lauantai 15. syyskuuta 2018

Missä olen huono - Im bad at...



Tämä "haaste" on pyörinyt jo pitkän aikaa ja pitkään harkitsin tartunko siihen (tästä voisi vetää johtopäätöksen että olen huono tekemään nopeita päätöksiä, mutta ei se onneksi ihan niin mene, jotkut asiat päätän sekunnin sadasosassa), mutta päätin sitten lopuksi tarttua kun käytin melkein koko päivän sen miettimiseen että missä olen erityisen huono. 




Jotenkin tämä "huonona" oleminen on osa suomalaista sielunmaisemaa, ei saa tehdä itsestään numeroa edes onnistuessaan ja ollaan huonoja omasta mielestä niin monessa. Mutta totesin tuossa työkuvioissa että ehkä joiltakin osilta sen pitää antaa ollakin niin. On se vaan niin vaikeaa nostaa esiin itseään ja onnistumisiaan. Pomo yrittää raukka tehdä sitä viikoittain töissä ja jo siitä tuli vastalauseita. Ymmärrän sen tavallaan itsekin ihan hyvin. Joskin uskon siihen että jos positiivisista asioista muistutetaan riittävän usein ja kehutaan niin huomio kiinnittyy niihin ja jopa itsetunto tai ainakin mieli voi siitä ihan pysyvästi parantua. Ja se työsuorituskin siinä ohessa. 



Vaan palataanpa aiheeseen missä olen huono. Tämänkin voi nähdä konkreettisten tekemisten huonoudesta tai sitten henkisten asioiden huonoudesta puhumisena. Ajattelin nyt tällä kertaa sentään säästää teitä itkuvirreltä ja keskittyä lähinnä näihin konkreettisiin asioihin. Ne on jos ei muuta niin ainakin osa vähän viihdyttävämpiä. 

1. En osaa tehdä lettuja. En sitten millään. Ensinnäkin meillä lapsuuden kodissa letut paistoi aina isä. Ei äitikään osaa. Olen yrittänyt ja viimeisestä yrittämisestä on ehkä vuoden verran aikaa. Nimittäin rakastan lettuja ja hovikuvaaja äityy paistamaan niitä kohtuullisen harvoin. Joten vuosi sitten kun teki mieli lettuja päätin itse ryhtyä toimeen (joskin tietoisena jo lopputuloksesta). Tein taikinan, kaivoin lettupannun ja omasta mielestäni tein kaiken oikein, maltoin jopa kuumentaa sen pannun. Vaan ei, eieieiei.. lopputulos oli raakoja lettuja, palaneita lettuja, taikinaa hellalla ja soiva palohälytin... 
Joopa. Passaan seuraavan kerran ja ajan nöyrästi Alepaan. Riitta tekee ihan hyviä lettuja ja paremman puutteessa Xtra:kin... Iskän letut oli vaan niin parhaita. Pitsireunaisia kauniita herkkuja. Niitä on vaan paistettu 35 vuotta jo taivaan lettukerhossa... 

2. En osaa leipoa pullaa, täytekakkua tai mitään muutakaan kovin perinteistä. Se ei vaan ole mun juttu. Joskus onnistun jonkun juustokakun, kuivakakun tai italialaisen leivän kanssa, mutta se on enempi harvinaisuus tai hyvä resepti kuin taitoa. Pullan leipomisen haluaisin oppia. Kuulin yhdeltä pullataiturilta että salaisuus on voissa. Tiedä häntä, ehkä joskus vielä kokeilen. 


3. En osaa emännöidä ruokakutsuja. Se on ihan kuulkaa järkkyä, en pysty koordinoimaan useamman ruokalajin ja kastikeen ja jälkkärin ja ties minkä valmistumista niin että ne olisivat kaikki yhtä aikaa pöytään valmiina juuri silloin kuin vieraat saapuvat. Vaan jonglöörään vähintäänkin pohjaan palavan soosin ja aterian lisukkeiden kanssa vielä hikisenä hellan edessä kun vieraat ovat istuneet pöydässä jo puoli tuntia. Saati sitten että osaisin arvioida miten paljon mitäkin pitää valmistaa. Juu ei.. Ja arvatkaa missä on viimeiset 15 vuotta jouluakin vietetty? No meillä tietty. Onneksi vaan läheisiä ystäviä ja sukua, jotka eivät pane moista sössäämistä pahakseen. Ja osallistumista. Ja hovikuvaaja hoitaa onneksi kinkunpaiston.

4. En osaa enää edes remonttihommia. Vasara ei osu koskaan kahta kertaa peräkkäin naulaan ja jos halkoja pitää tehdä niin pelkään jo itsekin että kohta on kirves koivessa... Vetoan likinäköisyyteen. 


5. Ja sitten se vakavampi osuus. Olen huono unohtamaan loukkaavia tai mitätöiviä asioita, jotka ovat lähtöisin läheisten suusta tai käytöksestä. Pitäisi oppia heittämään ne romukoppaan ja unohtaa heti, mutta joskus se on vaan niin vaikeaa. Hyvänä esimerkkinä toimikoon nyt vaikka kun pyysin ystäväpariskunnalta jonka mies on tosi taitava puunkaataja apua muutaman puun kaatoon tontilta (pyytäminenkin on jo niin vaikeaa), pyysin kerran ja toisenkin nöyränä hattu kädessä että jos joskus sattuisi olemaan joutoaikaa sen verran että vähän avuksi (meillä ei ole kunnollista moottorisahaakaan kun ei kumpikaan osaa kaataa puita) ja apua tietty luvattiin vaan ei koskaan tullut sitten kai sitä sopivaa aikaa. No jäihän se korvan taakse ja harmitti pitkän aikaa. Harmittaa vieläkin. Se saa tuntemaan itsensä niin mitättömäksi kun olisi ollut iso apu ja kai suht pieni vaiva (en tiedä paljonko aikaa 3 puun kaataminen ottaa). Ja tommoset asiat jää kummittelemaan mieleen ja se on ihmisen mielen pienuutta se. Pitäisi osata laskea pois ja jättää omaan arvoonsa. Ihmisillä vaan on niin kiire että ei ne mun kolme puuta niin olennaisia asioita ole. Muutenkin olen tosi huono pyytämään apua. Ja tuollaisten kokemusten jälkeen entistä huonompi. 

Tällaisia tarinoita tänään. 



This is a challenge that goes from blog to blog. Choosing 5 things that your are really bad at. So here goes; 

1.Im suck at making finnish pancakes. It ends badly every time. I end up with raw pancakes, with burned pancakes or whatever but rarely with eatable pancakes.

2. Im bad at baking. Bad at baking traditional cardamon bread, normal bred, cakes. 

3. Im bad at being a hostess at a dinner party. Guest end up sitting at the table at least half an hour before I get everything ready. And everything really isnt ready at a same time. I usually end up with something allready cold while Im preparing something other. So at best I just hope that they have fun watching me sweat in front of the stowe....

4. Im very bad at renovating the house or making fire wood. I used to know how but nowadays I rarely hit the nail twice. I usually miss every other time. Same goes with making fire wood. Starting to be scared of all kinds of axes...

5. Im bad at forgetting insults when they come from the family or loved ones. I know that bad but I cant help sometimes carrying them with me for a long long time. Im trying to learn how to be more understanding and forgiving but it seems to be life long learning curve. 

Saturday evening, Enjoy your weekend <3 

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Keräilyerä ja uudet hiukset - Leftover outfit and new hair...







Nimesin heti tämän asun "keräilyeräksi" sen päälle puettuani, sillä se oli todellinen keräilyerä. Sitä mitä sattui olemaan puhtaana ja ehjänä. (kahdet valkoiset farkut pesussa, siniset korjausjonossa) ja ensimäiseksi käteen tuli. Ihme kyllä, kaikki näyttä jokseenkin sopivan kaikkeen.

-lilahtava huivi
- asfaltinharmaa teeppari
- hiekanvärinen neuletakki
- vaaleanpunertavan puuterin väriset farkut

Onhan siinä. Monta väriä, joita täysissä sielun ja hengen voimissa tai ilman julmaa likapyykkivuorta en luultavasti olisi tullut kokeilleeksi.

Aamu oli kaaos, en herännyt silloin kuin piti ja untakin oli takana vain välttävä tuntimäärä. Mutta jokseenkin ihmisen näköisenä pääsin lähtemään töihin. Jotenkin rutiineista on jäänyt nyt pois se että laittaisi seuraavan päivän työvaatteet aamuksi valmiiksi. Se on tapa joka ehdottomasti kannattaa ja säästää hermoja ja aikaa.




Keräilyerän jalokiveksi nousi vanha huivi/shaali, jota en ole käyttänyt todella pitkään aikaan. Vähän kuin t-paita trikoota ja virkatut rimssut reunoissa. Tuon aamun jälkeen se on ollut useasti kaulassa. Tykästyin siihen ihan kyballä uudelleen. Ihku löytö kaapin perukoilta vaikka väri onkin vähän ehkä haastava. Joskin väitetään että liila sopii meille vihreäsilmäisille sekä silmämeikkiin että huivin väriksi.



Hiukset ovat vihdoin lyhentyneet ja kummasti sekin piristää mieltä.

Illat pimenevät ja alkaa jo tuntua syksyltä. Flunssakausikin jo täydessä vauhdissa, tauti on kaatanut töissä jo ihmisiä sängyn pohjalle, itse olen selvinnyt vielä toistaiseksi pienellä lämmöllä ja tukkoisilla poskionteloilla, joskin on pakko tunnustaa että energiat eivät todellakaan ole olleet 100% tällä viikolla. 

Kuinka siellä ruudun takana on ensimmäinen syyskuukausi lähtenyt käyntiin? 

Huomenna jo torstai ja viikonloppu onneksi kohta nurkan takana!



I admit, laundry has not been my favourite chore lately so one Morning I simply had to put on what ever I could find clean and neat. The oufit was kinda leftover from everything I found in a hurry to get to work on time. Blogging about style and fashion as long as I have, have finally payed off so the many items in the closet go together quite easily. 

Not the smartest outfit of the year but a good one for a normal busy day at the office. 

Mother-in-law visited and I had a haircut finally. The shorter model always makes me look at least a bit younger... 

Wednesday allready, enjoy the rest of the week<3 

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Harmaissa tunnelmissa - Grey mood...






Heipat täältäkin pitkästä aikaa. Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Täällä on ollut vähän synkätkin tunnelmat viime aikoina. Yksi nelijalkaisista lauman tassuttajista on nimittäin poissa. Suru on vienyt voimia ja loppuporukan totuttelu siihen että yksi on poissa ja ollaan molemmat taas hovikuvaajan kanssa täyspäiväisesti töissä ja oman unirytmin löytäminen ottaa taas aikansa. Vapaa-ajalla olen antanut itselleni enemmänkin aikaa (vapaa-aika on siis ollut ihan kortilla, viimeiset 1,5viikkoa) ja välillä tehnyt sitä mikä on tuntunut hyvältä ja antanut välillä itseni ihan vaan surra sohvan nurkassa. Yhtenä päivänä sohvannurkassa syntyi virkatessa jopa puolikas matto, joka jäi puolikkaaksi kun materiaali loppui kesken, eikä kaupassakaan sitä lisää ollut. Siinäpä se saa nyt nököttää ja ehkä siihen virkkaan lisää kokoa kun jossain tuota t-paitakudetta tulee vastaan. 




Pukeutuminen ei ole ihan nyt viimeisen puolentoista viikon aikana ollut päällimmäisenä mielessä. Jotain sentään on päällekin löytynyt. Harmaa on miellyttänyt ja valkoisilla farkuilla on ollut kiva jatkaa kesän fiilistelyä. 

Ajatustakaan en oikeastaan ole uhrannut syysuutuksille enkä trendeille. Sen verran olen seurannut että ruutu tulee taas. Ei kai ruutu koskaan ainakaan asusteissa poiskaan ole ollut. Äkkiseltään on vaikea kuvitella että ostaisin vaikka uuden ruudullisen bleiserin. Tykkään kyllä ruudusta, mutta edellisestä ruututrendistä on hieman liian vähän aikaa vielä. Ehkäpä sitten kun se tulee seuraavan kerran taas...

Olen oikeastaan aika tyytyväinen nykyisen vaatekomeron sisältöön. Alkaa aika kivasti löytyä perusjuttuja joita ei tarvitse välttämättä edes niin paljon suunnitella kunhan heittää päälleen ja moni asia sopii jo kivasti toisiinsa. Mutta onhan tätä yhdessä teidän kanssa tehty jo monen monituista vuotta. 


Miten olette ottaneet syksyn tunnelmia vastaan siellä ruudun toisella puolella. 


Its been a while since my last blogging. Partly because of the new time schedule after vacation time and partly because one of our dear dogs had to be put to sleep. Now the remaining 3 are learning to be in a smaller pack and since we both work days, the evenings seem to be little too short for everything. Its been hard to find enought time for blogging. But there is a time and a Place for everything. Sometimes you need to take some time to live the real life instead of the blog world. 

Lately I have still been quite the lazy with outfits. Mainly I have worn my favourite combos and very simple colors. This time it was greay mixed with white. Kinda goes with the grey mood too... White is always this time a year a pick-me up color. And grey; well you know, grey is always a good casual day color. 

Sorrow eases as time goes By and when the real chilly Autumn time begins I will have more time for blogging again. 

Half way through work week, Enjoy the rest of the week<3 


keskiviikko 29. elokuuta 2018

Keittiön pieni facelift I - A little facelift of the Kitchen...







ovien alareunat viimeistelin washi-teipillä


Meidän keittiö on ollut (ja on osittain vieläkin) niin ruma, etten ole koskaan halunnut sitä postauksissa esitellä, mutta nyt teen pienen poikkeuksen, sillä susirumat keittiön pyökin väriset kaapinovet maalasin nyt vihdoin valkoisiksi, siltä osin kun maalia riitti. Muutama yläkaapin ovi jäi vielä pyökin väriseksi ja pari päätyä odottaa maalaustaan. 




Keittiö on ollut koko meidän täällä asutun ajan alkuperäisessä asussaan kaappien kahvoja lukuunottamatta, ne vaihdoin jo aika monta vuotta sitten kun vanhat kahvat aiheuttivat ylimääräistä huonovointisuutta. Pyökin ja koivun värisyys sisustuksessa on jotain jolle olen kertakaikkisen allerginen. Melkein mikä vaan muu väri tai minkä muun värinen puu hyvänsä käy. Johtunee varmasti siitä että kun on elänyt 90-luvun ja nähnyt ne tuhannet pyökin väriset melamiini huonekalut mitä silloin tursusi markkinoille, se on jättänyt pysyvän jäljen muistiin. Pyökin väri aiheuttaa sellaisen välittömän "iik- 90-luku meni jo-reaktion." En vaan mahda sille mitään.








Tarkoitus on vielä maalata loputkin ovet ja sen jälkeen käsitellä jälkeen jäävät päätylevyt joko valkoisiksi tai tumman puun väriseksi kuten tiskipöydän yläpuolella on. Työpöydän ulkoreunasta tulee myöskin tumman puun värinen, joten keittiö on muutenkin vielä vähän work-in-progress. Hitaasti mutta varmasti on mun uusi logan. 

Maalia on tällä hetkellä kaksi kerrosta, kolmas kerros olisi ehkä tuottanut vielä tasaisemman lopputuloksen, mutta ehkä sitten talvella vetäisen sen kolmannen kerroksen. Nyt oli yksinkertaisesti liian kuuma. 


Tälle keittiölle ei kannata tehdä mitään suurta ja kustannuksia vaativaa remonttia sillä kaapit ovat jo lähtökohtaisesti mittavirheellisiä ja vähän niin ja näin. Budjetin puitteissa ja muutenkaan en ole näihin sen enempää valmis satsaamaan. Mutta niin kauan kuin lottovoittoa odotellaan niin mennään näillä ja pienellä budjetilla. Hana menee varmaankin vaihtoon seuraavaksi. 





Keittiön nykyinen pöytä on saatu annetaan osastolta, tuolit ovat eri paria tarkoituksella kuten myös kahvimukit. Tuolit ovat paristakin anopin vanhasta keittiöstä perittyjä. Keittiön lautashyllyn alla oleva sivupöytä sivupöytä on vuosien takainen nimpparilahja hovikuvaajalta. 






Meillä tapahtuu kohtuu paljon keittiössä, siellä laitetaan ruokaa, ruokitaan koiria ja kissoja sekä ihan vaan seurustellaankin välillä perheen ja ystävien kanssa. Tavaraa on vieläkin paljon, vaikka tarpeetonta on laitettu poiskin. Kaikenlaista on kertynyt, joista en osaa ainakaan vielä ihan luopuakaan. Äidiltä aikanaan saatua yhtä ruusupurkkia on seurannut useampi kirpputorilöytö, mutta kaikki nekin ovat käytössä. Kätkevät sisäänsä mm. ruuanlaittoon käytettäviä siemeniä. Lasipurkeissa on eläinten ruokia käden ulottuvilla sekä yleisimpiä keittiössä käytettäviä jauhoja, pastoja, ryynejä. Tomaatit ja sipulitkin saavat olla esillä ja helposti käytettävissä.



Toisaalta luulen että vierastaisin ihan sellaista tip-top keittiötä, jossa ei olisi mittavirheitä eikä elämisen jälkiä. Uusi ja kiiltävä ei ole oikein oma juttu. Vuosi vuodelta tykkään enemmän rosoisesta ja elämää nähneestä vanhanajan tunnelmasta. Ihan sisusbloggaajienkaan pelkistettyihin keittiöihin joissa on vain kauniita tavaroita ei meidän tämä tavallinen keittiö yllä, mutta onpahan meidän perheen näköinen.




Kuinka siellä ruudun toisella puolella? Pitääkö keittiön olla mittavirheetön kovakiiltoien ihan uuden näköinen vai viehättääkö vanha enemmän? 


Our kitchen is very old and very modest. Until now its has had beech colored cabinet doors and I have hated those so much... Its been like a constant reminder that hey, we are from 90´s!! Now I finally painted the doors white and more contemporary. I did how ever run out of paint and the renovation will continue later. I want also to pain those beech colored middle parts to dark wood color. Just waiting for the next paintbrush inspiration...:))

Have a Great Wednesday evening<3 
-

perjantai 24. elokuuta 2018

Pukeutuminen odottaa ryhtiliikettä - More casual than usually...










Heipat täältä ruudun toiselta puolelta. Ihan viimeinen kesälomapäivä menossa. Ja hellepäivä luvattu. Ihanaa!

Kävin tuossa viikon viime viikolla jo töissä, yleensä olen pitänyt kesäloman viimeisen viikon vasta syyskuussa, mutta nyt meille on töihin odotettavissa ihan poikkeuksellisen kiireinen syyskuu ja resurssivaje ja loma ei silloin ole mahdollinen. Siksi olen ollut tämän viikon vielä lomalla.
Hovikuvaaja on ollut silmäleikkauksen vuoksi sairaslomalla ja yksi koirista sairastaa, joten tämä viikko tuntui väkisinkin järkevältä viimeiseltä lomaviikolta. Lomafiilikset tässä sairastuvassa ovat olleet ehkä hieman hakusessa, mutta juuri nyt tuntuu että tuo koira ehkä jo viimein voi paremmin. Koiraihmiselle se on aina musertavaa katsoa eläimen kärsivän. 

Pukeutuminenkin odottaa vähän ryhtiliikettä ja hiukset leikkausta. Päälle on päätynyt sitä mitä suurinpiirtein käteen on ensimmäisenä sattunut. Ja mukavuus on ollut ensisijalla ulkonäön tullessa sitten vasta.Tällä kertaa vaaleanpunaista neuletta monena päivänä.
Syys (saako jo ottaa sanan käyttöön?) vaatteet vielä kesäteloilla, eikä oikein ole sellaista punaista lankaa vielä mitä syksyllä päälle. Se inspis varmasti tulee kun luonnon värit taas vaihtuvat ja illat pimenevät. 






Kotona sen sijaan on tapahtunut yllättäviäkin asioita ja vähän uutta järjestelyä tehty. Hovikuvaaja nimittäin löysi vanhan pulpetin annetaan palstalta, jonka niin jääräpäisesti tahtoi että se muutti meille. Samalla hakureissulla tarttui mukaan myös vanha ovi ja parit ikkunat... Heh. Pikkusen on vielä pähkäilyssä että mihin tuo pulpetti nyt lopullisesti muuttaa, sisään vai kuistille. Nyt se on katseltavana eteisessä, josko sen paikka olisi siinä kun ryijyä nostaa hieman ylemmäksi. Hauska mutta voi miten turha huonekalu. 




Tänään kuitenkin aion viettää hellepäivää pihalla! 

Lämmintä perjantaita ihanaiset<3 



Im not sure what my brain thinks about this time of the year. I dont want to let go of the summer and transition to Fall outfits feels uneasy right now. So I have mostly been wearing what ever comes first from the closet. Most of the  time it was light pink sweater or another light pink sweater. Year after year I enjoy the the pink. Im pretty sure once the nature colors start to change more towards fall, so does my mind set too. 

More things happening inside the house right now though. Hubby found this little even strange school table set and wanted it. Im not sure if its gonna stay on the hallway or should it go to the porch. Right now its waiting for the final verdict in the hallway/entryway. I find all really old items enjoyable right now. I just couldn´t resist that old door from the same Place...

I

maanantai 20. elokuuta 2018

Kesän parhaat jutut - Best things this summer...





Tuli ihan paniikki kun mietin että mitä teille postailen kun ei ole kuin muutamia asukuviakaan juuri nyt. Loma loppui jo kerran ja kävin viikon töissä kääntymässä ja nyt vielä jatkuu sitten loma tämän viikon. Blogitaukoa on aiheuttanut hommien määrä ja koirien vatsatautiepidemia pyykkeineen.
Mutta siis nyt vihdoin takaisin täällä blogistaniassa...

Ihan arkisissa merkeissä vietetään tätä ihan viimeistä kesälomaviikkoa. Huomattavissa on jo pientä pesimistä, remppahommia ja sisustusta, syksy jo siis mielessä. 
Palataan kuitenkin vielä ihan hetkeksi kesään. 


Mikä oli tässä kesässä parasta? No tietenkin sää. Parasta ja samalla myös kamalinta, koska monta asiaa jäi oikeastaan helteen vuoksi myös tekemättä ja monta paikkaa näkemättä. Eniten poden huonoa omaa tuntoa puutarhan kunnosta. Rikkaruohot kukoistavat ja muutenkin pihatyöt ovat jokseenkin rästissä. Minään kesänä rikkaruohojen kitkentä ei ehkä ole jäänyt yhtä vähiin, mutta tässä iässä pitää osata myös relata. 

Monta kertaa olen miettinyt että miten etelän ihmiset jaksavat? Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta helteellä jaksaisi enemmän? Helle myös tuntui väsyttävän ja lisäävän unen tarvetta vaikka kuinka yritti huolehtia nestetasopainosta. 




Kesän paras juoma oli ehdottomasti jäätee kasalla jäitä varustettuna. Myös autossa kulkee aina juomapullo mukana. Minulla on tapana kaiken varalta kantaa mukana jonkinlainen vitamiinivesi josta saa vähän energiaa ja suolojakin. 


Kesän paras ruoka oli ehkä makeat terttutomaatit, uudet peruna, grillattu liha ja raikas salaatti. Jostain syystä olen tykästynyt tänä kesänä myös perunasalaattiin, vaikken koskaan ole oikein ollut sen ystävä.




Kesän paras ostos oli eittämättä uudet sandaalit. Tajusin jossain vaiheessa lomaa että apua, jalassa on aina samat vanhat sandaalit joissa ei kohta kehtaa ihmisten ilmoille mennä ja sitten onneksi bongasin hyvästä alesta uudet sandaalit, joissa sentään kehtaa kulkea. Koko loma on mennyt sandaaleissa, pelkkä ajatus umpinaisista kengistä ahdistaa vieläkin. 






Kesän paras kosmetiikka on ollut etana-kasvovesi ja sekä poskille että huulille käyvä väripigmenttinsä marjoista saava 100% Puren poskipuna tuubissa. Heti hyvänä kakkosena tulevat ihanan tuoksuiset yrttishampoot.







Kesän paras suoritus on ollut keittiön kaapinovien, yhden pöydän ja mm. jakkaran maalaus sekä vanhojen pihakalusteiden kunnostus ja maalaus, joka jatkuu yhä... Hitaasti mutta varmasti. Valkoiseksi uudistunut vanha kauhtunut pihatuoli on ihan ihku nyt valkoisena. Ja jakkaran Duck Egg väri on minusta ihan ihana. Jotain väriä pitää olla. 




Kesän parhaita nautintoja ovat olleet oleilu uudessa varjoisassa paikassa jonka hovikuvaaja teki mm. karsimalla jättisuuriksi kasvaneista tuijista alaoksat ja ripustamalla riippukeinun tuijan ja vaahteran väliin. Otin riippukeinussa heti ensimmäisenä päivänä kahden tunnut päiväunet.




Kesän paras vaate oli vanha puuvillainen shortsihaalari. Kevyt ja ilmava. riittävän viileä kaikkein kuumimpiin päiviin. 

Kesän inhokki olivat helteen jälkeen ilmestyneet kaistapäiset ampiaiset.

Kesän paras paikka oli ehdottomasti oma piha. 

Kesän paras elokuva oli kepeä Pretty Woman ja paras sarja Netflixistä katsottu vanha "Paljastavat valheet". Mitään uutta kiinnostavaa ei oikein löytynyt. Olen auttamaton Richard Gere fani (kuten myös äitini 91v, joka katsoo Pretty Womanin joka kerran kun se televisiosta tulee), jos Gerestä tyykkäätte,  hankkikaa käsiinne elokuva Nights in Rodanthe (traileri täällä, artikkeli talon siirrosta täällä) jossa pääosaa Geren kanssa näyttelee aina taitava Diane Lane. Yhtenä tapahtumapaikkana on aivan mieletön talo North Carolinan rannikolla. Aivan mieletön rakkauselokuva<3

Ainoa Geren elokuva, jota en tietoisesti ole katsonut on Netflixistäkin löytyvä Hachiko - Tarina uskollisuudesta, koska tositarinaan perustuva surullinen elokuva koirasta, joka odotti kuollutta omistajaansa rautatieasemalla 9 vuotta on vaan liikaa koiraihmiselle. (wikilinkki).

Nyt sataa vettä ja vaikka tämä viimeinen lomaviikko menee vähän sateessakin, on aika mukava katsella sitä ikkunan läpi vaihteeksi. Pientä haikeutta on ilmassa kun ajattelee edesmennyttä kuumaa kesää. 




Mitkä asiat teille jäivät ihanasta kuumasta kesästä päällimmäisiksi mieleen?





The Best thing this summer (and also the worst thing) was the weather. From +27 to +32 celsius for weeks. I dont remember summer this hot in Finland in my lifetime. 

The best trink hands down was Icetee<3 with lot of ice!

The best food was fresh new potatoes and barbique and fresh salads. 

The best buy were my new sandals. I was in the middle of my vacation when I actually noticed that Im wearing same old pair of sandals every day and desperately needed a new pair for public appereances... 

The best cosmetics were Bensons toner with snail serum in it and the 100% blush stick that can be used as a liptint as well. Not to mention the herbal shampoos that I been enjoying this summer. 

The Best work I did was to paint kitchen cabinets, old garden furniture, one sofa table and such... I enjoyed that white chalky color and the Duck egg blue. 

Best things in every day was the shadowy Place where our new hammock was placed. I did take some serious naps in there...:)

Best piece of clothing was the old summer overall shorts. Very light and cooling.

The most hated thing was Wasps that came after the weather cooled down a bit. I hate Wasps more than anything!

Best summer movie was Pretty Woman. What can I say? Richard Gere is the best! If you can, watch Richard Gere movie Nights in Rodanthe some time. With Diane Lane its like the best adult love story ever made... (Trailer here)












tiistai 7. elokuuta 2018

Pienistä asioista iloa - Sometimes all you need is small things...









Oletteko koskaan huomanneet että joskus parhaat asiat tulevat vähän kuin huomaamatta, eikä niillä välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä rahan kanssa tai ainakaan niiden ei tarvitse olla kalliita? Joskus ihan parhaat jutut ovat ihan ilmaisia, niin kuin tämä saatu vanha Ektorpin nojatuoli. Joku ehkä muistaa postauksen olohuoneen muutoksesta, jonne täältä "omasta" työhuoneestani jouduin luovuttamaan nojatuolini ja huone on ollut nyt pitkään vailla paikkaa johon istahtaa vaikka lukemaan kirjaa tai kutomaan (lukuvalo vieläkin puuttuu) ja nyt sen nojatuolin tänne löysin annetaan palstalta.
Toisen romu on tosiaankin toisen aarre.

Varmaan puolet huonekaluista meillä on kierrätystavaraa ja itse tuunattua. Minusta se on hyvä tapa uudistaa ilman suuria investointeja, toki siinä joutuu näkemään sen vaivan että hakee sen tavaran sitten jostain eikä kukaan toimita valmiiksi kotiin. Bonuksena tapaa usein kivoja ihmisiä. Tämäkin nojatuoli tuli toisesta koiraperheestä ja tietysti silloin juttua yleensä riittää. Viime kesänä kävin yksinäni hakemassa ison lipaston ihan toiselta puolelta Uuttamaata ja kyllä siinäkin kuulkaa juttua piisasi sisustamisesta, kun kaksissa naisissa siellä päässä isoa lipastoa autoon lastattiin kun entinen omistaja siitä luopui muuttaessaan uuden työn perässä pienempään kotiin, jonne lipasto ei enää mahtunut. Joskus silloin tällöin kun esimerkiksi omasta rakkaasta vanhasta tavarasta luopuu ja ero on vähän vaikea niin on kiva nähdä miten se pääsee hyvään kotiin kivan tyypin luokse.

Vietiin viime kesänä vanha senkki poikkeuksellisesti tuohon omalle kylälle kun vastaanottajana oli selkäleikkauksesta vasta toipuva rouva ja tavattiin sielläkin tosiaan aivan ihana tyyppi jolla oli aivan ihanat kaksi koiraa. Itse toimitus ei kestänyt kauaa, mutta juttua piisasi sitäkin enemmän. Kierrätyksen bonuksena tulee siis hyvä mieli ja tapaa kivoja ihmisiä. Tosin siinäkin on poikkeuksia, kaikki ihmiset ei aivan yhtä sosiaalisia kuitenkaan ole. Joskus tulee vastaan vähän jurompiakin tyyppejä, mutta aika harvoin.  

Kaupasta uuden huonekalun ostaminen on niin paljon kliinisempää ja tylsempää. Ja sitä paitsi ne pitää lähes poikkeuksetta itse koota nykyään... 

Olen niin iloinen tästä omasta nojatuolistani että mulkoilen välillä kissoja, jotka siinä pötköttävät tuon tuostakin vähän pahalla silmällä... Ihme sakkia, olkkarissa on kaksi liki tismalleen samanlaista missä ne on tähänkin saakka pötkötelleet ja pitää väkisin tulla pötköttämään just siihen vasta saapuneeseen, jossa itse haluaisi istuskella. Kissa on fiksuja, ne tietää missä on talon paras paikka...:)) 





Tässä nojatuolissa olikin tällainen kukallinen kangas. Minusta tosi kiva, kivempikin ehkä kuin nuo ihan yksiväriset. Lisäksi vaihdoin lattialle talvella ostamani kivan lettimaton, joka vähän niin kuin talvesta saakka on odotellut tuohon nojatuolia. Nyt vaan odottelen enää jalkaa naputellen että hovikuvaaja asentaisi sen lukulampun, jonka kävin tänään Ikeasta nappaamassa... Siinä on klipsikin, voisin itse asentaa, vaan kun en tiedä missä tuon miehen jatkojohtovarasto nykyään sijaitsee...

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia kierrätyksestä ja second handina ostetuista tavaroista. Pitääkö aina olla uutta, vai kelpaako second hand tai tuunatteko koskaan kotona vanhasta uutta?

Kivaa Tiistaita<3 




Best "buy" in July was new second hand armchair for my study  Strange huh? The arm chair was completely free  Someone just needed more space and gave it away. And I just love it. My old chair has been in the living room since last winter and study has been without a chair to read and knit. I also had a new carpet in the closet waiting for a new chair since last winter.  Now Im just waiting for that hobby will put a reading lap into its Place so that I can actually read in that chair in the evenings. Im pretty sure that the lantern with the candle does not do the trick however beutiful it is.