sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Ystävänkirja - bloggaajan versio



Pihistin tämän Kotonasi. blogin Annukalta... Joskus on kiva tehdä vähän poikkeava blogiteksti ja ehkä tässä on jotain uutta uusille lukijoille. Vanhoille lukijoille tuskin mitään häikäisevän uutta...


Nimeni on... Sari-Maarit, joku vaan hukkasi tuon viivan jossain vaiheessa elämää, lienee jäänyt kirkkoherranvirastoon raukka...

Jotkut kutsuvat minua... Tyyneksi tai Lotaksi. Tyyne on pitkä ja kummallinen tarina. Lotta-nimi tuli siitä kun nuorena avomiehen ollessa armeijassa Santahaminassa vietin siellä niin paljon aikaa... Mies kutsuu Muruksi


Olen syntynyt... Helsingissä, käynyt välillä asumassa Espoossa ja sitten taas Helsingissä ennen "maalle" muuttamista





Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee... eläinlääkäri tai psykologi tai poliisi tai sisustussuunnittelija. Ei tullut mitään niistä, muuta  kuin samanlainen tuuliviiri...

Mutta minusta tulikin... jonkun sortin customer support specialist tekniselle alalle myynnin puolelle, vanhassa työpaikassakin pääosassa olivat tekniset laitteet, silloin ne oli kamerat, nyt jotain muuta vähän isompaa

Kolme parasta piirrettä minussa... hupsis, en tiedä onko kolmea edes hyvää piirrettä. Jos pitää rehellinen olla sanoisin että tarkkanäköisyys, rehellisyys jopa ihan liian kanssa ja lojaalius.


kuvat lainattu Pinterestistä



Kaupunki... niitä on monta, mutta sanon että San Antonio Texas (siis se mesta missä on Alamo), Lontoo ja Bryssel. Voisin luuhata varmaan missä vaan erikoisessa kaupungissa päivätolkulla. Menee niska nurin jo pelkästään arkkitehtuuria ihastellessa ja kaikkea vanhaa ja historiallista. Vanhat Mission asemat San Antoniossa on ihan mielettömiä ja se joki ja joen varsi jossa on kaikki, enkä panisi yhtään pahakseni yöpyä joenvarren Hiltonissa maisemia ihaillen. Eikä yhtään haittaa että tarjolla on texmex ruokaa ja maissiolutta. Bootsit jalassa ja kädet taskussa.



Biisi... Gary Mooren Still got the Blues ja Garth Brooksin The Dance. Kummastakin tulee kylmät väreet... (suluissa kerron että Myrskyluodon Maija on niin kaunis että se itkettää joka kerta)











Juoma... maito. Jep, siitä mulle aina irvaillaan ravintolassakin... jos ruoka on jotenkin poikkeuksellista ettei siihen sovi joku kiva viini tai talon viinivalikoima on huono, niin juon maitoa...:)) Jollei ruokana ole Bratwurstia tai tulista texmexiä joiden kanssa olut on ihanaa, olut pilaa ruuan maun... Ai hitsi, alkoi tekemään mieli omatekoista guacamolea ja itse paistettuja maissinachoja.. nam.


Sarja... Bones. Ehdottomasti ja yksinkertaisesti. Katson juuri tuotantokautta nro 11 ja jännitän sen loppua kun tiedän että vähän matkaa on vielä juuri valmisteilla 12. tuotantokausi, jota tulee muutaman jakson verran. Sen jälkeen Bones on siinä. Se on muuten sarja, joka kannattaa katsoa alusta saakka, muuten menee "se juttu" ihan ohi mikä siitä tekee ainutkertaisen. Tunnustan nähneeni ensimmäiset 10 tuotantokautta ainakin kaksi kertaa...



Hihittämään minut tietysti myös Hyacinth Bucket kuinkas muuten eli sarjan nimi on Pokka pitää...








Kosmetiikkatuote... Ne voi tässä piankin muuttua, mutta jos pitää yksi valita niin se on Benefitin tuote, joka ei ole poskari vaan eräänlainen hehkupuuteri värissä Dandelion (brightening face powder), sillä saa luontaista hehkua eikä koskaan liikaa.. Käy hehkusta koko kasvoille ja myös poskipunasta ja toimii myös korostamaan. Toinen lemppari on Estee Lauderin huulikiilto. Ei tahmaa ja tulee luonnollinen look.

Sovellus... ääh.. tämän harrastuksen myötä käytän eniten kuvankäsittelyä, ja ennen nekin oli parempia, mulla oli  supersovellus jolla sai muutettua valokuvan tauluksi ja tehtyä omat postikortit, mutta aika ajoi sen ohi ja tappoi sen. Nyt en pidä mitään sovellusta yli muiden olevana. Töiden puolesta käytän ziljoonaa eri ja vähempikin riittäisi.

Instagrammaaja... ei ole vain yhtä suosikkia, tykkään monesta ja monenlaisesta.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen....tekisin kaikkea sitä mitä nytkin, enemmän vaan ja nukkuisin enemmän.



Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä... heh... a) en käytä Spotifya mun musat on ikivanhassa iphonessa ja pilvessä, b) hyvin epätodennäköistä että otan perjantaina pari lasillista mitään muuta kuin mehua... c) kuuntelen samaa musaa lasillisilla ja ilman.. country, blues, soul ja sen sellainen uppoaa. Aaron Neville on yksi suosikeista ja miehen inhoamaa Raskasta Joulua voisin kuunnella vaikka keskellä kesää ja aina täysillä...

Voin muuten antaa pienen vinkin huonoon päivään. Jos satut olemaan autossa kun ketuttaa aivan sairaasti, nupit kaakkoon ja lempimusa soimaan. Aivot eivät kykene samanaikaiseen kuunteluun ja vihaisena olemiseen...




Pakkaan mukaan matkalle... no ne villasukat, kesät talvet ja verkkarit ja superlämpimän collegepuseron, työmatkoista on jäänyt se että yksi parhaista asioista mitä tiedän on käydä kuumassa hotellin suihkussa rankan työpäivän jälkeen, vetää sen jälkeen verkkarit ja villasukat jalkaan ja heittäytyä puhtaisiin hotellin lakanoihin tuijottamaan jotain saippuaoopperaa ja nollata pää... Villasukat kulkee myös lomamatkoilla, laatat on kylmät ihan joka maassa...



Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe... 50% taivastelen ja suunnittelen muutoksia 30% toteutan ja 20% luultavasti siivoan rauhassa...

Viimeisin sisustusostoksesi... lasketaanko torista saatu ilmainen lipasto sisustusostokseksi?




Paras tapa tuhlata 50 euroa... Hävettää myöntää, mutta luultavasti kukat, pyykkietikka, muut ekologiset jutut ja tuoksukynttilät...



Ohjenuorani elämässä... "live and let live" turhat juoruilut ja kateudet ja toisten ihmisten elämän tai töiden pikkusieluinen repostelu ärsyttää... jokaiselle suotakoon oman näköinen elämä ilman turhaa kritiikkiä. Kaikki ei ole samasta puusta veistettyjä. Ja omasta elämästä kannattaa ottaa kaikki irti, kokemus on osoittanut että elämä on yllättävän lyhyt...





Jottas tällaisia vastauksia tällä kertaa. Ottakaa koppi haasteesta, jos tuntuu omalta ja hyvältä jutulta.

Tuli muuten tuossa mieleen että olen oikeasti aika yksityinen ihminen, luultavasti työkavereistakin vain muutama tietää edes tämän vertaa minusta.

Ihanaa sunnuntaita ihanaiset<3




Short translation from above would go something like this.

My name is originally Sari-Maarit, someone just lost the - along the way...

My nicknames are Lotta and Tyyne, please dont ask...

I was born in Helsinki

As I child I wanted to become a Vet or police or decoration Planner or  psychologist

Instead I became a Customer Support Specialist

My 3 best features are honesty, loyalty and insightfulness

My favourite Town is San Antonio, Tx

My favourite songs are Still got the Blues By Gary Moore and The Dance from Garth Brooks

Myfavourite drink is actually milk or almond milk

My favourite tv series is Bones

My favourite cosmetic product is Benefit Dandelion

My favourite app = NONE

My favourite Instagrammer - there is too many to mention

If I would get more hours on a day - I would do what I do now, only more and better

After few drinks on friday I listen from Spotify... Well... I dont use spotify and I listen to everything same with drinks or without drinks.. favourite music happens to be country, blues, soul etc. Aaron Neville is one of my all time favourites

I always pack with me-  woolen socks (strange I know)

What I do at home when nobody is watching? - well, I use 50% of my time planning decoration, 30% redecorating and maybe 20% cleaning after my ongoing projects...

My latest decoration shopping - Well, does free drawer count?

Best way to spent 50 euros? Buy scented vinegar for laundry, flowers for home and variable organic stuff...


My motto:
LIVE AND LET LIVE<3

Its Sunday folks, Enjoy<3





4 kommenttia:

  1. Aah tuli niin paljon ihania juttuja, etten tiedä mistä aloittaa. Gary Moore Run to the Hills on muuten yhtä kova, kuin ACDC Thunderstruck. Miksi on susta sellainen olo, että tunnetaan jostain ja hei Helsingistä molemmat. :)

    Mahtava tuo lipasto muuten, johan kävi tuuri. :)

    Luulen, että nyt on pakko aloittaa tuo Bones. Katselin ekat pari osaa ja en vaan vakuttunut ja näyttelitkin jotenkin ei napannut, mutta nyt sinä ja Lady of the Mess, molemmat fanitatte, josko sitten minäkin.

    Ihanaa oli lukea, kivaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tiia<3 Kävi tuuri lipaston kanssa. Ihan vaan sattumoisin avasin juuri silloin annetaan osaston kun se ilmestyi.
      Voihan se olla että kun ollaan kerran vaan vuoden erolla saman ikäisiä niin stadissa ollaan törmätty... Hyvinkin luultavaa.

      Katso ihmeessä Bones. Hovikuvaajakin jäi koukkuun kun ensin houkuttelin katsomaan. Siinä menee jokunen jakso jos toinenkin, mutta sitten siitä ei voi laskea irti... Lupaan. "Se juttu" siinä on kahden ihmisen (ja oikeastaan koko porukan) kasvutarina ja hitaasti etenevä suhde, joka seilaa edes taas ja peilaa seilatessaan ihmisen menettämisen pelkoa ja aika syvällisiäkin juttuja välillä.

      Keväistä alkavaa viikkoa sinne ihanainen<3

      Poista
  2. Jess! "Pakkaan mukaan matkalle"- kappale oli kokonaisuudessaan ihan täsmästi sama kuin mun työmatkoilla. Äkkiä kaikki asiallinen vaatetus pois, suihkuun, verkkarit ja villasukat jalkaan ja telkkuun turhanpäiväistä hömppää, jonka katseluun/kuunteluun ei tarvita aivoja :). Ja just ne puhtaat valkoiset lakanat tietty..

    En ole koskaan lähtenyt arvailemaan, mitä teet työksesi, mutta jos olisin, niin en kyllä varmasti olis keksinyt tuota oikeaa. Jotenkin ajattelen, että sopisit hirmu hyvin johonkin hoivatyöhön, jossa pidetään huolta ihmisistä, koska mun mielestä jotenkin hengit sellaista luontaista hyvää haltijaa, jolla on aina aikaa kaikille. Ja toisaalta voisit hyvin olla eläinlääkärikin :). Mutta nyt kun tiedän, mikä olet, niin pystyn kyllä hyvin kuvittelemaan senkin.

    Kiva postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka<3
      Just niin... Ihan ainoa ja paras tapa viettää työmatkailun illat on villasukissa saippuaoopperaa... Joskus voi käydä kävelemässä lenksan, mutta ravintolaillat ja muut sosiaaliset matkatyöpäivän jälkeen, thanks but no thanks. Kiitoksia vaan tuosta hyvän haltijan luonnehdinnasta Annukka mutta luulen että minulla ei ehkä olisi riittävää kärsivällisyyttä hoivatyöhön. Joskus olen aika kärsimätön. Työnvalintapsykologi tosin sanoi joskus 15 vuotta sitten kun meinasin vaihtaa kaupalliselta alalta pois ja alkaa opiskelemaan jotain humaamia/sosiaalialan juttua että mun luonne on 50/50 kaupallista ja humaania... Enpäs tiedä. Hovikuvaajalta voisi mennä aamukahvit väärään kurkkuun jos sanoisin että vaihdan hoiva-alalle...:)) Eläinlääketiede on kiinnostavaa ja mielenkiintoista, mutta hädintuskin pääsen omien eläinten kanssa käynniltä parkumatta, saati sitten tehdä työkseen...

      Poista

Kiitos kun jätit viestin...:)