Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalenpunainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalenpunainen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kun sade koettelee hermoja - When constant rain makes you desperate...










Sade alkaa käydä hermoille...
Yksittäinen sadepäivä siellä tai täällä on vielä ihan jees, mutta nyt ei tule äkkiä mieleen koko viikolta kuin yksi päivä, jolloin ei satanut. Tiistainahan oli hellepäivä, mutta tuntuu kuin se olisi jo jossain valovuosien päässä takana! Eilen illalla lämpötila putosi jo +3 asteeseen ja se kieltämättä tuntui jo ihan rangaistukselta kun ilman kosteusprosentti täällä eilisten sadekuurojen jäljiltä oli liki sata. Päivä meni muutenkin migreenissä harakoille.

Sadetta on luvattu lisää myös huomiselle. Ja perjantainakin satoi. Jossain vaiheessa elämää tykkäsin sadepäivistä silloin kun tarvinnut mennä ulos, mutta nyt kun ulkohommia on kesken paljon ja nuorin koiruus ei kestä päivänkään sisällä oloa (tarveulkoilut tietysti tehdään) vaan höyryää ja säheltää joutuessaan olemaan sisällä, en enää ihan hirveästi välittäisi sadepäivistä...

Blogissahan ei saisi valittaa, mutta nyt kyllä valitan vähän tuosta sateesta ja meteorologien ennustuksista. Meillä ei siis eilen pitänyt sataa pisaraakaan, mutta sen sijaan laskin ainakin 5 hyvän kokoista ja pituista sadekuuroa. Jotain hyötyä migreenistäkin, ei tullut mentyä ulos kun olin alunperin menossa ulos pätkimään ja sahaamaan lautoja määrämittaan maalausta varten. Maalauksenkin olin ajatellut tehdä ulkona, mutta nyt näyttää siltä että tämän päivän sateet ja siihen lisäksi tulevat sateet pakottavat siirtämään maalaushommat sisälle. Onpa kiva maalata jotain 2,5m pitkää tukipalkkia sisällä ja käsitellä vanhoja navetan ikkunoita.

Jaarittelun taitoon sateella näemmä ei ole vaikutusta, joten mennään päivän asuun. Kaikki on vanhaa, en ole ostanut tänä vuonna yhtään  uutta sadevaatettakaan. Näin syksyllä huomaan usein meneväni vähän vastavirtaan ja ensimmäiset sadekombot on hyvin vaaleita kuten näissäkin kuvissa. Vaalea on omaan mieleen, pitkän syystalven ehtii sitten kyllä kulkea tummissa ja synkissä sadevarusteissa. 




Sadetakki on monta vuotta vanha Ellokselta hankittu ja minua huvittaa vieläkin silloinen jonkun toisen asiakkaan kommentti takista. Tyyppi oli palauttanut oman takkinsa kun ei tykännyt pitsistä ja taskujen ruseteista. Minä tuskin edes huomaan niitä, saatikka että olisin jotenkin vastaan sitä että sadetakissa on hauskojakin yksityiskohtia. Nilkkapituiset kumisaappaat ovat Odd Mollyn alesta joskus hankitut supernätit ja käytännölliset, joissa kehtaa kaupungillekin lähteä. Ihanan pehmeää kumia, joka tekee kävelemisestä helppoa. Kassina taasen heiluu saffiano nahkasta tehty parin vuoden ikäinen Ralph Laurenin alesta ostettu laukku, joka ei todellakaan sadetta hätkähdä. Taitaa olla ikuinen laukku, koska se ei käytöstä huolimatta myöskään osoita mitään kulumisen merkkejä. 

Viimeisimmät syksyt talvet ovat saaneet minutkin uskomaan ilmaston lämpenemiseen ja sitä kautta vettä pitävien vaatteiden tarpeeseen. Teknisten ja vedenpitävien vaatteiden hinnoista olen myös huomaavinani että kaupat ovat havainneet saman.

 Kuvan sadetakissa ei ole kuin ihan ohut vuorikangas, joten kovin kylmällä säällä sillä ei tarkene. Niinpä kaapista löytyy kylmempiä kelejä varten öljykangastakki ja toinen vanha vuorillinen sadetakki. Kaikki kolme takkia ovat olleet kovassa käytössä kuten myös viime syksynä ulkoiluun ostamani vedenpitävät/hylkiät ulkoiluvaatteet. Yhtään ostosta en ole vielä katunut. Haaveissa on vielä yksi vedenpitävä lämmin takki ja soft Shell housut. 





Ajattelin jatkaa sadepäivää pienellä katsauksella syysvaatevarastoon. Nyt on se aika kun täytyy viimeistään ottaa esiin ne syksyn lempparivaatteet. En vaan millään raaskisi vielä luoopua näiden lemppari puuvilla neuleiden käytöstäkään.



Joko siellä ruudun toisella puolella on syysvaatteet otettu esiin? 




Im very Fed up to this constant rain. This week, tuesday was the only day that it didnt rain. Other than that, rain every day. So here is my favourite combo at this time for the rainy days. This time of the year when its Still early Autumn I tend to use lighter colors even in rainy days. Maybe its some psychic protest against the coming dark days when sun rises later and set so much earlier. 
My favourite combo right now is the light colored raincoat and Odd Molly´s rainboots. 

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Neiti kevät ja muita juttuja - Spring and other stuff...







Otsikko on kömpelö aasinsilta keväiseen asuun, Sir Elwoodin duo keikkaan Porvoossa eilen ja auringon haitallisuuteen. 

Kaikki varmaan tietävät biisin Neiti kevät Sir Elwoodin hiljaisilta väreiltä. Se soi eilen duon keikalla Porvoossa ihan viimeisenä biisinä. Tykkään ko. bändistä ja tuostakin biisistä vaikkei se olekaan ihan oma lemppari, muita itselle rakkaampia biisejä löytyy bändin suuresta valikoimasta. Elwoodit ovat soittaneet liki 30 vuotta (saattaa olla 30 vuotta ensimmäisestä biisistä tänä vuonna), ja saman 30 vuotta olen kuunnellut tuota musaa, tykkään erityisesti bändin karheasta lähestymisestä ihmisen eloon ja taitavasta pianonsoitosta ja jazzahtavasta meiningistä. Ja jännä juttu, livenä vielä parempaa kuin levyltä kuultuna. Eilen tosiaan oltiin kuuntelemassa loppuunmyytyä keikkaa Porvoon taidetehtaalla ja oli kiva ilta. Jengi lauloi osan biiseistä mukana ja tunnelma oli just niin rento ja kotoinen kuin pitääkin. 

Tämä asu ei ollut päällä eilen vaan perjantaina. Kuten kuvista näkyy, meillä kevät ei ole ihan niin pitkällä kuin vaikkapa Helsingissä. Lunta, jäätä ja kuraa löytyy ihan kotitarpeiksi. Vielä siis mennään bootseilla ja haaveillaan pikkukenkien pitämisestä. Vaaleanpunainen kevytuntsika päätyi ensimmäistä kertaa päälle ja se on kuulkaa varma kevään merkki. Yhtään uutta kevätvaateostosta en ole tehnyt, joten vanhoilla mennään. Ja minusta se on hyvä juttu jos omasta komerosta riittää yhdisteltävää useaksi kevääksi peräkkäin. Takissa ei ole kaulusta ollenkaan ja minusta se on paras mahdollinen, koska silloin siihen on helppo kelin ja mielen mukaan yhdistellä erilaisia huiveja ja lopputulos on aina uusi. 




En tiedä näkyykö sinne ruudun toiselle puolelle jos tarkasti katsoo, mutta naamassa on näissä kuvissa vielä ihoteippi nenän vierellä (jatkossa siinä tulee olemaan arpi), siitä on nyt talven ja kevään aikana leikattu parikin kertaa tyvisolusyöpä. Koska talvi ja alkukevät on mennyt ihan muissa murheissa ja pitkittyneessä flunssassa, joka muuten alkoi saman tien viimeisimmän leikkauksen jälkeen en ole paljon asialle ajatuksia ehtinyt suomaan. Vastustuskyky vain sanoi työsuhteensa irti heti leikkauksen jälkeen. Tikit poistettiin vähän yli viikko sitten, mutta koska haava ei ollut ihan kiinni vielä niin tähän saakka siinä on ollut tuo teippi ja silmälasit myös painavat juurikin haavan kohdalta. Tyvisolusyöpä on onneksi "kiltti" ihosyöpä, joka ei yleensä lähetä mitään etäpesäkkeitä. Lääkärin mukaan ihosyöpä kasvoissa on lähes aina seurausta auringon säteistä, jotka ovat vaurioittaneet ihoa mahdollisesti jo nuoruudessa ja solut ovat aikojen saatossa alkaneet tekemään mutaatioita. Tyvisolusyövän synty voi kestää jopa 30 vuotta. 

Nyt kevään kasvan aurinkoaltistuksen myötä on hyvä pitää mielessä että aurinko on aina haitallista, varsinkin meille tosi vaaleille ihmisille. Lisää ihosyövästä voi käydä halutessaan kurkkimassa tuosta linkistä. 

Tästä kaikesta huolimatta, nautitaan keväästä ja sunnuntaista!





Spring is finally here, not yet try and pretty ( as you can see from the pictures) but slowly getting there. Pink is sure mark for spring. I have not purchased any new spring clothes so I had to go shopping in my own closet and found this favourite spring jacket. Not time for sneakers yet so I have been wearing mostly boots. 

During this winter I have been in small skin operation twice. If you look close enough you can see the tape beside my nose. I had  basal cell carcinoma, that is hopefully now gone completely. It had to be operated twice since it was colorless and not entirely removed on the first time. Now I am going to have a scar, but if the cancer sells are now completely gone, its worth it. Doctor said that its most likely result of being in the sun a lot as a child or young age. It takes years, sometimes even 30 years to metabolize as cancer. 

So enjoy the Spring but stay out of too much sun!



keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Huithapelin syksy - The Autumn of unrepared...










Puhutaanko välillä syksystä. Niin se vaan tulee joka vuosi, oli siihen valmistautunut tai ei. Tänä vuonnakin se minut taas yllätti. Sen sijaan että olisi syysvaatteet valmiina puunattuna ja laitettuna (vaikkapa mokkanilkkurit säänkestäväksi suojattuna ja nypyt neuleista poistettuna) niin aloitin taas syksyn samalla tavalla kuin useina vuosina. Ihan huithapelina. Ja kun luulin että juu nyt laitan ne asiat järjestykseen niin sitten tulikin flunssa ja lepo. Joten tämä alkuviikko on mennytkin pedin pohjalla kuumeessa. 





Päällä oli viime viikolla  sitä lämmintä, mitä ensimmäiseksi käteen sattui, syyskengät ovat edelleen jossain piilossa, kesäkengät esillä ja vaaterekissä roikkuu kesämekkoja... Vetoaisin kiireeseen, mutta ei kai tämän syksy sen kiireempi ole ollut kuin ennenkään. Samat asiat tapahtuvat joka syksy. Aamut ovat pimeitä, töissä on joka syksy niin poikkeuksellisen kiire ettei sitä kai enää poikkeukseksi voi sanoa, nukuttaa aamuisin enemmän, illat ovat lyhyempiä (siihen ehkä voi vähän vedota ettei näe tehdä kaikkea mitä haluaisi), flunssa yrittää tulla viikkotolkulla niin ettei tiedä onko sitä nyt oikeasti kipeä vai ei. Töissä on vaan sinniteltävä. Viikonloppuisin menee nyt ainakin flunssakaudella yksi päivä ihan vaan viikosta palautumiseen. Siivouspäivän yritän pitää viikolla, jotta ei tarvitsisi sotkua ajatella viikonloppuisin, vaan saisi keskittyä olennaiseen. 




Ja Pyry on Pyry. Iso pieni pentu, joka ehtii kaikkialle ja jolla on ihan loputtomasti energiaa vaikka itsellä ei olisi. Saisinpa siitä energiasta edes murto-osan. Illat ovat täynnään pihajuttuja jotta Pyry saa muiden koirien kanssa juosta ja leikkiä ja siinä sivussa hieman koulutusta, lenkkejä ja loputonta kuran siivoamista. Ja tietysti ihan itse aiheutettua. Poiskaan en vaihtaisi vaikka Pyry on kaikkea muuta kuin edes tyypillinen rotunsa edustaja, vilkkaaseenkin verrattuna erittäin vilkas. Viime viikolla oli yöllä päässyt koiraportilla suljettuun huoneeseen jossa säilytän sukkalankoja ja sukkalangat oli taidokkaasti kierretty aamulla moneen kertaan ympäri olohuoneen huonekaluja ja lattioita. Ei kenelläkään sattuisi olevaan solmussa olevilla lankamytyille mitään DIY ideoita?
Ylläolevassa asukuvassa poikkeuksellisesti kuitenkin kurkistelee Pinja eikä Pyry, joka yleensä ehtii joka paikkaan. Myös asukuviin. Pyry on tuo karvaisempi pakkaus. 

Päivän asu niitä ihan helppoja ja lämpimiä. (sulkekaa silmät tällä kertaa farkkujen rypyille). Eli kashmirneule, luottofarkut, mokkanilkkurit (juu, kyllä ne viime vuotiset vihreät) ja sitten rakastamani vaaleanpunainen kevyttoppis ja tällä kertaa vihreä leopardikuvioinen huivi.

Leppoisaa syksyistä sunnuntaita, kiva kun olette vielä siellä lukemassa, vaikka ennätänkin kovin harvoin tänne blogistaniaan!


Its true. Autumn comes every year and every year Im totally unrepared for it. It means that I still have all the summer clothes hanging in the way of Autumn clothes and I spend time trying to find something warm to wear every time I go out the door... You would think that eventually I would learn to be prepared, but no... I think its somewhat subconscious way to hang on to the late summer. You really dont want to think beforehand all these dark, cold and wet days ahead. 

So these outfits lately have been somewhat this and that. Like this combination of pink jacket with green and beige. 





torstai 10. toukokuuta 2018

Kesä ja vaaleanpunaiset tennarit - Summer and pink sneakers...










Valosta sekaisin on kaikki. Niin kuvat kuin unetkin. Pakko sanoa että kevät yllätti bloggaajan. Tuli paniikki että missäs mun kaikki kesäkengät, apua! Piti oikein miettiä että hitto vie, mitä tässä on kesäisin oikein jalassaan pitänyt. Vieläkin puolet kengistä on hukassa, mutta löysinpä mun vaaleanpunaiset tennarit sentään! Valo vie näemmä värit vaaleanpunaiselta, näyttävät vähän pliisuilta kuvissa, mutta kyllä ne ihan vaaleanpunaiset ovat. 

Näissä kengissä tulee hymy. Ja lapsuusmuistotkin... 


Toinen mieltä ilahduttanut asia tänään oli kimaltava yksinkertainen huulikiilto. Jotenkin lämpöön ei vaan kuulu paksu huulipuna. 

Aurinkoista viikon jatkoa ihanaiset<3 





Every year Spring seemst to sneak up on me and I search for my hidden summer shoes...

But hey, I found my sneakers, now I can sneak... Pink sneakers are bound to make you smile. 

Enjoy the Sun and warmth as long as it lasts<3 

lauantai 5. toukokuuta 2018

Vaaleanpunaista kevääseen ja lauantailinkki - Pink for Spring and Saturday link...




















Lupasin teille yhdessä postauksessa kunnostautua ja alkaa pukeutumaan keväisempiin väreihin. Minulle kevään tuo vaaleanpunainen ja muut vaaleat värit. Jostain kumman syystä tykkään vuodesta toiseen yhdistää vaaleapunaista usein ruskeaan. Se ei perustu mihinkään muuhun kuin että itse tykkään kombosta (ja veto työpaikalla vaati lämpimän neuleen). 

Kaivoin kaapista vanhat puuteriroosan väriset farkut, joita en tainnut viime keväänä ja kesänä käyttää kertaakaan. Ihanat superjoustavat ja mukavat jalassa. Taidan omistaa nämä samat alle 20 euron farkut ainakin kolmessa eri värissä. Kaapista löytyy valkoiset, beiget ja nämä puuterinväriset. 

Paljon käytössä ollut vaaleanpunainen kevytuntsika  ja beigesävyinen huivi (villaa) ja kylmiin aamuihin jalkaan vielä nuo nilkkurit joista en vielä kykene luopumaan. Parina aamuna taisin mennä töihin valkoisissa lenkkareissa, jotka eivät ole enää valkoiset sen jälkeen kun mutalammikossa myörynnyt Pyry päätti seistä etutassu jalkojeni päällä... :) Koiraperheen arkea on ollut tällä viikolla ihan uupumukseen saakka. Ette kyllä usko mitä näidenkin kuvien ottamista ennen oli ehtinyt sattua.

Minulla oli nimittäin tyhjentynyt autosta rengas työpäivän aikana (loppujen lopuksi syyksi osoittautui parin sentin mittainen ruuvi) ja sain työkaverilta apua, jolta löytyi kompura jolla ilmaa renkaaseen ja pikapikaa huoltoasemalle hakemaan paikka-ainetta ja hovikuvaajan apuja. No siinä vaiheessa peli oli jo menetetty ja pääkaupunkiseudun eilisissä kolariruuhkissa meni niin paljon aikaa että pentu ei ollut päässyt tarpeeksi ajoissa ulos ja kotona odotti melkoinen siivo. Melkoisen sirkuksen jälkeen on nämäkin asukuvat otettu. Arki on arkea ja asukuvat siinä välissä asukuvia... Tällaista on täällä bloggaajan glamouri arki...:)) Joskus haaveilen pääseväni luksuslomalla tästä kaikesta.

Lauantailinkki tulee tässä. Andy heart
Jos osaisin minimalistisen tyylin, se olisi tässä.

Rentoa viikonloppua ihanaiset<3 




I love pink. Thats a fact. No matter how old I get or how people say that pink is not a color for an adult woman. Why not? Screw the rules. Im wearing pink as long as I want!

Im waiting anxciously warm weather, Im not sure what happened to the Spring? Looks like November... Untill warmer weather Im enjoying my pink down jacket and warm scarfs. 

I wish we would get long warm summer (yeah, wishful thinking, I know) and that I get to be outside a alot and wear all my summer clothes.  Last summer was so cold that I hardly got to wear half of my summer clothes and they are now sitting in the closet waiting... Im not buing anything for the summer before. I might buy something from Summer Sale after summer, but no use wasting money for clothes you dont get to wear... 

How is Spring looking coming along in other places? Seems that everyone is allready wearing summer clothes all over the world... 

Saturdaylink today is Andy heart

Its Weekend, enjoy<3 


lauantai 7. lokakuuta 2017

Syksyä, itsekritiikkiä ja lauantailinkki... - Autumn, self criticism and Saturdaylink...











Olin kotona poskiontelontulehduksessa muutaman päivän ja kun makoilee sängyssä koska pitkällään oleminen on ainoa tapa välttää pään räjähtäminen ennen kuin anbioottikuuri alkaa vaikuttaa, ehdin silmäillä paljon blogeja. Niin Suomesta kuin maailmalta. Etsin ja kaipasin syysinspiksiä. Löysin osoittain niitäkin, mutta sitten löysin myös kirjoituksen jossa oli mielenkiintoista somekritiikkiä. Siis tyyliin mitä kaikki kuvaavat tai postaavat ja kukaan ei jaksa lukea tai katsoa. Yksi asia hyppäsi sieltä erityisesti itselle mietittäväksi, (sen ohella että älä kuvaa jalkojasi tai kaikkea ruokaa mitä syöt...) eli asukuvat itsestä. Oli kritiikkiä iänikuisista asukuvista joissa itse pyörii poseeraamassa.

Öh. Oispa toinen tapa jolla tätä tehdä, vaikka kaksonen asumassa samassa huushollista, tai edes samankokoinen tyyppi samaa sukupuolta, mutta kun ei... Sata kertaa mieluummin olisin oikeasti kameran toisella puolella. Kuvaamassa sitä toista tyyppiä. Se voisi jopa olla unelma-ammattini, stailaaja-valokuvaaja. Se olisi ihanaa, saisi valita asuja toiselle ja kuvata niitä ja saisi taiteellisempia kuvia kuin nyt.  

Vaan kun ei. Ei ole XL-kokoista kaksosta, eikä hovikuvaajakaan suostu malliksi.
Kun asuu maalla, jopa kuvaustaustat ovat väkisinkin maalaisia. Vihreää, puita, pensaita tms. Onneksi joskus edes syksyn värejä. Kaupungissa asuvilla bloggaajilla on kenties vähän enemmän vaihtoehtoja. On mielenkiintoista arkkitehtuuria, erilaisia seinäpintoja ja näkymiä. On kahvilaa, porttikonkeja, sisäpihoja ja muuta ihanaa kuvattavaa. Siitä olen ehkä ihan hiukan kateellinen. Meidän "lähikaupan" seinämateriaalista ei todellakaan ole kuvaustaustaksi... Ei sitten millään. 

Jotenka näillä eväillä, jotka on annettu mennään ja sillä hyvä. Ainakin ennen sitä lottovoittoa, jonka jälkeen voin harrastaa kuvaamista missä ja milloin vaan...




Sain inspistä katselemalla tällä kertaa vähän vanhempia blogipostauksia muutaman vuoden takaa. Niitä aikoja jolloin nämä villaiset isot ja pitkät kaulaliinat tulivat "muotiin". Edelleen niitä paljon käytän ja rakastan ja vielä tekisi mieli sellaista hiekan sävyistä, jota ei vielä omasta kaulaliinalaatikosta löydy. Ehkäpä jossain kohtaa. Rakastan myös näitä ponchoja, joita tämän ruudullisen lisäksi löytyy kaapista ainakin yksi second handinä ostettu beige. Näihin on vaan edelleen niin suloinen kylmässä ja viimassa syksyisin kääriytyä. 

Otetaan lauantailinkitkin taas tavaksi.
Tänään lauantailinkkinä saksalainen Véjà Du

Rentoa viikonloppua<3




I had a flu and sinusitis and did spend couple of days at home waiting for antibiotics to kick in. With sinusitis you feel like your head is going to fall off. Im not recommending it to anyone. However spending most of my time in bed I had time to read old blogs. I was searching for ideas and inspiration and not did I only find inspiration I also found intresting read about some do´s and dont´s. It did kinda forbit posting everything you eat, pics of your feet, breakfest in bed since everyone does those and nobody reads them. But what strike me the most was the warning not to post samekind of outfit posing pics over and over again. You should concentrate to different things and photos. 

True enough... but that works best for those who actually live in the city. Trust me, living in a countryside, you really dont have as much intresting subjects to use. Its choosing between trees, bushes, trees and bushes again... In the city you would have intresting cafes, architecture, buildings surfaces and lots more. 

So Im kinda stuck with the surroundings I live in. Maybe after we retire we can drive to the city  to take outfit pics and different other stuff. But untill that happens, this is it... 

That said, I got Autumn inspiration from the blogs I was reading and took my woolen scarft out to the use again. That is the most trustful sign that Autumn really is here and we are living it. 

Saturday link today is Véjà Du

Enjoy your Weekend<3