Heipat täältä hitaan puoleisesti päivittyvästä blogista. Olette olleet ajatuksissa ja kamerakin on ollut tiiviissä käytössä, mutta aika on ollut taas hieman kortilla ja kaikenlaista kapulaa vähän blogirattaissa. Vaan täällä ollaan taas.
Olen pohtinut viime aikoina jopa blogin lopettamista ajan puutteen vuoksi ja vähän myös sen vuoksi että kun tätä on tullut tehtyä jo vuosia niin onko minulla teille mitään sellaista annettavaa, jonka vuoksi jaksaisitte tuhansien blogien joukossa tätäkin vielä lukea? Pitäisi uudistua, jaksaa olla ajan hermolla ja löytää kiinnostavia ajatuksia jaettavaksi. Joskus se on hieman vaikeaa, koska oma elämä on oikeasti aika tasaisen arkista. Vaikka ei arkisessa mitään vikaa ole, tykkään nyhjätä kotona ja maalla riittää aina hommia. Luulen että tulisin kerrostalokaksiossa tylsistyneeksi. Vaikka pihatöitä ja muuta on täällä paljon, jotenkin vaan mieli lepää luonnon helmassa. Meillä talitintit pesii kuistin räystään alla, siellä on jo poikasetkin ja harmaasieppokin kahden metrin päässä olohuoneen ikkunasta pienessä koristekuusessa.
Pidin tuossa jopa jo toissaviikolla yhden kesälomaviikon, jonka tarkoitus oli puhtaasti levätä, tehdä arkisia juttuja kotona ja nauttia keväästä koirien kanssa kun hovikuvaaja ei saanut sille viikolle kesälomaa. Viikko humpsahti niin nopeasti ettei oikein edes tajunnutkaan. Vähän sain raivattua huushollia ja uudistettua maalisudilla takan edustaa ja keittiötä. Niistä postausta tulossa. Seuraavalla viikolla sairastinkin sitten muutaman päivän oikein kunnon vatsatautia ja sen jälkeen kesti aikaa kerätä energiat takaisin ja tasapainoon vuorokausirytmin taas muuttuessa normaaliin aikaisin ylös ja töihin. Tuo illan pitkä valo häiritsee jo nukkumarytmiä. Tuntuu hassulta mennä nukkumaan auringon paistaessa täydeltä terältä. Pakko jo vähän yrittää huijata kroppaa pimennysverhoilla ja yrittää saada iltavirkku keho uskomaan että on nukkumaanmenoaika.
Arkityyli viime aikoina on koostunut melkeinpä samoista revityistä farkuista ja erilaisista yläosista sään mukaan. Vähän aikaa sitten kaapista bongaamani vanha puuvillatunika on ollut yksi suosikki ja boheemisti olen vaan heittänyt sen ihan silittämättömänä pesun jälkeen päälle. Revityt farkut kaipaisivat jo paikkaa, mutta sitä odotellessa ovat saaneet kelvata reikineen kaikkineen. Viihdyn tässä asussa superhyvin, joskus käy mielessä että onkohan tämä ihmisten ilmoille liiankin rento, mutta miksi ihminen ei saisi pukeutua omannäköisesti missä iässä vaan? Tykkään muuten bongata tuolla ihmisten ilmoilla ollessani persoonallisen näköisiä asuja ja värejä. Ja peukutan sen puolesta että iän ei pidä antaa rajoittaa vaan päinvastoin. Saa olla enemmän oma itsensä ja nauttia siitä.
Mitä mietteitä siellä toisella puolella ruutua persoonallinen pukeutuminen herättää? Hyvä vai huono juttu?
If you ask me, personal style is important thing. It reflects who we are and its important to feel like home in our freetime. Im big fan of comfy and relaxed style at home. Lately my absolute favorites have been ripped jeans and wrinkled tunics. Laid-back style is easy to wear and easy to move in. Anything that straines is a really big no-no to me when Im not at work. Allthough I must admit that my old ripped jeans are becoming a bit too ripped and in need of some patching… But in the meantime, Im just going to enjoy them. I would like to learn more about how to bring together pieces to match a nice well balanced flowvy boho style.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit viestin...:)