Tämä "haaste" on pyörinyt jo pitkän aikaa ja pitkään harkitsin tartunko siihen (tästä voisi vetää johtopäätöksen että olen huono tekemään nopeita päätöksiä, mutta ei se onneksi ihan niin mene, jotkut asiat päätän sekunnin sadasosassa), mutta päätin sitten lopuksi tarttua kun käytin melkein koko päivän sen miettimiseen että missä olen erityisen huono.
Jotenkin tämä "huonona" oleminen on osa suomalaista sielunmaisemaa, ei saa tehdä itsestään numeroa edes onnistuessaan ja ollaan huonoja omasta mielestä niin monessa. Mutta totesin tuossa työkuvioissa että ehkä joiltakin osilta sen pitää antaa ollakin niin. On se vaan niin vaikeaa nostaa esiin itseään ja onnistumisiaan. Pomo yrittää raukka tehdä sitä viikoittain töissä ja jo siitä tuli vastalauseita. Ymmärrän sen tavallaan itsekin ihan hyvin. Joskin uskon siihen että jos positiivisista asioista muistutetaan riittävän usein ja kehutaan niin huomio kiinnittyy niihin ja jopa itsetunto tai ainakin mieli voi siitä ihan pysyvästi parantua. Ja se työsuorituskin siinä ohessa.
Vaan palataanpa aiheeseen missä olen huono. Tämänkin voi nähdä konkreettisten tekemisten huonoudesta tai sitten henkisten asioiden huonoudesta puhumisena. Ajattelin nyt tällä kertaa sentään säästää teitä itkuvirreltä ja keskittyä lähinnä näihin konkreettisiin asioihin. Ne on jos ei muuta niin ainakin osa vähän viihdyttävämpiä.
1. En osaa tehdä lettuja. En sitten millään. Ensinnäkin meillä lapsuuden kodissa letut paistoi aina isä. Ei äitikään osaa. Olen yrittänyt ja viimeisestä yrittämisestä on ehkä vuoden verran aikaa. Nimittäin rakastan lettuja ja hovikuvaaja äityy paistamaan niitä kohtuullisen harvoin. Joten vuosi sitten kun teki mieli lettuja päätin itse ryhtyä toimeen (joskin tietoisena jo lopputuloksesta). Tein taikinan, kaivoin lettupannun ja omasta mielestäni tein kaiken oikein, maltoin jopa kuumentaa sen pannun. Vaan ei, eieieiei.. lopputulos oli raakoja lettuja, palaneita lettuja, taikinaa hellalla ja soiva palohälytin...
Joopa. Passaan seuraavan kerran ja ajan nöyrästi Alepaan. Riitta tekee ihan hyviä lettuja ja paremman puutteessa Xtra:kin... Iskän letut oli vaan niin parhaita. Pitsireunaisia kauniita herkkuja. Niitä on vaan paistettu 35 vuotta jo taivaan lettukerhossa...
2. En osaa leipoa pullaa, täytekakkua tai mitään muutakaan kovin perinteistä. Se ei vaan ole mun juttu. Joskus onnistun jonkun juustokakun, kuivakakun tai italialaisen leivän kanssa, mutta se on enempi harvinaisuus tai hyvä resepti kuin taitoa. Pullan leipomisen haluaisin oppia. Kuulin yhdeltä pullataiturilta että salaisuus on voissa. Tiedä häntä, ehkä joskus vielä kokeilen.
3. En osaa emännöidä ruokakutsuja. Se on ihan kuulkaa järkkyä, en pysty koordinoimaan useamman ruokalajin ja kastikeen ja jälkkärin ja ties minkä valmistumista niin että ne olisivat kaikki yhtä aikaa pöytään valmiina juuri silloin kuin vieraat saapuvat. Vaan jonglöörään vähintäänkin pohjaan palavan soosin ja aterian lisukkeiden kanssa vielä hikisenä hellan edessä kun vieraat ovat istuneet pöydässä jo puoli tuntia. Saati sitten että osaisin arvioida miten paljon mitäkin pitää valmistaa. Juu ei.. Ja arvatkaa missä on viimeiset 15 vuotta jouluakin vietetty? No meillä tietty. Onneksi vaan läheisiä ystäviä ja sukua, jotka eivät pane moista sössäämistä pahakseen. Ja osallistumista. Ja hovikuvaaja hoitaa onneksi kinkunpaiston.
4. En osaa enää edes remonttihommia. Vasara ei osu koskaan kahta kertaa peräkkäin naulaan ja jos halkoja pitää tehdä niin pelkään jo itsekin että kohta on kirves koivessa... Vetoan likinäköisyyteen.
5. Ja sitten se vakavampi osuus. Olen huono unohtamaan loukkaavia tai mitätöiviä asioita, jotka ovat lähtöisin läheisten suusta tai käytöksestä. Pitäisi oppia heittämään ne romukoppaan ja unohtaa heti, mutta joskus se on vaan niin vaikeaa. Hyvänä esimerkkinä toimikoon nyt vaikka kun pyysin ystäväpariskunnalta jonka mies on tosi taitava puunkaataja apua muutaman puun kaatoon tontilta (pyytäminenkin on jo niin vaikeaa), pyysin kerran ja toisenkin nöyränä hattu kädessä että jos joskus sattuisi olemaan joutoaikaa sen verran että vähän avuksi (meillä ei ole kunnollista moottorisahaakaan kun ei kumpikaan osaa kaataa puita) ja apua tietty luvattiin vaan ei koskaan tullut sitten kai sitä sopivaa aikaa. No jäihän se korvan taakse ja harmitti pitkän aikaa. Harmittaa vieläkin. Se saa tuntemaan itsensä niin mitättömäksi kun olisi ollut iso apu ja kai suht pieni vaiva (en tiedä paljonko aikaa 3 puun kaataminen ottaa). Ja tommoset asiat jää kummittelemaan mieleen ja se on ihmisen mielen pienuutta se. Pitäisi osata laskea pois ja jättää omaan arvoonsa. Ihmisillä vaan on niin kiire että ei ne mun kolme puuta niin olennaisia asioita ole. Muutenkin olen tosi huono pyytämään apua. Ja tuollaisten kokemusten jälkeen entistä huonompi.
Tällaisia tarinoita tänään.
This is a challenge that goes from blog to blog. Choosing 5 things that your are really bad at. So here goes;
1.Im suck at making finnish pancakes. It ends badly every time. I end up with raw pancakes, with burned pancakes or whatever but rarely with eatable pancakes.
2. Im bad at baking. Bad at baking traditional cardamon bread, normal bred, cakes.
3. Im bad at being a hostess at a dinner party. Guest end up sitting at the table at least half an hour before I get everything ready. And everything really isnt ready at a same time. I usually end up with something allready cold while Im preparing something other. So at best I just hope that they have fun watching me sweat in front of the stowe....
4. Im very bad at renovating the house or making fire wood. I used to know how but nowadays I rarely hit the nail twice. I usually miss every other time. Same goes with making fire wood. Starting to be scared of all kinds of axes...
5. Im bad at forgetting insults when they come from the family or loved ones. I know that bad but I cant help sometimes carrying them with me for a long long time. Im trying to learn how to be more understanding and forgiving but it seems to be life long learning curve.
Saturday evening, Enjoy your weekend <3
