Huoneen tarina... - New bedroom...

Joku ehkä bongasi Instaan ilmestyneitä kuvia uudesta makuuhuoneesta. 

Tuossa marraskuun aikana taloyhtiön sadevesiviemäri tulvi äidin asuntoon ja kun vika viimeinen siellä saatiin korjattua oli edessä kuivatus ja remppa, jonka ajaksi äiti liki 93v muutti sitten meille reiluksi kolmeksi viikoksi.

Meillä tämä aiheutti suuren huoneiden muutosoperaation, koska isot ja innokkaat koirat olisivat voineet kaataa äidin ja kun äiti ei oikein enää näe, kompastuu myös lattialla makaaviin koiriin. 

Niinpä meillä alkoi muutosurakka, jossa evakoiduimme koirien kanssa toiseen päähän taloa koiraporttien taakse, eli vanha makuuhuone sai muuttaa kokonaan toiseen päähän taloa, jossa ainoa huone oli tämä aikanaan kahdesta pienestä huoneesta seinä purkamalla yhdistetty yksi iso huone

Uusi makuuhuone suunnitteluvaiheessa

Huone on tähän asti on toiminut yhdistettynä vieras-, työ-, oleskelu- ja pianohuoneena. Meidän entisen makuuhuoneen vieressä sijainnut pikkuvessa muutettiin myös äidille inva wc:ksi, joten evakoin kosmetiikkani laatikoihin ja yritin mahduttaa osan kylpyhuoneeseen talon toiseen päähän (paino sanalla yritin, tämän ikäisellä on yllättävän paljon kosmetiikkaa...) 

Isolla makkarilla on monta tarinaa. Alun perin puretun seinän toisella puolella olevaan huoneeseen on ollut hankala pääsy talon toisesta päästä läheltä takaovea. Silloin se toimi vielä ylimääräisenä vierashuoneena ja siellä on vuosien varrella kätevästi majoitettu eronneita, karanneita ja koirallisia ystäviä kun aina ei kaksi koiralaumaa sovi toistensa kanssa yhtä aikaa samaan tilaan, saattaa tulla riitaa. Jokunen ystäväkin siellä asuikin muutamia kuukausia koiran kanssa asui etsiessään eron jälkeen uutta kotia ja paikkaa elämässä. Siellä on itsekin joskus yövytty kun talo on ollut täynnä porukkaa. 

Sitten kului muutama vuosi kun sille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöä enää, eronneet ja karanneet löysivät paikkansa maailmassa ja vähemmän enää kävi koirallisia yövieraita. Huone jäi jotenkin unhoon ja omituiseksi itselliseksi jäänteeksi kunnes päätettiin jo varmaan 10 vuotta sitten että hei, puretaan se seinä, kulku helpottuu ja ilmakin kiertää talossa tehokkaammin. Ja näinpä tehtiin. 

Pieni väliseinän pala oli kuitenkin jätettävä ja se näytti jokseenkin hassulta ja kattopaneeleissakin oli väli joten siihen tehtiin tuollainen tallimainen hirsiratkaisu. Hovikuvaaja halusi hirttä ja lyhdyn. No, tuli hirsi ja lyhty ja sitten meillä oli kumman mallinen huone, jossa oli kummassakin erilaiset muovimatot ja seinän paksuinen betonilattia niiden välissä. Seinät tietysti siinä vaiheessa maalattiin samanvärisiksi molemmissa huoneissa.

Ei näyttänyt sittenkään yhtenäiseltä tilalta, mutta koska ei ollut varaa mihinkään isoon remonttiin huone jäi odottamaan jatkoa. isossa huoneessa oli mummon vanha ruokapöytä jonka ääressä kirjoittelin blogia, vaatekaappi, rautainen sohvasänky jossa majoitettiin vieraita, (pötköteltiin toki itsekin) ja toisella puolella piano, nojatuoli ja olipa jossain vaiheessa ennen nojatuolia oli itseasiassa toinenkin työpöydän tapainen pöytä jossa hovikuvaaja oli toisella tietokoneella kun minä olin omallani, eli jaettu työhuone.

Lattialla oli matto paljaan betonin kohdalla, mutta kovin epäyhtenäiseltähän tuo tila silti näytti. Ja meni tietysti myös vähän aikaa ennen kuin itse ymmärsin että verhot pitää ehkä olla samanlaiset kummassakin ikkunassa. Sekin asia piti kantapään kautta oppia. Se sentään sitten toi vähän lisää yhtenäisyyttä huoneeseen.

Meni taas vuosi tai kaksi. Lattian rako ärsytti ja aina katselin laminaattia rautakaupoissa sillä silmällä, mutta jos huoneen koko on 25 neliömetriä ja hyvä laminaatti maksaa 20 -  45 euroa neliöltä ja siihen alusmateriaalit ja työkalut vielä päälle, niin liian kallista. Sitten tuli päivä kun tuli Torissa vastaan annetaan palstalla iso määrä siivosti purettua tummaa kastanjan väristä laminaattia, josta osa oli vielä paketissakin. Mentiin katsomaan ja niin lähti autolastillinen laminaattia matkaan mukaan. Käytiin ostamassa alusmateriaalit, kiilat, laminaattirauta, leikkurit ja muu asennukseen tarvittava ja seuraavalla talvilomalla sitten alettiin asentamaan. Kaksi kaupunkilaista, joilla molemmilla peukalo keskellä kämmentä...

Voi hyvät hyssykät sentään!!! Aloitettiin perjantai-iltana, jatkettiin yöhön saakka (huomatkaa myös pianoa piti siirtää kahteen pekkaan), jatkettiin lauantaina ja jatkettiin taas yöhön saakka. Tehtiin monta kertaa avioeroa jo siinä välissä, mutta sitkeästi jatkettiin vaan. Meikä näillä kantturapolvilla ja hovikuvaaja vähän paremmilla. Lattian betonivalu oli erittäin epätasainen, onneksi oli paksu ekoalusmateriaali jolla saatiin sitä tasattua. Kaikki patterinkohdat, kolot ja muut viisteet tehtiin kuiviosahalla ja laminaatit leikattiin leikkurilla ja välillä koottiin palapeliä kun oli käytettyjä pätkiä ja pitkiä. Sunnuntaina aamuyöstä oltiin valmiita ja voin sanoa että viimeiset sentit olivat täynnä tuskaa, kipua ja hammasten kiristelyä. Eihän se lattia ole koskaan sen kokoinen että siihen viimeiseksi mahtuisi koko laudan levyinen vaan piti ujuttaa kaistale ja sen asentaminen seinää vasten onkin varsinainen temppu. Viimeiseksi tietenkin kiinnitettiin lattialistoja takaisin ja voin kertoa että otti niin koville etten meinannut enää päästä lattialta lainkaan ylös, eikä kyllä hovikuvaajakaan. Istuttiin siinä lattialla sitten tovi klo 4 aamuyöllä. 

Sellainen urakka kyllä, johon en ala toista kertaa. Ehkä. Meni varmaan pari viikkoa että pääsin kunnolla kävelemään sen jälkeen. Polvet olivat tuesta huolimatta niin täynnä nestettä etteivät vähään aikaan taipuneet mihinkään. Että semmosta omaa remppaa... Se ehkä nyt tuli todistettua että kaksi täysin kokematonta pystyy itse asentamaan laminaatin jos on pakko. Polvivammaisille se ei ehkä kuitenkaan ole ihan sopiva homma. 

Kyllä sitä on tullut kiiteltyä jälkikäteen omien kättensä töitä ja se fiilis kun kävelee itse asennetulla lattialla johon on upotettu paljon hikeä ja kyyneleitä on aika ylpeä. Ja miten lämminkin se on vanhaan kylmään lattiaan verrattuna jossa oli vaan asennettu uivana rumat muovimatot suoraan betonin päälle. Kuka ihme niin rakentaa??? 

Uuteen makuuhuoneeseen liittyy siis paljon muistoja, paljon tunteita ja paljon itse rakennettua, siksi se ehkä tuntuu paremmalta kuin ihan tavallinen huone. Sitä osaa arvostaa eri tavalla. 

Sellainen on siis tämän makkarin historia. Nyt makkarin muuton jälkeen siellä siis pitää majaansa normileveä parisänky, vaatekomero, piano (nimipäivälahjaksi hovikuvaajalta 20 vuotta sitten saatu), nojatuoli, koiranpedit, sisustustakka ja vihreä "liinavaatekaappi", jonka päällä aina vaihtelen mummon vanhoja tauluja, joita en raaski poiskaan antaa (ainakaan vielä), anopin vihreä lamppu toisen lipaston päällä, josta olen aina tykännyt, muistona anopista ja muistuttamassa kuinka elämä onkaan hauras. Ja vielä lisäksi yksi aika iso valkoinen lipasto. Aika paljon tavaraa siis makuuhuoneeseen.

 Kuvittelin aluksi että en viihtyisi, mutta koska värimaailma on aika neutraali ja rauhoittava, olen viihtynyt ihmeen hyvin ja pienen harjoittelun jälkeen oppinut nukkumaankin siellä. Olohuoneen ja makuuhuoneen välissä ei ole ovea, se on tilan vuoksi siitä poistettu, siinä on koiraportti joka saa siinä olla jatkossakin. Sänkyä vastapäätä on ovi, josta pääsee sujuvasti takaovelle ja kylpyhuoneeseen. 

Jatkossa sälekaihtimet saavat luultavasti lähteä pimentävien vaaleiden rullaverhojen tieltä, kesällä voi olla liian valoisaa muuten. Nyt keskellä talvea ilman lunta huoneessa on luonnostaan niin pimeää että kuvaaminenkin on ollut hankalaa. Valoa ikkunoista rajoittaa toiselta puolelta maakellari ja toisen ikkunan takana on kuisti jonka ansiosta ilta-aurinkokaan ei täysin tule paistamaan suoraan sisään. Lisäksi yritän löytää sängyn päätyseinään jonkun kivan vanhanajan tapetin.

Ehkä tässä on uutta makkaria meille seuraavaksi 20 vuodeksi kun edellisessä on viihdytty 18 vuotta?

My mom is nearly 93 years old and lives by herself in an appartment. There was waterdamage when rain got in into moms appartmen and while it was dried and renovated, mom moved to our house. Because the dogs are big and wild, we had to change the floor plan so that we and the dogs would mainly live behind Gates so that dogs didnt make mom fall. Being that old falling means always broken bones. So we had to move our little tiny bedroom into a big room in the other end of the house. 

It took some time to decorate and make it nice, but when it finally was finished Im liking it so much that I think we will keep that room (it was originally 2 rooms) as a bedroom. Large bedroom with lot of stuff wasnt the final plan, but somehow it seems to work. It also houses lots of memories since it was renovated by me and hobby some years ago. We even installed the new flooring there. (Last time Im going to do flooring by our self, its a huge job to do)

Piano and electric fireplace in the bedroom are starting to grow on me. I like it for now. 

Arkea neutraaleissa väreissä ja lauantailinkki - Living normal life in neutral colors and Saturday link...

Kolea  ja kostea sää on saanut minut kaivamaan kaapista vanhat lämpöiset suosikit käyttöön. Tuntuu että tuo kosteus ja viima on pahempaa kuin kuiva pakkassää. 

Vanha suosikki kashmirneule on taas päässyt käyttöön, tällä kertaa luonnonvalkoisten farkkujen ja ikivanhan merinovillaisen röyhelöhuivin kanssa. Luonnonkuidut ovat niin ihanan lämpöisiä tuossa kosteassa kylmyydessä.

Voin kuvitella kuinka joku nyt huokaisee että apua taas tuo sama muodista jo ajat sitten jäänyt kolmiohuivin/shaalin  räppänä. Mutta tuo räppänä kun on ihan paras, sille ei ole materiaalissa ja mukavuudessa löytynyt yhtään kilpailijaa. Se on luultavasti neulottu samantyyppisestä villasta kuin vauvoille tehdään kutittamattomia vaatteita. Ellen tietäisi että se on villaa, en uskoisi itsekään. Joskus joku töissä kieltäytyi uskomasta että noin pehmeää villaa voi olla edes olemassa! Joten käytän ilolla vaikka vanha onkin, ehkäpä röyhelöt tulevat joskus takaisin. 

Tämä asu on itselle ajaton klassikko, jota voi pitää vuodesta toiseen. Neutraali värimaailma ulottuu ihan laukkuun saakka ja ruskeat bootsit tuovat vähän särmää. Asu muuttuu helposti hienostuneemmaksi jos valitsee vaikka korkeakorkoiset nilkkurit ja tyylikkään huivin näiden asusteiden sijasta. 

Lauantai ja onneksi on viikonloppu. Meillä paistaa aurinko, tuntuu että se jo vähän piristää mielialaa. Lunta on tullut hippunen ja se pikkiriikkisen valaisee muuten pimeitä iltoja. 

Ajattelin ottaa launtailinkin uudelleen ohjelmaan, sillä maailmalle on tullut niin paljon uusia hienoja muotiblogeja, joista en ole koskaan kuullutkaan. 

Ohessa siis lauantailinkki tällä kertaa nimeltän

Ropes of Holland

Kivaa lauantaita<3

Normal everday life with full size working weeks is back after a nice Holiday Season. Its been wet and chilly January without snow here in southern Finland. I cant remember anything quite like this. 

So warm neutral colors and cashmir and wool have bee my choice of work wear lately. I want to add some light into this dark time of the year, so even beige bag is till in use. I normally change into Black one in the winter. Not this year. 

My boots and favourite old scarf are back again. This outfit could be more sophisticated wearing high heels and more classic scarf. 

Saturday link this time is Ropes of Holland.

Enjoy your Weekend<3

Alkanut vuosi 2020 - Beginning of the year 2020

Heipat ja Onnellista alkanutta Vuotta 2020

täältä ruudun takaa pitkän blogihiljaisuuden jälkeen<3

Moni vakituinen lukija varmaan tietää että vuosi 2019 oli harvinaisen rankka ja raskas tälle perheelle monine menetyksineen.  Tarkoituksella nuo puheenaiheet ovat harvakseltaan olleet esillä täällä blogin puolella, koska tämä on paikka ilolle, väreille, asuille ja kaikelle positiiviselle elämässä. 

Menetysten lisäksi loppuvuosi 2019 meni vähän toipilaana sairasteluiden jälkeen ja nyt vasta oikeastaan tuntuu siltä että energia alkaa pikkuhiljaa palailemaan. Tuo kolmatta kuukautta jatkuva marraskuu ja pimeys ei paljon lisäenergiaa ole tuonut. Aika on kummasti mennyt itse edestään keskittyen työhön, perheeseen ja jäljellä oleviin koiriin ja kissoihin. 

Pikkuhiljaa kodin uudistaminen kuitenkin sieltä jo nostaa päätään, asukuvat ovat toistaiseksi vähän valon vuoksi jääneet surkeiksi räpellyksiksi, siksikin blogi on viettänyt hiljaiseloa viime ajat. 

Innostuin tuossa loppiaisen tienoilla uudelleen väreistä ja keittiön uudistuksen jatkamisesta. Kalkkimaaleja oli tarjouksessa ja osa löysi tiensä tänne ja on jo sudittukin menemään aika monta pikkupurkillista. Keittiön kaapiston loput pyökinvärit on nyt maalattu piiloon ja väriksi valikoitui vähän erikoisempi antiikin vihreä. Värikartalla näyttä jopa hieman rumalta (väri löytyy värikartan keskisivulta ensimmäisen sarakkeen 3. väri ylhäältä katsottuna), mutta koska vanhoissa kaakeleissa on tuota samaa sävyä, sillä sudin kaappien väliosat, päädyt ja maustehyllyn ja tykkäsin itse lopputuloksesta. Oikein huokasin kun loput pyökin värit oli sudittu piiloon.... Lisäksi pyökinvärinen työtason reuna sai päällensä ruskean maalin ja pronssinvärisen vahan, jotta sain siihen vähän samaa punertavaa kuin yläkaappien alareunoissa on.

Koska maalia vielä jäi rippunen, maalasin myös mm yhden keittiön kukkaruukun samalla maalilla...:))

Tänään jatkan ehkä tuulikaapin kimppuun, sieltä löytyy vielä pyökinväristä ovenkahvaa ja listaa kaapin ovista. Suunnitelma niiden osalta on vielä hieman epämääräinen, mutta joitain niille tänään alkaa tapahtumaan. 

Mitä kuuluu sinne ruudun toiselle puolelle? Onko alkanut vuosi ollut parempi kuin edellinen?

I have taken the beginning of year 2020 very slowly. All outfit photos in this darkness have been disasters, so I have not published anything so far. Im just now startging to feel energised and willing to start blogging regularly again. The first inspiration have been home related. I did buy some chalk paint to finish up the kitchen and to start couple of new projects. Here is some taste of what I have been bying and doing. 

Joulunodotusta ja uusi neuletakki - Waiting for Christmas in new cardigan...

Heipat täältä ruudun takaa pitkästä aikaa!

Pitkään jatkuneeseen radiohiljaisuuteen on syynsä. Ensin oli äidin asunnossa taloyhtiön huonosta sadevesiputken sukituksesta johtunut tulva, jossa juostiin lattioita kuivaamassa yhdessä huoltomiesten kanssa, sitten kolmen viikon flunssaa/infulenssaa muistuttanut tauti meillä kaikilla ja heti perään äiti 92vee muuttikin sitten meille eteisen koneellista kuivatusta ja remonttia pakoon. Sitä ennen kotona tehtiin isot järjestelyt, muutimme mm makuuhuoneen paikkaa, jotta saatiin itsemme ja koirat väistötiloihin kotona etteivät koirat pääse äitiä kaatamaan. Makuuhuone sijaitsee nyt ihan toisessa päässä taloa kuin ennen. 

Sitten tietysti töissä on vielä vuoden kiireisin aika. Se onneksi päättyy huomiseen viimeiseen ponnistukseen, jonka onneksi pystyn tekemään etänä kotoa käsin. Flunssa jätti kummallisen väsymyksen myös jälkeensä, tuntuu että koko syksy on menty jonkinlaisessa selviytymismoodissa ennemminkin kuin tavallisessa elämässä. Vieläkin saatan välillä nukahtaa illalla pöydän ja Netflixin ääreen istualleni jos syön jotain iltapalaa. Ihan siis suoraan pystystä pää nyökkää pöytään ja uni tulee kesken katselun. 

Varmaan väsymykseen on osasyynä myös tuo keli. Pitkään toivoin valkoista joulua, nyt tuo toive on kutistunut jo siihen että toivon vain kuivaa joulua... Pieneksi käy nämä toiveet tässä sateessa ja pimeydessä. 

Onneksi hovikuvaaja bongasi kauppareissulla yhden jälkeen jääneen kappaleen tällaista neuletakkia, jonka väri väkisinkin piristää vähän mieltä. Totta puhuen olen etsinyt ihan juuri tämän väristä neuletta jo muutaman vuoden. Näin vastaavan värisen neulepuseron muutama vuosi sitten hovikuvaajan kanssa kaupoissa kierrellessäni ja nyt sitten kun oltiin ihan muilla ostoksilla niin hovikuvaaja bongasi tämän yhden ainoan kappaleen ja muisti että tämän väristä se vaimo kaipasi... Heh. Valikoiva muisti sanon minä, yleensä mies ei edes muista maitoa kaupasta mutta tämän värin muisti sitten parin vuoden takaa...:) En kuulkaa edes sovittanut, oli jo myöhä ja töissä oli ollut pitkä päivä, joten nappasin vaan kainaloon ja tässä se nyt on! Hintaa sillä oli kokonaiset 25euroa. Tänä vuonna neuleissa näyttää olevan suuret napit ja lyhyempi malli.

Huivi löytyi oman komeron kätköistä. Ainoa tuon sävyinen jonka omistan ja oli ihan passeli tämän neuleen kanssa. 

Meillä tehdään vasta joulusiivousta, ei ole tulossa vieraita, joten millään ei ole erityisen kiire onneksi. Perjantaina ehdimme jo käymään Cantores Minores konsertissa ja maantantaina olisi tarkoitus koittaa säästä huolimatta päästä joulun tunnelmaan toisessa joulukonsertissa. 

Mukavaa Joulun odotusta sinne ruudun toiselle puolelle<3 

Im waiting for Christmas. I was waiting for white Christmas but this year its not going to happen. We are going to have rain instead. Rain for Christmas isnt something that I look forward to, nobody does. Im Still keeping my fingers crossed and hoping that rain will go away. 

I Still have one more work day left tomorrrow, but at least I found (or actually hubby did) find a new and uplifting cardigan for me last week. I have been looking for a knit of this particular color for couple of years and now we kinda stumbled on it. I just love the color. 

Happy holidays<3 

Uudet hiukset, vanhat vaatteet - New hair, old outfit...

Terkut täältä sairastuvalta! 

Kahden antibioottikuurin ja kolmen sairastamisviikon jälkeen olo alkaa vihdoin olla suurin piirtein normaali. Asukuvia ei siis ole juurikaan otettu, pyjamat ei ehkä olisi ihan julkaisukelpoja. Olen jopa tullut siihen tulokseen että pitäisi enemmän panostaa yövaatteisiin, mutta se on ihan oma juttunsa se. 

Äidiltä saatu flunssa kaatoi pitkäksi aikaa sängyn pohjalle, eikä vieläkään ole ihan sellainen "terve" olo. Ei ollut influenssa, eikä kukaan oikein tiedä mikä tämmöinen heti ensimmäisestä päivästä keuhkoihin hyökkäävä tauti pitkäkestoinen tauti oikein on.  Lääkäri pyöritti päätään viimeksi kun kävin ja sanoi ettei ymmärrä. Tulehdusarvot varmaan menee normaalisti ylhäältä alas sitä mukaa kun alkaa toipua, tässä ne meneekin ylös... Hyppykupaksi minä tämä ristin. 

No, nyt sitten taudin jälkeen sainkin uudet hiukset. Kiitos vaan kovasti Virpille! Olin jo tottunut sitaisemaan ne oikeastaan joka päivä nutturalle tuonne taakse, vaan nyt ei enää nuttura onnistu. Kerroksittain oli tällä kertaa homman nimi ja pituutta jätettiin vähän enemmän kuin yleensä minulla on ollut. Nuo poikkeuksellisen pitkät hiuksethan johtuivat siitä kun anopin pois menon jälkeen ei ole oikein ollut halua mennä vieraalle kampaajalle. Jännä miten minäkuva vähän muuttuu hiusten mukana. Nutturalla on sellainen poissa silmistä, poissa mielestä persoona, mutta nyt joutuu välillä katsomaan että onhan hiukset kivasti... Laiskana jo totuin tuohon nutturaan.

Sisäkuvat eivät oikein koko totuutta nyt näytä, mutta jonkun käsityksen saatte. On siis aika siirtyä joko ulkokuviin, jotka on otettava viikonloppuna kun valo ei vaan työpäivän päälle riitä, tai sitten vähintäänkin jalustalla otettuihin kuviin, mikäli mielii sisällä saada hyvää jälkeä. Tämä musta ja loputtomalta tuntuva pimeys on ihan syöpää valokuvaukselle. 

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? 

Täällä alkaa hirveä huonekalujen siirtely kun äiti tulee huomenna tänne asumaan siksi aikaa kun asuntoa kunnostetaan taloyhtiön sadevesiputken vuodon jälkeen. Isot koirat ja 92-vuotias on huono yhdistelmä, joten meillä rumpataan makuuhuone toiseen päähän taloa, jotta ollaan koirien kanssa koiraporteilla erotettuna äidistä etteivät koirat vahingossa tyrki ja kaada äitiä. Lisäksi äidillä alkaa olla niin huono näkö, ettei erota jos lattialla pötköttääkin koira. Piirtelin vähän tietokoneella noita huonevaihdoksia ja totesin että kiva kun olikin joskus muutama vuosi sitten tehnyt ohjelmaan valmiit pohjat, koska nyt en olisi enää muistanut miten ne tuohon kodinsuunnitteluohjelmaan tehdään...:))

Tällaista tänne kuuluu tänään. Ihanaa kun ei sada ja on viikonloppu<3

Outfit is pure repetition but I had my hair done. First time during this year! I am so used to making a messy bun from my hair that I have little hard time getting used to this new layered modell…:))

Pyykinpesua ja pyykkietikat vertailussa II - Laundry with ecological view II...

Tiedättekö mikä on tämä blogin kaikkein luetuin juttu läpi aikojen? No se on tuo samalla otsikolla oleva juttu numero 1, joka löytyy täältä. Mitä se kertoo minusta ja blogin muusta sisällöstä? Nauratti kun huomasin että se tuolla roikkuu suosikkina yhä. 

Olette yhtä mieltä siis minun kanssani siitä. Tykkään itse tuosta postauksesta ja pyykinpesun tekemisestä vähän kauniimmaksi, helpommaksi ja miellyttävämmäksi hommaksi. Siksi ajattelin että teen siihen nyt vähän päivitystä. Lisää pyykkietikoitahan on tullut viime vuosina vähän kuin sieniä sateella. Ja omasta mielestä ranskalaiset johtavat etikkahommaa edelleen pistein 8-2. Mutta nyt on tullut ja tulee ihan koko ajan uusia kotimaisia vaihtoehtoja markkinoille. 

Meillä muuten hajosi tuossa kolmisen viikkoa sitten kuivausrumpu ja silloin teki mieli hypätä  ikkunasta. Nyt joku miettii että mihin kahden hengen perheessä sitä kuivausrumpua tarvitaan, mutta oikeasti kyllä koiraperheessä se on tarpeen (pestäviä koirantakkeja ja kurapukuja, koirien pedin päällisiä, koirahuopia, täkkejä joita on kahdessa autossa huushollin pikkumattoja saa olla pesemässä vähän väliä) ja lisäksi minä pesen viikoittain kahden huushollin pyykit. Eli käyn noukkimassa äidin kylvetysreissulla myös likapyykit sieltä mukaani ja toimitan takaisin pestyinä. Että kyllä meillä pyykkiä piisaa. Ei tarvittu kovin pitkää miettimisaikaa siihen että tarvitaanko meille uusi kuivaaja vai ei. 

Ja nyt ihan ensimmäisen kerran elämässäni ostin ihan uuden kuivaajan kaupasta ja olen kyllä ollut siihen tosi tyytyväinen. Se on tarkkaan valittu asiakaspalautteiden ja testien mukaan. Aikaisemmat kuivaajat olen ostanut käytettyinä. Tässä uudessa on iso rumpu, mahtuu 8kg pyykkiä kerralla ja super energiapihi ja hiljainen. Siinä on kovasti uutta tekniikkaa ja invertermoottori, joka on normaalia hiljaisempi. Lisäksi siinä on nelinkertainen suodatin johon tarttuu jopa ihan pienenpienet hiekkahiput. Omat ohjelmansa joka asiaan, on lakanapyykille, peitoille, XL mix koneelliselle, jopa teknisten vaatteiden vedenpitävyyden palauttamiseksi on oma ohjelmansa. 

Taas mentiin sivuraiteelle. Siis ne pyykinpesut ja etikat. Edelleen siis ranskalaiset kärjessä, ei ole pyykissä La Pere Pelletierin appelsiininkukan tuoksun voittanutta. Tuoksu jää vienona ja kivana puhtaaseen pyykkiin. Toinen ikisuosikki on saman merkin ruusuntuoksu. Aivan ihana. 

Mutta sitten mennäänpä jaettuun kolmanteen sijaan. Sieltä löytyy toinen ranskalainen Plantes & Parfumes ja itsellä kokeilussa tuoksu Cotton. Siitä jää vain erittäin mieto tuoksu pyykkiin. 

Yllättäjä joukossa on Fiini pyykkietikka. Tällä hetkellä sitä löytyy kotoa tuoksussa hedelmäinen (sekoita ennen käyttöä, tuoksuaine tuppaa nousemaan päällimmäiseksi) ja aiemmin minulla oli sitä laventelin tuoksuisena. Erittäin hyvät molemmat, tykkään ehkä enemmän lämpöisestä hedelmäisestä. Plussaa lasipullosta johon voi tehdä oman pyykkietikkansa sen jälkeen kun on käyttänyt pullon loppuun. Miinusta tulee vähän hinnasta, niin kuin näille kaikille. Fiiniä olen käyttänyt nuukasti myös puhdistukseen, niin kuin näitä muitakin. Toimivat kyllä ja tuoksu on ihana. 

Hännänpäähän toiseksi viimeistä sijaa pitämään jää tällä kertaa kotimainen Heti etikka, joka saa silti isot plusplusplus pisteet siitä että valmistuksessa on käytetty luonnollista ohrasta tehtyä Rajamäen Väkiviinaetikkaa.(ranskalaisissa on myös pääaineena tavallinen käytetty etikka).  Heti etikassa en vaan tykännyt tuoksusta mieto ja silkkinen, kaupassa tuoksuttelin kyllä hiljattain tuoksua Pehmeä ja rauhoittava joka oli kivempi. Sitä voisi ostaa testiksi. Siivoukseen hyvä ja pyykkietikaksi ihan ok, vaikka tuoksu ei ole mitkään lemppari. Hinnasta tulee lisää plussaa.

 Lisää miinusta tulee kuitenkin siitä ettei Heti etikassa ole mitään tiettyä tuoksua vaan joku valmistajan mixi, jolle on annettu kaupallinen ja muka kuvaileva nimi. Minä tykkään siitä että etikassa on vaan se yksi tuoksuaine, kuten laventeli tai ruusu. Se kuulostaa korvaan enemmän luomulta. Ja se on se fiilis mitä haen pyykkietikalta. Se menettää tässä tuotteessa "sadunomaisuutensa". Ja pullo ja etiketti. Voi taivas. Kaappiin menee. Ei missään tapauksessa esille. 

Toinen itselle yllättävä hännänpää olikin sitten 021 Pyykkietikka tuoksussa Greippi-Basilika. Tuoksu on mahtava, tykkään. Raikas ja tehokas. Mutta... Inci paljastaa että tuo etikka on tehty laimennetusta etikkahaposta, joka on alkuperältään maaöljyä. Eli sitä ei tähän huusholliin enää osteta. Ei sillä että se mitenkään myrkyllistä olisi, etikkahappoa käytetään monissa ruokatarvikkeissakin. Mutta minä nyt vaan haluan että pyykkietikkani on tehty "oikeasta" etikasta.

. 

Omatekoiset etikat ovat muuten kivoja. Tein niitä kesällä. Tuoksut eivät vaan säily ehkä ihan yhtä pitkään kuin ostetussa. Nyt meinasin taas tehdä itse laventelin tuoksuista etikkaa mutta tällä kertaa tuoksuöljystä. Kesän etikat tein oikeasta laventelista ja pionista. Ruusua en ennättänyt kokeilla, se on ehdoton ensi kesän juttu. Ohessa linkki "Lime pop":n sivuille, josta löytyy hyvät valmistusohjeet ja lisätietoa etikasta. (klik).

Ihanaa sunnuntaita ja pyykinpesuja<3 

Im Still loving french laundry vinegars over others. My personal favourite is Still Le Pere Pelletier and scent called orange flower. 

Palasaippuaihminen - Blocks of soaps...

Onkohan palasaippuaihminen edes oikea sana? On tai ei, niin minä olen sellainen ja hovikuvaajastakin on näemmä tullut sellainen. Hyvät palasaippuat ovat minusta ihania, ihan toista kuin pullosta tuleva saippua. Jokainen varmaan muistaa lapsuudesta jonkun saippuan tuoksun, jos ei muuta ainakin sen Sunlight saippuan. Meillä ei minun lapsuudessani ollut juuri tuota saippuaa, mutta monella kaverilla oli, tuoksu on jäänyt mieleen. 

Nykyisinhän palasaippuoita on tarjolla jos jonkinlaisia, kaikissa tuoksuissa ja ulkomuodoissa. On jos jonkinmoista yrttiä ja aasinmaitoa ja vaikka mitä. Ja lisäksi on nuo aikaa kestäneet Marseille

saippuat moneen käyttöön pyykinpesussa. 

Jotenkin en ole tykästynyt niihin palasaippuoihin, jotka ovat sellaisia vähän läpikuultavia vaan juurikin tuollaisiin kunnon köntteihin joissa on ihana tuoksu ja niitä voi pidellä käsissä ja tuoksutella. Pumppupullosaippua (joskin keittiössä käytännöllisempi) ei minusta ole yhtään niin ihana kuin perinteinen saippuapala. En ole vielä noita tarjousostoksia laittanut kaapin kätköihin ja huomaan joka kerran ohi kävellessäni tarttuvani ainakin yhteen saippuaan ja nuuskuttelevani sitä. 

Marseille ja/tai ekosaippuat ovat lemppareita. Meille tuli joskus jostain joulualesta ensimmäinen Madaran palasaippua ja sen jälkeen olin kerralla myyty. Ostan niitä aina jostain alesta ja jemmaan kaappiin tulevaa käyttöä varten, niissä vaan on niin paras se tuoksu, eivätkä kuivata ihoa. Toinen ikilemppari on Plantes & Parfumes:n aasinmaitosaippuat. 

Nyt on käytössä pikkuvessassa laventelinkukka, jossa on siis oikeasti laventelin kukan palasia!

Käytän ihan oikeasti palasaippuaa myös suihkussa. Jossain vaiheessa ihmettelin että kappas, kuluupa mun saippua nopeasti ja kävikin ilmi että hovikuvaaja oli sen tuoksuun ja tekstuuriin liki yhtä ihastunut kuin minä. Joten meillä asuu kaksi palasaippuaihmistä ja Pyry. Pyry nimittäin oli juuri muutama päivä sitten käynyt kylppärissä maistamassa mille se hyväntuoksuinen pala oikein maistuu...:)) 

Lisäksi fiilistelin tuossa vielä että tavallaan palasaippua on ihan ekotekokin. Suuri osa on nykyään pakattu ihan perinteiseen ohueen pahvilaatikkoon ilman mitään muoveja. Ei tule yhtään muovijätettä ja sen pienen lootan voi nakkaista vaikka takkaan. Ja kun saippuan käyttää loppuun, ei siitäkään paljoa jää. Periaatteessa voisi varmaan säästää ne jämäpalat ja tehdä niistä jotain? Uutta saippuaa tai pyykkilastuja? 

Koitin muuten katsella netistä palasaippuan uusiokäytöstä vinkkejä, vaan ainoa mitä löysin oli riitaisa keskusteluketju siitä kumpi on parempaa ja ekologisempaa tai hygienisempää, pala- vai nestesaippua... Voihan elämä. Voiko siitäkin saada riidan aikaiseksi? Niin tai näin, minä jatkan rakkaiden palasaippuoiden tuoksuttelua. 

Kivaa loppuviikkoa ihanaiset<3