Roosa neuletakki ja lauantailinkki - Pink cardigan and Saturday link...

Ihanaa viikonloppu vihdoin täällä<3

Mennyt viikko tuntui kurakeleineen harvinaisen pitkältä, jossain keskellä viikkoa ajattelin töihin saapuessani että apua, olenko edes edellisenä päivänä lähtenyt täältä... Tuntuu kuin kotona olisi ehtinyt vain käydä kääntymässä. Osittain se johtuu siitä että kaikki hommat ovat valuneet minulle hovikuvaajan iltavuorojen vuoksi. Viikon aikana olen ehtinyt yksin ravata vaikka missä hoitamassa kaikenlaisia asioita kauppareissusta koiran akupunktioon. 

Tänään olisi vuorossa lian ja kuran pois räjäyttävää siivousta, nuo kurakelit koiraperheessä ovat ihan suorastaan sietämättömiä. 

Asukuvissa eilisen asu, yksi suosikkineuletakeistani, joka on jostain syystä ollut yllättävän vähällä käytöllä. Luultavasti ihan siitä syystä että käyttökelpoisten paitapuseroiden määrä on vähentynyt, enkä ole oikein löytänyt mieleisiä. Täytyy kyllä tunnustaa että paitapuseroiden shoppailu ei välttämättä myöskään ole mitään kovin inspiroivaa hommaa. Ne ovat vähän arkisia. Kuvan paitapusero on ihan uusi, hovikuvaaja (kyllä mieheni tuntee makuni) bongasi sen Tokmannin reissulta jossa olin ostamassa äidille alusvaatteita. Mukaan lähti myös hauska Iivana Helsingin suunnittelema rönttötyylinen neuletakki (kuvia myöhemmin). 

Paitis on neuleen kanssa aika kiva, tykkään. En tiedä olisiko oma katse osunut kuviolliseen paitapuseroon, mutta tämä oli hyvä ostos. Menee monen värin kanssa ja on keväinen väri. Tässä sade ja mutarähmässä rämpimisen keskellä minua ilahduttaa se kun illat viimein alkavat olla vähän valoisampia. 

Ruuhkaa kuvauspisteellä...

Miten siellä ruudun toisella puolella olette jaksaneet pimeyden ja sateen keskellä? Minä huomaan sen vaikuttavan jo tosi paljon mielialaan. Tulee tunne että sadetta ja märkää jatkuu ikuisesti. Ehkäpä se jossain kohtaa kääntyisi auringonpaisteeksi?

Lauantailinkki on tänään värikäs Spirited Pursuit blogi jossa ehkä enemmänkin matkustetaan, mutta kaikista kaupallisista linkeistä huolimatta kuvat ja tarinat ovat värikkäitä ja ihania ympäri maailmaa. Tekee hyvää nähdä että maailmassa on muutakin kuin sadetta ja kuraa.

Kaunista viikonloppua ihanaiset<3

I have worn this old beautiful cardigan way too little. It deserves to be in use. Its actually one of my favourites, its warm and cozy. As a little trick it has seams on top. Pockets where to put your  hands (and stuff) always comes handy. Its warm and has even little spring vibe to its color. 

Todays Saturday link is warm and colorful Spirited Pursuit full of travel stories all over the World. 

Enjoy<3

Pienillä asioilla luksusta arkeen - Making luxury feeling with small things...

Heipat ruudun tältä puolelta pimeän sunnuntaiaamun merkeissä. Vieläkään ei ole tiedossa asupostausta, meillä on niin eri aikataulut hovikuvaajan kanssa arkena että kohdataan lyhykäisesti vain nukkumaanmenoaikaan. Aamulla kun lähden, muu perhe vielä nukkuu ja kun hovikuvaaja tulee töistä, olen jo menossa nukkumaan. Onneksi on sentään vapaat viikonloput. 

Täytyy ottaa jalusta käyttöön kunhan päivä tuosta hieman pitenee ja valoistuu. Vihdoin alkaa olemaan valoa ja inspiraatiotakin asuihin. "Talvi" on mennyt aika lailla perus seteissä, joista suuren osan olette jo ehtineet nähdä. 

Edellisissä postauksissa tarinoin siitä miten meillä myllättiin huonejärjestystä tuossa marraskuussa kun äiti majoittui tänne. Vielä jäi kertomatta mitä tapahtuikaan meidän vanhalle pienelle makuuhuoneelle. Valon vähyydestä johtuen kuvat eivät ole ihan  parhaita mahdollisia, pahoittelen. Pitäisi investoida parempaan kuvauskalustoon, se vaan ei ihan halpaa lystiä ole. 

Vanhasta makuuhuoneesta nimittäin tuli minulle uusi työhuone! 

Ekan kerran aikuiselämäni aikana minulla on oma työhuone, jonka olen itse sisustanut mieleiseksi, joskin kaikki huonekalut olivat jo olemassa. Ensimmäisen kerran minulla on myös oikea työpöytä, jonka ääressä kirjoitella ja laatikoissa tarvittava käden ulottuvilla. Ihana fiilis. Oma juttu ja paikka. Pöytä on ostettu syksyllä Torista 20 eurolla. Koristevalo maljakossa joka tuo ihanan valoisaa ja kaunista fiilistä on euron hopealanka ledeillä. Nojatuolikin on aikanaan Torista käytettynä ostettu, maksoi muistaakseni 50 euroa. Kirjahylly on Ikean liki halvin malli, ajaa asiansa tosi hyvin, nojatuolin vieressä valmiina kaikki lempikirjat, ei tarvitse pidemmältä haeskella. Jalkalampun valossa näkee lukea ja kutoa. Rahi on eteisestä päätynyt hetkeksi tänne, mutta tarkoitus olisi löytää jostain tähänkin huoneeseen oma rahi. Rahit vaan on ihan jäätävän hintaisia, en ole koskaan ymmärtänyt miten rahi voi maksaa saman verran kuin halpa sohva??? 

Lipasto on varmaan 20 vuotta vanha mäntypuinen, joka on maalattu muutama vuosi sitten kalkkimaalilla valkoiseksi, pieni kukkapöytä on osa sarjapöytiä jotka on aikanaan bongattu Porvoon kirppikseltä. 

Työtuolikin on saatu. Se oli pitkään piilossa häpeämässä rumaa sinistä väriään, kunnes hovikuvaaja sen minulle kaikista purkin pohjalta sekoitetuista kalkkimaaleista tehdyllä jämävärillä sen maalasi. Olin kokonaan unohtanut että kalkkimaalilla voi maalata myös kangasta. Tämäkin tuoli on nyt ollut käytössä maalattuna monen monta kuukautta, eikä maali edes halkeile. Pinta on vähän kovempi kuin normaalissa kankaassa, mutta työtuolissa se ei yhtään haittaa. 

Jopa verhotkin löytyivät valmiina kaapista. Olin jossain vaiheessa kuvitellut kaipaavani lyhyitä verhoja jonnekin ja ne olivat unohtuneet liinavaatekaappin. Kirjoituspäydän takana ei haittaa että ne ovat lyhyet. Piirongin päällä olevan pienen valaisimen olen ostanut 17 vuotta sitten silloisesta lähikaupasta. Se istua kökötti hyllyllä deodoranttien ja vessapapereiden vieressä. Kauppakin oli silloin vielä meidän olohuoneen kokoinen.

Lemppari on myös alle kympin tähtihuopa, johon välillä iltaisin kääriydyn nojatuolissa. Kaikki tämä tuntuu itselle tosi luksukselta, vaikka on hyvin edullisesti sisustettu huone. Luksusfiilistä saa aikaan myös edullisesti. Kaikista huoneen sisutuselementeistä tykkään ehkä eniten tuosta yhden euron valolangasta maljakossa.

Kivaa sunnuntaita sateesta huolimatta<3 

We re-organized our rooms at the house couple months back. The old Small bedroom is now my study and Im simply loving it! My own working table, armchair, bookcase whole sebang of my own stuff. I feel like a child in a new room. Best of all? Everything was allready at the house, just had to organize. Chair and the working chair are second hand. So is the working table. Drawer is 20 years old, I simply painted it white few years ago. Originally it was the color of pine tree. 

Oh, now Im enjoying my spare time here. 

Have a Great Sunday<3

Second hand sisustuksessa - Using Second hand items in decoration...

Heipat täältäkin puolen ruutua taas. 

Ulkona on melkein taas jo lumetonta ja märkää eli ihan mun suosikkisää. Tai sitten ei. Blogia kirjoittaessahan pitäisi olla kauhean poliittisesti korrekti eikä saa sanoa negatiivista. Nyt kuitenkin sanon! Jos tuo pimeä, märkä, sateinen ällöttävä keli jatkuu vielä viikkoja niin en kohta mene ulos ollenkaan. Välillä kuulee kun ihmiset sanoo että onpa kiva kun ei ole lunta ja on lämmin keli... Lämmin? Minä ainakin palelen tuolla kosteassa +1 kelissä aivan koko ajan. Autossakin mulla on varpaat jäässä kun pitää kääntää puhallusta ikkunoille. Lisäksi kun ajat tuolla tihku-, räntä- alijäähtynyt vesi-sateessa toista sataa kilometriä joka päivä, ei ole ikä yhtään eduksi. Ei näe enää samalla lailla kun nuorempana. 

Ja kun asuu hiekkatien varrella keskellä ei mitään ja piha ja koirat ovat koko ajan mutaisia niin kyllä se vaan välillä mieltä apeaksi vetää. Yritän sytytellä tuikkuja portille ja kuistille ja pitää joulun valosarjat vielä pihalla päällä. Hulluksihan täällä pimeydessä muuten tulisi. Jos nyt joku haluaa tietää miltä tuntuu tässä kelissä asua maalla missä ei ole mitään valoja, niin paras esimerkki varmaan on että kun lähdet viemään roskia, et pysty pimeydessä näkemään tummanruskeaa porttia, vaan kädellä tunnustelet että jaahas, tässä se on ja roskis jossain sen takana tien vieressä... Mutta oma valinta. En kyllä haluaisi enää asua kaupungissa kaikkien neonvalojen keskellä. Täällä maalla on enemmän kiinni luonnonolojen ja valon ja pimeän vaihtelussa. Voi katsella tähtiä kun huvittaa ja nähdä revontulet ja elosalamat. Luonto on kaunis. Märkänäkin. 

Ja hiljaisuus on musiikkia aivoille.

Ja päivän kysymys oli että käytettyä vai uutta? Laskin tuossa kerran huvikseni että kuin paljon meillä on kotona käytettynä ostettuja huonekaluja ja lamppuja ja tulin siihen tulokseen että karkeasti arvioituna n. puolet on ostettu käytettynä tai saatu. Kirppareilta, Torista, tai jostain pihakirppikseltä, annetaan palstoilta. Äkkiseltään väittäisin että puolet on aika paljon. Ei se tietysti ihmeellistä ole kun tykkään tuunata ja laittaa, enkä ehkä ole niin kauhean innostunut muutenkaan aina ostamaan uutta. Vanhassa on luonnetta, tarinoita, elämää. 

Uusin tulokas tuli pahaan aikaan, samalla rytinällä kun oli menossa huoneiden rymsteeraus äidin tänne muuttoa varten. Samana päivänä bongasin annetaan palstalta tuon kuvassa näkyvän Ikean Hemnes vuodesohvan. Ilman kuvaa. Ja se oli tuossa ihan naapurikunnassakin vielä. En antanut kuvattomuuden piinata vaan soitin ja kysyin että onko siinä joku vika kun ei ole kuvaa. No ei kuulemma vikaa, vaan ei ollut kameraa. Kaikki vaan ei ole niin käteviä että käyttelisi muutenkaan näitä kaikkia meille ehkä jokapäiväisiä kuvankäsittelyohjelmia. Vuodesohva oli ollut kyseisen herran opiskelevalla tyttärellä, joka monen opiskelijan tapaan muutti vähän väliä ja isä tuntui nyt olevan hieman kyllästynyt sitä kokoamaan  purkamaan monta kertaa vuodessa...

Samainen vuodesohva on ollut haaveissa usean vuoden, mutta ovat olleet käytettynäkin aika hinnakkaita ja usein ilman patjoja. Tässä oli kaikki mukana ja vielä kotiinkuljetus. Siistit paksut memoryfoam vaahtomuovipatjat irrallaan ja juuri pestyt patjanpäälliset joihin sitten taiteilin patjat takaisin sisään. 

Sohvan kokoaminen olikin sitten oma juttunsa. Siinä kiireessä kun äiti oli muuttamassa seuraavana päivänä alkoi jo vähän hammasta kiristää. Onneksi Ikean sivuilla oli sitten hyvät ohjeet, koska ilman niitä sitä ei oltaisi saatu ikinä kasaan. Sen pystyy kasaamaan tasan yhdellä tavalla jossa loppujen lopuksi on 2 isoa 80 sentin kappaletta, joissa roikkuu parisängyn verran puisia pohjapaneeleita, jotka ujutetaan toisiinsa kiinni. Joten pienessä vierashuoneessa sen kokoaminen vei käytännössä koko huoneen verran tilaa. Puuh… Valmiina se toimii joko tuollaisena yhden nukuttavana sänkynä tai vaihtoehtoisesti sivusta saa vedettyä saman verran lisää ja se muuttuu parisängyksi. 

Vanha vierashuoneen ihan kiva rautainen sohvasänky muutti vielä seuraavana päivänä uuteen kotiin. Laitoin senkin annetaan palstalle ja ajattelin että antaa hyvän kiertää. 

Äiti Kaisaniemen puistossa kuvattuna joskus 1930-luvun alussa, eläinrakkaus on siis tullut monessa sukupolvessa jo äidinmaidon mukana.

Vierashuoneessa muuttui vähän huonekalujen paikat muutenkin ja siitä tuli niin kiva että nykyään välillä pötkötellään siellä koko perhe. Taisin ekalla kokeilukerralla nukahtaa alle kahden minuutin. Meidän koiravanhuskin, joka ei ikinä ole kiivennyt sänkyyn, menee sinne välillä ihan yksinään ja kiipeää sänkyyn ja käpertyy unille.... Ilmeisesti laidat tekevät siitä kivan ja turvallisen pesän. Sisustus siellä on suureksi osaksi vanhaa, second handia ja itsetuunattua. Sieltä löytyy niin 50-luvun hiilipiirrosta kuin muutakin muistoesinettä. Ainoat alkuperäisessä asussaan uutena ostetut ovat vaaleanpunainen kattolamppu ja ikkunaverhot. Kattolamppu löytyi aikanaan 8 eurolla pölyisenä Bauhausin poistopöydältä ja tykkään siitä tosi paljon, jotenkin kivan vanhanaikaisen oloinen.

Mitä mieltä siellä ruudun toisella puolella ollaan käytetyistä huonekaluista? Meille tämä tapa sopii hyvin, käytettyjä on kiva välillä tuunata ja jotkut ihan parhaat huonekalut kuten blogin bannerissa oleva tv-kaappi on ostettu käytettynä ja tuunattu itse. 

This new daybed/spare bed is second hand and Im loving it. I did quick calculation and realized that about half of our furniture are second hand and only half are new. I love tuning second hand pieces, the often turn out better than any new piece. This spare bed didnt even need any tuning and its now one of the familys favourite furniture. I love it, hubby loves it and funny enough our old dog that never climbs into bed loves to spend time there….:))

Huoneen tarina... - New bedroom...

Joku ehkä bongasi Instaan ilmestyneitä kuvia uudesta makuuhuoneesta. 

Tuossa marraskuun aikana taloyhtiön sadevesiviemäri tulvi äidin asuntoon ja kun vika viimeinen siellä saatiin korjattua oli edessä kuivatus ja remppa, jonka ajaksi äiti liki 93v muutti sitten meille reiluksi kolmeksi viikoksi.

Meillä tämä aiheutti suuren huoneiden muutosoperaation, koska isot ja innokkaat koirat olisivat voineet kaataa äidin ja kun äiti ei oikein enää näe, kompastuu myös lattialla makaaviin koiriin. 

Niinpä meillä alkoi muutosurakka, jossa evakoiduimme koirien kanssa toiseen päähän taloa koiraporttien taakse, eli vanha makuuhuone sai muuttaa kokonaan toiseen päähän taloa, jossa ainoa huone oli tämä aikanaan kahdesta pienestä huoneesta seinä purkamalla yhdistetty yksi iso huone

Uusi makuuhuone suunnitteluvaiheessa

Huone on tähän asti on toiminut yhdistettynä vieras-, työ-, oleskelu- ja pianohuoneena. Meidän entisen makuuhuoneen vieressä sijainnut pikkuvessa muutettiin myös äidille inva wc:ksi, joten evakoin kosmetiikkani laatikoihin ja yritin mahduttaa osan kylpyhuoneeseen talon toiseen päähän (paino sanalla yritin, tämän ikäisellä on yllättävän paljon kosmetiikkaa...) 

Isolla makkarilla on monta tarinaa. Alun perin puretun seinän toisella puolella olevaan huoneeseen on ollut hankala pääsy talon toisesta päästä läheltä takaovea. Silloin se toimi vielä ylimääräisenä vierashuoneena ja siellä on vuosien varrella kätevästi majoitettu eronneita, karanneita ja koirallisia ystäviä kun aina ei kaksi koiralaumaa sovi toistensa kanssa yhtä aikaa samaan tilaan, saattaa tulla riitaa. Jokunen ystäväkin siellä asuikin muutamia kuukausia koiran kanssa asui etsiessään eron jälkeen uutta kotia ja paikkaa elämässä. Siellä on itsekin joskus yövytty kun talo on ollut täynnä porukkaa. 

Sitten kului muutama vuosi kun sille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöä enää, eronneet ja karanneet löysivät paikkansa maailmassa ja vähemmän enää kävi koirallisia yövieraita. Huone jäi jotenkin unhoon ja omituiseksi itselliseksi jäänteeksi kunnes päätettiin jo varmaan 10 vuotta sitten että hei, puretaan se seinä, kulku helpottuu ja ilmakin kiertää talossa tehokkaammin. Ja näinpä tehtiin. 

Pieni väliseinän pala oli kuitenkin jätettävä ja se näytti jokseenkin hassulta ja kattopaneeleissakin oli väli joten siihen tehtiin tuollainen tallimainen hirsiratkaisu. Hovikuvaaja halusi hirttä ja lyhdyn. No, tuli hirsi ja lyhty ja sitten meillä oli kumman mallinen huone, jossa oli kummassakin erilaiset muovimatot ja seinän paksuinen betonilattia niiden välissä. Seinät tietysti siinä vaiheessa maalattiin samanvärisiksi molemmissa huoneissa.

Ei näyttänyt sittenkään yhtenäiseltä tilalta, mutta koska ei ollut varaa mihinkään isoon remonttiin huone jäi odottamaan jatkoa. isossa huoneessa oli mummon vanha ruokapöytä jonka ääressä kirjoittelin blogia, vaatekaappi, rautainen sohvasänky jossa majoitettiin vieraita, (pötköteltiin toki itsekin) ja toisella puolella piano, nojatuoli ja olipa jossain vaiheessa ennen nojatuolia oli itseasiassa toinenkin työpöydän tapainen pöytä jossa hovikuvaaja oli toisella tietokoneella kun minä olin omallani, eli jaettu työhuone.

Lattialla oli matto paljaan betonin kohdalla, mutta kovin epäyhtenäiseltähän tuo tila silti näytti. Ja meni tietysti myös vähän aikaa ennen kuin itse ymmärsin että verhot pitää ehkä olla samanlaiset kummassakin ikkunassa. Sekin asia piti kantapään kautta oppia. Se sentään sitten toi vähän lisää yhtenäisyyttä huoneeseen.

Meni taas vuosi tai kaksi. Lattian rako ärsytti ja aina katselin laminaattia rautakaupoissa sillä silmällä, mutta jos huoneen koko on 25 neliömetriä ja hyvä laminaatti maksaa 20 -  45 euroa neliöltä ja siihen alusmateriaalit ja työkalut vielä päälle, niin liian kallista. Sitten tuli päivä kun tuli Torissa vastaan annetaan palstalla iso määrä siivosti purettua tummaa kastanjan väristä laminaattia, josta osa oli vielä paketissakin. Mentiin katsomaan ja niin lähti autolastillinen laminaattia matkaan mukaan. Käytiin ostamassa alusmateriaalit, kiilat, laminaattirauta, leikkurit ja muu asennukseen tarvittava ja seuraavalla talvilomalla sitten alettiin asentamaan. Kaksi kaupunkilaista, joilla molemmilla peukalo keskellä kämmentä...

Voi hyvät hyssykät sentään!!! Aloitettiin perjantai-iltana, jatkettiin yöhön saakka (huomatkaa myös pianoa piti siirtää kahteen pekkaan), jatkettiin lauantaina ja jatkettiin taas yöhön saakka. Tehtiin monta kertaa avioeroa jo siinä välissä, mutta sitkeästi jatkettiin vaan. Meikä näillä kantturapolvilla ja hovikuvaaja vähän paremmilla. Lattian betonivalu oli erittäin epätasainen, onneksi oli paksu ekoalusmateriaali jolla saatiin sitä tasattua. Kaikki patterinkohdat, kolot ja muut viisteet tehtiin kuiviosahalla ja laminaatit leikattiin leikkurilla ja välillä koottiin palapeliä kun oli käytettyjä pätkiä ja pitkiä. Sunnuntaina aamuyöstä oltiin valmiita ja voin sanoa että viimeiset sentit olivat täynnä tuskaa, kipua ja hammasten kiristelyä. Eihän se lattia ole koskaan sen kokoinen että siihen viimeiseksi mahtuisi koko laudan levyinen vaan piti ujuttaa kaistale ja sen asentaminen seinää vasten onkin varsinainen temppu. Viimeiseksi tietenkin kiinnitettiin lattialistoja takaisin ja voin kertoa että otti niin koville etten meinannut enää päästä lattialta lainkaan ylös, eikä kyllä hovikuvaajakaan. Istuttiin siinä lattialla sitten tovi klo 4 aamuyöllä. 

Sellainen urakka kyllä, johon en ala toista kertaa. Ehkä. Meni varmaan pari viikkoa että pääsin kunnolla kävelemään sen jälkeen. Polvet olivat tuesta huolimatta niin täynnä nestettä etteivät vähään aikaan taipuneet mihinkään. Että semmosta omaa remppaa... Se ehkä nyt tuli todistettua että kaksi täysin kokematonta pystyy itse asentamaan laminaatin jos on pakko. Polvivammaisille se ei ehkä kuitenkaan ole ihan sopiva homma. 

Kyllä sitä on tullut kiiteltyä jälkikäteen omien kättensä töitä ja se fiilis kun kävelee itse asennetulla lattialla johon on upotettu paljon hikeä ja kyyneleitä on aika ylpeä. Ja miten lämminkin se on vanhaan kylmään lattiaan verrattuna jossa oli vaan asennettu uivana rumat muovimatot suoraan betonin päälle. Kuka ihme niin rakentaa??? 

Uuteen makuuhuoneeseen liittyy siis paljon muistoja, paljon tunteita ja paljon itse rakennettua, siksi se ehkä tuntuu paremmalta kuin ihan tavallinen huone. Sitä osaa arvostaa eri tavalla. 

Sellainen on siis tämän makkarin historia. Nyt makkarin muuton jälkeen siellä siis pitää majaansa normileveä parisänky, vaatekomero, piano (nimipäivälahjaksi hovikuvaajalta 20 vuotta sitten saatu), nojatuoli, koiranpedit, sisustustakka ja vihreä "liinavaatekaappi", jonka päällä aina vaihtelen mummon vanhoja tauluja, joita en raaski poiskaan antaa (ainakaan vielä), anopin vihreä lamppu toisen lipaston päällä, josta olen aina tykännyt, muistona anopista ja muistuttamassa kuinka elämä onkaan hauras. Ja vielä lisäksi yksi aika iso valkoinen lipasto. Aika paljon tavaraa siis makuuhuoneeseen.

 Kuvittelin aluksi että en viihtyisi, mutta koska värimaailma on aika neutraali ja rauhoittava, olen viihtynyt ihmeen hyvin ja pienen harjoittelun jälkeen oppinut nukkumaankin siellä. Olohuoneen ja makuuhuoneen välissä ei ole ovea, se on tilan vuoksi siitä poistettu, siinä on koiraportti joka saa siinä olla jatkossakin. Sänkyä vastapäätä on ovi, josta pääsee sujuvasti takaovelle ja kylpyhuoneeseen. 

Jatkossa sälekaihtimet saavat luultavasti lähteä pimentävien vaaleiden rullaverhojen tieltä, kesällä voi olla liian valoisaa muuten. Nyt keskellä talvea ilman lunta huoneessa on luonnostaan niin pimeää että kuvaaminenkin on ollut hankalaa. Valoa ikkunoista rajoittaa toiselta puolelta maakellari ja toisen ikkunan takana on kuisti jonka ansiosta ilta-aurinkokaan ei täysin tule paistamaan suoraan sisään. Lisäksi yritän löytää sängyn päätyseinään jonkun kivan vanhanajan tapetin.

Ehkä tässä on uutta makkaria meille seuraavaksi 20 vuodeksi kun edellisessä on viihdytty 18 vuotta?

My mom is nearly 93 years old and lives by herself in an appartment. There was waterdamage when rain got in into moms appartmen and while it was dried and renovated, mom moved to our house. Because the dogs are big and wild, we had to change the floor plan so that we and the dogs would mainly live behind Gates so that dogs didnt make mom fall. Being that old falling means always broken bones. So we had to move our little tiny bedroom into a big room in the other end of the house. 

It took some time to decorate and make it nice, but when it finally was finished Im liking it so much that I think we will keep that room (it was originally 2 rooms) as a bedroom. Large bedroom with lot of stuff wasnt the final plan, but somehow it seems to work. It also houses lots of memories since it was renovated by me and hobby some years ago. We even installed the new flooring there. (Last time Im going to do flooring by our self, its a huge job to do)

Piano and electric fireplace in the bedroom are starting to grow on me. I like it for now. 

Arkea neutraaleissa väreissä ja lauantailinkki - Living normal life in neutral colors and Saturday link...

Kolea  ja kostea sää on saanut minut kaivamaan kaapista vanhat lämpöiset suosikit käyttöön. Tuntuu että tuo kosteus ja viima on pahempaa kuin kuiva pakkassää. 

Vanha suosikki kashmirneule on taas päässyt käyttöön, tällä kertaa luonnonvalkoisten farkkujen ja ikivanhan merinovillaisen röyhelöhuivin kanssa. Luonnonkuidut ovat niin ihanan lämpöisiä tuossa kosteassa kylmyydessä.

Voin kuvitella kuinka joku nyt huokaisee että apua taas tuo sama muodista jo ajat sitten jäänyt kolmiohuivin/shaalin  räppänä. Mutta tuo räppänä kun on ihan paras, sille ei ole materiaalissa ja mukavuudessa löytynyt yhtään kilpailijaa. Se on luultavasti neulottu samantyyppisestä villasta kuin vauvoille tehdään kutittamattomia vaatteita. Ellen tietäisi että se on villaa, en uskoisi itsekään. Joskus joku töissä kieltäytyi uskomasta että noin pehmeää villaa voi olla edes olemassa! Joten käytän ilolla vaikka vanha onkin, ehkäpä röyhelöt tulevat joskus takaisin. 

Tämä asu on itselle ajaton klassikko, jota voi pitää vuodesta toiseen. Neutraali värimaailma ulottuu ihan laukkuun saakka ja ruskeat bootsit tuovat vähän särmää. Asu muuttuu helposti hienostuneemmaksi jos valitsee vaikka korkeakorkoiset nilkkurit ja tyylikkään huivin näiden asusteiden sijasta. 

Lauantai ja onneksi on viikonloppu. Meillä paistaa aurinko, tuntuu että se jo vähän piristää mielialaa. Lunta on tullut hippunen ja se pikkiriikkisen valaisee muuten pimeitä iltoja. 

Ajattelin ottaa launtailinkin uudelleen ohjelmaan, sillä maailmalle on tullut niin paljon uusia hienoja muotiblogeja, joista en ole koskaan kuullutkaan. 

Ohessa siis lauantailinkki tällä kertaa nimeltän

Ropes of Holland

Kivaa lauantaita<3

Normal everday life with full size working weeks is back after a nice Holiday Season. Its been wet and chilly January without snow here in southern Finland. I cant remember anything quite like this. 

So warm neutral colors and cashmir and wool have bee my choice of work wear lately. I want to add some light into this dark time of the year, so even beige bag is till in use. I normally change into Black one in the winter. Not this year. 

My boots and favourite old scarf are back again. This outfit could be more sophisticated wearing high heels and more classic scarf. 

Saturday link this time is Ropes of Holland.

Enjoy your Weekend<3

Alkanut vuosi 2020 - Beginning of the year 2020

Heipat ja Onnellista alkanutta Vuotta 2020

täältä ruudun takaa pitkän blogihiljaisuuden jälkeen<3

Moni vakituinen lukija varmaan tietää että vuosi 2019 oli harvinaisen rankka ja raskas tälle perheelle monine menetyksineen.  Tarkoituksella nuo puheenaiheet ovat harvakseltaan olleet esillä täällä blogin puolella, koska tämä on paikka ilolle, väreille, asuille ja kaikelle positiiviselle elämässä. 

Menetysten lisäksi loppuvuosi 2019 meni vähän toipilaana sairasteluiden jälkeen ja nyt vasta oikeastaan tuntuu siltä että energia alkaa pikkuhiljaa palailemaan. Tuo kolmatta kuukautta jatkuva marraskuu ja pimeys ei paljon lisäenergiaa ole tuonut. Aika on kummasti mennyt itse edestään keskittyen työhön, perheeseen ja jäljellä oleviin koiriin ja kissoihin. 

Pikkuhiljaa kodin uudistaminen kuitenkin sieltä jo nostaa päätään, asukuvat ovat toistaiseksi vähän valon vuoksi jääneet surkeiksi räpellyksiksi, siksikin blogi on viettänyt hiljaiseloa viime ajat. 

Innostuin tuossa loppiaisen tienoilla uudelleen väreistä ja keittiön uudistuksen jatkamisesta. Kalkkimaaleja oli tarjouksessa ja osa löysi tiensä tänne ja on jo sudittukin menemään aika monta pikkupurkillista. Keittiön kaapiston loput pyökinvärit on nyt maalattu piiloon ja väriksi valikoitui vähän erikoisempi antiikin vihreä. Värikartalla näyttä jopa hieman rumalta (väri löytyy värikartan keskisivulta ensimmäisen sarakkeen 3. väri ylhäältä katsottuna), mutta koska vanhoissa kaakeleissa on tuota samaa sävyä, sillä sudin kaappien väliosat, päädyt ja maustehyllyn ja tykkäsin itse lopputuloksesta. Oikein huokasin kun loput pyökin värit oli sudittu piiloon.... Lisäksi pyökinvärinen työtason reuna sai päällensä ruskean maalin ja pronssinvärisen vahan, jotta sain siihen vähän samaa punertavaa kuin yläkaappien alareunoissa on.

Koska maalia vielä jäi rippunen, maalasin myös mm yhden keittiön kukkaruukun samalla maalilla...:))

Tänään jatkan ehkä tuulikaapin kimppuun, sieltä löytyy vielä pyökinväristä ovenkahvaa ja listaa kaapin ovista. Suunnitelma niiden osalta on vielä hieman epämääräinen, mutta joitain niille tänään alkaa tapahtumaan. 

Mitä kuuluu sinne ruudun toiselle puolelle? Onko alkanut vuosi ollut parempi kuin edellinen?

I have taken the beginning of year 2020 very slowly. All outfit photos in this darkness have been disasters, so I have not published anything so far. Im just now startging to feel energised and willing to start blogging regularly again. The first inspiration have been home related. I did buy some chalk paint to finish up the kitchen and to start couple of new projects. Here is some taste of what I have been bying and doing.