Blogeissa on pyörinyt jo jonkun aikaa elämän aakkosia, joka on ollut minusta mielenkiintoinen haaste lukea, olette varmaan niihin jo törmänneet. Ensin ajattelin ettei se ole ihan mun juttu, mutta ehkä sittenkin? Vähän asioita pintariipaisua syvemmältä, yksi kerrallaan. Minä kun olen tälläinen vastarannankiiski (hovikuvaaja sanoo että kiipeän aina puuhun takapuoli edellä ja totta sekin, sillä olen syntynyt jo väärinpäin, siitä syystä keisarinleikkauksella :D), ajattelin aloittaa Ö:stä kun tuli sopivasti muutakin siihen liittyvää vastaan.
Ö on paitsi se kirjain, joka pääsee suustani silloin äärimmäisen harvoin kun jään jostain syystä sanattomaksi, myöskin Öljykangastakki. Takki, jota ilman en osaisi enää elää. Käytän sitä niin töissä kuin siviilissäkin ja tänä syksynä se on ollut jo ihan liiankin kovassa käytössä säiden vuoksi. Joko nyt tuli talvi ja saan vihdoin ripustaa sen narikkaan talven ajaksi??
Öljykangastakki on äärimmäisen kätevä vaate sadekeleille, mutta laiskan vaate se ei ole, koska vaatii uudelleen öljyämistä aina silloin tällöin (onneksi aika harvoin). Ekologinenkin ehkä, koska on siis öljyttyä puuvillaa. Ensimmäisen öljykangastakkini hankin yhtä aikaa ystävätteren kanssa Stockan miestenosastolta iäsyys sitten, ehkä 25 vuotta sitten? Siihen aikaan ne olivat suhteellisen harvinaisia ja nuoren lompakolle aika tyyritäkin. Minä käytin takkia harvakseltaan, mutta ystävätär käytti omansa käytänössä puhki ja minun takkini siirtyi sinne ikuiseen leasingiin. Nyt pari vuotta sitten kun ystävä oli käyttänyt tämänkin takin lähes puhki (joku kysyi jo Porvoolaisessa kahvilassa eikä hänellä ole muita vaatteita...:D), sain puuskan ja hankin meille molemmille uudet öljykangastakit. Itselle ruskean ja ystävälle vihreän. Ja siitä lähtien molemmat ovat olleet superkovassa käytössä ja käyttökertoihin nähden pysyneet siistin näköisinäkin. Takki joka lähtee päälle niin koiralenkille, kuin töihinkin ja ulkonäöltään ihan tuollainen klassikko. Varmasti vielä monta yhteistä vuotta edessä minulla ja rakkaalla öljykangastakilla!
Ö-kirjaimen kanssa ei siis kovin syvällisiin asioihin vielä päästy, odottakaas kun pääsen Ä:hän.
Å:n jätän suosiolla väliin, siitä kun tulee mieleen vain Åbo, jossa olen käynyt tasan 3 kertaa ohimenomatkalla.
Päivän asu? No se sama jahdattu neule, tällä kertaa mustan alaosan kanssa ja kuulkaa viimein polvileikkauksesta toipunut polvi sietää kävellä korkkareilla! Voi onni ja autuus että joskus voi laittaa kauniit kengät jalkaansa<3 Älkää ihmetelkö omituisia kuvia, kaiken tämän bloggaamisenkin jälkeen minulle on vielä arvoitus miten saa kengät esiin kuvissa, se vaati hieman omituista pomppimista...:)
I decided to start series called alphabets of my life, but since there is no Ö in english, I will start in english as soon as I get to a letter that english language actually has. In the meanwhile there is outfit of the day and my old waxed jacket that has been in too much use in this fall/winter because of the rainy wheather. I will be only too happy to finally put it away for the winter! Dont get me wrong, I absolutely love my waxed coat but too much is just too much... I welcome winter and dryer weather!