Palasaippuaihminen - Blocks of soaps...

Onkohan palasaippuaihminen edes oikea sana? On tai ei, niin minä olen sellainen ja hovikuvaajastakin on näemmä tullut sellainen. Hyvät palasaippuat ovat minusta ihania, ihan toista kuin pullosta tuleva saippua. Jokainen varmaan muistaa lapsuudesta jonkun saippuan tuoksun, jos ei muuta ainakin sen Sunlight saippuan. Meillä ei minun lapsuudessani ollut juuri tuota saippuaa, mutta monella kaverilla oli, tuoksu on jäänyt mieleen. 

Nykyisinhän palasaippuoita on tarjolla jos jonkinlaisia, kaikissa tuoksuissa ja ulkomuodoissa. On jos jonkinmoista yrttiä ja aasinmaitoa ja vaikka mitä. Ja lisäksi on nuo aikaa kestäneet Marseille

saippuat moneen käyttöön pyykinpesussa. 

Jotenkin en ole tykästynyt niihin palasaippuoihin, jotka ovat sellaisia vähän läpikuultavia vaan juurikin tuollaisiin kunnon köntteihin joissa on ihana tuoksu ja niitä voi pidellä käsissä ja tuoksutella. Pumppupullosaippua (joskin keittiössä käytännöllisempi) ei minusta ole yhtään niin ihana kuin perinteinen saippuapala. En ole vielä noita tarjousostoksia laittanut kaapin kätköihin ja huomaan joka kerran ohi kävellessäni tarttuvani ainakin yhteen saippuaan ja nuuskuttelevani sitä. 

Marseille ja/tai ekosaippuat ovat lemppareita. Meille tuli joskus jostain joulualesta ensimmäinen Madaran palasaippua ja sen jälkeen olin kerralla myyty. Ostan niitä aina jostain alesta ja jemmaan kaappiin tulevaa käyttöä varten, niissä vaan on niin paras se tuoksu, eivätkä kuivata ihoa. Toinen ikilemppari on Plantes & Parfumes:n aasinmaitosaippuat. 

Nyt on käytössä pikkuvessassa laventelinkukka, jossa on siis oikeasti laventelin kukan palasia!

Käytän ihan oikeasti palasaippuaa myös suihkussa. Jossain vaiheessa ihmettelin että kappas, kuluupa mun saippua nopeasti ja kävikin ilmi että hovikuvaaja oli sen tuoksuun ja tekstuuriin liki yhtä ihastunut kuin minä. Joten meillä asuu kaksi palasaippuaihmistä ja Pyry. Pyry nimittäin oli juuri muutama päivä sitten käynyt kylppärissä maistamassa mille se hyväntuoksuinen pala oikein maistuu...:)) 

Lisäksi fiilistelin tuossa vielä että tavallaan palasaippua on ihan ekotekokin. Suuri osa on nykyään pakattu ihan perinteiseen ohueen pahvilaatikkoon ilman mitään muoveja. Ei tule yhtään muovijätettä ja sen pienen lootan voi nakkaista vaikka takkaan. Ja kun saippuan käyttää loppuun, ei siitäkään paljoa jää. Periaatteessa voisi varmaan säästää ne jämäpalat ja tehdä niistä jotain? Uutta saippuaa tai pyykkilastuja? 

Koitin muuten katsella netistä palasaippuan uusiokäytöstä vinkkejä, vaan ainoa mitä löysin oli riitaisa keskusteluketju siitä kumpi on parempaa ja ekologisempaa tai hygienisempää, pala- vai nestesaippua... Voihan elämä. Voiko siitäkin saada riidan aikaiseksi? Niin tai näin, minä jatkan rakkaiden palasaippuoiden tuoksuttelua. 

Kivaa loppuviikkoa ihanaiset<3

Pikakatsaus eteiseen - Quick peek to hallway...

Heipat täältä pitkästä aikaa. Sairastettu flunssa ja sen jälkeen oikeaan jalkaan kyntensä iskenyt iskiasvaiva ovat pitäneet tehokkaasti pois istumasta missään pitkää aikaa. Nyt on jäljellä vielä lievien iskias oireiden lisäksi aivan hillitön väsymys. En ole eläessäni nukkunut 9-10 tunnin yöunia, mutta nyt en vaan pysy hereillä enkä jaksa herätä. Mikä lie flunssan jälkeinen väsymys tämäkin lienee...?

Kameraan oli jäänyt muutaman kuva viimeistellystä eteisestä. Kaapithan maalasin jo kesällä, sitten tuli rahi ja mieltä oli jäänyt kaivelemaan vanha loppuunkäytetty matto, joka ennen eteisessä oli ja tykkäsin siitä kovasti, niinpä hain Ikeasta uuden samalaisen ja ai vitsi, eteinen taitaa olla nyt meidän kivoin huone! Rahilla on mukava istua pukemassa kenkiä, siihen saa kätevästi käsistään laukut kun tulee ovesta sisään ja kaikki on aika lailla tasapainossa. Huono puoli on että kissastakin rahi on kiva, siihen on kiva iskeä kynnet kun ei saa tarpeeksi nopeaa palvelua kun tahtoo ovesta ulos... Onneksi nyt ei vielä ainakaan ole ihan raadellut rahia. 

Kivaa keskiviikkoiltaa ihanaiset. 

Palataan asukuvilla kun viimein pääsen sängyn pohjalta töihin!

Its finally ready, the only thing missing was a rug to make it perfect at least to my own eye. The grey rug from Ikea was the perfect solution. 

Väriä syksyyn aka oranssin lumoissa - Color for the Autumn aka loving orange...

Heipartirallaa… 

Oranssi värihepulivaroitus! Ihan totta. Sama juttu toistuu vähintään joka toinen syksy. Lienee jokin aivohäiriö joka johtuu noista ruskan väreistä ja hiljaa hiipivästä pimeydestä. 

Se meinasi iskea jo viime syksynä, mutta vakavammin se iski tänä syksynä. Onneksi hoito löydyi läheltä, omassa kaapissa oli valmiina oranssi neule, joka on löytänyt tiensä tänne jonkin oranssin kauden aikana. Hepuli on niin paha että koska kaapista löytyy pari harmaita vaellushousuja, joissa on sisäpuolella oranssit tereet niin jään niitäkin välillä ihailemaan kun pitäisi pukea housut jalkaan ja lähteä jo ovesta ulos! 

Oransseja takkeja alla olen himoinnut paljon jo pitkään. Erityisesti tuota yhtä paksua ja käytännöllisen näköistä untuvatakkia. Oispa ihana. Vaan kun on kyse oranssista pelkään että silmä kyllästyy siihen jossain vaiheessa. 

Tuleeko siellä ruudun toisella puolella syksyllä jotain erityisiä värihimotuksia?

Im going out of my mind. I want orange and I want orange and after that little orange. I have come to a conclusion that my brain get a little bit haywired in the Autumn. All the colors of the nature makes me go little mad. 

Thankfully I had orange sweater and last week it was my favourite sweater. Im so hard trying to avoid buying orange jacket or down coat because Im not sure if I get tired of such an bold color. What dot you thing about the color orange?

Rennosti ylisuuressa neuleessa - Relaxing with oversized knit...

Heipat täältä taas.

Ajatus katkesi jossain kuvainspiksen ja kirjoittamisen välissä. 

Tarkoitus oli kuitenkin kertoa omasta lempitrendistä, joka on taas tänä syksynä jopa in. Eli siis ylisuuret neuleet. Kuvissa tällä kertaa oman komeron peruikoilta kaivettu kaulukseton yksilö. Kaapissa on myös pari enemmän käytettyä ylisuurta pooloneuletta jotka ovat siis ihan kyllästymiseenkin saakka blogissakin näkyneet, mutta ne ovat niin isot arjen pelastajat että niillä on täällä ja omassa sydämessä ihan oma paikkansa.

Jos olisin joku asu, olisin ehkä jotain juurikin tällaista, suurta lämmintä, mihin kääriytyä ja vähän kapinaa revittyjen farkkujen mukana. Revityt farkut ovat vähän jo mennyttä tyyliä, mutta en osaa, enkä kyllä myöskään halua tästä lemppari-kotifarkku paristani luopua. Luultavasti laittaisin nämä töihinkin jalkaan jos voisin. Onneksi vapaa-aikana kumminkin voin niitä pitää. Polven reikä oli jo niin suuri että ompelin siihen koneella sydän-paikan sitä vähän pienentämään, enemmänkin olisi voinut tietty kursia, mutta ehkä myöhemmin. 

Revityt ja paikatut farkut on muuten aina olleet mun juttu. Usein olen vetänyt niihin sisustuskankaista kaikenlaisia sydän- ja kukkapaikkoja ja onnellisena mennä viipottanut niissä tuolla vapaa-ajalla. 

Taas meni jaaritteluksi. 

Mutta siis kannustan olemaan oma itsensä aina, ainakin viimeistään vapaa-aikana. Minua on vähän ruvennut ahdistamaan että töihin mennessä saa aamuisin ripustaa puolet omasta itsestään narikkaan ja ottaa sen sitten mukaan kun töistä lähtee. Osa kollegoista luulee edelleen että olen tosi rauhallinen ja huumorintajuton tyyppi, eikä kumpikaan pidä paikkaansa. Huumorintajuakin on niin monenlaista, kaikki huumorintajut eivät jostain syystä mätsää keskenään. Ja rauhallinen tyyppikin voi oikeasti olla jotain muuta silloin kun on ympäristössä jossa voi olla ihan oma itsensä. Töitä on vaan meillä ainakin niin paljon ettei oikein ehdi, eikä jaksa seurustella ylimääräistä. 

Pitäisi itsekin muistaa että ihmistä ei pidä koskaan lokeroida, olen huomannut että joskus löytää yllättäviä kivoja piirteitä ihmisistä, joita töissä on pitänyt vaikka kuinka tylsinä. Joskus taas ihmiset ovat just sitä miltä vaikuttavat. Ja joskus ovat luultavasti lipsahtaneet siihen lokeroon, johon on ollut helppo lipsahtaa ja unohtaneet osan minuuttaan. Se ei kyllä ikinä johda mihinkään positiiviseen. Mediakin on muuten tehokas lokeroija. Jos et elä siinä lööppien trendien kärjessä niin olet ulkopuolinen ja kuitenkin ne ovat vain lööppejä. Todellisuus lööppien ja menestystarinoiden takana on usein surullinen ja ihan muuta kuin ulospäin näyttää. Jotenkin on tupannut taas unohtumaan että se mikä ihmisen syvällä sisällä on, on se tärkein juttu. 

Näillä ajatuksilla. Hyvää Viikonloppua ihanaiset<3 



I was gonna say thank Good its Friday, but lets face it, it allready Saturday…:)) I was well too tired yesterday to writen about my favourite sweaters. As you can see they are oversized, I have few, some with polo collar and some without. This one is without and I strongly advice the use of a scarf in this sweater weather. Its so chilly allready. The first snow came yesterday but it allready melted aways. 

Its cold outside baby and winter is coming fast…