tiistai 1. tammikuuta 2019

Poikatukka ja ruskeaa neuletta - New hair and brown knits...








Ihanaa ja tunnelmallista alkanutta vuotta 2019 <3

Oli tarkoitus kirjoittaa postaus jo eilen, mutta vanhan vuoden viimeinen ilta olikin sitten omistettu hitaalle hernesopan keittelylle, koirien hoidolle ja aika tavalliselle illalle siitäkin huolimatta että oli uudenvuodenaatto. 

Uudenvuodenaatot on pitkään meillä vietetty eläinten ehdoilla, ennen oli paukkuarka koirakin joukossa, mutta vaikka ei enää olekaan, niin tuo vuoden vaihtumisen paukutus ei ole kovin kivaa lemmikeille koskaan. Niiden vuoksi meillä ylipäätään valvotaan vuodenvaihteessa kun iltaruokaa saavat vasta kun pahin paukuttelu loppuu ja sen jälkeen vasta ulos. 

Huomasin että nyt kun pitkästä aikaa keittelin pakkasessa olleesta kinkun potkasta hernekeittoa, niin se oli aika kivaa ja vitsit miten hyvää keittoa tuli! Ajattelin tehdä siitä ihan perinteen. Juhlimisesta en enää niinkään välitä, juhlikoot ne joita juhlituttaa. Nuorena tuli juhlittua ihan omiksi tarpeiksi. Vuosi vaihtuu kerran vuodessa, toinen toivottavasti aina parempi vuosi seuraa sitä. Joulun jälkeinen flunssa on myös vähän verottanut voimia, kun paukuttamisen vuoksi joutui valvomaan niin ei meinannut millään jaksaa herätä aamulla. 

Jonkinlaista kriittistä ikäjuttuakin pukkaa, koska kun summasin itsekseni mennyttä vuotta, huomasin katsovani nykyistä maailmanmenoa Suomessa hyvinkin kriittisellä silmällä. Ei siitä sen enempää, en vaan monta kohtaloa nähtyäni usko siihen että Suomessa on maailman paras yleinen terveydenhuolto saatikka edes millään lailla hyvä maan johto. Moni asia on hyvää ja ihanaa, mutta ei ne lasivillassa ympäri vuoden kasvaneet tomaatitkaan mitään maailman parhaita ole...  

Ihan uteliaisuuttani kysyn että mikä teidän mielestänne Suomessa on parasta?
ja mikä pahinta? 

Ja nyt ei mitenkään asuun liittyvien asioiden parista asuun. Ruskeaa neuletta pukkaa. Tuollaista vähän harmahtavan ruskeaa, joka on ruskean sävy joka sopii lähes kaikille, niin blondille kuin tummallekin. Olen joskus yrittänyt ruosteenruskeaa joka on todella kaunis väri, mutta ei sovi tähän kalpeaan nassuun mitenkään päin. Harmaan ruskeasta on tullut siis mun musta. Se on helppo väri, lohtuväri, lämmin ja kotoisa. Viihdyn. Usein se tulee yhdistettyä valkoiseen kontrastin vuoksi. 

Hiuksista näkee että anoppi kävi kylässä... Ihanaa, sillä olin jo tuskastunut pitkäksi kasvaneeseen malliin, aika lyhyt melkein poikatukka toi ilmeeseen vähän piristystä.



Siinä lyhykäisyydessään vuoden vaihteen kuulumiset. Joulun pyhät vain oleiltiin ja arvottiin seuraavan päivän säätä. Ihmeellinen keli. Pakkasta, vettä, pakkasta, vettä... Onneksi oli pakkanen ja ihana luminen maisema jouluaattona, kaunein jouluaatto moneen vuoteen. 




What can I say? Apparently brown is my black. I love brown knits year after year and my favourite is to combine brown with white. (or in this case off-white). Warm brown knittet scarf, and warm cashmere sweater. Easy and comfortable. I hope your Christmas was as good as mine, we went to  Christmas dinner at mothing-in-law´s Place and rest of the Christmas we spent an home. Lots of good food and rest. 

New Years Eve we stayed in with the dogs and I did some traditional finnish  (and swedish) peasoup. Almoust nothing left of that soup anymore... 

Happy New Year<3 


maanantai 24. joulukuuta 2018

Tunnelmallista Joulua - Merry Christmas





Toivotan kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille, menneille ja tuleville:

Ihanaa, lämmintä, tunnelmallista ja Kaunista Joulua<3


Saatiin valkoinen tarunhohtoinen Joulu, nautitaan<3 


I wish you Merry and Bright Christmas<3 


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

PIenillä asioilla Joulun tunnelmaa - Small things that make Christmas...
















Pitkän työviikon jälkeen eilen oli siivouspäivä. Varmaan moni siellä ruudun toisella puolella on myös tehnyt pitkän ja raskaan työviikon ja ehtinyt vasta lauantaina edes ajattelemaan joulua...

Tuntuu etten ennen eilistä ollut suonut ajatustakaan joululle saatikka sitten joulun tunnelmalle lukuunnottamatta torstain Cantores Minores konserttia jonka ajattelin olevan rauhallinen ja ihana laskeutuminen joulun tunnelmaan... Se ei ihan kuitenkaan riittänyt, perjantain työpäivä pyyhki tuon tunnelman aika tehokkaasti kun töitä riitti niin ettei tiennyt joulusta enää mitään... 

Olin vannonut että mitään punaista en laita esille, mutta vannomatta paras, sillä kun kurkkasin eilen komeroon aivan sattumalta sieltä hyppäsi eteen pino jouluisia punaisia kaitaliinoja ja punainen joulun henki sai vallan minusta... Eipä silti, en omista mitään ihmeellisiä harmaan, hopean ja valkoisen sävyisiä joulujuttuja joilla ehkä ensin ajattelin joulun tunnelmaa tekeväni. 

Tuli vaan sellainen olo että hei nyt raskaan syksyn jälkeen pitää saada jouluista tunnelmaa ja fiilistä ja äkkiä ja vähällä vaivalla. Tuunasin hieman siivouksen jälkeen ja sitten kamera käteen. Kuvat paljastivat punaisen lisäksi muita asioita millä jouluista tunnelmaa tuli kuin ilmaiseksi. 

Meillä joulun tunnelma syntyikin 

- punaisesta kaitaliinasta
- punaisesta hyasinttipuskasta jonka hovikuvaaja raahasi kotiin perjantaina Artjärveltä!!?? (älkää kysykö) 
- punaisista ristipistoista keittiön verhossa ja vanhasta kyntteliköstä sulassa sovussa sitruunan taimien kanssa
- lukuisista jo paikallaan olleista sisustuvaloista
- joulutähdestä ikkunassa
- lampaantaljoista nojatuoleissa
- neilikan tuoksusta jotka jätin lautaselle keittiön pöydälle kun etsin kinkkuun neilikoita
- enkelikellosta
- kirpparilta löydetyistä Tine K:n tuikuista ja maljasta
- vanhan näköisistä sisustujutuista kuten vanhasta ovesta (meillä on siis joulu läpi vuoden) 
- mörkötuntusta ja joululehdestä
- parista jouluisesta kynttilästä 
- anopin tuomasta joulukakusta (josta on jo puolet syöty) 
- vanhasta punaisesta viltistä jonka kaivelin komeron pohjalta ja heitin sohvan päälle

Ehkä näistä on teillekin iloa ja inspiksen lähdettä jos joulumieli on vielä vähän hakusessa. 


















Pienistä asioista syntyi kiireisen joulutunnelma ja jotenkin nyt on hyvä. Rauhallinen olo, ei kiirettä. Perhe on koossa ja tänään laitellaan hissukseen vähän jouluruokia ja huomenna anopille syömään ja viemään äidille vähän jouluherkkuja. 



Toivon kaikille siellä ruudun toisella puolella Rauhaisaa Joulua<3 
ilman stressiä ja kiirettä. Joulu syntyy pienistä asioista. 



Christmas is many little things. Little things in home decoration, christmas music, peace and quet. I swore that I would not use red this year, but right after a hard days work and looking into linen closed I actually changed my mind. Let the pictures tell how little you actually need to make a little Christmas mood. 

lauantai 15. joulukuuta 2018

Joulunodotusta - Waiting for the Christmas...








Heipat täältä hitaan bloggarin työhuoneesta!

Joulunodotus on iskenyt minuunkin, työkiireistä huolimatta, mutta tämäviikkoinen jonglööraaminen työasioiden, kodin ja äidin hoitamisen välillä on vienyt tehokkaasti kaiken energian ja ajan. Loppuaika menee vähän kuin sumussa. Eikös ne ole lanseeraaneet uuden terminkin, aivosumu tai jotain?

Joulunodotukseen täällä ei vieläkään ole kuulunut mitään kovin erikoista. Pikkuisen vähällä unella, migreenillä ja tavanomaista suuremmalla väsymyksellä on menty viimeiset viikot.



Tänään minä kokkasin muutamaakin erilaista ruokaa valmiiksi kun huomenna tulee vieraita ja hovikuvaaja leipoi sillä välin joulun ensimmäiset tähtitortut. Niistä tuli hieman eksoottisia, koska luumumarmeladia ei kaapista löytynytkään ainoastaan viikunamarmeladia. Meillä siis maistellaan viikunatorttuja. Ei muuten pöllömpiä mutta ehkä kaipaisi vähän tuhdimpaa makua niihin.

Liput ensi viikkoiseen Cantores Minores joulukonserttiin on varattu, sinne mennään ja nautitaan kahden kesken Senaatintorin joulutunnelmasta kuten viime vuonnakin. 

Aattona mennään sitten käymään äidillä ja anopille syömään, muuten aikomus on kotoilla ihan kahden kesken ja ehkä katsella vähän leffoja ja viettää kahdenkeskistä aikaa. 


Mitä teillä on joulunalus suunnitelmia? 

Viikon takkina on ollut vaihteeksi vaaleaa, vaalea laukkukin on saanut keikkua pakkasessa mukana. Kaivoin vihdoin nyt vasta nuo paksummat kaulaliinatkin kaapista pakkaskeleille ja ihanastihan ne lämmittävät kaulaa ja kipeää niskaa. 



Nothing special other than anxiously waiting for the Christmas holidays. We finally have winter and some snow here, so its the time to enjoy the lighter landscape. Allthough I have been really tired lately but no suprise there since this time of the year we are busyest at work. I did change the dark colored jackets and coat to this off-white one which is one of my favourites year after year. Come to think of it I always wanted a white wool coat as long as I can remember, this is not all white, maybe cream color, but it brings lovely lightness to winter outfits. 

Enjoy your weekend lovelies<3 


torstai 6. joulukuuta 2018

Ajaton takki ja valkoiset farkut - Classic coat with white jeans...






Hyvää Itsenäisyyspäivää<3 

Nyt on ollut sopiva keli kaivaa villakangastakit vihdoin naftaliinista. Tuossa aiemmin oli minusta vähän kylmäkin niille jo ja sitten tuli vielä sadekeli. Eli ensin tuli toppiskausi ja nyt mennään sitten vastavuoroisesti villakangastakilla. 

Meillä tuli muuten eilen lunta kun ajelin töistä! Ei paljon, mutta sen verran että se tuossa maisemassa vähän näkyy. Saa nähdä sulaako se vai mihin tuo ilman taittuu. Tänään on kirkkaan näköinen päivä ja  lämpötila on ainakin vielä ihan piirun verran pakkasen puolella. Ei ehkä niin kaunista, mutta vähäsen talvista.. Ihan kiva ilma itsenäisyyspäiväksi.

Viime viikonloppu meni niska-ja päänsärkyä potien siivouspuuhissa. Voisi sanoa melkein että joulusiivousta tehdessä. Niska on ollut jumissa ja aamut ovat menneet hillittömässä päänsäryssä, joogapallon ahkerasta käytöstä huolimatta, nyt on ehkä kolmas aamu kun niska ei ole ihan jumissa ja päätä särje. Olipa luksusta tänään nousta myöhään sängystä suoraan hovikuvaajan laittamaan aamiaispöytään. Aamupalan lemppariksi on kuulkaa muodostunut ihan tavallinen paprika, sitä on niin kiva laittaa leivän päälle kun joku sen valmiiksi pilkkoo...:))




Viikon asut ovat olleet neulepainotteisia, neuletakkia ja nyt vihdoin kaivoin myös metsänvihreäin lemppari neuleeni kaapista valkoisten farkkujen kaveriksi (kuvat ovat rakeisia kun ulkovalo ei enää riitä kotiin tullessa). 


Huomaan odottavani tänä vuonna kovasti joulua, vaikka
en vaan oikeastaan ihan tiedä miksi. Mitään erityisiä suunnitelmia ei ole, edes äiti ei lupautunut tulemaan meille. Taitaa olla ensimmäinen kerta minun elämässäni kun pidän välipäivät vapaata, eli viikon vapaaputkihan siihen silloin tulee. Ehkä se on se mitä alitajuisesti odotan. 


Ensimmäiset joulukoristeetkin on täällä jo laitettu esiin ja ensimmäinen oma enkelikello koottu, sekä kynttelikkö sytytetty keittiön ikkunalle. Jouluvaloja sytytelty ikkunoihin ja kunhan tässä pidän pienet pyykkitalkoot vielä, sitten saa joulunaika tulla jo. 



Odotetaanko siellä ruudun toisella puolellakin joulua jo?



Im not really sure what year this coat came into my closet, but its such a classic that it will part of my wardrope for years to come. Its a coat where less is more. Nothing extra. The classic cut and color makes it usable with almoust anything. Key piece if you want to start gathering Scandic wardrope. 
Christmas season has started, black friday come and went (I didnt buy anything) cyber monday came with the same resolts. I have been too busy at work and too tired at home to even think about anything to add to my wardrope. It almoust feels finished anyway. Just missing few new Basic items like new white shirt and one pale blue. 
Feels good to be at a point where you can match and mix without tihing too much. 
Today is the Finnish Independence Day, lets have toast to that!

maanantai 19. marraskuuta 2018

Uusi harmaa neuletakki - New asphalt grey cardigan...






Mietin tänään että miten tässä oikein näin kävi? Missä välissä minusta tuli niin paljon neuletakki-ihminen että voisin esitellä kohta itseni "Sari, villatakki-ihminen". Tuliko minusta yhdessä yössä mummo vai kuinka tässä näin kävi? 





No niin tai näin, niin tämä sama neuletakki minulla on entisestään beigenä (miten niin ennalta arvattava?) ja nyt siis myös asfaltin harmaana. Ja miten olinkaan tänään onnellinen kun sain sen vetäistä ensimmäistä kertaa päälle töihin. Tähän saakka siinä olisi tullut liian kuuma. Asustin sen torista hankkimallani silkkihuivilla ja viime vuonna hankituilla bikerbootseilla. Ja tunsin olevani syvästi minä. Jos olisin asu, niin jokseenkin tälläinen olisin. Nyt joku siellä tietysti ajattelee että joo... onpa harmaa ja tavallinen tyyppi... Mutta joo, kyllä varmaan olenkin. Hyvin arkinen, jalat maassa jopa pessimistisyyteen saakka olen muutenkin luonteeltani. Josko joskus vielä oppisin viilipytyksi niin olisin vielä onnellisempi.

Oli ihan mukava työpäivä tänään, mutta töistä kotiin ajaessani en päässyt kovin montaa kilometriä kommentoimatta kanssa-autoilijoita. Onnekseni olin yksin autossa. Joskus en vaan voi ymmärtää miksi Kehä I:stä pitää ajaa 60km tunnissa kuivalla kelillä kun rajoitus on 80km? Ja miksi se nopeus pitää kameran kohdalla laskea alle 60km:n? Ei ne poliisit naamakuvia meistä tavallisista pulliaisista halua, ne haluaa aidot kaaharit kiinni. Oli olevinaan ruuhka, joka loppujen lopuksi paljastui uudeksi citymaasturiksi joka keskimmäisellä kaistalla lallatteli menemään 60km tunnissa ja tavallinen ja raskas liikenne yritti päästä ohi molemmilta puolilta... Kauhean monet ihmiset nykyään plaraavat älypuhelinta ajaessaan ja silloin se ei kuulkaa suju se homma. Ei itseltä eikä muilta... 

Mutta ihanaa, pakkanen tuli, uusi neuletakki on lämmin ja minähän en nyt sitten enää mudasta ja pimeydestä valita. Lallattelen menemään ja yritän olla stressaamatta. Tuli jo rytmihäiriötkin jo takaisin, kun ei meinaa ihmisten aikana kotiin päästä...

Kivaa alkanutta pakkasviikkoa ihanaiset<3 




I I were an outfit, I would probably be this one. Greay and warm and cozy and very ordinary. I love my new grey cardigan, I allready have this same cardigan in beige and when I saw a while ago that the same model is sold again this year I bought this one. Great  with anything, its warm and not ichy at all. You can actually wear just a t-shirt underneath like I did today. I wanted to wear it with biker boots to give it some edge. Perfect back office outfit for chilly days. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Valoa pimeyteen, uusi lyhty - Bringing light to the darkness, new lantern...



Heipat täältä pimeän keskeltä! 

Tänään paistoi aurinko, eikä satanut, hiphip sille!

Joko saa sanoa että tympii märkyys ja pimeys joka imee kaiken ympäriltään? Yritän olla täällä blogissa valittamatta elämän tielle heittämistä negatiivisista asioista, mutta joskus on vaan pakko avautua. Tuntuu että aina on ollut vaan märkää ja pimeää. Viimeiset viikot ovat olleet kuin pimeässä ja märässä säkissä. Ja jostain syystä koiratkin ovat käyttäytyneet kuin kurittomat lapset, juurikin siihen pahimpaan kuralätäkköön mennään leikkimään ja pomppimaan. Nyt on tuuli kääntynyt pohjoisesta tuulemaan ja pakkasta luvattu huomisesta alkaen. Tuntuu etten jaksa odottaa enää edes sinne huomiseen. 







En tiedä kuinka paljon tuo pimeys ja kuraiset kelit ovat kenties olleet syypäänä siihen että koko viime viikon sydän hyppäsi ylimääräistä ja verenpainekin oli katossa. Nyt muutaman sairaslomapäivän ja pillerien popsimisen jälkeen olo alkaa olla parempi, mutta edelleen väsyttää aivan järkyttävästi ja arvot ovat edelleen kutakuinkin pielessä.
Nukuin loppuviikosta muutamaankin kertaan kellon ympäri ja edelleen tekisi mieli vaan nukkua. Sanoin hovikuvaajallekin jo että herättää sitten helmikuussa seuraavan kerran kun mitä todennäköisemmin on edes lunta ja vähän valoa. Ehkä helmikuussa paistaa jo aurinko? Kollegat töissä valittelivat myös hirmuista väsymystä, alakuloa ja tympääntymistä tähän pimeyteen. Jäin oikein miettimään että millä tähän vuodenaikaan saisi lisää jaksamista muullakin kuin vitamiineilla?


Ostin jo unisukatkin talviunille.

Pitäisikö miettiä loma-ajat vähän uusiksi? Pitää syyslomaa lokakuussa jossain lämpimässä ja auringossa? Tai tehdä edes pieniä viikonloppureissuja sellaisiin paikkoihin, joissa aurinko paistaisi? Jos ajattelee että syyskuusta joulukuun loppuun on usein märkä ja pimeä kausi niin onhan se aika pitkä aika, kokonaiset 4 kuukautta. Ja sitten kun käy vielä niin hyvin kun nyt on käynyt että tosiaan harmaita päiviä on päivät pääksytysten niin eihän ole ihme että ihmiset väsyvät. Niin työssäkäyvät kuin muutkin. 



Minä yritin taittaa selkää pahimmalta pimeydeltä ostamalla yhden uuden lyhdyn ja monta valoköynnöstä pihalle ja yhden kuistillekin. Valoköynnöksiä oli nyt ainakin meidän kaupoissa tarjoushintaan, joten pihallekin löysi tiensä 3 uutta. Niistä ja kanervista tulee vähän lohdullisempi näkymä. Osa oli 4 tunnin ajastimella ja osa 6 tunnin, joten niitä ei tarvitse erikseen käydä sammuttelemassa. Portin pielessäkin on yksi valoköynnös aidassa, joten hämärässä sekin lämmittää mieltä kun kurvaa tuolta kotiin hämärässä tai ihan säkkipimeässä. 




Miten siellä ruudun toisella puolella selätetään pimeä ja märkä ajanjakso? 




I went a little bit crazy and bough 3 "christmas" lightstrings to the yard and one new lantern. I feel that I cant take a day more of this darkness and wet weather! Those little lights that almoust are lost there in the darkness bring at least little comfort to this weather. Today was the first day in a long long time that sun actually shined. And tomorrow comes frosty and dry weather. At least I hope so. 

So I have my christmas lights allready and there is still over a month untill Christmas. Are you allready waiting for the Christmas?