Heipat täältä
heinäkuisesta tihkusateesta.
. Tosi heinäkuinen
sää! Aamulla +7 kun lähdin töihin. Hurr.
Täällä on hieman
podettu ja nuoleskeltu muutenkin vähän kaikenlaisia haavoja, en ole ihan
pelkästään laiska ollut. Blogihiljaisuuteen on ollut muutamakin syy.
Ajattelin tuossa että
minusta on tullut vähän laiska tai ainakin mukavuudenhaluinen pukeutumisen
suhteen. Rentous tulee ensimmäisenä ja sitten vasta muu. Alkaa pelottavasti
näyttää siltä että ympyrä sulkeutuu ja palaan takaisin poikamaisempaan tyyliin,
josta alun perin yritin lähteä pois. Suurimpana erona on ehkä se että nyt on
kertynyt sen verran kokemusta ja näkemystä että tietää minkänäköinen rentous
näyttää hyvältä ja mikä ihan vaan rumalta teltalta.
En oikeastaan tiedä
miksi keväällä hullaannuin tästä military-typpisestä kesäpusakasta.
Se on siis lötkökin
lötkömpää viskoosia ja aivan ihanan pehmeä päällä.
Siitä on tullut yksi
suosikkivaatteista.
Oliivinvihreä tai armeijan vihreä, miten tätä väriä nyt nimittääkään on minusta superhyvä yhdistelmä vaaleanpunaisen kanssa. Ihan tällaisen höttövaaleanpunaisen ja vähän napakammankin värin kanssa. Viehättää omaa silmää. Ei ole ihan ensimmäisen kerran tämä väriyhdistelmä käytössä. Myös täällä se on jo kuulunut lemppareihin. Hovikuvaaja pihisti nuo maastohousun tyyppiset, mutta aion vielä varastaa ne takaisin kunhan taas mahtuvat päälle...
Lueskelin
tänään muitakin blogeja tuossa ja törmäsin keskusteluun siitä kun loma ei tunnu
lomalta ja melkein iski paniikki. Tai siis paniikki on jo töissä kun tietää
että aikaa lomaan on enää vain 4 työpäivää, mutta nyt iski paniikki että mitäs
jos pää ei irtoakaan töistä? Tuppaan työasioita muutenkin
kanniskelemaan ja muutaman samanikäisen kollegan kanssa kun on töissä puhunut
niin tuntuu ne työasiat jopa miespuolisilla kotiin kantautuvan kun töitä on
paljon ja kiire kova. Jotenkin minusta tuntuu että nuoremmat osaa irrottaa pään
työasioista paremmin. Onko se asioiden kantaminen meidän ikäisten juttu? Joskus
ihmettelee itsekin mistä se kumpuaa, loputon säntillisyys kun keskeneräisiä
asioita on pakostakin töissä kymmeniä, välillä olo on kuin jonglöörillä,
palloja 50 ilmassa ja paniikki saada ne kaikki alas pudottamatta. Olenpa joskus
miettinyt tosissaan alankin vaihtoa. Joinakin työpäivinä tuntuu että unohtaa
hengittää. Stressistä tai jostain iski jo vyöruusukin. Ja sen jälkeen vielä
viime viikolla putosin tikkailta katon rajasta.
Kiva jäädä lomalle
potemaan kipuja ja särkyjä. Ei ole moisesta ruusu/putoamisyhdistelmästä
kokemusta ennestään, mutta tuntuu kuin joku olisi potkaissut kylkeen kun koko
kylki jomottaa ja kosketuskin aristaa. Ruusuun viikon lääkekuuri, 5 tunnin
välein pillereitä naamaan ja siihen lisäksi vielä kipulääkkeet jotta voi tehdä
muutakin kuin nostella kulmahampaita. Ranne, selkä ja muutama muu
paikkakin on putoamisesta sinisen kirjavana, kolautin pudotessa jopa pääni,
tosin siitä varmaan ei kovin suurta haittaa tällaiselle kovapäälle aiheutunut.
Pysyttelenpä pois
tikkailta katon rajasta jonkin aikaa.
Joopa.
Mutta hei, oletteko
huomanneet että alennusmyynnit ovat parhaimmillaan ja kaupat täynnä
syysvaatteita? Meinasin pyörtyä ostoskeskukseen kun pelkkää syysvaatetta puodit
täynnänsä ja minulla vielä kesäloma edessä. Oli helppo ohittaa kun ei ennen
kesälomaa pysty ajattelemaan vielä syysvaatteta. Jospa vaikka alkaisi kesä?
Tämä taitaa olla nyt kolmas kylmä kesä putkeen. Aika ihmeellistä, eikö? Montako
päivää on ollut yli hellerajan? Ei taida meilläpäin vieläkään olla
ylittynyt.
Aurinko kurkkii pilven
lomasta ja sain kissankin häädettyä työpöydältä. Olen kyllä kuullut
sohvanvaltaajista, mutta että työpöydän?
Kivaa maanantai-iltaa sinne ruudun toiselle puolelle<3
Too casual or not?
Too casual is kinda the thing I was planning to get rid of when I first started
writing this blog. Now I realize that I keep slipping back to more casual all
the time. Well business look is not my style, so casual it is. Comfortable shoes
and casual oufits. I just hope that I dont slip too far. My old style was more
tomboy than anything else.
I still love the
combination of olive green and light pink. There is nice contrast between those
to colors and when you add a little military to the look, its just right.
Monday allready, Im
not sure where the weekend went? Feels like it just was friday like
yesterday.
Enjoy your
Week<3
Apua ja onneksi ei käynyt pahemmin, voi hui ja olet mahtanu pelästyä. Juu meikäläistä ei nyt saa aleihin päästää, kerran oli ja heti karkasi mopo ;)
VastaaPoistaIhanaa päivää, lomaa ja zemppiä <3
Kiitos Tiia<3 Ja kyllä pelästyin ihan aikuisten oikeasti niin etten vähään aikaan kiipeile. Tulin meinaan parista metristä alas, mutta kun oli kiinteät tikkaat kaatuneiden vieressä, niin paitsi että iskin pääni niihin, niin ne vähän hidasti putoamista. Sitten jäin vielä kädestä köyden silmukkaan jumiin joka oli kiertynyt tikkaiden yläpäähän niin että roikuin räystäällä hetken aikaa käsi silmukassa... Hovikuvaaja jo kielsi lomalla kiipeilyn vaan eipä kieltänyt käyttämästä moottorisahaa...:)) Se on seuraava haaste. Mutta ihan vaan varovasti. Kai sitä pitää jo ottaa huomioon ettei ole ihan parikymppinen. Pitää kaataa muutamia pieniä puita, saas nähdä kuinka eukon käy. Hovikuvaajalla ei näet ole lomaa näillä näkymin. Aurinkoisia päiviä sinne sateisten sekaan<3
PoistaNo hitto! Olipahan huonoa tuuria tommonen putoaminen :(.
VastaaPoistaTunnistan niin ton lomapaniikin. Että ensin sitä odottaa siihen asti, että tosiaan ne alennusmyynnit alkaa ja koulureput ilmestyy kauppoihin, ja sitten sitä ei kumminkaan osaa päästää irti, vaan on vähän sellasessa tosiaan paniikinomaisessa tilassa, kun haluaisi olla ihan lomalla, mutta ei vaan ole.
Ja työpaikat nyt vaan on niin erilaisia, että itsellä ainakaan ei edes ole mahdollisuuksia ajatella asioista samalla tavalla kuin isomissa työyhteisöissä, joissa pidetään ne lakisääteiset lomat yhteen putkeen, ja joku muu sillä välin hoitaa hommat. Tai vaihtoehtoisesti vaan ilmoitetaan, että tämä paikka on nyt seuraavat neljä viikkoa kiinni ja koittakaahan asiakkaat tai muut pärjätä. Ei onnaa meillä, kun pienellä porukalla tehdään. Mutta sen verran olen jo kehittynyt, että työsähköpostia en loman aikana enää avaa (paitsi eilen ja tänään, vaikka kuinka olin päättänyt..). Siellä on lomaviesti olemassa ja siitä on pakko lähteä, että maailma ei kolmeen viikkoon mihinkään kaadu.
Lähetän täältä sulle lomahalit ja toivon, että pystyt heittäytymään täysillä vapaalle (sen minkä olosuhteet nyt antaa periksi), kun aika on. Meillä on kumminkin vaan tää yksi elämä <3 (keksin ton just ja tuli ihan sellainen olo, että pitäisköhän itsekin älytä sama..)
Kiitos Annukka<3 Ja miten oikeassa oletkaan, yksi elämä vaan on ja joka päivästä pitäisi ottaa kaikkia irti ja osata elää hetkessä. Koskaan ei tiedä huomisesta (voi vaikka pudota tikkailta...)Työ, vaikka olisi kuinka kiva työpaikka on vaan meille useimmille työ, mutta läheiset ja rakkaus on ne oikeasti tärkeät asiat. Mulla ainakin ikä on vähän muuttanut suhtautumista, ehkä jotain 5-kympin kriisiäkin vähän ilmassa. Pientä kapinaa on ilmassa asioiden tasapainottamista kohden.
PoistaEnnen olin työpaikassa, jossa meitä oli 8 yhteensä. Enkä enää yhtään muista että kukakohan mun työt teki kun olin lomalla. Nyt meidän osastolla pelkästään on liki 90 tyyppiä, tosin omassa tiimissä kymmenkunta ja kesurit päälle. Pidän ekaa kertaa elämässäni putkeen 4 viikon loman. Kyllä mä alan pikkuhiljaa uskoa että pystyn heittäytymään, olisi vaan sen verran lämmintä että pääsisi puutarhan kimppuun ja saisi ottaa käsityöt esiin. Se on aurinkotuolissa ihan parasta lukemisen ohella. Sunnitelmia olisi enemmän kuin loman aikana ehtii. Mutta en aio ottaa stresia, maksaa aurinkotuolissa vaikka lukemasa jos sää vaan sallii ja pikkujuttuja pihalla, yhksi kerraltaan.
Kiva akanutta viikkoa<w