Pikakatsaus eteiseen - Quick peek to hallway...

Heipat täältä pitkästä aikaa. Sairastettu flunssa ja sen jälkeen oikeaan jalkaan kyntensä iskenyt iskiasvaiva ovat pitäneet tehokkaasti pois istumasta missään pitkää aikaa. Nyt on jäljellä vielä lievien iskias oireiden lisäksi aivan hillitön väsymys. En ole eläessäni nukkunut 9-10 tunnin yöunia, mutta nyt en vaan pysy hereillä enkä jaksa herätä. Mikä lie flunssan jälkeinen väsymys tämäkin lienee...?

Kameraan oli jäänyt muutaman kuva viimeistellystä eteisestä. Kaapithan maalasin jo kesällä, sitten tuli rahi ja mieltä oli jäänyt kaivelemaan vanha loppuunkäytetty matto, joka ennen eteisessä oli ja tykkäsin siitä kovasti, niinpä hain Ikeasta uuden samalaisen ja ai vitsi, eteinen taitaa olla nyt meidän kivoin huone! Rahilla on mukava istua pukemassa kenkiä, siihen saa kätevästi käsistään laukut kun tulee ovesta sisään ja kaikki on aika lailla tasapainossa. Huono puoli on että kissastakin rahi on kiva, siihen on kiva iskeä kynnet kun ei saa tarpeeksi nopeaa palvelua kun tahtoo ovesta ulos... Onneksi nyt ei vielä ainakaan ole ihan raadellut rahia. 

Kivaa keskiviikkoiltaa ihanaiset. 

Palataan asukuvilla kun viimein pääsen sängyn pohjalta töihin!

Its finally ready, the only thing missing was a rug to make it perfect at least to my own eye. The grey rug from Ikea was the perfect solution. 

Väriä syksyyn aka oranssin lumoissa - Color for the Autumn aka loving orange...

Heipartirallaa… 

Oranssi värihepulivaroitus! Ihan totta. Sama juttu toistuu vähintään joka toinen syksy. Lienee jokin aivohäiriö joka johtuu noista ruskan väreistä ja hiljaa hiipivästä pimeydestä. 

Se meinasi iskea jo viime syksynä, mutta vakavammin se iski tänä syksynä. Onneksi hoito löydyi läheltä, omassa kaapissa oli valmiina oranssi neule, joka on löytänyt tiensä tänne jonkin oranssin kauden aikana. Hepuli on niin paha että koska kaapista löytyy pari harmaita vaellushousuja, joissa on sisäpuolella oranssit tereet niin jään niitäkin välillä ihailemaan kun pitäisi pukea housut jalkaan ja lähteä jo ovesta ulos! 

Oransseja takkeja alla olen himoinnut paljon jo pitkään. Erityisesti tuota yhtä paksua ja käytännöllisen näköistä untuvatakkia. Oispa ihana. Vaan kun on kyse oranssista pelkään että silmä kyllästyy siihen jossain vaiheessa. 

Tuleeko siellä ruudun toisella puolella syksyllä jotain erityisiä värihimotuksia?

Im going out of my mind. I want orange and I want orange and after that little orange. I have come to a conclusion that my brain get a little bit haywired in the Autumn. All the colors of the nature makes me go little mad. 

Thankfully I had orange sweater and last week it was my favourite sweater. Im so hard trying to avoid buying orange jacket or down coat because Im not sure if I get tired of such an bold color. What dot you thing about the color orange?

Rennosti ylisuuressa neuleessa - Relaxing with oversized knit...

Heipat täältä taas.

Ajatus katkesi jossain kuvainspiksen ja kirjoittamisen välissä. 

Tarkoitus oli kuitenkin kertoa omasta lempitrendistä, joka on taas tänä syksynä jopa in. Eli siis ylisuuret neuleet. Kuvissa tällä kertaa oman komeron peruikoilta kaivettu kaulukseton yksilö. Kaapissa on myös pari enemmän käytettyä ylisuurta pooloneuletta jotka ovat siis ihan kyllästymiseenkin saakka blogissakin näkyneet, mutta ne ovat niin isot arjen pelastajat että niillä on täällä ja omassa sydämessä ihan oma paikkansa.

Jos olisin joku asu, olisin ehkä jotain juurikin tällaista, suurta lämmintä, mihin kääriytyä ja vähän kapinaa revittyjen farkkujen mukana. Revityt farkut ovat vähän jo mennyttä tyyliä, mutta en osaa, enkä kyllä myöskään halua tästä lemppari-kotifarkku paristani luopua. Luultavasti laittaisin nämä töihinkin jalkaan jos voisin. Onneksi vapaa-aikana kumminkin voin niitä pitää. Polven reikä oli jo niin suuri että ompelin siihen koneella sydän-paikan sitä vähän pienentämään, enemmänkin olisi voinut tietty kursia, mutta ehkä myöhemmin. 

Revityt ja paikatut farkut on muuten aina olleet mun juttu. Usein olen vetänyt niihin sisustuskankaista kaikenlaisia sydän- ja kukkapaikkoja ja onnellisena mennä viipottanut niissä tuolla vapaa-ajalla. 

Taas meni jaaritteluksi. 

Mutta siis kannustan olemaan oma itsensä aina, ainakin viimeistään vapaa-aikana. Minua on vähän ruvennut ahdistamaan että töihin mennessä saa aamuisin ripustaa puolet omasta itsestään narikkaan ja ottaa sen sitten mukaan kun töistä lähtee. Osa kollegoista luulee edelleen että olen tosi rauhallinen ja huumorintajuton tyyppi, eikä kumpikaan pidä paikkaansa. Huumorintajuakin on niin monenlaista, kaikki huumorintajut eivät jostain syystä mätsää keskenään. Ja rauhallinen tyyppikin voi oikeasti olla jotain muuta silloin kun on ympäristössä jossa voi olla ihan oma itsensä. Töitä on vaan meillä ainakin niin paljon ettei oikein ehdi, eikä jaksa seurustella ylimääräistä. 

Pitäisi itsekin muistaa että ihmistä ei pidä koskaan lokeroida, olen huomannut että joskus löytää yllättäviä kivoja piirteitä ihmisistä, joita töissä on pitänyt vaikka kuinka tylsinä. Joskus taas ihmiset ovat just sitä miltä vaikuttavat. Ja joskus ovat luultavasti lipsahtaneet siihen lokeroon, johon on ollut helppo lipsahtaa ja unohtaneet osan minuuttaan. Se ei kyllä ikinä johda mihinkään positiiviseen. Mediakin on muuten tehokas lokeroija. Jos et elä siinä lööppien trendien kärjessä niin olet ulkopuolinen ja kuitenkin ne ovat vain lööppejä. Todellisuus lööppien ja menestystarinoiden takana on usein surullinen ja ihan muuta kuin ulospäin näyttää. Jotenkin on tupannut taas unohtumaan että se mikä ihmisen syvällä sisällä on, on se tärkein juttu. 

Näillä ajatuksilla. Hyvää Viikonloppua ihanaiset<3 



I was gonna say thank Good its Friday, but lets face it, it allready Saturday…:)) I was well too tired yesterday to writen about my favourite sweaters. As you can see they are oversized, I have few, some with polo collar and some without. This one is without and I strongly advice the use of a scarf in this sweater weather. Its so chilly allready. The first snow came yesterday but it allready melted aways. 

Its cold outside baby and winter is coming fast… 

Uusi takki ja mietteitä vaateostoksista - New jacket and thoughts about shopping...

Tässäpä nyt uusi takki, viime vuoden mallistosta alesta haalittu tämäkin. Kestää jonkin verran sadetta, haluan että takilla on myös se ominaisuus sillä en klo 5 aikaan aamuisin halua miettiä että missä mun sadetakki ja mikä takki nyt pitikään sadetta kun olen töihin lähdössä silmät ristissä. Haluan että voin valita lämpöisen takin miettimättä että kastunko siitä läpimäräksi.

 Huomenna pääsee varmaan sadetestiin kun päiväksi on luvattu vain vesisadetta ja takki on tuulen ja muutenkin sään pitävä ja hengittävä. Tämä tuli vanhan sateenkestävän harmaan takin tilalle jossa mm viime syksynä talvena viipotin myös töissä, mutta se ei kertakaikkiaan ole enää julkisesti käytettävän näköinen vaan saa olla nyt "koiratakkina" loppuelämänsä. 

Kun katselin netin tarjontaa näistä parkatakeista ja muista vähän sporttisemmista ja teknisemmistä malleista (miksiköhän joka toista mallia nimitetään parkatakiksi nykyään?), välähti päähän että olen nyt juuttunut jotenkin omalle mukavuusalueelle ja kaikki uudetkin hankinnat noudattelevat samaa kaavaa. Huomaan aika usein katselevani lähes samantapaisia vaatteita joita kaapista jo entisestään löytyy. Aika järjetöntä ostaa uutta melkein samanlaista. Päätinkin että olen jatkossa tarkempi ja jos jotain meinaa livahtaa ostokoriin, mietinkin ensin että onko kaapissa jotain jo vastaavanlaista jonka voisi ennemminkin hyödyntää ettei aina tarvitsisi ostaa uutta. Tälle takille nyt oli tarvetilaus, mutta kiusaus oli suuri nappasta muutakin samaan ostokoriin kunnes totesin että kaapista vastaavia jo löytyy.

Oletteko törmänneet koskaan siihen että ostokoriin kaupassa tai netissä livahtaa melkein samanlainen vaate joka kaapista jo löytyy? Nyt kun vietetään muutenkin hukkatalkoita niin se on hyvä ulottaa myös vaatekaapin puolelle. 

Aion jatkossa olla tarkkana ostosten kanssa ja haastan teidätkin siellä ruudun toisella puolella miettimään uuden vaatteen kohdalla että löytyykö jo kaapista melkein samanlainen ja tarvitsenko tätä todella. Kun investoitavaa on määrällisesti vähemmän, voisi ajatella myös kestävän kulutuksen kannalta ja valita tarpeeseen sen hinnakkaammankin vaihtoehdon jolla on kenties pidempi elinkaari. Ja luonto kiittää<3 

Mutta hei, lauantai, aurinko paistaa. Ruska on täällä enää vain hetken! Mennään nauttimaan ulos sateettomasta kelistä niin kauan kuin niitä piisaa! 

Kivaa viikonloppua ihanaiset<3 

I find myself looking at the same kind of clothes year after year. Im kind of stuck in my own comfort zone, but Im not sure its a bad thing? If you know what you like and shop only when in true need, why not? And if it look good on you why not to stuck on the models and colors that do look good? 

This new parka jacket is just a little bit different from my old one that I have used untill it almoust broke down. 

Still I like it. And it holds some rain too. 

Talvitakkikausi nyt - Winter coat season now...

Hups keikkaa, sieltä se taas tuli. 

+5 astetta, koleaa ja kosteusprosentti liki 100%. En tiedä teistä, mutta yllätti taas minut, vaan ei hätää vanha vaalea villakangastakki roikkui jo valmiina eteisen komerossa.

Asu on ensimmäiseltä pakkasaamulta eli torstailta. Onneksi oli kuivat tiet kun lähdin töihin. 

Joka syksy olen ihan yhtä hämmästynyt siitä että yht´äkkiä ei pärjääkaan ilman jotain villaista, takkia tai neuletta tai molempia. Kosteus ja kylmyys yhdessä on ihan jäätävä yhdistelmä. 

Lyhyt selailu netissä kertoi että tämän syksyn takit ovat ihan laidasta laitaan. Aika paljon oli juuri tällaisia lyhyehköjä villakangastakkeja, aika paljon myös 2-rivi napituksella, joten tässähän ollaan ihan trendin harjalla...:) Paitsi että minä pidän vaaleammasta näin alkusyksystä kuin yleinen trendi on.

 Toppatakeissa nettiselailulla löytyi sitten vähän enemmän pituutta. Aika järkevää, koska sitten kun pakkaskelit alkavat antaa tuo pidempi malli suojan myös reisille. Itse katselin kaiholla tuollaisia liki nilkkapituisia toppatakkeja, sillä inhoan palelemista ja sukkahousuja... Pidemmän mallisessa takissa ei tarvitsisi miettiä sukkahousuja tai muuta epämukavaa housujen alle. Toki paljon autoilevalle ne eivät ehkä ole yhtä käteviä kuin lyhyemmät mallit. Toisissa takeissa oli huomioitu myös mm. autoilu helman sivureunoissa olevien ylimääräisten vetoketjujen myötä. 

Minun haavetakkini olisi ehkä tuollainen pitkä topattu malli joka olisi samalla myös vedenpitävä. Niitäkin on saatavilla monessa merkissä, mutta hinta onkin sitten ihan toinen kuin lyhyemmissä tai vettä pitämättömissä malleissa. Mutta saahan sitä aina haaveilla. 

Minkälaisia syys- tai talvitakkihaaveita teillä on siellä ruudun toisella puolella?

It comes as a surprise every year. Cold and damp weather and winter coat season. Lucky enough my old woolen coat was ready for it. Im never quite repaired for it. Its so hard to understand how much colder the damp weather feels. All of a sudden you need woolen sweater, or cardigan and woolen coat. I Still love this old coat. Its been seen here in the blog many many times before, but with different scarves and outfits it always looks just right. 

I have been dreaming about a new coat for the winter but Im not sure just how practical a long coat would be for me since I spent so much time in a car daily.

Kun sade koettelee hermoja - When constant rain makes you desperate...

Sade alkaa käydä hermoille...

Yksittäinen sadepäivä siellä tai täällä on vielä ihan jees, mutta nyt ei tule äkkiä mieleen koko viikolta kuin yksi päivä, jolloin ei satanut. Tiistainahan oli hellepäivä, mutta tuntuu kuin se olisi jo jossain valovuosien päässä takana! Eilen illalla lämpötila putosi jo +3 asteeseen ja se kieltämättä tuntui jo ihan rangaistukselta kun ilman kosteusprosentti täällä eilisten sadekuurojen jäljiltä oli liki sata. Päivä meni muutenkin migreenissä harakoille.

Sadetta on luvattu lisää myös huomiselle. Ja perjantainakin satoi. Jossain vaiheessa elämää tykkäsin sadepäivistä silloin kun tarvinnut mennä ulos, mutta nyt kun ulkohommia on kesken paljon ja nuorin koiruus ei kestä päivänkään sisällä oloa (tarveulkoilut tietysti tehdään) vaan höyryää ja säheltää joutuessaan olemaan sisällä, en enää ihan hirveästi välittäisi sadepäivistä...

Blogissahan ei saisi valittaa, mutta nyt kyllä valitan vähän tuosta sateesta ja meteorologien ennustuksista. Meillä ei siis eilen pitänyt sataa pisaraakaan, mutta sen sijaan laskin ainakin 5 hyvän kokoista ja pituista sadekuuroa. Jotain hyötyä migreenistäkin, ei tullut mentyä ulos kun olin alunperin menossa ulos pätkimään ja sahaamaan lautoja määrämittaan maalausta varten. Maalauksenkin olin ajatellut tehdä ulkona, mutta nyt näyttää siltä että tämän päivän sateet ja siihen lisäksi tulevat sateet pakottavat siirtämään maalaushommat sisälle. Onpa kiva maalata jotain 2,5m pitkää tukipalkkia sisällä ja käsitellä vanhoja navetan ikkunoita.

Jaarittelun taitoon sateella näemmä ei ole vaikutusta, joten mennään päivän asuun. Kaikki on vanhaa, en ole ostanut tänä vuonna yhtään  uutta sadevaatettakaan. Näin syksyllä huomaan usein meneväni vähän vastavirtaan ja ensimmäiset sadekombot on hyvin vaaleita kuten näissäkin kuvissa. Vaalea on omaan mieleen, pitkän syystalven ehtii sitten kyllä kulkea tummissa ja synkissä sadevarusteissa. 

Sadetakki on monta vuotta vanha Ellokselta hankittu ja minua huvittaa vieläkin silloinen jonkun toisen asiakkaan kommentti takista. Tyyppi oli palauttanut oman takkinsa kun ei tykännyt pitsistä ja taskujen ruseteista. Minä tuskin edes huomaan niitä, saatikka että olisin jotenkin vastaan sitä että sadetakissa on hauskojakin yksityiskohtia. Nilkkapituiset kumisaappaat ovat Odd Mollyn alesta joskus hankitut supernätit ja käytännölliset, joissa kehtaa kaupungillekin lähteä. Ihanan pehmeää kumia, joka tekee kävelemisestä helppoa. Kassina taasen heiluu saffiano nahkasta tehty parin vuoden ikäinen Ralph Laurenin alesta ostettu laukku, joka ei todellakaan sadetta hätkähdä. Taitaa olla ikuinen laukku, koska se ei käytöstä huolimatta myöskään osoita mitään kulumisen merkkejä. 

Viimeisimmät syksyt talvet ovat saaneet minutkin uskomaan ilmaston lämpenemiseen ja sitä kautta vettä pitävien vaatteiden tarpeeseen. Teknisten ja vedenpitävien vaatteiden hinnoista olen myös huomaavinani että kaupat ovat havainneet saman.

 Kuvan sadetakissa ei ole kuin ihan ohut vuorikangas, joten kovin kylmällä säällä sillä ei tarkene. Niinpä kaapista löytyy kylmempiä kelejä varten öljykangastakki ja toinen vanha vuorillinen sadetakki. Kaikki kolme takkia ovat olleet kovassa käytössä kuten myös viime syksynä ulkoiluun ostamani vedenpitävät/hylkiät ulkoiluvaatteet. Yhtään ostosta en ole vielä katunut. Haaveissa on vielä yksi vedenpitävä lämmin takki ja soft Shell housut. 

Ajattelin jatkaa sadepäivää pienellä katsauksella syysvaatevarastoon. Nyt on se aika kun täytyy viimeistään ottaa esiin ne syksyn lempparivaatteet. En vaan millään raaskisi vielä luoopua näiden lemppari puuvilla neuleiden käytöstäkään.

Joko siellä ruudun toisella puolella on syysvaatteet otettu esiin? 

Im very Fed up to this constant rain. This week, tuesday was the only day that it didnt rain. Other than that, rain every day. So here is my favourite combo at this time for the rainy days. This time of the year when its Still early Autumn I tend to use lighter colors even in rainy days. Maybe its some psychic protest against the coming dark days when sun rises later and set so much earlier. 

My favourite combo right now is the light colored raincoat and Odd Molly´s rainboots. 

Jäähyväiset kesälle ja perhosille - Goodbye Summer and butterflies...

Kesä alkaa olla vääjäämättä ohi. On aika sanoa hyvästit kesän suloiselle lämmölle, perhosille ja sukattomuudelle. Vaikea ymmärtää taas mihin se kesä oikein taas hupsahti ja tulee ikävä lämpimiä iltoja (joita ei muuten kovin paljoa meillä ainakaan ollut) auringonpaistetta, perhosia, ilman sukkia kulkemista ja kesän tuoksua.

Tapahtumilla mitaten tämä kesä oli poikkeuksellisen rauhallinen, ei oikeastaan lomallakaan tehty mitään kovin erikoista. Kiitollisin mielin katselen silti taaksepäin, sillä kesällä parsittiin vanhoja ystävyyssuhteita, saatiin myös uusia, hymyiltiin, vietettiin synttäreitä ja vaalittiin tärkeitä asioita ja ihmissuhteita, jotka loppupeleissä ovat niitä elämän kaikkein tärkeimpiä asioita, elämä kun ei ole ikuista eikä aikaa ikuisuuksia. Talven tapahtumien jälkeistä elämää ilman anoppia vielä harjoitellaan, anoppi oli niin tärkeä, rakas ja jokapäiväinen osa tätä perhettä.

Kesällä rempattiin vähän kotia, rakennettiin (edelleen rakennetaan, kun vaan sade hellittäisi) lasikuistia, kaadettiin vihdoin puita tontilta. Kiikutettiin tavaroita kirppikselle. Katseltiin pionien kukkimista,

Käytiinhän me sentään Strömforsin Ruukilla Ruotsinpyhtäällä. Siellä oli elokuussa vielä menossa mm. taontanäytöksiä, taidenäyttelyitä ja kesäteatteria. Kannattaa käydä jos siellä päin ajelette.  Paljon kivaa voi jäädä näkemättä jos vaan huristelee uutta moottoritiettä Kotkan suuntaan poikkeamatta vanhalle tielle. 

Päivän asuna tällä kertaa keväällä hankittu perhoshuivi, tuiki tavallinen tummansininen neulepusero ja valkoiset farkut kera mokkasiinien ilman sukkia. Huivi on suuri, muistaakseni modaalia ja ajattelin vielä ihan vähän jatkaa kesää pitämällä sitä myös nyt syksyllä. 

Goodbye Summer<3 You will be missed. Warm sunny days, bare feets, peonies, butterflies and dry weather and the scent of the summer.

Im going to hang on to this scarf, that reminds me of the summer. Im not ready to let go completely yet.