sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulunodotusta ja uusi neuletakki - Waiting for Christmas in new cardigan...












Heipat täältä ruudun takaa pitkästä aikaa!

Pitkään jatkuneeseen radiohiljaisuuteen on syynsä. Ensin oli äidin asunnossa taloyhtiön huonosta sadevesiputken sukituksesta johtunut tulva, jossa juostiin lattioita kuivaamassa yhdessä huoltomiesten kanssa, sitten kolmen viikon flunssaa/infulenssaa muistuttanut tauti meillä kaikilla ja heti perään äiti 92vee muuttikin sitten meille eteisen koneellista kuivatusta ja remonttia pakoon. Sitä ennen kotona tehtiin isot järjestelyt, muutimme mm makuuhuoneen paikkaa, jotta saatiin itsemme ja koirat väistötiloihin kotona etteivät koirat pääse äitiä kaatamaan. Makuuhuone sijaitsee nyt ihan toisessa päässä taloa kuin ennen. 

Sitten tietysti töissä on vielä vuoden kiireisin aika. Se onneksi päättyy huomiseen viimeiseen ponnistukseen, jonka onneksi pystyn tekemään etänä kotoa käsin. Flunssa jätti kummallisen väsymyksen myös jälkeensä, tuntuu että koko syksy on menty jonkinlaisessa selviytymismoodissa ennemminkin kuin tavallisessa elämässä. Vieläkin saatan välillä nukahtaa illalla pöydän ja Netflixin ääreen istualleni jos syön jotain iltapalaa. Ihan siis suoraan pystystä pää nyökkää pöytään ja uni tulee kesken katselun. 

Varmaan väsymykseen on osasyynä myös tuo keli. Pitkään toivoin valkoista joulua, nyt tuo toive on kutistunut jo siihen että toivon vain kuivaa joulua... Pieneksi käy nämä toiveet tässä sateessa ja pimeydessä. 

Onneksi hovikuvaaja bongasi kauppareissulla yhden jälkeen jääneen kappaleen tällaista neuletakkia, jonka väri väkisinkin piristää vähän mieltä. Totta puhuen olen etsinyt ihan juuri tämän väristä neuletta jo muutaman vuoden. Näin vastaavan värisen neulepuseron muutama vuosi sitten hovikuvaajan kanssa kaupoissa kierrellessäni ja nyt sitten kun oltiin ihan muilla ostoksilla niin hovikuvaaja bongasi tämän yhden ainoan kappaleen ja muisti että tämän väristä se vaimo kaipasi... Heh. Valikoiva muisti sanon minä, yleensä mies ei edes muista maitoa kaupasta mutta tämän värin muisti sitten parin vuoden takaa...:) En kuulkaa edes sovittanut, oli jo myöhä ja töissä oli ollut pitkä päivä, joten nappasin vaan kainaloon ja tässä se nyt on! Hintaa sillä oli kokonaiset 25euroa. Tänä vuonna neuleissa näyttää olevan suuret napit ja lyhyempi malli.

Huivi löytyi oman komeron kätköistä. Ainoa tuon sävyinen jonka omistan ja oli ihan passeli tämän neuleen kanssa. 

Meillä tehdään vasta joulusiivousta, ei ole tulossa vieraita, joten millään ei ole erityisen kiire onneksi. Perjantaina ehdimme jo käymään Cantores Minores konsertissa ja maantantaina olisi tarkoitus koittaa säästä huolimatta päästä joulun tunnelmaan toisessa joulukonsertissa. 

Mukavaa Joulun odotusta sinne ruudun toiselle puolelle<3 




Im waiting for Christmas. I was waiting for white Christmas but this year its not going to happen. We are going to have rain instead. Rain for Christmas isnt something that I look forward to, nobody does. Im Still keeping my fingers crossed and hoping that rain will go away. 

I Still have one more work day left tomorrrow, but at least I found (or actually hubby did) find a new and uplifting cardigan for me last week. I have been looking for a knit of this particular color for couple of years and now we kinda stumbled on it. I just love the color. 

Happy holidays<3 




lauantai 23. marraskuuta 2019

Uudet hiukset, vanhat vaatteet - New hair, old outfit...






Terkut täältä sairastuvalta! 
Kahden antibioottikuurin ja kolmen sairastamisviikon jälkeen olo alkaa vihdoin olla suurin piirtein normaali. Asukuvia ei siis ole juurikaan otettu, pyjamat ei ehkä olisi ihan julkaisukelpoja. Olen jopa tullut siihen tulokseen että pitäisi enemmän panostaa yövaatteisiin, mutta se on ihan oma juttunsa se. 

Äidiltä saatu flunssa kaatoi pitkäksi aikaa sängyn pohjalle, eikä vieläkään ole ihan sellainen "terve" olo. Ei ollut influenssa, eikä kukaan oikein tiedä mikä tämmöinen heti ensimmäisestä päivästä keuhkoihin hyökkäävä tauti pitkäkestoinen tauti oikein on.  Lääkäri pyöritti päätään viimeksi kun kävin ja sanoi ettei ymmärrä. Tulehdusarvot varmaan menee normaalisti ylhäältä alas sitä mukaa kun alkaa toipua, tässä ne meneekin ylös... Hyppykupaksi minä tämä ristin. 

No, nyt sitten taudin jälkeen sainkin uudet hiukset. Kiitos vaan kovasti Virpille! Olin jo tottunut sitaisemaan ne oikeastaan joka päivä nutturalle tuonne taakse, vaan nyt ei enää nuttura onnistu. Kerroksittain oli tällä kertaa homman nimi ja pituutta jätettiin vähän enemmän kuin yleensä minulla on ollut. Nuo poikkeuksellisen pitkät hiuksethan johtuivat siitä kun anopin pois menon jälkeen ei ole oikein ollut halua mennä vieraalle kampaajalle. Jännä miten minäkuva vähän muuttuu hiusten mukana. Nutturalla on sellainen poissa silmistä, poissa mielestä persoona, mutta nyt joutuu välillä katsomaan että onhan hiukset kivasti... Laiskana jo totuin tuohon nutturaan.


Sisäkuvat eivät oikein koko totuutta nyt näytä, mutta jonkun käsityksen saatte. On siis aika siirtyä joko ulkokuviin, jotka on otettava viikonloppuna kun valo ei vaan työpäivän päälle riitä, tai sitten vähintäänkin jalustalla otettuihin kuviin, mikäli mielii sisällä saada hyvää jälkeä. Tämä musta ja loputtomalta tuntuva pimeys on ihan syöpää valokuvaukselle. 

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? 



Täällä alkaa hirveä huonekalujen siirtely kun äiti tulee huomenna tänne asumaan siksi aikaa kun asuntoa kunnostetaan taloyhtiön sadevesiputken vuodon jälkeen. Isot koirat ja 92-vuotias on huono yhdistelmä, joten meillä rumpataan makuuhuone toiseen päähän taloa, jotta ollaan koirien kanssa koiraporteilla erotettuna äidistä etteivät koirat vahingossa tyrki ja kaada äitiä. Lisäksi äidillä alkaa olla niin huono näkö, ettei erota jos lattialla pötköttääkin koira. Piirtelin vähän tietokoneella noita huonevaihdoksia ja totesin että kiva kun olikin joskus muutama vuosi sitten tehnyt ohjelmaan valmiit pohjat, koska nyt en olisi enää muistanut miten ne tuohon kodinsuunnitteluohjelmaan tehdään...:))

Tällaista tänne kuuluu tänään. Ihanaa kun ei sada ja on viikonloppu<3


Outfit is pure repetition but I had my hair done. First time during this year! I am so used to making a messy bun from my hair that I have little hard time getting used to this new layered modell…:))

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Pyykinpesua ja pyykkietikat vertailussa II - Laundry with ecological view II...







Tiedättekö mikä on tämä blogin kaikkein luetuin juttu läpi aikojen? No se on tuo samalla otsikolla oleva juttu numero 1, joka löytyy täältä. Mitä se kertoo minusta ja blogin muusta sisällöstä? Nauratti kun huomasin että se tuolla roikkuu suosikkina yhä. 

Olette yhtä mieltä siis minun kanssani siitä. Tykkään itse tuosta postauksesta ja pyykinpesun tekemisestä vähän kauniimmaksi, helpommaksi ja miellyttävämmäksi hommaksi. Siksi ajattelin että teen siihen nyt vähän päivitystä. Lisää pyykkietikoitahan on tullut viime vuosina vähän kuin sieniä sateella. Ja omasta mielestä ranskalaiset johtavat etikkahommaa edelleen pistein 8-2. Mutta nyt on tullut ja tulee ihan koko ajan uusia kotimaisia vaihtoehtoja markkinoille. 

Meillä muuten hajosi tuossa kolmisen viikkoa sitten kuivausrumpu ja silloin teki mieli hypätä  ikkunasta. Nyt joku miettii että mihin kahden hengen perheessä sitä kuivausrumpua tarvitaan, mutta oikeasti kyllä koiraperheessä se on tarpeen (pestäviä koirantakkeja ja kurapukuja, koirien pedin päällisiä, koirahuopia, täkkejä joita on kahdessa autossa huushollin pikkumattoja saa olla pesemässä vähän väliä) ja lisäksi minä pesen viikoittain kahden huushollin pyykit. Eli käyn noukkimassa äidin kylvetysreissulla myös likapyykit sieltä mukaani ja toimitan takaisin pestyinä. Että kyllä meillä pyykkiä piisaa. Ei tarvittu kovin pitkää miettimisaikaa siihen että tarvitaanko meille uusi kuivaaja vai ei. 

Ja nyt ihan ensimmäisen kerran elämässäni ostin ihan uuden kuivaajan kaupasta ja olen kyllä ollut siihen tosi tyytyväinen. Se on tarkkaan valittu asiakaspalautteiden ja testien mukaan. Aikaisemmat kuivaajat olen ostanut käytettyinä. Tässä uudessa on iso rumpu, mahtuu 8kg pyykkiä kerralla ja super energiapihi ja hiljainen. Siinä on kovasti uutta tekniikkaa ja invertermoottori, joka on normaalia hiljaisempi. Lisäksi siinä on nelinkertainen suodatin johon tarttuu jopa ihan pienenpienet hiekkahiput. Omat ohjelmansa joka asiaan, on lakanapyykille, peitoille, XL mix koneelliselle, jopa teknisten vaatteiden vedenpitävyyden palauttamiseksi on oma ohjelmansa. 




Taas mentiin sivuraiteelle. Siis ne pyykinpesut ja etikat. Edelleen siis ranskalaiset kärjessä, ei ole pyykissä La Pere Pelletierin appelsiininkukan tuoksun voittanutta. Tuoksu jää vienona ja kivana puhtaaseen pyykkiin. Toinen ikisuosikki on saman merkin ruusuntuoksu. Aivan ihana. 



Mutta sitten mennäänpä jaettuun kolmanteen sijaan. Sieltä löytyy toinen ranskalainen Plantes & Parfumes ja itsellä kokeilussa tuoksu Cotton. Siitä jää vain erittäin mieto tuoksu pyykkiin. 



Yllättäjä joukossa on Fiini pyykkietikka. Tällä hetkellä sitä löytyy kotoa tuoksussa hedelmäinen (sekoita ennen käyttöä, tuoksuaine tuppaa nousemaan päällimmäiseksi) ja aiemmin minulla oli sitä laventelin tuoksuisena. Erittäin hyvät molemmat, tykkään ehkä enemmän lämpöisestä hedelmäisestä. Plussaa lasipullosta johon voi tehdä oman pyykkietikkansa sen jälkeen kun on käyttänyt pullon loppuun. Miinusta tulee vähän hinnasta, niin kuin näille kaikille. Fiiniä olen käyttänyt nuukasti myös puhdistukseen, niin kuin näitä muitakin. Toimivat kyllä ja tuoksu on ihana. 




Hännänpäähän toiseksi viimeistä sijaa pitämään jää tällä kertaa kotimainen Heti etikka, joka saa silti isot plusplusplus pisteet siitä että valmistuksessa on käytetty luonnollista ohrasta tehtyä Rajamäen Väkiviinaetikkaa.(ranskalaisissa on myös pääaineena tavallinen käytetty etikka).  Heti etikassa en vaan tykännyt tuoksusta mieto ja silkkinen, kaupassa tuoksuttelin kyllä hiljattain tuoksua Pehmeä ja rauhoittava joka oli kivempi. Sitä voisi ostaa testiksi. Siivoukseen hyvä ja pyykkietikaksi ihan ok, vaikka tuoksu ei ole mitkään lemppari. Hinnasta tulee lisää plussaa.

 Lisää miinusta tulee kuitenkin siitä ettei Heti etikassa ole mitään tiettyä tuoksua vaan joku valmistajan mixi, jolle on annettu kaupallinen ja muka kuvaileva nimi. Minä tykkään siitä että etikassa on vaan se yksi tuoksuaine, kuten laventeli tai ruusu. Se kuulostaa korvaan enemmän luomulta. Ja se on se fiilis mitä haen pyykkietikalta. Se menettää tässä tuotteessa "sadunomaisuutensa". Ja pullo ja etiketti. Voi taivas. Kaappiin menee. Ei missään tapauksessa esille. 



Toinen itselle yllättävä hännänpää olikin sitten 021 Pyykkietikka tuoksussa Greippi-Basilika. Tuoksu on mahtava, tykkään. Raikas ja tehokas. Mutta... Inci paljastaa että tuo etikka on tehty laimennetusta etikkahaposta, joka on alkuperältään maaöljyä. Eli sitä ei tähän huusholliin enää osteta. Ei sillä että se mitenkään myrkyllistä olisi, etikkahappoa käytetään monissa ruokatarvikkeissakin. Mutta minä nyt vaan haluan että pyykkietikkani on tehty "oikeasta" etikasta.



Omatekoiset etikat ovat muuten kivoja. Tein niitä kesällä. Tuoksut eivät vaan säily ehkä ihan yhtä pitkään kuin ostetussa. Nyt meinasin taas tehdä itse laventelin tuoksuista etikkaa mutta tällä kertaa tuoksuöljystä. Kesän etikat tein oikeasta laventelista ja pionista. Ruusua en ennättänyt kokeilla, se on ehdoton ensi kesän juttu. Ohessa linkki "Lime pop":n sivuille, josta löytyy hyvät valmistusohjeet ja lisätietoa etikasta. (klik).




Ihanaa sunnuntaita ja pyykinpesuja<3 


Im Still loving french laundry vinegars over others. My personal favourite is Still Le Pere Pelletier and scent called orange flower. 

torstai 24. lokakuuta 2019

Palasaippuaihminen - Blocks of soaps...





Onkohan palasaippuaihminen edes oikea sana? On tai ei, niin minä olen sellainen ja hovikuvaajastakin on näemmä tullut sellainen. Hyvät palasaippuat ovat minusta ihania, ihan toista kuin pullosta tuleva saippua. Jokainen varmaan muistaa lapsuudesta jonkun saippuan tuoksun, jos ei muuta ainakin sen Sunlight saippuan. Meillä ei minun lapsuudessani ollut juuri tuota saippuaa, mutta monella kaverilla oli, tuoksu on jäänyt mieleen. 


Nykyisinhän palasaippuoita on tarjolla jos jonkinlaisia, kaikissa tuoksuissa ja ulkomuodoissa. On jos jonkinmoista yrttiä ja aasinmaitoa ja vaikka mitä. Ja lisäksi on nuo aikaa kestäneet Marseille
saippuat moneen käyttöön pyykinpesussa. 

Jotenkin en ole tykästynyt niihin palasaippuoihin, jotka ovat sellaisia vähän läpikuultavia vaan juurikin tuollaisiin kunnon köntteihin joissa on ihana tuoksu ja niitä voi pidellä käsissä ja tuoksutella. Pumppupullosaippua (joskin keittiössä käytännöllisempi) ei minusta ole yhtään niin ihana kuin perinteinen saippuapala. En ole vielä noita tarjousostoksia laittanut kaapin kätköihin ja huomaan joka kerran ohi kävellessäni tarttuvani ainakin yhteen saippuaan ja nuuskuttelevani sitä. 


Marseille ja/tai ekosaippuat ovat lemppareita. Meille tuli joskus jostain joulualesta ensimmäinen Madaran palasaippua ja sen jälkeen olin kerralla myyty. Ostan niitä aina jostain alesta ja jemmaan kaappiin tulevaa käyttöä varten, niissä vaan on niin paras se tuoksu, eivätkä kuivata ihoa. Toinen ikilemppari on Plantes & Parfumes:n aasinmaitosaippuat. 

Nyt on käytössä pikkuvessassa laventelinkukka, jossa on siis oikeasti laventelin kukan palasia!




Käytän ihan oikeasti palasaippuaa myös suihkussa. Jossain vaiheessa ihmettelin että kappas, kuluupa mun saippua nopeasti ja kävikin ilmi että hovikuvaaja oli sen tuoksuun ja tekstuuriin liki yhtä ihastunut kuin minä. Joten meillä asuu kaksi palasaippuaihmistä ja Pyry. Pyry nimittäin oli juuri muutama päivä sitten käynyt kylppärissä maistamassa mille se hyväntuoksuinen pala oikein maistuu...:)) 

Lisäksi fiilistelin tuossa vielä että tavallaan palasaippua on ihan ekotekokin. Suuri osa on nykyään pakattu ihan perinteiseen ohueen pahvilaatikkoon ilman mitään muoveja. Ei tule yhtään muovijätettä ja sen pienen lootan voi nakkaista vaikka takkaan. Ja kun saippuan käyttää loppuun, ei siitäkään paljoa jää. Periaatteessa voisi varmaan säästää ne jämäpalat ja tehdä niistä jotain? Uutta saippuaa tai pyykkilastuja? 

Koitin muuten katsella netistä palasaippuan uusiokäytöstä vinkkejä, vaan ainoa mitä löysin oli riitaisa keskusteluketju siitä kumpi on parempaa ja ekologisempaa tai hygienisempää, pala- vai nestesaippua... Voihan elämä. Voiko siitäkin saada riidan aikaiseksi? Niin tai näin, minä jatkan rakkaiden palasaippuoiden tuoksuttelua. 

Kivaa loppuviikkoa ihanaiset<3

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Pikakatsaus eteiseen - Quick peek to hallway...







Heipat täältä pitkästä aikaa. Sairastettu flunssa ja sen jälkeen oikeaan jalkaan kyntensä iskenyt iskiasvaiva ovat pitäneet tehokkaasti pois istumasta missään pitkää aikaa. Nyt on jäljellä vielä lievien iskias oireiden lisäksi aivan hillitön väsymys. En ole eläessäni nukkunut 9-10 tunnin yöunia, mutta nyt en vaan pysy hereillä enkä jaksa herätä. Mikä lie flunssan jälkeinen väsymys tämäkin lienee...?

Kameraan oli jäänyt muutaman kuva viimeistellystä eteisestä. Kaapithan maalasin jo kesällä, sitten tuli rahi ja mieltä oli jäänyt kaivelemaan vanha loppuunkäytetty matto, joka ennen eteisessä oli ja tykkäsin siitä kovasti, niinpä hain Ikeasta uuden samalaisen ja ai vitsi, eteinen taitaa olla nyt meidän kivoin huone! Rahilla on mukava istua pukemassa kenkiä, siihen saa kätevästi käsistään laukut kun tulee ovesta sisään ja kaikki on aika lailla tasapainossa. Huono puoli on että kissastakin rahi on kiva, siihen on kiva iskeä kynnet kun ei saa tarpeeksi nopeaa palvelua kun tahtoo ovesta ulos... Onneksi nyt ei vielä ainakaan ole ihan raadellut rahia. 

Kivaa keskiviikkoiltaa ihanaiset. 
Palataan asukuvilla kun viimein pääsen sängyn pohjalta töihin!




Its finally ready, the only thing missing was a rug to make it perfect at least to my own eye. The grey rug from Ikea was the perfect solution. 



maanantai 7. lokakuuta 2019

Väriä syksyyn aka oranssin lumoissa - Color for the Autumn aka loving orange...










Heipartirallaa… 

Oranssi värihepulivaroitus! Ihan totta. Sama juttu toistuu vähintään joka toinen syksy. Lienee jokin aivohäiriö joka johtuu noista ruskan väreistä ja hiljaa hiipivästä pimeydestä. 

Se meinasi iskea jo viime syksynä, mutta vakavammin se iski tänä syksynä. Onneksi hoito löydyi läheltä, omassa kaapissa oli valmiina oranssi neule, joka on löytänyt tiensä tänne jonkin oranssin kauden aikana. Hepuli on niin paha että koska kaapista löytyy pari harmaita vaellushousuja, joissa on sisäpuolella oranssit tereet niin jään niitäkin välillä ihailemaan kun pitäisi pukea housut jalkaan ja lähteä jo ovesta ulos! 

Oransseja takkeja alla olen himoinnut paljon jo pitkään. Erityisesti tuota yhtä paksua ja käytännöllisen näköistä untuvatakkia. Oispa ihana. Vaan kun on kyse oranssista pelkään että silmä kyllästyy siihen jossain vaiheessa. 





Tuleeko siellä ruudun toisella puolella syksyllä jotain erityisiä värihimotuksia?





Im going out of my mind. I want orange and I want orange and after that little orange. I have come to a conclusion that my brain get a little bit haywired in the Autumn. All the colors of the nature makes me go little mad. 

Thankfully I had orange sweater and last week it was my favourite sweater. Im so hard trying to avoid buying orange jacket or down coat because Im not sure if I get tired of such an bold color. What dot you thing about the color orange?


lauantai 5. lokakuuta 2019

Rennosti ylisuuressa neuleessa - Relaxing with oversized knit...










Heipat täältä taas.

Ajatus katkesi jossain kuvainspiksen ja kirjoittamisen välissä. 

Tarkoitus oli kuitenkin kertoa omasta lempitrendistä, joka on taas tänä syksynä jopa in. Eli siis ylisuuret neuleet. Kuvissa tällä kertaa oman komeron peruikoilta kaivettu kaulukseton yksilö. Kaapissa on myös pari enemmän käytettyä ylisuurta pooloneuletta jotka ovat siis ihan kyllästymiseenkin saakka blogissakin näkyneet, mutta ne ovat niin isot arjen pelastajat että niillä on täällä ja omassa sydämessä ihan oma paikkansa.

Jos olisin joku asu, olisin ehkä jotain juurikin tällaista, suurta lämmintä, mihin kääriytyä ja vähän kapinaa revittyjen farkkujen mukana. Revityt farkut ovat vähän jo mennyttä tyyliä, mutta en osaa, enkä kyllä myöskään halua tästä lemppari-kotifarkku paristani luopua. Luultavasti laittaisin nämä töihinkin jalkaan jos voisin. Onneksi vapaa-aikana kumminkin voin niitä pitää. Polven reikä oli jo niin suuri että ompelin siihen koneella sydän-paikan sitä vähän pienentämään, enemmänkin olisi voinut tietty kursia, mutta ehkä myöhemmin. 

Revityt ja paikatut farkut on muuten aina olleet mun juttu. Usein olen vetänyt niihin sisustuskankaista kaikenlaisia sydän- ja kukkapaikkoja ja onnellisena mennä viipottanut niissä tuolla vapaa-ajalla. 

Taas meni jaaritteluksi. 


Mutta siis kannustan olemaan oma itsensä aina, ainakin viimeistään vapaa-aikana. Minua on vähän ruvennut ahdistamaan että töihin mennessä saa aamuisin ripustaa puolet omasta itsestään narikkaan ja ottaa sen sitten mukaan kun töistä lähtee. Osa kollegoista luulee edelleen että olen tosi rauhallinen ja huumorintajuton tyyppi, eikä kumpikaan pidä paikkaansa. Huumorintajuakin on niin monenlaista, kaikki huumorintajut eivät jostain syystä mätsää keskenään. Ja rauhallinen tyyppikin voi oikeasti olla jotain muuta silloin kun on ympäristössä jossa voi olla ihan oma itsensä. Töitä on vaan meillä ainakin niin paljon ettei oikein ehdi, eikä jaksa seurustella ylimääräistä. 

Pitäisi itsekin muistaa että ihmistä ei pidä koskaan lokeroida, olen huomannut että joskus löytää yllättäviä kivoja piirteitä ihmisistä, joita töissä on pitänyt vaikka kuinka tylsinä. Joskus taas ihmiset ovat just sitä miltä vaikuttavat. Ja joskus ovat luultavasti lipsahtaneet siihen lokeroon, johon on ollut helppo lipsahtaa ja unohtaneet osan minuuttaan. Se ei kyllä ikinä johda mihinkään positiiviseen. Mediakin on muuten tehokas lokeroija. Jos et elä siinä lööppien trendien kärjessä niin olet ulkopuolinen ja kuitenkin ne ovat vain lööppejä. Todellisuus lööppien ja menestystarinoiden takana on usein surullinen ja ihan muuta kuin ulospäin näyttää. Jotenkin on tupannut taas unohtumaan että se mikä ihmisen syvällä sisällä on, on se tärkein juttu. 

Näillä ajatuksilla. Hyvää Viikonloppua ihanaiset<3 



I was gonna say thank Good its Friday, but lets face it, it allready Saturday…:)) I was well too tired yesterday to writen about my favourite sweaters. As you can see they are oversized, I have few, some with polo collar and some without. This one is without and I strongly advice the use of a scarf in this sweater weather. Its so chilly allready. The first snow came yesterday but it allready melted aways. 

Its cold outside baby and winter is coming fast…