Iloa ja energiaa liikunnasta - Joy and energy from exercise...

Elämässä on aikansa kutakin. Myös liikuntaa. Olen aika varma että kaikilla meistä on ollut elämässä kausia joina on liikkunut enemmän ja kausia joina on liikkunut vähemmän. Varsinkin meillä naisilla tuppaa olemaan kalenteri täynnä kaikkea muuta ja aikaa liikunnalle voi olla vaikea löytää. Ainakin minulla olisi muutakin tekemistä ihan jokaiselle vuorokauden tunnille. Tuossa syksyllä teimme kuitenkin hovikuvaajan kanssa periaatepäätöksen liikunnan lisäämisestä ja nimenomaan koirien kanssa reippaiden lenkkien lisäämisestä. Koirien kanssakin kun voi liikkua monenlaista tahtia. Meidän porukalle aika hyvä tahti tuntuu olevan sellainen että tulee pieni hiki ja koirat "joutuvat" hölkkäämään rinnalla.

Kun mietin tätä postausta, mietin pitkään miten tästä kirjoittaisin niin että jutun punaisesta langasta saisi kiinni. Enkä ole vieläkään ihan varma onnistuuko se.

Minulle kaikki ryhmäliikuntalajit ja lajit jossa mennään ja tehdään jonkun muun tahtiin ovat suuri inhoamisen aihe ja nuoruudessa niihin ehti kehittyä varsinainen kammo ja luulen etten ole ihan ainoa tämän ikäinen jolla on vähän samanlaisia kokemuksia. Minun lapsuuteeni ja nuoruusikääni mahtuu kaikki mahdollinen liikunta balettitanssista maastojuoksuun ja siltä väliltä. 

 Mikä sitten sai aikaan sen ettei ryhmäliikunta tai ohjattu liikunta maistu. Luulen että siihen minun kohdallani vaikutti kaksi asiaa. Hirmuinen esiintymiskammo ja jonkin sortin rasitusastma joka teki kestävyyslajeista painajaista. Ei siihen aikaan rasitusastmasta tiedetty. Ei myöskään kysytty että haluatko edustaa koulua tai muuta ryhmää erilaisissa kilpailuissa, sitä vaan edustettiin ja sillä sipuli. Esiintymiskammoiselle se oli kauhun paikka. Muistan keksineeni kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tekosyitä välttyäkseni suuremmista kilpailuista ja esiintymisistä, yleensä aika huonolla menestyksellä. Esiintymiskammosta pääsin eroon vasta joskus 2-kympin ja 3-kympin välissä kun koiraharrastuksissa joutui muita kouluttamaan. Koiraharrastuksen parissa vierähti lähes 20 vuotta, kunnes 2-4 viikossa olevat treenit ja koulutukset alkoivat maistua puulta nekin. 

Meillä on hovikuvaajan kanssa varsin liikunnallinen tausta lapsuudesta ja nuoruusvuosista, eikä kumpikaan ole enää kiinnostunut ohjatusta liikunnasta, ei kuntosaleista, kahvakuulista eikä niistäkään lajeista joita tuli nuorena harrastettua eniten. Hovikuvaajalla oli jalkapallo ja minulla taitaa olla eniten kokemusta koripallosta, yleisurheilusta ja hiihdosta. Koiraharrastuksenkin lopahdettua nyt tuli sitten vaan aika ja paikka sille että kroppa alkoi kaipaamaan lisää liikuntaa. Koiralenkkien pituuden ja tahdin lisääminen tuli aika luontevasti.

Niin siis se punainen lanka? Punainen lanka yrittää olla siinä että kävelyharrastuksessa ei ole kukaan käskemässä, katsomassa, määräämässä tahtia tai arvostelemassa, vaan siinä voi liikkua oman jaksamisensa ja kuntonsa mukaan. Kunto kasvaa vähitellen kun tahtia lisää, joskus ehkä tarvitaan vähän sisua jos vaikka kipeä polvi kiukuttelee, mutta vastaavasti hyvä olo ja endorfiinit lenkin jälkeen palkitsevat. Pikkuhiljaa huomaa että jaksaminen ja energia lisääntyvät. Ja meillä ainakin lisääntyneen aineenvaihdunnan myötä paino alkoi järjestelmällisesti pudota. Kävellä voi ystävän kanssa, sen toisen puoliskon kanssa tai vaikka ihan yksin ja nauttia maisemista tai kuunnella lempimusaa. Kävelyyn ei edes tarvita mitään erikoisia urheiluvaatteita, kunnolliset kengät lähinnä. Minä intouduin viime talvena hankkimaan alesta itselleni kevääksi juoksuhousut, urheiluliivit ja lenkkarit. Moneen vuoteen en ole lenkkareitakaan omistanut mutta nyt innoistuin lisäämään vähän väriä ja naisellisuutta liikkumiseen...:) Täytyy sanoa että nuo juoksuhousut ovat kyllä älyttömän mukavat päällä vaikka en mikään teknisten vaatteiden fani olekaan. Housuissa on saumat tehty niin ettei mikään hierrä eikä paina. Pikapesu ja ovat samantein kuivat. Lisääntyneen energian myötä mielikin on iloisempi. Ja mikä parasta, voi painella kauppaan ja ostaa itselleen hyvällä omallatunnolla kauniit liikuntavaatteet...:)

How to enjoy exercise if you used to hate it? Im not really sure how it actually happened but at some point me and hubby just decided to exercise more. I used to do lot of sports as a child and when I was young but having a bad stage fright and being forced to take part in different kind of sports events and competitions made me hate almoust all kinds of sports. Since we have dogs to walk anyway the reasonable and easy way to get more exercise was to add the lenght and pace of the walks. And now after doing that for months I have noticed that I have more energy and have started to enjoy exercise again. Walking is an easy way to get fit and stay healthy. You can do it with a friend, walk the dogs, or even have a new hobby with your hubby... that was kinda funny way to say it...:) And best of all? You get to buy yourself nice set of new sport clothes...