Huithapelin syksy - The Autumn of unrepared...

Puhutaanko välillä syksystä. Niin se vaan tulee joka vuosi, oli siihen valmistautunut tai ei. Tänä vuonnakin se minut taas yllätti. Sen sijaan että olisi syysvaatteet valmiina puunattuna ja laitettuna (vaikkapa mokkanilkkurit säänkestäväksi suojattuna ja nypyt neuleista poistettuna) niin aloitin taas syksyn samalla tavalla kuin useina vuosina. Ihan huithapelina. Ja kun luulin että juu nyt laitan ne asiat järjestykseen niin sitten tulikin flunssa ja lepo. Joten tämä alkuviikko on mennytkin pedin pohjalla kuumeessa. 

Päällä oli viime viikolla  sitä lämmintä, mitä ensimmäiseksi käteen sattui, syyskengät ovat edelleen jossain piilossa, kesäkengät esillä ja vaaterekissä roikkuu kesämekkoja... Vetoaisin kiireeseen, mutta ei kai tämän syksy sen kiireempi ole ollut kuin ennenkään. Samat asiat tapahtuvat joka syksy. Aamut ovat pimeitä, töissä on joka syksy niin poikkeuksellisen kiire ettei sitä kai enää poikkeukseksi voi sanoa, nukuttaa aamuisin enemmän, illat ovat lyhyempiä (siihen ehkä voi vähän vedota ettei näe tehdä kaikkea mitä haluaisi), flunssa yrittää tulla viikkotolkulla niin ettei tiedä onko sitä nyt oikeasti kipeä vai ei. Töissä on vaan sinniteltävä. Viikonloppuisin menee nyt ainakin flunssakaudella yksi päivä ihan vaan viikosta palautumiseen. Siivouspäivän yritän pitää viikolla, jotta ei tarvitsisi sotkua ajatella viikonloppuisin, vaan saisi keskittyä olennaiseen. 

Ja Pyry on Pyry. Iso pieni pentu, joka ehtii kaikkialle ja jolla on ihan loputtomasti energiaa vaikka itsellä ei olisi. Saisinpa siitä energiasta edes murto-osan. Illat ovat täynnään pihajuttuja jotta Pyry saa muiden koirien kanssa juosta ja leikkiä ja siinä sivussa hieman koulutusta, lenkkejä ja loputonta kuran siivoamista. Ja tietysti ihan itse aiheutettua. Poiskaan en vaihtaisi vaikka Pyry on kaikkea muuta kuin edes tyypillinen rotunsa edustaja, vilkkaaseenkin verrattuna erittäin vilkas. Viime viikolla oli yöllä päässyt koiraportilla suljettuun huoneeseen jossa säilytän sukkalankoja ja sukkalangat oli taidokkaasti kierretty aamulla moneen kertaan ympäri olohuoneen huonekaluja ja lattioita. Ei kenelläkään sattuisi olevaan solmussa olevilla lankamytyille mitään DIY ideoita?
Ylläolevassa asukuvassa poikkeuksellisesti kuitenkin kurkistelee Pinja eikä Pyry, joka yleensä ehtii joka paikkaan. Myös asukuviin. Pyry on tuo karvaisempi pakkaus. 

Päivän asu niitä ihan helppoja ja lämpimiä. (sulkekaa silmät tällä kertaa farkkujen rypyille). Eli kashmirneule, luottofarkut, mokkanilkkurit (juu, kyllä ne viime vuotiset vihreät) ja sitten rakastamani vaaleanpunainen kevyttoppis ja tällä kertaa vihreä leopardikuvioinen huivi.

Leppoisaa syksyistä sunnuntaita, kiva kun olette vielä siellä lukemassa, vaikka ennätänkin kovin harvoin tänne blogistaniaan!

Its true. Autumn comes every year and every year Im totally unrepared for it. It means that I still have all the summer clothes hanging in the way of Autumn clothes and I spend time trying to find something warm to wear every time I go out the door... You would think that eventually I would learn to be prepared, but no... I think its somewhat subconscious way to hang on to the late summer. You really dont want to think beforehand all these dark, cold and wet days ahead. 

So these outfits lately have been somewhat this and that. Like this combination of pink jacket with green and beige.