Reissujuttuja Kreikasta III - Travel stories from Greece III...

Nyt kun ensimmäinen syysmyrsky jo elokuussa on puhallellut viikonloppuna ja tuonut syksyn konkreettisesti tänne tekee mieli palata vähän haikeana heinäkuiseen Kreikkaan ja siellä sinisellä merellä vietettyyn veneilypäivään. Nyt alan ymmärtää miksi Kreikan lippu on juuri sen sininen kuin on.

Nidrin kylässä Lefkaksella on mahdollisuus vuokrata pieniä moottoriveneitä ja viettää vaikka päivä merellä lähialueilla ajellen. Veneitä on 15heppaisesta ainakin 40 heppaiseen.Sitä en tiedä miten matkavakuutus siihen suhtautuu, se kannattaa varmaan tarkistaa. Veneen voi vuokrata satamasta suoraan, tai sitten esim Aviksen kautta. Tosin Aviskin käyttää samaa ukkoa Nidrin satamassa, jolta ainakin kreikkalaiset itse kävivät vuokraamassa veneen suoraan. Halvemmallakin.

Toinen vaihtoehto päästä rannoille, joihin on mahdollista päästä vain meriteitse olisi ollut lukuisat risteilyt, joita satamasta lähtee pilvin pimein. Moinen sosiaalisuus ei nyt tällä kertaa napannut ja vuokrasimme pienen 30 heppaisen moottoriveneen päiväksi. Heh. Kaksi varsinaista maakrapua veneilemässä, kummankin veneilyajoista jo vuosia, mutta niin se vaan sujui. Veneessä oli kuskin tuplapenkin lisäksi 1 penkki ratin edessä ja keulassa ihanan tilava pehmustettu paikka löhöilylle, johon mahtuu vähintään kaksi löhöilemään.

Rannikkovartioston nuoret herrat halusivat heti satamasta lähdön jälkeen tarkistaa veneen kunnon ja varusteet. Keski-ikäisenä täti-ihmisenä piti tietysti ottaa kaikki ilo irti siitäkin ja pyytää että saahan ottaa kuvia sillä aikaa kun hovikuvaaja esitteli missä veneen turvavarusteet. Kuvauslupa heltisi vaikka veneen vähäisistä papereista tuli vähän mutinaa, mutta kun hätäraketit, sammuttimet ja muut olivat mukana, lupa jatkaa matkaa heltisi. Tulipahan nyt Kreikan rannikkovartiostokin tutuksi. Veneiden määrä Lefkaksen lähisaaristossa on kyllä ihan huima. Kaikenlaista suharia mahtuu mukaan, joten ihan hyvä kun on valvontaa.

Nyt on sitten myös liitetty merellä eksyminen lukuisiin Kreikassa eksymisten määrään. Mereltä käsin kaikki saaret nimittäin näyttävät äkkipäätään samanlaisilta ja kun kerran putoaa kartalta, sinne kestää hetken aikaa päästä takaisin. Kärsimättömiä kun olemme, ehdimme jo käydä melkoisen kierroksen ennen kartalle takaisin pääsyä. Kaikenkaikkiaan kiva päivä. Oli kiva bongailla merenrantataloja ja huviloita ja yksi salainen monen tähden hotellikin löytyi, jota emme tienneet Lefkaksella olevankaan. San Nicolas resort hotellissa voisin kuvitella viettävänsä vaikkapa häämatkaa.

Myytävänäkin oli tarjolla kiinteistöjä meren rannalla kuten tämä Ulysse kiinteistö Sivotan lahdella. Voi kun saisi lottovoiton!

Tykästyin muutenkin kreikkalaisten tapaan rakentaa talo/huvila kallion laelle ja siltä tulevat kiviportaat pienelle rakennetulle kivi/betonilaiturille. Jostain syystä en ole moista tapaa aiemmin bongannut. Miten ihana olisikaan aamulla laskeutua merenrantalaiturille kahvikupposen kanssa auringonnousua katsomaan<3

Meri hehkui monessa värissä, matalikot turkoosina ja syvänteet ihanan syvän sinisinä. Karikkoja on muutamassa paikassa, yksi poijulla merkitty ja loput saarten rannoilla. Muutama hiekkainen  matalikkokin joukkoon mahtuu, vesi on niin kirkasta että luulee olevansa matalassakin, vaikka todellisuudessa pohjaan on matkaa vielä toistakymmentä metriä.

tämä purjevene ajoi suomen lipun alla

Luolia, pieniä viehättäviä rantoja (vuokraveneellä ei muuten saanut ajaa rantaan, vaan piti ankkuroitua ja uida rannalle), karuja saaria ja sinistäkin sinisempänä hehkuva meri. Siitä on hyvä veneilypäivä tehty<3

Nidri village has several places you can rent a motor boat. Its a popular thing to do and most of the boats are rented out if you dont book in advance. We rented a 30 hp boat for a day and had a chance to explore Lefkas, Scorpios, Meganissi and other Islands from the sea. It was a wonderful day. Coast quard stopped us for a check right after we left the harbout, so I would say that boat trafic is better monitored than trafic on the roads.

Ofcourse I had to take a picture of the Hellenic coast quard... Sometimes you just have to act like turist that you are.

It had been a while since hobby and I have been driving a boat last time. But luckily its like riding a bike, when you have learned it once it automaticly comes back to you.

But lets see what else came back? Getting lost and loosing our way for a while. At first glance all the islands look alike. I remember that feeling from when I was yound at Finland coast waters. I got lost more than just once... :D Nice to see that some things dont change.

We even managed to spot a hidden treasure that we didnt know about. There is this beautiful honeymoon type resort Hotel in Lefkas called San Nicolas if you want to spent your vacation in a more elegant and polished hotel. We spotted the hotel from the sea, but it is accessible by car also.

I saw lots of villas that I adored. One was even on sale Ulysse was the name of this group of Holiday villas. How about it? I adore the style of building on the cliff and then make stone steps to the stone/concrete dock. Who would not want to sit on the dock watching the sun come up or go down by the Ionian sea?

You werent allowed to drive the rental boat to the shore, you had to anchor and swim if you wanted to visit the numerous gorgeous little beaches. Getting back to the boat was the tricky part since the stairs bent under the boat when you climbed on them. Once you got the hang of if, it was ok.

I enjoyed the day at the sea. The sea has so many different colors, deep blue in deep places, turquoise in shallow waters. Lots of boats going in or out the numerous harbours.

Right now when the cold wind is blowing and rain dropping its the perfect time to reminisce the warm day at sea...

Reissutarinoita Kreikasta III - Travel Stories from Greece III

Vuoristossa.

Lefkaksella tai ylipäätään joka paikassa Kreikassa melkeinpä on mahdotonta päästä paikasta toiseen ilman että joutuisi vuorelle ennen pitkää. Sen verran vuoristoista siellä joka paikassa on. Lefkas on erityisen vuoristoinen. Kauneimmat rannatkin kuten maailmankuulu Porto Katsiki, jossa ei tällä kertaa käyty ( kun ollaan käyty muutama kerta aikaisemminkin laitan vanhan kuvan siitä tämän jutun litteeksi, tunnistatte sen kyllä) sijaitsevat saaren äkkijyrkällä puolella. Sen sijaan lähdettiin eräänä päivänä ajalemaan ihan oikeastaan summamutikassa kohti vuoristoa katselemaan maisemia. Reitti vei tällä kertaa loppujen lopuksi pienen eksymisen seurauksena Alatron ja Agios Iliaksen vuoristokylien kautta takaisin kohti maankamaraa.

Tässä kohtaa sanon että älkää lähtekö ihan näin pienille teille... Yleensä en helposta hätkähdä hovikuvaajan kanssa autoillessani mutta tuolla n. 1000 metrin korkeudella kapealla tiellä haukoin jo happea ja puristin autonovenkahvan luultavasti kuoliaaksi...:D Agios Ilias oli niin pieni kylä, ja tiet yhden auton mentäviä eikä meidän pikkuautokaan tahtonut mahtua enää kääntymään. Mitään nähtävää ei Agios Iliaksessa ole, jollei pidä nähtävyytenä sitä että koko kylä oli terassilla huutamassa ja huitomassa kun me ajeltiin alas ja pakettiauto yritti päästä ylös tiellä jolla ei mahtunut ohittamaan. Onneksi pakettiauto sai peruutettua pätkän verran, jotta mahduimme ohi...

Lopulta päästiin meren rantaan Vasilikin rannalle, joka ei ole mitenkään erityisen kaunis tai suosittu, mutta ihanan rauhallista siellä oli uida ja toipuilla vuoristoreissusta.

Paluumatkalla kävimme syömässä Kalamitsin kylässä, josta oli näin kauniit näköalat ja alhaalta olisi löytynyt 3 kaunista pikkurantaa, mutta vuoristoteillä ajelu ei siinä kohtaa enää maistunut...

Samalla puolella saarta, vähän etelämpänä on saaren kuvatuin ranta Porto Katsiki kuva yllä edelliseltä reissulta, joka jätettiin tällä kertaa väliin, mutta jos kaunista kaipaatte, siellä kannattaa käydä. Kuva vuodelta 2003 maanjäristyksen jälkeen, siksi kuvassa on ylimääräistä hiekkaa ja kiviä.

Vuoristossa saarella sijaisee myös Karyan kylä, jossa myydään käsitöitä, mm. kivoja mattoja ja siellä pidettiin iltapäivän kahvitauko isojen puiden katveessa kylän keskusaukiolla.

One day in Lefkas we just took off to the mountains, without any particular plans. We ended up little bit lost in a tiny tiny mountain road and finally via Agios Ilias to the Vassiliki beach and boy was I happy to be on the ground! I have a little bit fear of hights...

After a nice swim, we packed our bags again and headed to Kalamitsi to have some lunch. What a view! If we would have driven all the way down there would have been 3 beaches but we had enough mountains for that day. We did however visit Karya. A village on the mountains famous for its handyworks. Ended up buing a rug actually and had a nice coffee pause under some amazing trees in the village central plaza.

Kuvia ja asu Kreikan reissulta - Pics and outfit from the trip...

Yöllä +27 astetta ja kosteaa. Ei siis iltaisinkaan paljoa voinut pukea päälle. Luojalle kiitos viileistä leveälahkeisista viskoosihousuista, jotka suojasivat hyttysiltä ja joissa tuntui kuin mitään ei olisi ollut jalassa. Nämä olivat monen illan pelastus. Hyttysiä oli tällä kertaa poikkeuksellisen paljon. Varsinkin illan pimetessä.

Koppasin housut mukaan Elloksen kesäalesta juuri ennen matkaa. Niille tulee varmasti käyttöä myös suomen kesässä. Lahkeet ovat ihan superleveät ja tykkään juurikin siitä.

Aamuvarhain kuljeskelin viileässä usein kamera kädessä pitkin Nidrin kylää ja kuvasin kauniita asioita, mutta myös niitä arkisia. Sitä arkipäivän tunnelmaa ja karuutta joka Kreikassa on aina läsnä.


Tämä postaus sai muuten minut miettimään että mikä oikeastaan on tärkeintä valokuvissa? Me olemme niin tottuneet siihen että valokuva on aina kaunis ja kohde on jotain kaunista että valokuvan perimmäinen merkitys on pääsemässä jo unohtumaan. Valokuva on parhaimmillaan tarina, kuvaus arkipäivästä, historiaa jälkipolville, muistiin vangittu tunnelma eikä vain pelkästään kaunis otos jostain kauniista. Tässä muutamia enimmäkseen aamuisia arjen rosoisiakin kuvia. Jos saisin säästää koko reissun kuvista vain kaksi, valinta olisi lopulta helppo. Ne kaksi kuvaa, jotka minussa herättävät eniten tunteita, jopa surumielisyyttä tulevat tämän jonon hännillä.

Nämä kaksi viimeistä ovat minulle ne kaikkein merkityksellisimmät kuvat.

The outfit above was my evening uniform in Greece. There was so hot at nights that those wide legged pants were the only pants you could actually wear. They also provided shelter from the mosqitos that came out around sunset time.

Here are some Morning photos I took in my early Morning walks. I wanted to capture something else than just pretty sunrise. Moments, rough reality as well. Feelings and beuty and uglyness. In my mind the best photographs are not about nice rather than something the raises emotional reaction. For me the best 2 photos are the last 2. They tell a sad story for me. Life isnt always about beauty and perfection.