Nyt se on virallista. Minusta on tullut äitini, myös pukeutumisessa. Olen vihannut sinapinkeltaista niin kauan kuin jaksan muistaa. Sinapinkeltainen on yksi äitini lempiväreistä ja minkäkin tietysti lapsena sain oman osani siitä. Erityisen hyvin muistan yhdet sinapinkeltaiset samettifarkut, joita tietysti inhosin yli kaiken...
Jostain ihmeen syystä aina silloin tällöin muutaman vuoden ajan olen katsellut sinapinkeltaista sillä silmällä hyvin varovasti, juuri siksi koska se oli ainainen kinan aihe ja inhokki nuorempana. Nyt sitten päätin repäistä, sinapinkeltaista omaan vaatekaappiin kun sopivasti sattui alessa olemaan. Kirjava tunikakin oli sovitettavana, mutta osoittautui liian suureksi eikä niitä ole pienemmässä koossa jäljellä. Ehkä se muutenkin olisi ollut vähän liikaa. Tykkään enemmän valkoisesta paitiksesta ja tässä asussa tunsin oloni hyvinkin kotoisaksi. Huomenna viimein töihin ja niskakin osoittaa jo parantumisen merkkejä (kopkop), kolme päivää on mennyt jo ilman ihmeempiä kipuja ja muuta kramppaamista. Pidän peukkuja että sama suunta jatkuisi. Meinasi jo usko loppua kesken kun vähintään joka toinen yö heräsi siihen että niska on kuin tulessa ja hirveä migreeni pukkasi päälle.
Joku varmaan hoksaa että olohuoneessakin on muuttunut jokin, siitä seuraavassa postauksessa enemmän.
Kivaa tiistai-iltaa sinne ruudun toiselle puolelle<3
Minä lähden keräilemään aamua ja töitä varten kimpsut ja kampsut, työkone on tuolla vielä levällään viime viikosta...
Its official, I have become my mom...
She just loves the mustard yellow and I have always hated it. Untill now. Over the years I have been admiring mustard yellow from a far, but this sweater on sale kinda got to me. I was thinking wearing it with that mustard/black tunic, but the tunic was too big so I returned it. And to be honest, I really felt more like home in white shirt with the mustard sweater.
What do you think? Too much color of just a good pick me up color?
