kuulumisia... - Hair bun and outfit for Autumn days...

Heipat taas. Täällä ollaan. 

Tällä kertaa päivän asuna taas yksi neuletakki.

Tukka nutturalla palattu töihin kesälomalta pää pyörällä työ- ja pieniä kotiremppa-asioita...

Kesäloma tuli ja meni. Kaikenlaista hommaa, joista osa jäikin sitten vielä syksyn töiksi. Ainoa mikä jäi käymättä olivat ne asuntomessut, se vähän harmittaa, sieltä olisi voinut saada vähän sisustusinspiraatiota syksyksi. Syksyinen pesimäkausi kotona alkaa nimittäin pimenevien iltojen myötä nostamaan päätään. 

Töissä on ollut niin kylmä että sukat pyörii jalassa. Ilmastointi on jokseenkin sekaisin kun samassa kerroksessa tehdään remppaa ja remppamiehet ovat mm. peittäneet ilman ulosmenoventtiilit. Joopa. Yhden päivän olin talvisessa villaisessa neuletakissakin jo. Muuten olen vielä yrittänyt pärjätä näissä kesäversioissa, joka näissäkin asukuvissa päällä on. 

Varsinaisesti en ole tehnyt yhtään vaateostosta, en kesäksi enkä syksyksi. Olen päättänyt että näillä mennään niin kauan kunnes vaatekomerotkin on kunnolla siivottu. Kirpparipöytäkin on varattu vielä viikoksi. 

Tukka on nutturalla kun ei ole ollut edes halua mennä kampaajalle. Vanhat lukijat muistavat että viime helmikuussa poisnukkunut anoppini on viimeiset vuodet aina leikannut minun hiukseni ja sen muutaman kerran kun olen käynyt ulkopuolisella kampaajalla en vaan ole ollut tyytyväinen lopputulokseen. Nyt on sitten vielä mietinnässä että mitäs nyt hiuksille? Kiireen keskellä pitkäksi venähtäneen pehkon kääräiseminen nutturalle heti pesun ja pienen kuivauksen jälkeen on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Sielläpä ovat poissa silmistä, poissa mielestä ja saavat ainakin nauttia hiuksiin jätettävän hoitoaineen vaikutuksesta ihan rauhakseen. Nuttura tuntuu ihan omalta kun on suuren osan elämäänsä elänyt pitkien hiusten kanssa, joskin tässä iässä kun naama venähtää alaspäin, lyhyempi leikkaus olisi tietty nuorentava. 

Ensi viikoksi on luvattu hellettä, saa vielä vähän nauttia ballerinoissa kävelystä ja sukattomuudesta!

Mitä sitten kuuluu? Noh... kiirettä kai olisi oikea vastaus. Monenlaista menossa, töiden ohessa kierrätyskuisti rakentuu pikkuhiljaa hovikuvaajan kanssa kaksin tehden. Hommaa kanittaa kelit, jolloin maalaaminen on mahdotonta ulkona ja vanhojen kierrätysikkunoiden siivous ja maalaus. Lautaakin pitäisi hakea. Viime talven lumikuormasta kärsinyt sadevesikouru räystälautoineen menee sekin vielä ennen talvea vaihtoon. Kuistista ei tule mikään nurkat suorassa oleva lasitettu parveke, vaan sananmukaisesti kierrätyskuisti vanhoine kierrätysikkunoineen. Tykkään vanhasta ja kierrätetystä. Pilkun päälle tehdyt lasikuistit kovapuisine kalusteineen eivät oikein ole mun juttu. 

Vaikka nyt on vasta yksi nurkka vähän suojassa tuulelta ja sateelta (yläosa ja talon värinen ulkolaudoitus vielä puuttuvat) olen jo nautiskellut siitäkin vähästä. Tarkoitus on että sade ja lumi eivät kerääntyisi ihan ulko-ovelle. Naapurikin oli kyllääntynyt astumaan suoraan hankeen ja sielläkin on jo lasitettu kuisti valmiina. Vanhoissa taloissahan kuisteja perinteisesti on.

 Varmaankin ihan samasta syystä. 

Hovikujaaja on kurssilla, minä hilpasen koirien kanssa

pihatöihin, niitä riittää...

Autumn is coming fast. Every year it seems to come sooner and sooner. It makes me feel little sad. Its hard to say goodbye to summer. Lucky enough the weather forecast promised next week summer weather. So Im trying to stuck on summer shoes for a little bit longer and use summer cardigans. It also gives more time to build our little porch for the winter. Its been unpleasent get all the rain and snow up to the door untill now. Im so waiting for the porch to be done and enjoy sitting in a little chair watching the rain with lanterns. 

Weekend is here, enjoy<3 

Boheemisti kotona - pellavamekko - Boho style at home - linen dress...

No, niin.

Nyt voin virallisesti julistaa 5-kympin kriisin alkaneeksi. Pari vuotta sitten olisin varmaan pyllähtänyt istumaan jos joku olisi väittänyt että seuraavaksi ostan pellavaisen liivi-mekon. Tai siis voihan tätä käyttää ilmankin puseroa alla, mutta minä miellän sen näin käytettäväksi... Tämä mekko on siis muutaman viikon takainen ostos Kellokosken ruukkialueella olevasta liikkeestä. 

Taisin mainita siitä jo aiemmin. Ruosteinen Kuu. Siellä myydään kaikkea kivaa ja kierrättämällä tehtyä Vintagea ja uutta. Oranssi Uni-merkkisiä pellavaisia mekkoja, jotka on tehty kierrätymatskusta ja muitakin vaatteita. Sisustusta ja koruja. Kannattaa käydä jos Kellokosken ruukin likeellä liikutte. Samalla alueella on myös Tehtaan kirppis, Ruukki shop ja Kinuskilla lounas-kahvila. 

Pikkusen on ilmoja pidellyt. Aika lämpimästi on nyt helteen jälkeen saanut pukea. Toivottavasti vielä tulee vähän lämpimiä ilmoja. Puolet kesävaatteista odottaa vielä käyttöä. Ei ole tarvinnut paljon uusiin vaatteisiin tänä kesänä satsata, helteellä kun ei tarvinnut juuri mitään muuta kuin ne kaikkein ohuimmat vaatteet mitä kaapista löytyi ja nyt kun kylmä pohjoispuhuri puhaltaa saa jo pitää vähän syksyisempiä vaatteita. 

Vielä muutama päivä lomaa ja asuntomessutkin vielä käymättä. Tänään on vuorossa rautakauppa, pitää hakea vähän maalia ja nauloja. Vanhassa talossa riittää aina jotain laittamista... Eikä muuten valmista tule koskaan. Ehkä tässäkin on sama juttu, että ei se määränpää vaan itse se matka...

Linen dress for home. Im not sure I would have looked this dress twice couple of years ago but seems that I have found my boho self lately. I enjoy wearing boho style and easygoing outfits. They are the best and easiest for summer. No ironing, no nothing. Just wash & go...

Kesäinen neuletakki - Summer cardigan...

Heipat taas. Viikko vierähti taas niin että hupsis... 

Täällä viikko oli vähän takkuinen, hovikuvaajalla flunssa ja allekirjoittaneella oli vatsatauti. Omituinen kesä kerrassaan, töissä on ollut kaikkea keuhkokuumeesta tavalliseen flunssaan, vaikka on ollut kohtuullisen lämmin kesä! Itselläkin on vähän tukkoinen olo, äiti oli juuri flunssassa ja hovikuvaajan flunssa ei tunnu hellittävän. 

Töissä on pakko pukeutua kesälläkin lämpimästi, viime viikolla toimistolla oli tosi viileää. Varpaat palelivat koko ajan ja niska sai taas kaikenmaailman puhalluksen päälleen. Yksi päivä kuulkaa istuin omalla paikallani ja oli pakko vetää villainen poncho, jota pidän toimiston kaapissa päälle kun oli niin kylmä!

Kesän lempparineuletakiksi on jostain syystä noussut tänä kesänä juuri tämä hiekan värinen neuletakki, vaikka usein suosin vaaleampaa. 

Kaikki hiekan sävyt, vaaleat ja tummemmatkin miellän itse vähän harmaaseen taittaviksi ja juuri siksi ne on omia lemppareita. Punaiseen taittavat beiget värit ovat puolestaan niitä, jotka vievät väriä naamasta, eivätkä muutenkaan ole omaan mieleen. Ei vaatteissa, eikä myöskään sisustuksessa. 

Vielä olisi n. 3 viikkoa lomaan, ensi viikolla tosin on vielä edessä käynti Ihotauti- ja allergiasairaalassa, jossa taas leikellään nenästä lisää ja katsotaan onko siinä vielä tyvisolusyöpää. Muistakaahan ihanaiset tuo auringolta suojautuminen, solujen mutaatio pahanlaatuiseksi saattaa ilmetä vasta vuosikymmenten päästä. Ei minun ikäisteni lapsuudessa mitään aurinkosuojaa laitettu, lähdettiin vaan koko päiväksi kesällä pyöräilemään ja uimaan, välillä käytiin kotona tai ystävän luona syömässä ja taas mentiin. Voitte arvata että aurinko ehti todella tarrata ja polttaakin aina silloin tällöin.

Huomenna jo heinäkuu! Kesä puolessa välissä. 

Nautinnollista sunnuntaita ja lomaa niille, jotka jo lomalla ovat<3

Casual summer cardigan. You might wonder why cardigan in the summer? Eearly mornings are super chilly here in Finland and evenings very often too. Not to mention that we have a  chilly Office and there is no way I can survive that just in camisole or in t-shirt. 

Sleeves summer blouse and cardigan, ballerinas. Thats equals summer uniform for me. Light cardigan is easy to take off and carry if its warm during day time. 

Enjoy the summer Sun<3 

Boheemisti ja arkisesti kotona - Homely boho style...

Heipat täältä hitaan puoleisesti päivittyvästä blogista. Olette olleet ajatuksissa ja kamerakin on ollut tiiviissä käytössä, mutta aika on ollut taas hieman kortilla ja kaikenlaista kapulaa vähän blogirattaissa. Vaan täällä ollaan taas. 

Olen pohtinut viime aikoina jopa blogin lopettamista ajan puutteen vuoksi ja vähän myös sen vuoksi että kun tätä on tullut tehtyä jo vuosia niin onko minulla teille mitään sellaista annettavaa, jonka vuoksi jaksaisitte tuhansien blogien joukossa tätäkin vielä lukea? Pitäisi uudistua, jaksaa olla ajan hermolla ja löytää kiinnostavia ajatuksia jaettavaksi. Joskus se on hieman vaikeaa, koska oma elämä on oikeasti aika tasaisen arkista. Vaikka ei arkisessa mitään vikaa ole, tykkään nyhjätä kotona ja maalla riittää aina hommia. Luulen että tulisin kerrostalokaksiossa tylsistyneeksi. Vaikka pihatöitä ja muuta on täällä paljon, jotenkin vaan mieli lepää luonnon helmassa. Meillä talitintit pesii kuistin räystään alla, siellä on jo poikasetkin ja harmaasieppokin kahden metrin päässä olohuoneen ikkunasta pienessä koristekuusessa. 

Pidin tuossa jopa jo toissaviikolla yhden kesälomaviikon, jonka tarkoitus oli puhtaasti levätä, tehdä arkisia juttuja kotona ja nauttia keväästä koirien kanssa kun hovikuvaaja ei saanut sille viikolle kesälomaa. Viikko humpsahti niin nopeasti ettei oikein edes tajunnutkaan. Vähän sain raivattua huushollia ja uudistettua maalisudilla takan edustaa ja keittiötä. Niistä postausta tulossa. Seuraavalla viikolla sairastinkin sitten muutaman päivän oikein kunnon vatsatautia ja sen jälkeen kesti aikaa kerätä energiat takaisin ja tasapainoon vuorokausirytmin taas muuttuessa normaaliin aikaisin ylös ja töihin. Tuo illan pitkä valo häiritsee jo nukkumarytmiä. Tuntuu hassulta mennä nukkumaan auringon paistaessa täydeltä terältä. Pakko jo vähän yrittää huijata kroppaa pimennysverhoilla ja yrittää saada iltavirkku keho uskomaan että on nukkumaanmenoaika. 

Arkityyli viime aikoina on koostunut melkeinpä samoista revityistä farkuista ja erilaisista yläosista sään mukaan. Vähän aikaa sitten kaapista bongaamani vanha puuvillatunika on ollut yksi suosikki ja boheemisti olen vaan heittänyt sen ihan silittämättömänä pesun jälkeen päälle. Revityt farkut kaipaisivat jo paikkaa, mutta sitä odotellessa ovat saaneet kelvata reikineen kaikkineen. Viihdyn tässä asussa superhyvin, joskus käy mielessä että onkohan tämä ihmisten ilmoille liiankin rento, mutta miksi ihminen ei saisi pukeutua omannäköisesti missä iässä vaan? Tykkään muuten bongata tuolla ihmisten ilmoilla ollessani persoonallisen näköisiä asuja ja värejä. Ja peukutan sen puolesta että iän ei  pidä antaa rajoittaa vaan päinvastoin. Saa olla enemmän oma itsensä ja nauttia siitä. 

Mitä mietteitä siellä toisella puolella ruutua persoonallinen pukeutuminen herättää? Hyvä vai huono juttu? 

If you ask me, personal style is important thing. It reflects who we are and its important to feel like home in our freetime. Im big fan of comfy and relaxed style at home. Lately my absolute favorites have been ripped jeans and wrinkled tunics. Laid-back style is easy to wear and easy to move in. Anything that straines is a really big no-no to me when Im not at work. Allthough I must admit that my old ripped jeans are becoming a bit too ripped and in need of some patching… But in the meantime, Im just going to enjoy them. I would like to learn more about how to bring together pieces to match a nice well balanced flowvy boho style. 

Asut kylmään ja lämpimään päivään - Oufits for cold and warm spring days...

Kuten lumesta näkee nämä  kuvat on räpsitty juuri ennen pääsiäistä kun meillä oli vielä aika paljon lunta siinä missä Helsingissä ei enää ollut lumen häivääkään. Nyt pääsiäisen aikana se on melkein jo kokonaan hävinnyt. 

Molemmat asut ovat yhtälailla hätäisesti kaapista aamulla haalittuja. Kun nukkuu pommiin eikä ole laittanut illalla vaatteita valmiiksi, on melkoisen kiireen seurauksena aina aikalailla neutraalia ja minulle normia toimistovaatetta. 

Ulkona kuvattu asu oli aika passeli lämpimälle päivälle ja sisällä kuvattu taas sopiva siihen kun aamulla lähti töihin -6 asteen lukemissa. Kaivoin vaaleanharmaan lämpimän neuletakin kaapista ja totesin että sekin on jäänyt koko talven käyttämättä. No, nyt sitten pääsi käyttöön. 

Ensi viikolle täytyykin sitten jo alkaa miettimään lämpimän sään asuja, jokohan sitä tarkenisi ajalle vaikka ihan neuletakissa töihin tai jopa bleiserissä? En ole vielä näin pääsiäisen jälkeen ajatustakaan uhrannut asuille, pieni siivouspuuska sen sijaan on kotona menossa. Kevätaurinko kuin paljastaa armottomasti kaikki nuhjuiset nurkat.

Täällä on vähän istutettu myös orvokkeja ja tänään ajattelin istuttaa ulos pelargonioita, joskin ne on nostettava pahimmiksi hallaöiksi sisälle. Ihan vaan vinkkinä jos teiltä pääsee pelargonia paleltumaan, se kyllä lähtee siitä huolimatta vielä kasvuun kun vähän aikaa odottelee, aika sitkeitä sekä kylmälle että kuumalle säälle nuo vanhan ajan pelargoniat.

Before Easter we had warmer days and colder days. But still a bit of snow even. These are my go-to-outfits from last week. Light colors but warm materials for Spring days. 

Kun pohjoisesta tuulee - When wind blows from the north...

Pohjoistuuli. Aamulla satoi lunta ja alijäähtynyttä vettä, tiet taas lumessa ja jäässä. Arvatkaapa tuntuiko ihan omalta elämältä? Omassa elämässä on koko lopputalven ja kevään puhaltaneet negatiiviset jutut ja elämän vastatuulessa ei ole ihan normaalisti blogikaan päivittynyt. Vastatuuli ei vieläkään ihan ole loppunut, mutta kevät tulee vääjäämättä surunkin läpi. 

Vaatevalinnat ovat olleet lämpimiä ja mukavia, vanha vihreä oikeaa villaa oleva neulepuserokin pääsi päälle syksyisestä väristään huolimatta. Vilukissana odotan kunnon kevättä ja luulen että vaatteisiin liittyvät kevätinspiraatiot tulevat vasta lämmön ja auringon myötä. Joskin aurinko raadollisesti paljastaa myös likaiset ikkunat ja viime aikoina olen toivonut että vitsi kun meillä kävisi siivooja edes kerran. 

Oma jaksaminen on edelleen ohuessa. "Ylimääräisiä" velvollisuuksia on kevät myös tuonut tullessaan ja ne tuntuvat fyysisen jaksamisen haasteena nyt kun vielä kunto ei ole pitkittyneen flunssan jäljiltä kohdallaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä että ainakin meillä töissä on flunssa-aalto vihdoin katkennut eikä talo ole enää täynnä flunssaisia ihmisiä jotka yksitellen kaatuvat petiin. 

Mietin pitkään että jaanko viimeisimmän elämään tulleen surun tänne blogiin saakka, mutta päätin olla jakamatta, olkoon tämä paikka, jossa saisi ennemmin aurinko paistaa. Sen verran kerrottakoon että meidän eläinkatras vähentyi viikonloppuna yhdellä rakkaalla jäsenellä ja se tuntuu tässä menetysten keväässä tosi epäoikeudenmukaiselta. 

Kevättä odotellessa kääriydyn iltaisin kotonakin villaan ja nytkin takassa palaa tuli. Mikään mahti maailmassa ei saa tuonne pohjoistuuleen enää vapaaehtoisesti menemään. 

Kevättä odotellessa, nauttikaa loppuviikosta<3 

Im not finding the right Spring mood right now. Im guessing that the chilly north wind has something to do with it. It was snowing last night and this Morning everything was chilly and icy. Roads, yard, car... and my mood. 

Untill the Spring really comes, Im enjoying warm woolen sweaters like this green one. 

Neiti kevät ja muita juttuja - Spring and other stuff...

Otsikko on kömpelö aasinsilta keväiseen asuun, Sir Elwoodin duo keikkaan Porvoossa eilen ja auringon haitallisuuteen. 

Kaikki varmaan tietävät biisin Neiti kevät Sir Elwoodin hiljaisilta väreiltä. Se soi eilen duon keikalla Porvoossa ihan viimeisenä biisinä. Tykkään ko. bändistä ja tuostakin biisistä vaikkei se olekaan ihan oma lemppari, muita itselle rakkaampia biisejä löytyy bändin suuresta valikoimasta. Elwoodit ovat soittaneet liki 30 vuotta (saattaa olla 30 vuotta ensimmäisestä biisistä tänä vuonna), ja saman 30 vuotta olen kuunnellut tuota musaa, tykkään erityisesti bändin karheasta lähestymisestä ihmisen eloon ja taitavasta pianonsoitosta ja jazzahtavasta meiningistä. Ja jännä juttu, livenä vielä parempaa kuin levyltä kuultuna. Eilen tosiaan oltiin kuuntelemassa loppuunmyytyä keikkaa Porvoon taidetehtaalla ja oli kiva ilta. Jengi lauloi osan biiseistä mukana ja tunnelma oli just niin rento ja kotoinen kuin pitääkin. 

Tämä asu ei ollut päällä eilen vaan perjantaina. Kuten kuvista näkyy, meillä kevät ei ole ihan niin pitkällä kuin vaikkapa Helsingissä. Lunta, jäätä ja kuraa löytyy ihan kotitarpeiksi. Vielä siis mennään bootseilla ja haaveillaan pikkukenkien pitämisestä. Vaaleanpunainen kevytuntsika päätyi ensimmäistä kertaa päälle ja se on kuulkaa varma kevään merkki. Yhtään uutta kevätvaateostosta en ole tehnyt, joten vanhoilla mennään. Ja minusta se on hyvä juttu jos omasta komerosta riittää yhdisteltävää useaksi kevääksi peräkkäin. Takissa ei ole kaulusta ollenkaan ja minusta se on paras mahdollinen, koska silloin siihen on helppo kelin ja mielen mukaan yhdistellä erilaisia huiveja ja lopputulos on aina uusi. 

En tiedä näkyykö sinne ruudun toiselle puolelle jos tarkasti katsoo, mutta naamassa on näissä kuvissa vielä ihoteippi nenän vierellä (jatkossa siinä tulee olemaan arpi), siitä on nyt talven ja kevään aikana leikattu parikin kertaa tyvisolusyöpä. Koska talvi ja alkukevät on mennyt ihan muissa murheissa ja pitkittyneessä flunssassa, joka muuten alkoi saman tien viimeisimmän leikkauksen jälkeen en ole paljon asialle ajatuksia ehtinyt suomaan. Vastustuskyky vain sanoi työsuhteensa irti heti leikkauksen jälkeen. Tikit poistettiin vähän yli viikko sitten, mutta koska haava ei ollut ihan kiinni vielä niin tähän saakka siinä on ollut tuo teippi ja silmälasit myös painavat juurikin haavan kohdalta. Tyvisolusyöpä on onneksi "kiltti" ihosyöpä, joka ei yleensä lähetä mitään etäpesäkkeitä. Lääkärin mukaan ihosyöpä kasvoissa on lähes aina seurausta auringon säteistä, jotka ovat vaurioittaneet ihoa mahdollisesti jo nuoruudessa ja solut ovat aikojen saatossa alkaneet tekemään mutaatioita. Tyvisolusyövän synty voi kestää jopa 30 vuotta. 

Nyt kevään kasvan aurinkoaltistuksen myötä on hyvä pitää mielessä että aurinko on aina haitallista, varsinkin meille tosi vaaleille ihmisille. Lisää ihosyövästä voi käydä halutessaan kurkkimassa tuosta linkistä. 

Tästä kaikesta huolimatta, nautitaan keväästä ja sunnuntaista!

Spring is finally here, not yet try and pretty ( as you can see from the pictures) but slowly getting there. Pink is sure mark for spring. I have not purchased any new spring clothes so I had to go shopping in my own closet and found this favourite spring jacket. Not time for sneakers yet so I have been wearing mostly boots. 

During this winter I have been in small skin operation twice. If you look close enough you can see the tape beside my nose. I had  basal cell carcinoma, that is hopefully now gone completely. It had to be operated twice since it was colorless and not entirely removed on the first time. Now I am going to have a scar, but if the cancer sells are now completely gone, its worth it. Doctor said that its most likely result of being in the sun a lot as a child or young age. It takes years, sometimes even 30 years to metabolize as cancer. 

So enjoy the Spring but stay out of too much sun!

Uusi harmaa neuletakki - New asphalt grey cardigan...

Mietin tänään että miten tässä oikein näin kävi? Missä välissä minusta tuli niin paljon neuletakki-ihminen että voisin esitellä kohta itseni "Sari, villatakki-ihminen". Tuliko minusta yhdessä yössä mummo vai kuinka tässä näin kävi? 

No niin tai näin, niin tämä sama neuletakki minulla on entisestään beigenä (miten niin ennalta arvattava?) ja nyt siis myös asfaltin harmaana. Ja miten olinkaan tänään onnellinen kun sain sen vetäistä ensimmäistä kertaa päälle töihin. Tähän saakka siinä olisi tullut liian kuuma. Asustin sen torista hankkimallani silkkihuivilla ja viime vuonna hankituilla bikerbootseilla. Ja tunsin olevani syvästi minä. Jos olisin asu, niin jokseenkin tälläinen olisin. Nyt joku siellä tietysti ajattelee että joo... onpa harmaa ja tavallinen tyyppi... Mutta joo, kyllä varmaan olenkin. Hyvin arkinen, jalat maassa jopa pessimistisyyteen saakka olen muutenkin luonteeltani. Josko joskus vielä oppisin viilipytyksi niin olisin vielä onnellisempi.

Oli ihan mukava työpäivä tänään, mutta töistä kotiin ajaessani en päässyt kovin montaa kilometriä kommentoimatta kanssa-autoilijoita. Onnekseni olin yksin autossa. Joskus en vaan voi ymmärtää miksi Kehä I:stä pitää ajaa 60km tunnissa kuivalla kelillä kun rajoitus on 80km? Ja miksi se nopeus pitää kameran kohdalla laskea alle 60km:n? Ei ne poliisit naamakuvia meistä tavallisista pulliaisista halua, ne haluaa aidot kaaharit kiinni. Oli olevinaan ruuhka, joka loppujen lopuksi paljastui uudeksi citymaasturiksi joka keskimmäisellä kaistalla lallatteli menemään 60km tunnissa ja tavallinen ja raskas liikenne yritti päästä ohi molemmilta puolilta... Kauhean monet ihmiset nykyään plaraavat älypuhelinta ajaessaan ja silloin se ei kuulkaa suju se homma. Ei itseltä eikä muilta... 

Mutta ihanaa, pakkanen tuli, uusi neuletakki on lämmin ja minähän en nyt sitten enää mudasta ja pimeydestä valita. Lallattelen menemään ja yritän olla stressaamatta. Tuli jo rytmihäiriötkin jo takaisin, kun ei meinaa ihmisten aikana kotiin päästä...

Kivaa alkanutta pakkasviikkoa ihanaiset<3 

I I were an outfit, I would probably be this one. Greay and warm and cozy and very ordinary. I love my new grey cardigan, I allready have this same cardigan in beige and when I saw a while ago that the same model is sold again this year I bought this one. Great  with anything, its warm and not ichy at all. You can actually wear just a t-shirt underneath like I did today. I wanted to wear it with biker boots to give it some edge. Perfect back office outfit for chilly days. 

Päivän casuaalit eli harmaa neuletakki - Todays casual grey cardigan...

Mitenköhän tuokin casual sana on suomen kieleen rantautunut? En varsinaisesti ole omituisten lainasanojen ystävä, mutta jotenkin mikään ei oikein ole hyvä käännös suomeksi tuolle sanalle ja se kuitenkin ehkä parhaiten kuvaa henkilökohtaista tyyliäni. Aina yhtä casual toimistolla tai muuten. Elämässäni oli joskus jakso jossa casual ei työpaikalle käynyt ja vaikka vaihdoin työpaikkaa niin jotenkin se kynähame-avokkaat tyyli jäi pitkään päälle. Nykyään kun istun päivät pitkät satulatuolissa, olisi moinen mahdotontakin.

Mikä on sen helpompaa kuin tunika ja tunikan päälle lämmin harmaa pitkä neuletakki? Halusin vielä rikkoa asua enemmän casuaaliksi ja valitsin kamelin väriset nilkkurit. Voisikohan casual sanan kääntää arkiseksi? Sekään ei ehkä kerro sanasta tarpeeksi. Casual varmaan sanana rantautui Suomeen joskus silloin kun oli vielä jotain business tilaisuuksia joiden kutsuissa luki asuna vaikka "Business casual tai Smart casual"

No, joka tapauksessa casual on paras..

Lämmintä toimistolle ja pitkästä aikaa kaivoin tämän kuviotunikan sen alle. Hovikuvaaja kysyi että mikäs tunika tuo on? Ja muuten tykkäsi kovasti asusta. Tosin väitti ettei ole KOSKAAN nähnyt sitä aikaisemmin ja minä taas väitän että ihan varmasti on, ei vaan muista. Tunika nimittäin on mm. täällä ollut aiemmin kuvissa. Miehet!

Eilen oli kuulkaa kotona sellainen suursiivouspäivä että pois alta! Pesin kaikki sohvien ja nojatuolien päälliset, koneeseen mahtuvat pikkumatot,vaihdoin sohvan värin, ripustin puhtaat valkoiset pellavaverhot olohuoneeseen ja vaikka mitä... Puuskan aiheutti se että meillä on ollut viimeiset 3 viikkoa poikkeuksellisen kosteaa ja tihkusateista niin että piha ei ole kuiva koskaan ja eläimet ovat tuoneet enemmän kuin paljon hiekkaa, lehtiä ja kaikenlaista roskaa sisälle. Viime keskiviikon työreissulla Tampereella totesin että monessa muussa paikassa on ollut paljon kuivempaa. Tampesterissa oli kuulkaa myös harvinaisen kaunis ruska. Paljon kauniimpi kuin täällä etelämmässä. 

Se on sunnuntai, leppoisaa sellaista teillekin toivottelen<3 

Casual grey cardigan and casual tunic. One of the easiest outfits to combine. I must admit that I love casual outfits. There has been time in my life when casual wasnt possible at workplace and now Im taking back that time. No more official outfits for me. Casual is so much easier, comfy and variants are endless! 

Sunday allready, Enjoy<3