Roosan sävyjä kevääseen - Pink shades to the Spring...

Heipat ruudun tältä puolelta. 

Tuttua vapaa-ajan asua pukkaa. Suuri roosa huivi on jo vanha, samoin vaaleanpunainen kevyttoppis, jonka kaivan uskollisesti joka kevät kun alkaa mieli vähän piristyä ja ilma lämmetä. Jalassa vanhat uskolliset revityt boyfriend farkut, joista olen jo ehtinyt paikatakin suurempia reikiä. Ensimmäisen kerran tänä keväänä laitoin tennaritkin jalkaan. Tosin ilman sukkia ei vielä tarkene. Minulle luottoasu, jollekin toiselle rönttöasu. Jotenkin nyt varsinkin kun 5-kympin rajapyökki on ylitetty, olen ottanut uusia oikeuksia itselleni ja esim. pukeutua revittyihin farkkuihin julkisillekin paikoille jos niin huvittaa. Ruuankin kanssa olen vähän kränännyt, en enää halua syödä muiden mieliksi ruokia, joista en oikein ole koskaan tykännyt. Jonkunlaista 5-kympin uhmaa siis liikkeellä...:))

Muuten katsaus kevään trendeihin osoitti että siellä on nyt myös vaaleanpunaista ja liki kaikki on trendikästä. Jakkuja kevääksi oli ruutua, raitaa, neonvärejä, pastellisävyjä ja vähän tuollaista 90-luvun meininkiä. Sen kerran eläneenä en ole aivan varma siitä että haluaisin pukeutua pidempään jakkuun kääriä hihat ja muistella nuoruutta. Mutta kun lämpöaalto joskus iskee, kaivan pastellisävyiset jakkuni kaapista. 

Tänne kuuluu sitä tavallista korona-arkea, Uusimaa eristyksissä edelleen. Joinain päivinä ahdistaa mieltä enemmän ja joinain vähemmän. Minä olen purkanut pahimmat remppahommiin mitä täällä aina riittää. Makkarin tapetoinnin lisäksi tapetoitiin vielä jämillä yksi tuulikaapin seinä ja ikkunaseinä kodinhoitohuoneesta. Maalasin myös tosin jo useita viikkoja sitten tuulikaapista kaapit ja vaihdoin niihin vetimet ja tällä viikolla maalasin eteisestä yhden seinän omasekoitteisella sävyllä, joka syntyi niistä purkeista joita oli kaapissa Nimesin sen Maarumäen greigeksi.. Seinä on odottanut pitkään että joku kittaisi kissan raapimajäljet ja maalaisin vaanhan öklön vaaleankellertävään taittuvan muka valkoisen seinän uudelleen. Kaapista tosiaan löytyi värejä, joten työn vastapainoksi heiluttelin vähän pensseliä... Sisäinen pakko ajaa välillä tekemään luovia juttuja työn vastapainoksi. Arvatkaa mitä hovikuvaaja sanoi kun tuli töistä kotiin ja huomasi että taas on vaimo heilunut pensseli kädessä? Sanoi vaan että "oho, onpa kivan värinen". Mies suhtautuu yllättävän joviaalistii vaimonsa oikkuihin... :))

Mitenkä olette pärjänneet siellä ruudun toisella puolella? Pitkääkö Korona-ahdistus otteessaan vai oletteko saaneet ajan kulumaan?  Poikkeuksellista aikaahan tämä on meille kaikille, mutta ihminen on aika sopeutuvainen, joskin ymmärrän hyvin että kaikkein ekstrovertimmeille ihmiselle tämä tuottaa vielä enemmän tuskaa.

Minulla alkaa maanantaina talviloma, hovikuvaaja ei lomaile, joten käytännössä olen täällä koirien ja kissan kanssa itsekseni kaiket päivät, saa nähdä mitä siitä mahtaa tulla? Tuleeko ahdistus vai puutarhapuuskia vai mitä? 

Pääsiäinen, kaivakaa puput ja noidat kaapista ja on aika narsissienkin. Meillä valitettavasti ole ole kuin yksi pääsiäispupu ja narsissienkin sijalla on ihan vaan ruokakaupan tulppaaneja. 

Hyvää pääsiäistä ihanaiset, pitäkää huoli itsestänne<3 

Pink shades for the Spring. I love them every year over and over again. Pink is something to celebrate Spring.  This time with old ripped boyfriend jeans and sneakers. And this old animal pring pink scarf that is so soft, huge and warm. 

Be healthy and Safe<3 

Tapetin lämpimään syliin nukkuamaan - Sleeping in wallpapers arms...

Tunnen itseni kuningattareksi. Kyllä vaan,  saa hieraista silmiä. Ihan Kuningattareksi. On sitten korona-aika tai mikä hyvänsä niin kauneus on ihmisen sielulle hyväksi...:))

 Sanotaan että kauneus on katsojan silmissä, katsotaan mitä te tykkäätte makuuhuoneen uudesta tapetista. Valitsin tarkoituksella otsikon alle tuollaisen pimeän ja hämyisen kuvan, jotta saisi käsityksen siitä miltä makkarissa näyttää kun sinne oikeasti menee pimeään aikaan nukkumaan. Kuvasin tapettia eri valossa eri päivinä, jotta saisi käsityksen siitä miten tapetti aina elää valon mukaan. 

Tapetti on Boråsin easy up mallin nimi Thistle (Ohdake), missä liisteri laitetaan seinään ja tapetti sitten vasta. Todettiin taas hovikuvaajan kanssa (jolta siis lievästi sanottuna paloivat hermot liisterin kanssa) että tuo tapa varsinkin hämärässä tilassa yli 5-kymppisille joiden lähinäkö ei todellakaan sano onko seinän joka sentillä liisteriä vai ei, ei ole millään lailla easy (ennenvanhaan liisteritkin olivat vaaleanpunaisia jotka sitten kuivuivat läpinäkyviksi) !!! Soitto ammattirempparille paljasti totuuden,  sen liisterin voi ihan yhtä hyvin vanhanaikaisesti laittaa tapettiin suoraan, niin he itsekin usein tekevät.

Kuvasin tapettia eri valoissa, enemmän tai vähemmän hyvin lopputuloksin, tämäkin tapetti on sellainen että se vaihtaa sävyä ja ulkomuotoa valon mukaan. Ja kahdesta ikkunasta huolimatta meidän makkari ei ole siitä valoisammasta päästä. Toisesta ikkunasta valon määrää rajoittaa maakellari ja toisesta kuisti. Oispa kiva jos makkarista vielä olisi muuten pääsy kuistille suoraan, mutta eipä ole. Tuolta osin tämä talo on varsinainen suunnittelun kukkanen. Olohuoneessa on ovi joka on suljettu, siitä pääsisi suoraan pihalle, mutta ei kuitenkaan kuistille.

Meni taas jaaritteluksi... yksi remppahomma kerrallaan. Nyt oli siis uuden makkarin päätyseinän tapetointi. Niin kauan kuin muistan meillä on useammassakin makkarissa ja kodissa ollut sängyn päätyseinässä tapetti. Jotenkin se vaan kuuluu asiaan. Niin nytkin. Meillähän muutettiin makuuhuone toiseen huoneeseen syystalvella kun äiti tuli meille vähäksi aikaa asumaan ja jouduttiin tekemään muutoksia etteivät koirat pääse kaatamaan vanhusta. 

Remppa-asioissa olen usein tosi kärsimätön, niin nytkin. Tein tapettivalintaa ja listoja sopivista varmaan viikkotolkulla, taivastelin hintoja, yritin etsiä sopivaa ja edullista, kunnes tajusin että tapetin menekkilaskurilla laskettuna päätyseinään riittäisi jopa 2 rullaa tapettia ja muistin että rautakaupan poistohyllyssä oli tuo Thistle tapetti jota olin käynyt hipelöimässä jo moneen kertaan viimeisten kuukasien aikana. Niinpä hurautimme rautakauppaan ja tapetti ja liisterijauhe lähtivät sieltä mukaan muutama viikko sitten. Tapetti pääsi seinälle samantein ja kun yhdistää kauniin tapetin, pimennysverhot ja uuden kaukosäätimen jolla säätelen yöpöydän lamppua ja toista pöytälamppua suoraan sängystä tai makkarin ovelta niin tunnen itse todella etuoikeutetuksi. Ihan kuningattareksi...:)) 

Olen ihan rakastunut tähän kaukosäätimeen (setti mihin kuuluu yksi säädettävä älylamppu ja kaukosäädin, maksoi 20 euroa). Makkarissa siihen lisätty toinen älylamppu jotka säätyvät samalla säätimellä. Syttyvät, sammuvat, himmenevät ja vielä valon sävynkin voi muuttaa kylmästä lämpimään ja päinvastoin). Kaukosäätimellä on oma paikkansa yöpöydän kyljessä josta otan sen sitten matkaani sytytettyäni ensin valot. Meillä se on jopa turvallisuuskysymys kun monta eläintä saattaa nukkua juurinkin kulkuväylällä.... 

Ihana makkari ihana nukkua tapetin sylissä<3

Aurinkoista sunnuntaita<3 

In case you wonder why I say sleeping in wallpapers arms, its how I feel… I love my new Wallpaper in the bedroom. I know everyone doesnt agree but I love beautiful wallpapers and since we didint have it in our new bedroom, we had to put one up. I love having wallpaper in the head of the bed. I dislike all separate head boards and just simply love Wallpaper. 

This Wallpaper is Borås Thistle and it has sweet old fashioned vibe that I aim for in my home deco style. Im also happy about my lamp remote. I makes life easier when you can controll your table lamps with remote. It controls the warmth of the light, switch on and off or dim. Just love it. Feels like Im the queen of bedroom…:))

Enjoy your sunny Sunday<3

Rumat roskiin... Ugly clothes into trash...

Heipat täältä Uudenmaan periferiasta. 

Minähän asun Uudellamaalla, mutta tosi harvaanasutulla seudulla. Uusimpien uutisten mukaan ollaan pian eristyksissä ja noita surullisia raja-aitoja pystetään jo.. Kaikki eivät siitä tykkää ja erilaisia spekulaatioita kuulee joka viestimestä. Jokaisella "asiantuntijalla" tuntuu olevan oma näkemyksensä Korona-asiassa. 

Hovikuvaaja ajeli eilen illalla moottoritietä pohjoisesta etelän suuntaan klo 20.00 kotiin tullessaan ja sanoi että pohjoiseen päin oli liikennettä ihan kuin olisi ollut klo 16.00 ruuhka normaaliaikana, joten se siitä eristyksestä... Minä en kommentoi ihmisten tekemisiä puoleen tai toiseen, koska mikään ei tällä hetkellä oli absoluuttinen totuus. Totuus on että kukaan ei oikeasti tiedä miten mikäkin asiaan vaikuttaa, kaikki on enemmän tai vähemmän spekulointia. Itse kuulisin mieluummin WHO:n tai maailmalla pandemioita nähneiden mielipiteitä ja laskelmia. Ei sillä että nyt mitenkään kyseenalaistaisin suomalaisten osaamista, mutta kokemus ajaa minusta tässä nyt osaamisen ohi ja kuuntelisin mieluummin kokemuksen ääntä. Olen muutaman maailmalta tulleen mielenkiintoisen mallinnuksen nähnyt ja ne olivat aika tylyä nähtävää. Ainoassa mallinnuksessa, jossa koko väestö ei sairastunut tai kantanut virusta, oli sellainen jossa liikkeellä olevien kansalaisten määrä oli 8% väestöstä. Mutta se nyt oli vain yksi mahdollinen skenaario sekin. Eikä ollut tehty suomalaisista tai suomalaisia varten. 

Mutta hei, ei puhuta enää viruksista. Sitä asiaa tulee niin paljon joka töötistä että itseä on ainakin uutisointi ja uutisten lukeminen alkanut jo ahdistaa. Olen tällä viikolla lukenut aamuisin uusimmat uutiset ja tiedotteet ennen töihin ryhtymistä ja ei se mikään kiva aloitus päivälle ole. Koitetaan nyt lopettaa ainakin tämä viikko johonkin kivaan!

Minulla on menossa "rumat roskiin-operaatio" Ei tietenkään roskiin, mutta kierrätykseen se minkä voi laittaa ja rikkinäiset ja muuten raihnat vaatteet vaan roskiin tai rättikäyttöön. Operaatio sai alkunsa kun löysin tämän kivan rauitatunikan 17 eurolla Tokmannilta. Omppuvartaloisena ja pitkäselkäisenä minulla on aina sama ongelma normaalien puseroiden (standardipituus on yleensä 64cm ennen ekaa pesua ja pesun jälkeen ei jää sitäkään) kanssa, niistä tulee napapaitoja, mutta on vaan vaikea luopua ehjästä vaatteesta.

 Tai sitten toinen vaihtoehto on se että kaapissa on vuosiakausia olleita rumanvärisiä puseroita, joista en ole enää moneen vuoteen tykännyt, mutta ne taas kieltäytyvät edes kutistumasta käyttökelvottomiksi. Nyt päätin ottaa kovan asenteen ja KAIKKI liian pienet tai rumat menevät armotta pesusta tullessaan kierrätykseen. Ei ole mistään kotoisin nuukana kotonakaan kulkea vaatteissa missä ei tunne itseään nätiksi tai ne eivät ole edes mukavia päällä. 

Nyt kertakaikkiaan lopetan olemasta Sulo Vilen ja olen ihan varma siitä että jäljelle jää silti paljon ja vähän vielä enemmänkin vaatteita joissa viihtyy ja tunteen itsensä jokseenkin kauniiksi. 

Ihan uteliaisuudesta kysyn, onko siellä ruudun toisella puolella kenelläkään sama Sulo Vilen-ongelma? Nuorisolle tiedoksi, Sulo Vilen oli fiktiivinen kaiken säästävä nuuka hahmo komediasarjassa Tankki Täyteen (klik), joka naurattaa ainakin minua vieläkin. 

Joskus nuorena katselin mummini tavaroiden säästövimmaa kauhulla ja ajattelin että minusta ei koskaan tule samanlainen...:)) 

Joopa joo, ei se omena vaan kovin kauaksi puusta voi lentää ilman siipiä...:)

Vaikka blogi on nyt päivittynyt vähän harvemmin niin koitan instassa jakaa teille vähän sitä kauneutta mitä näen kotona ja ympärilläni joka päivä. Ulkopuolella maailma on nyt vähän aikaa ruma, mutta silti ympärillä löytyy kauneutta ja hyviäkin asioita. Mm makuuhuone sai uutta tapettia viime viikolla, siitä kohta lisää blogissakin. Ja mun hulvattoman hauskat tulppaanit valtaa tilaa olohuoneessa...

 Vähän jotain ryppyvoidettakin on taloon kulkeutunut. 

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne ihanaiset<3

As I bought this tunic I decided not to hold on to anything too Small, too ugly or something unpractical anymore. I have huge Project going as I am sorting out my clothing and letting everything I dont love anymore to go. Im not actually putting good clothes to trash, but recycling them in one way or another. I admit Im a bit cheap (yeah, just look at the blog name) and I have hard time to let go of clothes that are just a bit too Small or I dont like anymore... Now I have promsed to myselft to change and hold on to only the best and the pretty ones. If I would let go even half of my clothes I would Still have more than enough to last my lifetime. 

How about you? Do you hold on to clothes and have hard time recycling the ones you dont like anymore?

Helppo ja ruokaisa kanakeitto...

Nyt kun ollaan paljon kotona Koronan vuoksi ja kotiruokailu korostuu, ajattelin jakaa yhden helpon, ruokaisan ja maukkaan keiton reseptin, jota meillä kotona aika paljon suositaan. Muuten koitan olla tulematta ruokabloggareiden tontille...

Tämä keitto vie nälän, on helppo ja nopea tehdä, aineksiakin voi varmasti varioida. 

1 pussillinen valmista peruna-keittojuurisekoitusta (saa ainakin Lidl:stä ja Rainbow merkin alta Salesta)

1 pussillinen pakastekeittojuureksia 

n. 3 litraa vettä

2 luomu kanaliemikuutiota

400gr kananpojan tai kanan jauhelihaa

1 purkki aurinkokuivattu tomaatti tuorejuusto (paprikatuorejuustokin käy ihan hyvin)

1 tölkillinen maissia

Laita vesi kiehumaan, kun kiehuu, lisää pakastevihannekset ja kanaliemikuutiot. Paista sillä aikaa kanajauheliha hyvin kypsäksi, mausta suola, pippuri, chili, paprika (tai mistä muusta nyt sitten tykkäätkin) 

Kun keittojuurekset kiehuvat, lisää paistettu jauheliha, anna keiton kiehua about 8 minuuttia, lisää maissi tölkistä, keitä 2 minuuttia lisää. Sen jälkeen ota kattila liedeltä ja sekoittele tuorejuusto sinne. Kun juusto on sinne sulanut, nosta kattila vielä liedelle ja kuumenna kiehumispisteeseen (älä keitä, juusto voi sakkaantua). ja keittosi on valmis. 

Tässä on minusta hyvä nopea ruoka joka maistuu koko perheelle. Meillä ainakin. 

Koronasta huolimatta, Hyvää aamua kaikille, pitäkää huoli toisistanne<3

Kolean päivän asu ja ajatuksia maailmanmenosta - Outfit for a chilly day....

Heipat taas ruudun tältäkin puolelta. 

Edellisestä postauksesta on aikaa taas vierähtänyt, on olevinaan töiden jälkeen niin vähän vapaata aikaa ettei oikein ole ehtinyt koneelle. Ja viikolla pidin yhden vapaapäivänkin, jonka käytin kokonaan maalaamiseen. Maalasin tuulikaapin komeron ovet, takan edustan klinkkerit, yhden pöydän ja kaikkea muuta pientä. Siinä se koko päivä oikeastaan menikin. Illalla olin jo ihan poikki ja kroppa huuteli lihaksista joita en tiennyt olevan. Konttaaminen tuolla lattiatasolla maalarinteipin kanssa ei ollut mitenkään erityisen hauskaa, mutta tykkäsin kyllä lopputuloksista. 

Viime postauksen jälkeen maailma on mennyt mullin mallin, erilaisia ohjeistuksia, harmia ja hysteriaakin aiheuttaa Korona virus. Meilläkin töihin oli torstaina ilmestynyt joka kerroksen ovelle varoituskyltti ja iso pullo käsidesiä, sisään ei saa mennä sitä käyttämättä ja kaikenlaista muuta, mm. etäpäivät ovat suotavia ja isot kokoontumiset pannassa. Minä olin jo muutenkin perjantaina etänä kun oli sellainen työpäivä, jota on hankala tehdä konttorin hälinässä. Läppärikin on nyt kuulemma otettava joka päivä mukaan kotiin siltä varalta jos konttori suljetaan. 

Täytyy nyt 5-kymppisenä todeta että ei tällaista menoa ole vielä tähän elämänikään nähty. Kaikkea on tullut nähdyksi, mutta ei ihan tuollaista vessapaperin hamstrausta ja sellaista apteekkijonoa että hovikuvaajakin jätti päänsärkypillerit hakematta. Leivätkin olivat loppuneet kaupasta.  Saa nähdä mitenkä minun huomenna illalla käy kun pitäisi hakea äidin reseptilääkkeet apteekista. Se on ehkä niitä viimeisiä paikkoja joihin juuri nyt haluaisin mennä. Ja juuri äsken hovikuvaaja kävi näyttämässä ystävän postauksia, jossa kaupan kaikki hyllyt olivat käytännössä tyhjät. Meillä on onneksi ruoka-aineita kaapissa ihan riittävästi, mutta tuli vähän sellainen olo että pitäisikö nyt varmuudeksi hakea jotain. 

Päivän asu on tuttua sadesään perusasua. Tuntuu että ole melkein koko talven kulkenut samoissa saappaissa, jotka eivät niin välitä vedestä. Perusasuna useimmiten joku näistä teillekin jo tutuista lämpimistä neuletakeista. Nyt pari päivää paistanut aurinko tuntuu ihan kummalliselta, vaan huomenna jo taas sataa vettä. Liki 0-asteinen vesi ei paljon houkuttele keväiseen pukeutumiseen tällaista vilukissaa vaan edelleen mennään lämpöisissä neuleissa. Onneksi niissä on sentään vähän valinnan varaa. Nyt oli harmaata ja mustaa, huomenna jotain muuta. Viihdyn juurikin neuletakeissa, niistä saa helposti varioitua asusteilla ja väreillä vaihtelevia asuja, mutta samoissa saappaissa kulkeminen alkaa tuntua jo melkoiselta kaurapuurolta. 

Huomaan edelleen sadekelien vaikutuksen mieleen todella voimakkaana, kuten kuvassakin näkyy meillä vielä kyntteliköt sisällä, enkä edes ajattele niiden pois laittamista ennen kuin sää säilyy vähän aurinkoisempana. Sadesäällä kun on tuolta kurasta ja märästä tullut koirien kanssa, on pakko vähän nauttia vielä mieltä lämmittävistä kynttilöistä ja koristevaloista kuivissa sisätiloissa. Onneksi mieltä piristää uusi ekotuoksu, sekin nimeltään Hygge, vaikka onkin marjaisia ja vaniljainen. Ekotuoksut ovat ihania, ainoa haittapuoli on se että pitkään tuo tuoksu ei iholla säily. 

Jonkinmoisen ekotuoksun voisi muuten tehdä itsekin, aromaattisista tuoksuöljyistä, siitä oli juttua lehdessä hiljattain, suhde on suurinpiirtein 1 tippa eteeristä öljyä ruokalusikalliseen oliiviöljyä. Ajattelin kokeilla josko tuollaisella laventeliöljyllä olisi vaikutusta uneen. Viime aikoina uni on ollut ihan ihmeellisen pätkittäistä.

Mitä kuuluu sinne ruudun toiselle puolelle? Olisi kiva kuulla ajatuksia ja piristysvinkkejä sadesäälle ja Korona virukselle. 

Kaikesta huolimatta, Aurinkoista Sunnuntai-iltaa ihanaiset<3 

Chilly rainy days seem to be the basics of this Winter/Spring. I have my uniform for these days. Black boots (they do stand some rain), warm cardigan (different colors diffrent days, today was graphite grey) and warm scarf. After couple of dry days and sunshine its going to be rainy again tomorrow so I will use some of my warm cardies and (again) Black leather boots…. 

Waiting for Spring here! Allready bought a new organic scent called Hygge. Loving the fruity and vanilla flavour.

Enjoy your Weekend<3 

Kaksi klassikkovaatetta yhdessä - Two classic items together...

Minusta kaikkien klassikoiden äiti on musta pooloneule. Mielellään juuri tämmöinen ylisuuri vieläpä. Tämä samainen neule on ollut monissa asukuvissa, se on useamman vuoden vanha ja juuri pesin sen ja käytin uutta Ruohonjuuresta ostamaani villalanoliinia huuhteluaineena ja se on kuulkaa ihan paras! Villa saa takaisin kulutuksessa menettämäänsä lanoliinia ja puhtaan ja kivan tuoksun aineen sisältämästä aidosta laventeliöljystä ja oliivisaippuasta. Olen nyt käyttänyt sitä huuhteluaineena kaksi kertaa ja uskallan jo suositella. Ensimmäisen kerran käytin sitä vähän kutistuneeseen neuletakkiin, joka sai lisää kokoa ja joustavuutta pesun jälkeen ja mahtuu taas päälle! 

Takaisin tähän klassikkoasiaan. Siis musta neule on pelastanut niin monta huonoa asupäivää, toiminut flunssaisen lämpöhuopana lääkärireissuilla ja pikapelastajana kauppareissullakin. Siitä on luultavasti tullut eniten käyttämäni vaate viime vuosina. Sama mitä sinne laittaa alle, vaikka olisi yöpaita, kukaan ei huomaa sen jättisuuren koon ansiosta yhtään mitään. Ilman rintsikoitakin siinä voi kätevästi kulkea, suuri koko peittää senkin asian. Sanoisin että minulla on käynyt hyvä tuuri kun olen sen aikanani alesta bongannut, ei nimittäin kylläkään ollut ihan halpa, mutta on todella ollut joka pennin arvoinen. 

Tällä kertaa yhdistin sen toiseen klassikkoon eli kamelinväriseen villakangastakkiin. Ei ole ehkä muuten suosikkivärini takeissa, mutta mustan kanssa toimii. Omani on vähän tuollainen kiiltäväpintainen eikä näin ollen ihan paras kuvattakaan. Klassisen siniset farkut, mustat talvi-jodhpurit, klassikoja nekin omalla tavallaan. 

Eipä ole montaa päivää tämän talven aikana ollut että olisi voinut käyttää muutakin kuin sadetta kestävää takkia. Jospa nyt tulisi keliä klassikoillekin. Olen kyllä jo vakavasti harkinnut että pitääkö lämminvuoristen sadetakkien hankintaa harkita ensi talveksi? Tuntuu jo että on käyttänyt koko talven yhtä ja samaa takkia. 

Teinpä myös löydön viime viikolla siivotessani. Löysin nämä ihanat korkonilkkurit komeron perukoilta ja ajattelin jo että ovat joutuneet sinne kun eivät enää mahdu jalkaan, mutta olinkin väärässä. Hyvin mahtuvat ja jo töissä niissä yhden päivän kopistelin ja ovat myös mukavat jalassa. Ihan no-name nilkkurit. Ajattelin yhdistää ne tuohon komboon mustan neuleen ja villakangastakin kanssa ja tulee vähän erilainen asu. 

Aurinko paistaa, piha odottaa. 

Ihanaa sunnuntaita<3

What is more classic than black polo sweater? Nothing. The other item brown wool coat is also been classic for decades so it still works. They work well together also. What do you think? Using different shoes and accessories you get many different variations. This black sweater has saved so many bad outfit diays that I cant even start to count. Goes with anything and everything. 

Sunny Sunday <3

Roosa neuletakki ja lauantailinkki - Pink cardigan and Saturday link...

Ihanaa viikonloppu vihdoin täällä<3

Mennyt viikko tuntui kurakeleineen harvinaisen pitkältä, jossain keskellä viikkoa ajattelin töihin saapuessani että apua, olenko edes edellisenä päivänä lähtenyt täältä... Tuntuu kuin kotona olisi ehtinyt vain käydä kääntymässä. Osittain se johtuu siitä että kaikki hommat ovat valuneet minulle hovikuvaajan iltavuorojen vuoksi. Viikon aikana olen ehtinyt yksin ravata vaikka missä hoitamassa kaikenlaisia asioita kauppareissusta koiran akupunktioon. 

Tänään olisi vuorossa lian ja kuran pois räjäyttävää siivousta, nuo kurakelit koiraperheessä ovat ihan suorastaan sietämättömiä. 

Asukuvissa eilisen asu, yksi suosikkineuletakeistani, joka on jostain syystä ollut yllättävän vähällä käytöllä. Luultavasti ihan siitä syystä että käyttökelpoisten paitapuseroiden määrä on vähentynyt, enkä ole oikein löytänyt mieleisiä. Täytyy kyllä tunnustaa että paitapuseroiden shoppailu ei välttämättä myöskään ole mitään kovin inspiroivaa hommaa. Ne ovat vähän arkisia. Kuvan paitapusero on ihan uusi, hovikuvaaja (kyllä mieheni tuntee makuni) bongasi sen Tokmannin reissulta jossa olin ostamassa äidille alusvaatteita. Mukaan lähti myös hauska Iivana Helsingin suunnittelema rönttötyylinen neuletakki (kuvia myöhemmin). 

Paitis on neuleen kanssa aika kiva, tykkään. En tiedä olisiko oma katse osunut kuviolliseen paitapuseroon, mutta tämä oli hyvä ostos. Menee monen värin kanssa ja on keväinen väri. Tässä sade ja mutarähmässä rämpimisen keskellä minua ilahduttaa se kun illat viimein alkavat olla vähän valoisampia. 

Ruuhkaa kuvauspisteellä...

Miten siellä ruudun toisella puolella olette jaksaneet pimeyden ja sateen keskellä? Minä huomaan sen vaikuttavan jo tosi paljon mielialaan. Tulee tunne että sadetta ja märkää jatkuu ikuisesti. Ehkäpä se jossain kohtaa kääntyisi auringonpaisteeksi?

Lauantailinkki on tänään värikäs Spirited Pursuit blogi jossa ehkä enemmänkin matkustetaan, mutta kaikista kaupallisista linkeistä huolimatta kuvat ja tarinat ovat värikkäitä ja ihania ympäri maailmaa. Tekee hyvää nähdä että maailmassa on muutakin kuin sadetta ja kuraa.

Kaunista viikonloppua ihanaiset<3

I have worn this old beautiful cardigan way too little. It deserves to be in use. Its actually one of my favourites, its warm and cozy. As a little trick it has seams on top. Pockets where to put your  hands (and stuff) always comes handy. Its warm and has even little spring vibe to its color. 

Todays Saturday link is warm and colorful Spirited Pursuit full of travel stories all over the World. 

Enjoy<3