perjantai 31. heinäkuuta 2020

Heinäkuun kuulumiset - About July...




Heipat ruudun tältä puoleltakin pitkästä aikaa!

Olen pitänyt lomaa blogistakin samalla kun töistäkin, tosin olen aloittanut tätä postausta tekemään varmaan sata kertaa ja aina jokin sen keskeyttää. Jollei se ole koirat, niin se on kissa tai hovikuvaaja. Tuntuu välillä että tässä talossa oma aika on vähän kuin kortilla, vaikka olenkin viimeiset kaksi viikkoa lomaillut täällä ihan itsekseni. Ennen lomaa töiden loppurypistys tuntui aika
raskaasti vielä loman alussa kropassa ja mielessä.

Lomailu maalla asuessa ei varmaan paljon poikkea mökillä käyvien elämästä, on pihatöitä, puutöitä, kunnostustöitä ja kaiken tekeminen on vähän ilmoista kiinni. Sateella enemmän sisällä ja auringonpaisteella ulkona.

Asurintamalta ei kuulu oikein mitään uutta, ohessa parit asukuvat, ei uusia ostoksia muuten kuin yksi neuletakki (taas) syksysyisemmissä väreissä, puuvilla ja ehkä se olisi puolukanpunainen lähinnä.




Samoin sisustuskin tuntuu vähän jämähtäneen paikalleen ja eipä täällä ole paljon sisällä viihdytty . hyvillä ilmoilla. Sohva sentään on saanut vähän kesäisempiä värejä. Löysin kaapista vanhat tyynynpäälliset ihanassa purppurassa ja pinkissä kankaassa jossa on myös kullanväriä. Olen saanut kankaan monta vuotta sitten ystävän matkassa jostain itäisemmiltä mailta. En edes enää muista mistä. Aina silloin tällöin kaipaan vähän väriä sisälle.



Eilen käytiin sienimetsässä ja hikisen reissun jälkeen totesin että omalla tontilla kasvaa suunnilleen saman verran kanttarelleja kuin siellä mistä niitä käytiin etsimässäkin. Mitenköhän saisi nuo kanttarellit oikein leviämään omalla tontilla niin ei tarvitsisi itikoiden syötäväksi metsään mennä...

Hirvi käveli yksi ilta pitkin meidän aidan viertä... usein täällä näkee peuroja, hirviä harvemmin. Eikä tietenkään kännykkää tai kameraa mailla eikä halmeilla. Samoin kun tänä aamuna kuulin kuistille jo kaukaa kurkien äänen ja harkitsin että lähdenkö juosten sisälle hakemaan kameraa, no en olisi ehtinyt. Kolme varsin komeaa kurkea lensi aivan matalalta pihan yli. Sama tapahtui aiemmin kesällä laulujoutsenten kanssa. Lensivät muutamassa metrissä enkä tietenkään saanut kuvaa.

Loman aikana olen kuvia Instaan päivittänytkin, ne jotka instaa ovat seuranneet ovat ehkä huomanneet että pihaan on ilmestynyt mm. tuollainen ruman sininen uima-allas, josta on aika lailla helteillä nautittu. Nekin myytiin tänäkin kesänä aika lailla varhain loppuun. Viime kesänä oli jo ostoslistalla, mutta silloin niitä ei enää saanut mistään. Varsinkin minä joka rakastan pulahtaa saunan jälkeen kylmempäänkin veteen olen siitä oikein nauttinut. Ja yllättäen sauna+viileä vesi tuntuu tekevän hyvää rikkonaisille nivelille. Suosittelen. Meillä altaan paikan eteen on istutettu pensaita, jotta se olisi ensi tai seuraavana kesänä vähän siellä piilossa kun kätevyydestään huolimatta ei ole kauneudella pilattu. Sininen väri ei todellakaan keskelle pihaa ole mikään kauneuden huipentuma, mutta uimaan lähtemällä lähteminen täältä sisämaasta on kohtuullisen työlästä ja lähin joki josta uimapaikka löytyy on kohtuullisen mutainen.





Täällä on siis sanalla sanoen vietetty kesää, nautittu auringosta, hippitukista, uima-altaasta, kesäsateista, pioneista ja jopa puunkaadosta ja puutöistä. Lasikuistin toinen puolikaskin on jo aluillaan. nautin valtavasti kuistilla istumisesta tuulella ja sateella. 

Tämmöisiä kuulumisia tänne. 

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle?




Here is some photos about this July. I have been on summer vacation and so has the blog. Next week I will be back at work and things will get back to normal rutine. 

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Kukkatunikassa - Flower tunic...











Sadepäivä. 
Siitä on aikaa kun on viimeksi ollut ihan näin sateinen päivä. Tuntuu että luonto on herännyt ihan parina päivänä hurjaan kasvuun (myös rikkaruohot). 

Lupasin teille toisen postauksen kukkatunikasta ja tässä se nyt tulee seuraavia hellepäiviä varten. Tunika on viskoosia, ihan tekokuituista en osaisi pitää, niissä tulee jotenkin ahdistava olo. Viskoosi on nykyään varmaan yleisin kuitu, josta tämän kaltaisia puseroita tehdään. Ideaalista olisi tietysti joku luonnonkuitu, mutta paitsi niitä on vaikea edes löytää niin hinnat ovat ihan toista luokkaa. Pääsääntöisesti suosin luonnonkuituja, on ihanaa kun nykyään saa vaatteita luomupuuvillastakin ja ne alkavat olla kohtuuhintaisiakin. 

Tämä tunika on minusta aivan ihana, hovikuvaaja taisi kuvailla sanalla söpö. Heh. Mielipiteensä kullakin. 

Olen melko varma että tästä tulee muutaman kesän käytetyimpiä vaatteita, tuli otettua hieman iso koko, mutta minulla on paha tapa onnistua kutistamaan kaikki viskoosivaatteet, joten olen melko varma siitä että tästäkin tulee sopivamman kokoinen...:) 

Pyykinpesusta puheenollen, nyt kun on paljon etäpäiviä niin pyykkimäärä on lisääntynyt huomattavasti, toisaalta siihen vaikuttaa myös se että käyn myös kerran viikossa hakemassa äidin pyykit ja pesen ja huollan myös ne. Joskus vaan tuntuu että uppoaa pyykkipinoihin... 

Nyt sadepäivänä aioin mennä tässä välissä kun ei sada puutarhahommiin ja myöhemmin hyökkään pyykki- ja silityskasojen kimppuun. Ihan arkisia hommia täällä siis tiedossa. Mietin jopa vähän väripäivitystä olohuoneeseen kesän kunniaksi. Tällä hetkellä siellä on kohtuullisen neutraaleja värejä. Jostain syystä tuo luonnon lisääntynyt vihreys on tuonut ajatuksen oranssista, burgundinpunaisesta ja kirkkaista väreistä. Ehkä täällä metsän keskellä vihreä on nyt niin hallitseva väri että kaipaa siihen jotain vastapainoksi. 

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Tuoko kesän vehreys muutosta värivalintoihin?

Ihanaa viikonloppua<3 



I promised to show my other new flower tunic and here it is. Now that summer is here and everything is so green I have noticed that Im starting to desire other colors to balance this green jungle. I prefer orange, yellow, red and all that is not green. Nature here in the countryside is so green right now that it is almous too much. 

Have a Great Weekend<3 

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kukkatunika ja olkikassi hellepäivään - Flower tunic and summer bag...











Olen varmaan joskus kertonut että joskus tuossa reilu 12 vuotta sitten kun mentiin naimisiin kysyin että onko pakko laittaa mekko? No, laitoin mekon, tummanvihreän jossa oli pitsiä ja kiiltävää kangasta, en sentään valkoista. Siihen vedin rajan. En nähnyt itseäni liki 4-kymppisenä valkoisessa häämekossa millään. Eikä kyllä menty naimisiin kirkoissakaan vaan kotipihalla suuren jalavan alla.

Sama koski pitkään kukkatunikoita. En ole mikään kukkatunika ihminen, kunnes eräänä kauniina päivänä olenkin kukkatunikoista innostunut. Näin se mieli muuttuu. Pitäisiköhän mennä naimisiinkin toisen kerran, nyt voisin ehkä käyttää valkoista mekkoa...:))

Kysyin hovikuvaajaltakin että mikäköhän nyt vaivaa kun silmissä vilisee kukkatunikat. Mies virkkoi siihen että se on kuule kato toi ikä... Joopa joo. Oli vissiin herännyt vitsi suussa. Varmaa on ainakin se että nyt menee loppukin katu-uskottavuus...:))

Näissä ajatuksissa. Olin nähnyt kauppakierroksella tämän ja yhden toisen Polan suunnitteleman tunikan ja nyt kun roikkuivat alerekissä (hintaa n.12 euroa) en voinut vastustaa. Tämä lyhythihainen oli vähän "ylimääräinen" hankinta, toisen pidempihihaisen näytän seuraavassa postauksessa. 

Tulikin pitkän tauon jälkeen kaksi julkaisua samana päivänä.


Valkoiset farkut + olkikassi + kukkatunika = kesä<3

Minä hilpaisen vielä ulos nauttimaan ilta-auringosta.



If you would have asked couple of years back if Im ever going to wear flower tunic I would have said that never…. but never say never. Here I am. And Im liking my new tunic. Its Summer finally<3 

Tummaa kukkatapettia työhuoneeseen - Dark flowery wallpaper...













Heipat täältäkin ruudun takaa. 

Instaa seuranneet ovat huomanneet että työhuoneessa tapahtuu kummia. Huone ei ole koskaan aikaisemmin ollutkaan blogikuvissa sillä se on ollut melkoisen täysi tavaraa ja sekasortoa. Nyt sille on käynyt iso muodonmuutos. Kukkatapettia ja aika voimakasta sellaista. Mietin tapetteja varmaan pari kuukautta ja päädyin aina vaan samaan lopputulokseen. Huoneessa oli myös koko seinän kattava erittäin vanha modulikirjahylly, josta säästin nyt vain osan ja maalasin senkin nekin osat oliivin vihreäksi. Älkää säikähtäkö, en ole ihan noin huono maalaamaan vaan tyyli jossa siveltimen vedot ja epätäydellisyys näkyvät on täysin harkittua. Vielä olisi edessä vahaaminen niiden osalta. 

Mitä tapettivalintaan tulee, se melkoisen poikkeuksellinen, mutta luotan omaan vaistooni siitä että viihdyn sen tummassa tunnelmassa. Nyt kun teen etätöitä enemmän, kaipaan luovuutta, värejä ja muuta höttöä sen vastapainoksi. Ja luotan itseeni siinäkin mielessä että aika pitkään kodin pinnat ja tekstiilit ovat olleet samanlaisia, enkä ole kokenut tarvitsevani niihin mitään muutosta. Esim samat verhot roikkuvat ikkunoissa kesät talvet, pesen välillä ja ripustan takaisin. Ennen vaihdoin niitä aina silloin tällöin kun kyllästyin johonkin. Vanhemmiten olen enemmän varma omasta sisustussilmästäni ja maustani. 



Nyt vihdoin huone pääsi eroon myös vanhoista sälekaihtimista (vihaan vanhoja rumia sälekaihtimia yli kaiken ja tässä talossa ne olivat jo alun perin ja se että joka ikkunassa ne ovat olleet vain ison ikkunan osalta ja sivulla olevista on saanut joko aurinko paistaa silmiin tai ne on täytynyt peittää sivuverholla) ja sai valkoisen pimennysverhon (kappa on väliaikainen kunnes löydän jostain valkoisen), joka pimentää myös nuo sivuikkunat jotta ei aurinko paista silmiin ja haittaa näytön katselua. Lisäksi se eristää kuumaa kesällä ja kylmää talvella. 

Huoneen tyyli jakaa varmasti mielipiteet kahtia. toinen tykkää uudesta ja kiiltävästä ja minä taas tykkään vanhanajan tunnelmasta. Aluksi oli tarkoitus maalata apteekkarin lipastokin oliivinvihreäksi mutta tapetoinnin jälkeen totesinkin että se ihan kiva tuollaisena. Työpöydästäkin maalaisin vain päällipinnan ja kirjahyllyynkin jätin osan hyllyistä ruskeaksi. Tykkään epätäydellisistä yksityiskohdista. Täydellisyys ei ole mun juttu. 
Nyt täytyy kyllä myöntää että itsellä tuli tapetointikiintiö täyteen vähäksi aikaa. Tapetista sen verran että vaikka on kuitutapetti niin tuossa ei ole mitään muoviyhdisteitä käytetty vaan se on hengittävä. Hengittäviä kuitutapetteja tekevät ainakin Borås ja Sandberg.



Antiikkivahalla ja sabloonalla kuviota pöydän pintaan

Koen olevani etuoikeutettu kun saan kotona stressaavan työn vastapainoksi toteuttaa välillä luovuuttani.

Mitä ajatuksia huoneen ilme siellä ruudun toisella puolella herättää?


Flowers on Wallpaper. I like. My new Office room where I work when Im not at the actual Office in town. What do you think about the old fashioned and bold vibe?


perjantai 22. toukokuuta 2020

Tunikassa ja reikäfarkuissa - New tunic and old ripped boyfriend jeans...











Heipat taas täältä ruudun takaa.
Ajattelin jakaa tämän viime aikoina eniten pitämäni arkiasun teidänkin kanssanne. Ostosretki halpiskauppaan sai yllättävän käänteen kun bongasin tämän Pietaryrtti-kuosisen tunikan sieltä. Olin jo jossain mainoskuvassa nähnyt tätä samaa kuosia sinapinkeltaisen harvaneuloksisen neuletakin kanssa ja ihastuin. Siis minä, joka en yleensä viihdy kirjavassa...

Ja kaiken lisäksi olen katsellut kesäksi jotain kukkatunikaa. Monivärisessä vaatteessa viihtymättömälle varmaan ihan hyvä ettei niitä kaapissa kovin montaa ole. Vinkkinä sanoisin että moniväristä ostaessa kannattaa tarkkaan miettiä minkä kanssa sitä pitää. Ettei tule mitään turhia ostoksia, jonka kaveriksi kaapista ei löydykään mitään.


Nytpä kuitenkin viihdyn tässä tunikassa. Eniten käytetty asukombo pariin viikkoon, kylminä päivinä tunikan päällä juurikin tämä sinapinkeltainen Masain neule, joka on ollut tosi vähällä käytöllä tähän saakka. Nyt olen käyttänyt senkin edestä.


Tunikassa minua eniten viehättää beige pohja jolla nämä siniset kuviot ovat. Minusta aika onnistunut väriyhdistelmä ja yllättävä kaveri sinapinkeltaiselle, mutta toimii.


Lempi espandrillokset korolla nappasin kaapista, pehmeää tekonahkaa ja tosi mukavat jalassa. Kiilakorko on niin helppo vaikka ei pitkään aikaan olekaan kulkenut korkokengissä. 


Toistaiseksi kevät on ollut niin kylmä ettei ihan kesäisimpiä vaatteita ole tullut otettua esille. Vaikka työhuoneen rempassa niitä tuli eteen, pakkasin vielä suuren osan takaisin laatikkoon. Nyt kun tätä kirjoittelen niin ulkona on ihana auringonpaiste ja tulossa ensimmäinen tosi lämmin päivä pitkästä aikaa. Eilinen Helatorstai oli minun ensimmäinen vapaa Helatorstai moneen vuoteen. Monta vuotta olen ajellut töihin tekemään kiky päivää suurella inholla. Ohi on mennyt monta tärkeää Helatorstaina tapahtuvaa omiin harrastuksiin liittyvää tapahtumaa ja mm. Presidentti Koiviston hautajaiset. Nyt kun on korona aika niin Helatorstaina ei ollut tietenkään mitään tapahtumia, joten nautin vapaasta täysin rinnoin. Käytiin mm aamusaunassa ja nautittiin vapaasta ja perheen yhdessä olosta.

Tänään olisi tarkoitus vähän tehdä pihalla jotain ja jatkaa muutamia pieniä yksityiskohtia rempan kanssa, jotta se olisi vihdoin valmis maanantai aamun etäpäivää varten. 

Miten siellä ruudun takana on vietetty toukokuuta? 

Täällä on sairastettu sitkeää flunssaa (ei ollut koronaa, kävin koronatestissäkin), tehty etätöitä, remppaa, pihatöitä ja hoidettu koiria. Elin ihan normaalia elämää näin koronavuonna 2020.
 Minä joka en ole mikään halailuihminen noin normaalisti alan jo kaivata aikaa jolloin toista ihmistä sai halata. Jos joku olisi sanonut 20 vuotta sitten että tulee tällainen aika jolloin ei pääse halaamaan edes omaa äitiä, en olisi uskonut, mutta tässä sitä vaan ollaan. 


Lämmintä perjantaita ihanaiset<3 


I very rarely use multicolored clothes, but once I saw this flower tunic in the shop it was love on the spot. Something about combining beige and blue was so new that I just couldnt leave this hanging. Now I have worn it for 2 weeks so many times that its safe to say that this tunic has become one of my favourites. Adding mustard yellow makes it unexpeted combo but it Works. On chilly days I have worn this short knit over it and currently Im wondering where I can find mustard yellow scarf to go with it? 

Spring is finally here, found my favourite espandrillos too. 

Friday, let´s enjoy<3

lauantai 9. toukokuuta 2020

Ekokosmetiikkaa kaappiin - Shopping organic cosmetics...



Heipat täältä ruudun toiselta puolelta. 

Ei ollakaan pitkään aikaan puhuttu kosmetiikasta. Meikkaaminen tuntuu muutenkin jäävän aika vähille nyt korona-aikana. Minulla se aiheuttaa sellaisen lisäongelman että tuntuu turhalta puhdistaa meikitöntä nassua illalla vaikka iltapuhdistus pitäisi aina hoitaa meikittömänkin päivän jälkeen. Niinpä ole ratkaissut asian niin että aina kun ehdin/jaksan, laitan kevyttä meikkiä/värillistä cc-voidetta kasvoille ennen työpäivää. Nyt kun olen ollut nuhakuumeessa kotona niin ei tietenkään jaksa eikä voi meikata. Meikit tyynyliinassa ei varmaan ole kenenkään lemppari. 

Tuossa lopputalven aikana kosmetiikkavalikoima kotona on taas hieman uudistunut. En sano lisääntynyt koska vanhoja ei ekotuotteita olen käyttänyt loppuun tai vanhentuneena heittänyt pois. Sitä mukaa kun vanhoja poistuu, olen luvannut itselleni pitäytyväni pääasiassa aina kun on mahdollista, ekokosmetiikassa. 



Vanhat tuotelempparit Organic Shop, Mossa ja Estelle&Thild sekä uutena Madaran concealer värissä Vanilla 18 ovat siis nyt pesiytyneet kevättalven alennusmyynneistä kaappiin. Olen ehtinyt kaikkia jo käyttää sen verran että voin kommentoida omia kokemuksia. 

Organic Shopin body butter on ihan lemppari kuiville säärille ja jaloille. Siinä on jännä koostumus, ihan kuin todella voita kun otat purkistaa ja sitten se sulaa lämmöstä käsiin. Jättää kuiviin sääriin ihanan kosteutetun tunteen ja sellaisen pienen kalvon hetkeksi. Yläkroppaan on ehkä vähän liian tuhti, mutta esim kuiviin kyynerpäihin ihan kymppi. Tykkään enemmän kuin apteekin vastaavista koska tuo imeytyy kuitenkin, apteekin rasvat muutamaa poikkeusta lukuunnottamatta eivät oikein tahdo imeytyä vaan jäävät ihon pintaan. Eikä apteekin normirasvat ole mitään todellakaan ekoja.

Mossan Vlift aamullla meikin alle, ei ainakaan minun meikkivoiteeni alla lähde kuoritutumaan kun antaa ihan hetken imeytyä. Mitä se sitten rypyille tekee? Enpäs tiedä kun pitäisi olla kaksi nassua, voidetta käyttänyt ja ilman. Ei ainakaan ole lisännyt ryppyjä ja kun sen laittaa kasvoille, siitä tulee ihana kiinteyttävä tunne. Sille siis peukut. 

Estelle&Thildin Biomineral Long lash vedenpitävä perusmaskara on tosi hyvä, lähtee helposti pois öljyä sisältävällä silmämeikinpoistoaineella, ja helppo levittää tämmöisellekin rähmäkäpälälle... Aiemmin käytin saman merkin Volymising ripsaria, mutta se oli nyt loppu ja tuota toistakin oli vain yksi kpl jäljellä talven Sokos alessa. 




Madaran concealer on minulle ihan uutta, en ole siis concealereita/peitevoiteita koskaan käyttänyt kun olen niissäkin ihan rähmäkäpälä, enkä koskaan esim oppinut käyttämään monien ylistämää Lumenen valokynää. Täysi blondi siis näiden kanssa. Nyt olen ollut riemuissani kun osaan käyttää tätä uutta ja se kätkee varsinkin tuon toisen tosi tumman silmänaluseni (toinen on siis tummempi kuin toinen kun siltä puolelta on leikelty ihosyöpää ja iho on jäänyt ohueksi ja tummaksi). Siinä on siis myös hohtoa/kiiltoa joka tekee sen efektin että on muka tasaisempaa ja tasaisemman väriset silmänaluset. Toki se käy muillekin kasvonosille. Jos ei vaikka tykkää käyttää puuteria niin tämä hoitaa varmasti korostuspuuterin ja valopuuterin homman. 

Että tämmöistä meikkipiristystä tässä korona-ajan arjessa. Noista ekotuotteista siis sen verran vielä että harva meikki on ihan luomu, mutta niissä on aina mainittu kuitenkin mikä sertifiointi ja mikä hyväksyntä ja paljonko prosentteja valmistusaineista on täysin luomua. En tiedä onko ihan 100% luomuun kosmetiikassa mahdollista päästä? 

Ehkä, mutta se tarkoittaisi sitä että hampaat valkaistaan hiilellä ja pestään soodalla ja hiukset orgaanisella palasaippualla.... Eli siis minun tapauksessani lähtisin aamulla töihin katkeilevat hiukset tötteröllä (harmaat ja valkoiset on niin helposti kuivuvaa hiusta että on vaikea löytää mitään ihan luomua joka toisi kosteutta), mustaa hiiltä työpuserossa ja hampaan välit mustana...:)) 

Sattuneesta syystä pystyn kyllä kuvittelemaan tuon näyn ihan täysin... 



Kivaa lauantaita ihanaiset<3 
Aurinko paistaa ja kevät on täydessä vauhdissa!





Many of yo might know that Im trying to change all my cosmetics to organic ones as I run out of old ones. To me its just a natural choice and feels like the right thing to do. Nature has been the source of medicine and beauty product for thousands of years so why do human think that they can do better in some laboratory with making artificial components? And what about the micro plastics? 

My current cosmetics and shampoos are mainly organic. They are not necessary 100% organic but as organic as they can be made. Some of my favourite brands are Mossa, Organic Shop, Estelle&Thild and Madara. 









sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kotimuotia ja DIY-hiustenleikkuuta - Fashion for home and DIY haircut...










Heipat täältä ruudun takaa. Taas on vierähtänyt aikaa viime postauksesta, mutta siihen on hyvä syy. Olen tämän viikon ollut sitkeässä flunssassa ja jouduin käymään myös sen vuoksi korona-testissäkin. Testi oli negatiivinen joten taudin aiheuttaa joku muu. Vieläkään en ole ihan kunnossa, mutta kaipa se menee kun on tullutkin. 




Mitä sinne Korona arkeen kuuluu? Ajattelin piristää teitä parilla kotiasukuvalla. 
Neuletakki on se jutun clue, sekin on hovikuvaajan bongaama ja talvtella jo ostettu. Mikä minua hämmensi oli se Tokmannilla oli myynnissä tämä Nordic Tricot merkki, jonka Tokmannille on suunnitellut Iivana Helsinki. Hävettää ehkä vähän kun pitää myöntää että koko talvena ostin tasan kaksi neuletakkia ja molemmat olivat aviomiehen bongauksia...:) Noloa. 


Neuletakki menee monen värin kanssa, varmaan sillä on ollut alunperin joku puserokaverikin, mutta tämä sattui nyt olemaan taasen se viimeinen kappale. Neuletakki on ylisuurta mallia, se on minusta plussaa ja takaa se on hauskasti pidempi kuin edestä. Ainoa miinus on tietenkin se että se ei ole villaa tai luonnonkuitua, mutta olen viihtynyt siinä oikein hyvin kylminä iltoina ja omakutomat villasukat jalassa. 


Kuvat ovat viime viikonlopulta kun viimein kyllästyin pitkäksi venähtäneeseen hiuspehkoon, jossa oli niin paljon takkuista ja huonoa latvaa että kun sattumalta kompastuin nuoren kampaajan tekemään opetusvideoon jossa ohjattiin käsi kädestä kuinka leikata omat hiukset kerroksittain. Sen urakan päälle oli hyvä käpertyä suihkun jälkeen illaksi lämpimään neuletakkiin. Sanottakoon nyt että takapituutta lukuunottamatta olen toki leikannut omia hiuksiani aiemminkin ja anoppihan oli kampaaja alkuperäiseltä ammatiltaan, joten jotain taitoa on saattanut tarttua matkaan sieltäkin. Lisäksi olen leikannut äidin hiukset jo muutaman vuoden kun yli 9-kymppinen ei pysty enää istumaan kampaajan tuolissa niin pitkää aikaa. Lisäksi nuo kotona asustavat pitkäkarvaiset koirat vaativat ajoittain myös saksilla käsittelyä, sieltäkin tarttuu kokemusta saksien käytöstä. En tiedä suosittelisinko ekakertalaiselle. Ehkä? Video oli harvinaisen selkeä ja hyvä. 




This is my go-to outfit for this boring Covid time. Oversized cardi and smooth and snuggly jeasns. 
I also DIY cut my hair with layers last weekend after seeing a great how-to video on YouTube. I do have some experience since I have done moms (93 years old) hair for years now. And sometimes I have done some layers to my own too. Also my naturally little curly hair can take few mistakes too easier than straight hair.