Valkoinen karvaliivi ja elämän aakkosia VI - White faux fur vest and alphabets of my life VI

Tuttu asu monelle varmaan. Valkoinen karvaliivi on edelleenkin käytössä. Mieluusti vieläpä tuon vanhan rimpsuisen merinovillahuivin kanssa. Sopivasti boheemi, mutta siisti asu töihinkin kun ei ole mitään erikoista. Lämmin muttei kuuma juuri näihin pieniin pakkaskeleihin. Tätä voisi ehkä kutsua asuksi jossa viihdyn niin töissä välillä kuin vapaa-aikanakin. Yksinkertaisita mukavaa ja lämmintä. 

Elämän aakkosissa tänään vuorossa T niinkuin turhamaisuus. Halusin ottaa sen esiin kahdesta syystä. Minun mielestäni sitä on liian vähän toisilla ihmisillä ja toisaalta toisilla liiankin paljon. Toki koko turhamaisuus sanana on pitkälti mielipidekysymys siitä kuka mitäkin pitää turhamaisena. 

Suomi sanakirja sanoo turhamaisuudesta näin: 

"omaan ulkonäköön, edustavuuteen tms. liiaksi huomiota kiinnittävä, koreilunhaluinen"

Synonyymisanakirja netissä taas sanoo turhamaisuudesta näin:

 "kevytmielinen, itserakas, pöyhistelevä, narrimainen, hienostelija"

Aika negatiivisen määrittelyn antavat nuo sanakirjat turhamaisuudesta, eikö? Minä en näe turhamaisuutta ihan noin negatiivisena, turhamaisuutta löytyy myös eläinkunnasta ja ihmisillä sitä on ollut luultavasti ihan yhtä kauan kuin ihminen on ollut olemassakin. Luultavasti komein ja riittävän turhamainen on saanut paremmin puolison kivikaudella. 

Voisiko turhamaisuuden määritellä terveeksi turhamaisuudeksi, joka pitää meissä huolen siitä että olemme ja otamme oman paikkamme yhteisössä ja sairaaksi turhmaisuudeksi silloin kun se kääntyy niin suureksi että ajatus omasta ulkonäöstä ja/tai statussymboleista pyörittää koko elämää? Mutta kuka vetää sen rajan? Mielipidekysymys sanon minä, luultavasti turhamaisuudessa on omat ääripäänsä kuten monessa muussakin asiassa, eikä turhamaisuus muuten ole pelkästään ulkonäköön liittyvä asia. Minä liitän sen vahvasti myös erilaisiin statussymboleihin kuten autoihin. 

Olenko minä turhamainen omasta mielestäni? Toki. Meikkaan, värjään kulmia, raidoitan hiuksiani, kiinnitän huomiota vaatteisiini, ostan ryppyvoidetta, shampoota, meikkejä, jotta näyttäisin paremmalta ja viihtyisin paremmin itseni kanssa. Ne täyttävät minun kriteerini turhaimaisuudesta. Minulla on jopa budjetti jota kutsun "turhuusbudjetiksi". Kerron siitä joskus myöhemmin. Kevytmieliseksi, itserakkaaksi ja koreilunhaluiseksi en kuitenkaan itseäni nimittäisi. Enkä myöskään hienostelijaksi. Ja sitäpaitsi turhamaisuudessa on puolensa. Tykkään nimittäin tarkkailla ihmisiä ja "turhamaisten" ihmisten pukeutumisesta ja olemuksesta saa usein vinkkejä ja oivalluksia. Kauneuskirurgia alkaa olla se raja, jota aika helposti katson epäterveeksi turhamaisuudeksi. Enkä nyt tarkoita pieniä roikkuluomien kohotuksia jo terveydellisistä syistäkin ja ymmärrän hyvin miksi viiden lapsen äiti voi haluta hieman silikonilisää jos se omaa minäkuvaa korjaa ja elämänlaatua parantaa. Joku voi tietysti olla toista mieltä. Mitä ajatuksia turhamaisuus siellä ruudun toisella puolella herättää? 

Keskiviikossa mennään, ihanaa talvista loppuviikkoa!

The faux fur vest and old fringed scarf. One of my absolute favourites. Easy going and warm. I confess that I sometimes use this outfit even in the office when there is no meetings rather than just back office work. 

The alphabet today is T like truth. Im a lousy liar. Bad, very bad. People can always tell right from my face if I even try. In general I think the truth is the best way to go and I like to live my life based on truth and being true to people around me. However it would be nice to be able to tell a little white lie every now and then to sometimes save someones feelings. Its the only case I accept lying. How about you? Does life need a little white lie every now and then to save someones feelings? For example if your best friend asks about a new dress she bought and you think its just awfull? Is it better to lie a little and say it looks nice or would you tell the truth and say its just awfull? 

Allready wednesday, have a good rest of the week!