lauantai 13. heinäkuuta 2019

Pääkallohuivi - Scarf with skulls...






Score! Olkootkin että pääkallohuivit ovat niin out varmaankin kuin olla ja voi, olen ylen onnellinen tästä uudesta! Sen ostaminen vaati 5 vuotta ja rutkasti kärsivällisyyttä. Tätä mallia on ollut olemassa iät ja ajat, mutta se ei ikinä ennen ole ollut alessa. Ei missään, eikä koskaan. Nyt se oli -50%... 






Paketti nökötti tuossa kuistilla kun tulin töistä kotiin viime viikolla ja vihdoin se on täällä. Älkää edes kysykö miten voi olla niin iloinen pääkallohuivista... Jotkut asiat vaan on. Värit on just hyvät mustan ja monen muunkin kanssa ja kevyttä kesähuivia on kaivattu. En ole ikinä, enkä vieläkään yhtään välitä onko vaate merkiltään pirkka vai merkkituote, mutta tämä on vaan ollut omasta mielestä niin kaunis että oli pakko valita se merkkituote. Huivi on siis Zadig & Voltairen Kerry garden scarf. Siinä on pääkalloja ja perhosia. Ei ihan joka makuun, mutta minun makuuni kyllä. Hovikuvaaja kommentoi että onpa erikoinen. 

Lahja itselleni viimein kun 5-kymppisistä on jo hyvät puoli vuotta. Kaikki muu on vienyt ajan ja energian, enkä ole ehtinyt ajatella itseäni pitkään aikaan. Nyt palkitsin itseni. 

Heinäkuu kohta jo puolessa välissä, vielä viikko töitä, sitten lomalle lomps. Miten ruudun toisella puolella? Olen ollut kuolla kateudesta ja kollega yksi toisensa jälkeen on jäänyt lomalle. Tuntuu että pyörtyy kohta jollei pääse nollaamaan päätä työasioista. Joko siellä lomaillaan vai onko loma vielä edessä?

Onneksi on kuitenkin viikonloppu ja aurinkokin tuolta vähän pilkistelee!

Nautitaan kesästä ja olemisesta, hienoa viikonloppua Ihanaiset<3 



I know… Scarf with skulls is sooo old and gone out of fashion, but to me its new. This is my first ever and I have been watching this particular scarf about 5 years and this was the first time ever it was on Sale!
Score!
Finally bought it and love it. 

Weekend is here, lets enjoy<3 


sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Kotona tapahtuu - Things going on at home...








Heipat täältäkin taas. Heinäkuukin jo alkoi ja sää muuttui koleaksi... Pöh. Auringon lämpöä tässä kaivattaisiin, se saa energiatkin kasvamaan. Puhumattakaan siitä että kaatumisen jumittama toinen puoli kaipaisi kipeästi aurinkoa ja lämpöä. 

Kävin maanantaina akupunktiossakin, siitä oli apua vähäksi aikaa, mutta  nyt taas edelleen niska ja olka pyrkivät jumiin minkä ehtivät. Täytyy alkaa etsimään kokenutta hierojaa, joka osaisi auttaa. Lääkäri uhkasi että tämä ei parane ilman. 

Kotona on siltikin näiden kesäviikkojen (tai ainakin viikonloppujen) aikana tapahtunut sentään jotain. 


Olen saanut inspiraatiopuuskia aina silloin tällöin ja kaivellut maalipurkkeja kaapista. Tännehän pieleen menneen koordinoinnin vuoksi ilmestyi rakkaan anopin jälkeensä jättämiä tavaroita, joiden oli tarkoitus päätyä muualle, joten tavarameri kasvoi toistaiseksi. Osan tavaroista olen yrittänyt sijoittaa tänne muiden joukkoon ja osan tuunata uuteen käyttöön ja osa odottaa laatikoissa kierrätystä. Eräässä laatikossa oli erilaisia valokuvia ja kuvia kehyksineen ja se osui käteen aurinkoisena päivänä. Siltä istumalta kaivoin kaapista kalkkimaalin sävyssä Duck Egg ja maalasin erilaiset ja eriväriset kehykset kaikki samalla värillä. Sitten tein kollaasin osittain anopin kuvista ja osittain omista ja lätkäisin sen seinälle. Siitä tuli aika kiva. 






Lisäksi näytin maalipurkkia ja testasin sävyjä erittäin vanhalle jo kierrätykseen menossa olevalle korituolille, ja korjasin sen muutenkin istumakelpoiseksi. Sitten sai kyytiä omalta äidiltä tänne päätynyt ruma puujakkara, jonka maalasin vaaleanpunaiseksi ja sitten hioin vähän vanhan näköiseksi ja ajattelin että olkoot nyt tämän kesän puutarhajakkarana pihalla ja jatkossa sekin lähtee kierrätykseen. 




Ruma sininen puulaatikko sai myös valkoisen värin, sekä ruskea hylly, joka kuuluu valkoiseen televisiokaappiin olohuoneessa mutta ei nyt mahdu sinne kun siellä tv. 



Olen varmaan saanut tämän maalisudin heilutteluvimman verenperintönä. Tulin maalatessani ajatelleeksi että kauan sitten edesmennyt isoäitini oli kova uudistamaan huonekaluja maalaamalla... :))



Kaikenlaista pientä tuunausta on menossa ja keittiökin sai "uudet" verhot. Olin ajatellut etten laita valkoisia, mutta katsaus liinavaatekaappiin osoitti että muuta ei tähän hätään ollut tarjolla. 

Tarkkasilmäinen huomaa verhossa roikkuvan valoköynnöksen joka sekin tuli anopin tavaroista ja sai uuden kodin keittiöstä. Se on ajastettu syttymään iltahämärässä ja siitä tulee aika kiva tunnelmainen valo. Se lienee saanut siis pysyvän kodin täältä. 

Vielä kaksi viikkoa töitä ennen lomaa! Lomaa odotellessa mukavaa sunnuntaita sinne ruudun toiselle puolelle<3 




Chalk paint. I have been inspired lately by chalk paint and have been trying to create and modify old stuff. I have pictureframes in multiple colors and shapes and painted them with color Duck Egg and they got a Place in the Wall with some old mostly Black and white photos and pictures. I kind of like that collage. 

I also painted old rattan chair and old stool experimenting different pink/rose shades. They are going to end up to the recycling by the end of the summer so now was the time to have some fun. 

Enjoy your Sunday<3




sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesäinen neuletakki - Summer cardigan...











Heipat taas. Viikko vierähti taas niin että hupsis... 

Täällä viikko oli vähän takkuinen, hovikuvaajalla flunssa ja allekirjoittaneella oli vatsatauti. Omituinen kesä kerrassaan, töissä on ollut kaikkea keuhkokuumeesta tavalliseen flunssaan, vaikka on ollut kohtuullisen lämmin kesä! Itselläkin on vähän tukkoinen olo, äiti oli juuri flunssassa ja hovikuvaajan flunssa ei tunnu hellittävän. 

Töissä on pakko pukeutua kesälläkin lämpimästi, viime viikolla toimistolla oli tosi viileää. Varpaat palelivat koko ajan ja niska sai taas kaikenmaailman puhalluksen päälleen. Yksi päivä kuulkaa istuin omalla paikallani ja oli pakko vetää villainen poncho, jota pidän toimiston kaapissa päälle kun oli niin kylmä!

Kesän lempparineuletakiksi on jostain syystä noussut tänä kesänä juuri tämä hiekan värinen neuletakki, vaikka usein suosin vaaleampaa. 

Kaikki hiekan sävyt, vaaleat ja tummemmatkin miellän itse vähän harmaaseen taittaviksi ja juuri siksi ne on omia lemppareita. Punaiseen taittavat beiget värit ovat puolestaan niitä, jotka vievät väriä naamasta, eivätkä muutenkaan ole omaan mieleen. Ei vaatteissa, eikä myöskään sisustuksessa. 

Vielä olisi n. 3 viikkoa lomaan, ensi viikolla tosin on vielä edessä käynti Ihotauti- ja allergiasairaalassa, jossa taas leikellään nenästä lisää ja katsotaan onko siinä vielä tyvisolusyöpää. Muistakaahan ihanaiset tuo auringolta suojautuminen, solujen mutaatio pahanlaatuiseksi saattaa ilmetä vasta vuosikymmenten päästä. Ei minun ikäisteni lapsuudessa mitään aurinkosuojaa laitettu, lähdettiin vaan koko päiväksi kesällä pyöräilemään ja uimaan, välillä käytiin kotona tai ystävän luona syömässä ja taas mentiin. Voitte arvata että aurinko ehti todella tarrata ja polttaakin aina silloin tällöin.

Huomenna jo heinäkuu! Kesä puolessa välissä. 

Nautinnollista sunnuntaita ja lomaa niille, jotka jo lomalla ovat<3



Casual summer cardigan. You might wonder why cardigan in the summer? Eearly mornings are super chilly here in Finland and evenings very often too. Not to mention that we have a  chilly Office and there is no way I can survive that just in camisole or in t-shirt. 

Sleeves summer blouse and cardigan, ballerinas. Thats equals summer uniform for me. Light cardigan is easy to take off and carry if its warm during day time. 

Enjoy the summer Sun<3 

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Laiskaa Juhannuksen viettoa - Lazy Midsummer Day...










Se on täällä taas. Yhtä yllättäen kuin joka vuosi, ihan kuin joulu, se vaan tulee niin nopeasti ettei ehdi iitä sanoa. Juhannus. Keskikesän juhla.

En ole varsinaisesti mikään Juhannus ihminen. Juhannus ei herätä mitään suuria tunteita, eikä tee mieli madella autoletkassa mökille. No, eipä siis ole mökkiäkään enää eikä tarvetta sellaiselle kun asuu valmiiksi maalla.





Hienointa juhannuksessa on kukkien puhkeaminen kukkaan, rento oleilu ja vapaa. Juhannusta edeltävä viikko on aina töissä kiireinen, ihan niin kuin viikot ennen pääsiäistä, joulua, uutta vuotta eli kaikkia juhlapyhiä. Se imee kuulkaa ihmisestä turhat mehut. Ei jaksa enää sen päälle höyrytä juhlapyhien vuoksi. Ennen juhannuksen ruokapöydässä oli enemmän istujia, tänä vuonna vietellään juhannusta ihan kahden ja tietysti koirien ja Sohvi-kissan kera. Jotain hyvää ruokaa varmaan myös laitetaan, meillä on viime aikoina innostuttu kovat esimerkiksi parsan syömisestä. Se tahtoo hävitä jo pannun luota talouspaperilta valumasta parempiin suihin ennen kuin sen saa tarjoiluastialle...






Nyt aion nauttia laventelin ja pionin tuoksusta, kuumasta säästäkin vaikka en ihan suurin kuumuuden ystävä olekaan ja yritän saada vähän pihatöitä aikaiseksi ja pitää parempaa huolta pihalla olevista ruukkukasveista ja pioneista. 

Ajatelkaa, eilen aamulla kun lähdin töihin, kaikki pionit olivat vielä nupussaan, kun tulin iltapäivällä takaisin osa oli aukaissut nuppunsa. Niin suuri vaikutus tuolla helteellä on. En muista koska viimeksi pionit olisivat olleet kukassa juhannuksena? 

Lämmintä ja iloista Juhannusta ihanaiset<3 



Midsummer is here. Faster than ever. I dont know where all the time has gone, since me and garden, we are not ready yet. 

This year we dont have any quest coming so its time to enjoy lazy and easy going Midsummer fest. Im going to tend garden, smell Peonies and eat something good. 

Enjoy your Midsummer<3 




sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kosmetiikan ihmemaassa osa II - Wondering new cosmetics vol II...







Heipat täältä ruudun toiselta puolelta taas pitkästä aikaa<3


Viikko on taas mennä hurahtanut. Täällä siihen on kuulunut normi työviikkoa ja hellettä ja huonoa nukkumista. En tiedä mikä kroppaan on mennyt kun se ei millään suostu nukkumaan. Väsyttää kyllä illalla, mutta sitten ei vaan uni tule ja sitten kun viimein saa unta, niin se on muutaman tunnin pätkissä. Ehkä se on vaan joku väliaikainen yhdistelmä stressiä, myöhäisiä kahvikupillisia äidin keittiössä ja hellettä...


En tainnut teille vielä kertoakaan kun tuossa pari viikkoa sitten astuin tyhjään katukivetykseltä kun en huomannut ollenkaan sitä reunaa. Lääkärireissuhan siitä sitten, tuli kun ranteilla otin vastaan ja farkut menivät rikki  ja polvet verillä ja vielä olkapään ja lavanseudunkin satutin. Olkapää ja lapa alkoivat kiukuttelemaan vasta seuraavana päivänä ja sitä kiukuttelua tuntuu edelleen vaan jatkuvan... Eilisen helteisen pihatyöpäivän jälkeen pieni tauko on tervetullut. Siksi istahdin nyt hetkeksi tähän kirjoittamaan.


Viimeksi kun hankin kasvovoiteita, hankin samalla myös muutamia meikkejä. Osa oli vain korvaamaan jo loppuneita tuotteita, mutta ostin samalla myös muutaman meikkituotteen jotka ovat olleet pitkään jo haaveissa, mutta tosi useasti joka paikasta loppu. 


Vaikka suosinkin luomua, joskus teen syrjähyppyjä joskaan en esimerkiksi meikkivoiteissa, mutta muissa meikeissä kyllä. theBalm on ollut ostolistalla pitkään, koska pakkaukset ovat hauskoja ja meikit laadukkaita. Joitain merkin tuotteita on aiemminkin kulkenut meikkipussissa ja nyt ne saivat jatkoa. Minusta meikkaamisen pitää olla kivaa, eikä mitään totista hommaa. Olen muutenkin viime aikoina huomannut muutoksen itsessäni, teen enemmän asioita jotka itsestä tuntuvat kivalta. Elämä vaan on liian lyhyt kaikkeen tylsään tai epämiellyttävään. 


theBalmin tuotteita lähti ostoskoriin kolme mixiä. "In theBalm of Your Hand", "The Manizer Sisters" ja "Hawaii Drives License" ja kaikki kolme ovat olleet jo kovassa käytössä. Erityisen paljon tykkään tuosta Manizer paletista jossa on 3 korostus ja varjostusväriä. Ja tuo iso paletti käy lähes koko meikin tekoon. Tummimmilla luomiväreillä tekee kätevästi sumuiset rajaukset ja erillisessä osastossa olevilla huulikiilloilla (joissa on paljon pigmenttiä) punaa myös huulet sen mukaan haluaako hillityn punan vai näyttävän. Meikkivoidetta ja puuteria lukuun ottamatta paletissa on kaikki tarvittava. 



Ostolistalla oli myös ihan tavallisia kajal kyniä jotka olivat loppu. Ilman Elisabeth Ardenin Java väristä kajalia en osaisi elää. Lisäksi ostin sinisen kynän jottei elämä olisi liian totista ja harmaanruskean kajaltussin, jonka käyttöä harjoittelen.




Jottei puhuittaisi kuitenkaan pelkästään vähän kalliimmista tuotteista, joita ostan ehkä kerran vuodessa, niin katsokaapa tätä Lidl:stä ostettua meikkisivellinsettiä! Se on nyt jonkun aikaa ollut odottamassa käyttöä kaapissa ja nyt sen testasin samalla kuin Balmin meikkipaletin. Isot siveltimet ovat tosi hyviä ja pehmeitä pienemmät ovat ehkä vähän kovia, mutta hyvin niillä sai rajaukset ja silmämeikin tehtyä. Viime talvena ostetulla setillä säilytystötsineen oli hintaa n. 10 euron paikkeilla. Silloin tällöin Lidlistä löytää myös erillisiä siveltimiä tosi edullisesti. Lisäksi setti on kaunis katsella. Nuo tosi isot siveltimet pöydällä ovat bdelliumin siveltimiä, jotka joskus olen jostain tarjouksesta bongannut. Aika kauniita nekin. Minua on alkanut ärsyttää vanhojen meikkipussissa majailevien eriparisiveltimien ulkonäkö, tuntuu että näillä on  kivempi meikata...

Sunnuntai jo taas, ei voi uskoa. Miten viikonloput menevät näin nopsasti? 

Aurinkoista sunnuntai-iltaa<3 (taas)




I mostly use organic makeup, but sometimes I cant resist temptation. theBalm makeup is one temptation thats been on the shopping list for ages. Right now I cant resist anything  that makes ordinary staff extraordinary. I want to have fun with makeup. theBalm has the most fun names and packages and high quality that I just couldnt resist. 

The Manizer Sisters is one of the best countouring palette there is, usually it is sold out but this time I got lucky. What can I say? Doing makeup should be fun and make you smile. These stuff along with my new brushes does just that. 



sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Mintun väriä ja tähtiä - Mint and stars...






Mietin tuossa hiljan että millainen pukeutuja minusta on oikeastaan tullut? Ja päädyin siihen että kärsimätön kuvaa parhaiten sitä mitä koen kun mietin asuja. Kaiken pitäisi olla valmiina, tulen kärsimättömäksi ja äreäksi jos pitää alkaa etsimään asuun mätsääviä kappaleita. Siksi on helppoa jos on valmiita kokaisuuksia joista tietää suoraan mikä minkäkin kanssa. Olen ollut siinäkin asiassa tämän vuoden laiska, asutelineessa riippuu sekailainen sakki sitä sun tätä...

Nämä vanhat kesäbleiserit muodostavat ihanan poikkeuksen. Tämän bleiserin kanssa lähes aina sama huivi päätyy kaulaanja tunsin itseni vähän rikolliseksi kun en laittanutkaan myyränharmaita farkkuja vaan ihan tavalliset siniset. Suuri poikkeama...:))

Melkein samanlaiset kesäbleiserit monessa värissä ovat kesäisten työaamujen pelastus. Perussetti alle eli teeppari, farkut ja balleriinat ja bleiseri tutun huivin kanssa päälle ja menoksi. Helppoa kuin mikä. Alkaa vaan olla aika hankkia jostain hyviä perusteeppareita joka on tässä kokoluokassa vähintäänkin haastavaa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan kiitos!

Tämän tähtihuivin lisäksi kaapista löytyy varmaan 10 erilaista tähtihuivia. Tähdet taitavat olla minulle kuviona se juttu johon palaan kerta toisensa jälkeen. Tähdissä on sitä jotain. Mystiikkaa symbolina, kauneutta ja jotenkin tähdet vaan puhuttelevat. Iltataivaalla tähtiä usein katselen ja niissä on jotain maagista. Ja sanotaanhan että edesmenneet rakkaat loistavat tähtinä taivaalla. 






Kävin huvikseni kameran kanssa ratsaamassa kämpsyn läpi löytääkseni sisustuksessa esiintyvät tähden. ja olihan niitä. Torkkuhuopa sohvalla, jalkarahin päälle heitetty huopa, työhuoneen kynttiläkupit (eteisessä on toiset samanlaiset)  ja vierashuoneen pöydällä oleva rottinkinen säilytysjuttu. 






Sunnuntai, meillä ripottelee vettä, eikä tälle päivälle ole muita suunnitelmia kuin olla perheen kanssa yhdessä, syödä hyvää kotiruokaa ja nautiskella elämästä. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa<3 


One of my standard summer uniforms is this mint colored jacket with white t-shirt and jeans. This one starry scarf is my favourite with this outfit. What can I say, oldie but goldie. I just realized that Im actually very found of stars. I have several scarfs with stars and stars are found in the home as well. I like the mystery behind stars, they are magical in the night sky, so why not at home and outfits?

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Keittiön makeover etenee - Kitchen makeover moves ahead...











Viime kesänä aloitin keittiökaappien maalauksen ja tuli sen kanssa pieni burnout. Nyt maalaus muutama viikko sitten lomalla taas vähän eteni. Sain viimein jääkaappien yläpuoliset ovet maalattua kesältä jääneellä ulkokalkkimaalilla. Koska vetäisin takaneduksen kaakelit samalla kalkkimaalilla, niin maalihan tietysti loppui kesken kun piti vielä maalata ikkunan viereiset pyökin väriset pinnat. Eräänä päivänä ohimennessä kävin K-Rauta 75:sta hakemassa no-name tavalliseen sisämaalaukseen tarkoitetun kalkkimaalipurkin noita sivuseiniä varten. 






Oli muuten aivan törkeän huonoa ja kallista no-name kalkkimaalia, en suosittele, purkkikin oli vajaa, joten vielä jäi ikkunan vasemman puoleinen pinta maalaamatta. 

Laitoin myös hyllyjen alareunaan ja laatikoiden reunoihin  mustavalkoisen Washi-teipin rajaamaan vähän pintaa. Washi-teipistä tuntuu tulevan meikäläisen tunnusmerkki. Sillä on helppo (ja halpa) tehdä omaleimaista viimeistelyä joka antaa vähän särmää näkymään. 




Verhojen alta piilosta muuten löytyy meidän kierrätyskeskus. Siellä on oma laatikkonsa metallille, lasille ja iso juuttikassi muoville. Sievästi piilossa. 

Vielä pitäisi jostain löytää samanvärinen petsi pöytätason reunaan kuin on ylähyllyjen alasuojalista ja ehkä laittaa tuo alakaappien pyökinvärinen kulma samalla petsillä? Kun vihdoin pääsen kaikesta pyökinväristä eroon, laitan kyynerpäät ristiin. Talon alkuperäinen rakentaja on TODELLA rakastanut pyökinvärisiä pintoja... Minulle niistä tulee aina ysärin melamiinikalusteet mieleen ja koko 90-luku mieleen. No onhan se tietysti loogista kun tämä talo on valmistunut 1990.






Keittiön ulkonäkö on meillä tärkeä siksikin että olohuone ja keittiö ovat yhtä ja samaa avointa tilaa. Tupakeittiöksi tätä sisustusratkaisua kaiketi kutsutaan. Keittiöstä on myös tässä viime vuosina karsittu eri värisiä asioita juuri samasta syystä. Pienkodinkoneet ovat joko mustaa tai valkoista, uudet astiatkin, jotka tiedän olevan paljon esillä olen pyrkinyt hankkimaan vaaleissa sävyissä. Poikkeuksen tekevät häälahjaksi saatu sinivalkoinen vanhanajan astiasto ja muutamat muut sinivalkoiset astiat. Nekin tekevät jo vähän levotonta tunnelmaa, mutta koska kaappitilaa on suhteellisen rajatusta, saavat olla esillä, josta niitä on helppo ottaa käyttöön ja säilyvät myös paremmin ehjänä. 


Seuraava pyökinvärinen hävityskohde sijaitseekin eteisessä ja melkein jo sain hovikuvaajan lupaamaan sen maalauksen kunhan siihen löytyy aikaa ja sopiva harmaa sävy. Eteisessä sijaitsee rakenteisiin ympätty vaatekaappi/naulakko jossa on pari yläkaapin ovea, 1 pitkä ovi ja kaapin kylki pyökin väristä melamiinia!! Voi elämän kevät. Onneksi nykyään on maaleja joilla pystyy maalaamaan melamiinia, vielä 15 vuotta sitten se oli sula mahdottomuus. 
Itse maalaminen on kuitenkin ihan kivaa ja ehdottomasti edullisin tapa remontoida ja uudistaa. 

Uutta eteistä odotellessa, sota pyökin väriä vastaan jatkuu...



Beech colored kitchen is slowly turning into a nice combination of white and grey and little dark colored Wood. I didnt get to finish painting over kitchen cabinets last summer so couple of weeks ago when I had a week long summer vacation I too paintbrush into my hand and painted the doors above freezers and the nearest side Wall. Slowly but surely beech color is going to be SO extinct from this house and Im soooo happy...