tiistai 26. joulukuuta 2017

Vuoden julkaisemattomat asukuvat - Unpublished 2017...



















Ihan aina asukuvat eivät pääse blogiin asti. Syitä on monenmoisia. Bad hairday, kuun asento on väärä, unohtuu jne. 

Bongasin tiedostoista muutamia unohtuneita asukuvia, jotka ihan hyvin olisivat voineet päätyä blogiin, osa unohtuneita ja osa sellaisia asuja, joista en vaan kuvanottohetken jälkeen ollenkaan muka tykännyt. Pukeutumisen suhteen olen edelleen samanlainen tuuliviiri kuin ennenkin, sen kanssa mennään, mikä kulloinkin on miellyttänyt silmää. Edelleen ihan sellainen vakaa punainen lanka puuttuu omasta pukeutumisesta, ihan selkeästi olen fiilispukeutuja, enkä luultavasti muuksi muutu. 

Tässä tänä vuonna julkaisematta jääneitä. Ensi vuonna (ehkä) muistan julkaista kaikki tänne tarkoitetut. Mietiskelin tuossa että ehkäpä hovikuvaajalla riittäisi alkavana vuonna vähän kärsivällisyyttä välillä "taiteellisempiinkin" kuviin. Olisi kiva saada näille peruskuville vähän vaihtelua. 

Joulun jälkeen palataan taas uusin asukuvin.

Lepäilkää ja nauttikaa vapaista<3 



Some outfit pics dont end up here in blog. Some of them I simply dont like, some I forget. For various reasons pics above have not been published here untill now. 

This was a little walk down the memory lane for me. 

New outfit pics coming after Christmas!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Lämminhenkistä Joulua - Merry Christmas...








Näiden viime torstaina Helsingin Senaatintorilta otettujen kuvien myötä toivotan kaikille lukijoille Lämminhenkistä Joulua<3




I wish you All 

Merry Christmas<3

lauantai 23. joulukuuta 2017

Vuoden hassut kuvat - The funny pics of the year...



Tukka silmillä katuja tallaan...

Jäiks jotain hampaiden väliin?


Här kommer Pippi Långstrump.... lalallaa..



Päästä alas, bad hairday!




Mähän sanoin, ei kuvauksia tänään!



Nyt se jäi jumiin...


joko? mulla on jo nälkä...


Mikä eläin kuvassa?


mä aivastan kohta, tai jotain...



Taas toi piski luuraa salaa kuvassa!





Jaa määkö? Mähän oon pensaassa piilossa... 




Mun turkki näyttää paremmalta kun toi sun villanuttus...


Kato, naapurilla on uus auto... 



Vieläks toi kuvaa?


Oota vähän, kesytän tän käärmeen ensin...


Ta-daa...


Jos mä jähmetyn tähän, ehkä toi tuuli loppuu? 


Haistellaanks kukkia yhdessä?




Tämä on jo melkein traditio. Parhaat epäonnistuneet kuvat vuoden varrelta.

Jotkut tyyli- ja muotiblogia pitävät ottavat sata kuvaa ja postaavat ne jotka ovat ihan täydellisiä, minulla ei riitä siihen aika, eikä kärsivällisyys, varsinkaan jälkimmäinen. Eikä myöskään hovikuvaajalla, mutta kyllä joka kerran huonoja kuvia tulee joita en kelpuuta julkaisuun. Omasta mielestäni hauskat, joissa näkee vähän mitä kulissien takana tapahtuu, säästän vuoden varrella omaan kansioonsa. Joskus tuulee liikaa, joskus on ylimääräisiä linssiluteita jne. Tässä tämän vuoden hauskimmat otokset, ainakin omasta mielestä. 

Jouluaatto jo huomenna, eikä oikein vieläkään tunnu että joulu on tulossa. Johtuukohan kodin vähäisestä koristelusta ja joulusiivouksen vähyydestä? Vaiko sekö vaikuttaa ettei ole ollut tuolla ruhkaisissa kaupoissa jonottamassa? Meillä vietetään pienen perinteisen jouluruuan ohessa liki aineetonta joulua. Vähän kukkia ja suklaata viemisiksi, ei turhia lahjoja ollenkaan tänä vuonna. Vain muutaman kivan jutun aion laittaa pakettiin lähinnä äidille ja anopille. 
Lueskelin äsken muutamaa muuta blogia, eikä joulu sielläkään ollut pääosassa, yhdessä oli uuden vuoden bileet mielessä ja toisessa remppa ja noutoruoka. Tuli nälkä ja muistin ettei meillä ole syöty noutoruokaa luojan aikoihin! Maalla asumisessa on se huono puoli että sekin pitää melkein suunnitella etukäteen. Ei ole Helsingin noutoruokapaikat ihan noin niin kuin kävelyetäisyydellä... 


Leppoisaa aatonaattoa ihanaiset<3




You know it takes a few more photos to actually get the outfit pics online. I have this tradition that I save the most funny or at least those that make me smile. Hope they make you smile as well. 


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Vähän vaaleanpunaista ja kuulumisia - Little pink and what´s going on...








Heipat taas täältä sulavan lumen keskeltä. Nyt sitä meillä taas on, vaan litisee ja lätisee tuolla märkyyttään. Minä jännään että ehtiikö se sulaa kaikki pois kun säätiedotus on vähän epämääräinen. Perjantai ip kun lähdin Helsingistä töistä ajamaan kotiin, ei stadissa käytännössä ollut lunta enää yhtään ja aika pitkälle sai ajaa ennen kuin tuli valkeaa oikeaa lunta, mutta meillä sitä oli! Ihan sellainen satumaa. Sitä oli vielä puissa ja oksissakin kiinni vaikka oli tasan 0-keli. Hirveän ruuhkan vuoksi en ehtinyt kotipihaan niin ajoissa että olisin saanut edes vähän hämäräkuvia tuosta ihanuudesta. Tuntui melkein häpeälliseltä ajaa kuraa tippuvalla autolla puhtaan valkoiselle pihalle.

Valkoisessa joulussa sitä vaan on jotain taikaa. Vaikka ei tänä vuonna oikein joulua varsinaisesti juhlitakaan. Varmaan juurikin pitäisi, mutta tämä syksy, sairastelu ja pimeys on vienyt mehut lähisuvultakin, niin nyt vaan mennään tällä tavalla. Ilman paineita. Eilen anopin ja avokkinsa kanssa joululounaalla ja viikolla kuuntelemaan Cantores Minores kuoroa. Siinä tähänastiset joulusuunnitelmat. Sitä tehdään ja sinne mennään mihin nenä näyttää ja töiden päälle jaksetaan. Oikeasti aika paineeton olo.
Hyvällä tavalla. 

Yksi lempiasuista vapaa-ajalla on ollut keväällä alesta hankittu villainen neule ja vanhat revityt harmaat farkut. Vähän vaaleutta viimeaikaisten tummien työasujen lomaan. Viime viikon väri töissä kun oli lähinnä musta. Vaaleanpunainen eri sävyissään taitaa aina vaan olla yksi lemppareista. Tämä neule on ehkä vaalea vanha roosa? Ei ihan mikään kylmä vaaleanpunainen. 









Testasin pihalla jospa laittaisi joulukoristeita talon edessä olevaan kääpiökuuseen tai kuusiin, jospa kissat eivät huomaisi niitä ulkona. Päädyin kuvailemaan vähän sitä sun tätä...

Sisälle kuusen tuominen on eläinperheessä hieman hankala ajatus. Voin sieluni silmillä kuvitella miten kissat yöllä saavat päähänsä leikkiä koristeilla, kiivetä kuuseen ja kaataa sen...

Rauhallista joulunodotusta<3 




Is there a life without pink? I don´t think so. There´s a huge variety of pink shades, Im pretty sure these is something for everyone. This woolen sweater (superwarm btw) is from last Spring Sale. And I discovered my old ripped grey jeans with it. Comfortable outfit for a free time. 

I been waiting for frost to settle and save some snow but since friday its been slowly melting away. When I got home from work friday, the scenery here looked like a snowy wonderland but since it was allready dark I didnt have time to take pictures. 

I think this year Im going to decorate one of our baby spruce with Christmas decorations so that cats will not have any funny Ideas inside the house... Much safer that way. 

Only 7 nights untill Christmas Eve<3 

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Klassikko ja tilaihme yhdessä - Classic scarf and wonder bag...









3 huonetta ja keittiö. 
Tänään siitäkin huolimatta että rakastan lumen tuomaa valoa, voisin todella asua kerrostalossa mallia 3 huonetta ja keittiö... Ihmiset aina liioittelevat mielellään, mutta niin tekee luontokin. Toivoin lunta ja sainhan sitä joo... Ihan roppakaupalla. Ei saisi valittaa, mutta jäsenet valittavat lumitöiden jälkeen ja päässä soi vähintäänkin kirkonkellot moisen lumityörupeaman jälkeen. 

Vaan mennäänpä päivän asuun, tai siis tarkemmin sunnuntain asuun ja sunnuntaihin. Asu on kuvattu valon vähyyden vuoksi sisällä, pahoittelen. 3 huonetta ja keittiö viittaa tietenkin näytelmään, jonka kävimme sunnuntaina Aleksanterin teatterissa katsomassa. Tragikomedia, näyttämöllä mm. iki-ihana Titta Jokinen. Suosittelen lämpimästi. Sunnuntain klo 16 näytöksessä ei ollut ruuhkaa, parkkipaikkakin löytyi ilman hampaiden kiristelyä. Ja mikä parasta pääsin pitkästä aikaa Aleksanterin teatteriin, joskin myönnettäköön että alkaahan tuo vanhus olemaan vähän rempan tarpeessa. Vaan tykkään ajan hampaan kuluttamasta ja historian siipien havinasta. En ole koskaan edes käynyt uudessa Oopperatalossa... 

Leopardihuivi on niin klassikko ja omani on niin pehmeä ja lämmin etten luopuisi siitä enää mistään hinnasta. Väri ei ehkä ole blondille kaikista paras, mutta jostain on pakko tinkiä. Kaivan sen usein esiin kun kaipaan vaihtelua tavanomaiseen. Vuosiakin sille on jo kertynyt. Aina se kuitenkin saa hyvälle tuulelle. Otin myös "uuden" Adaxin laukun ensimmäistä kertaa käyttöön, se on saanut hävetä todella voimakasta nahan hajua komerossa varmaan vuoden verran, nyt se haju on vihdoin haihtunut! Ja kappas vaan kelpo tilaihme on käytössä. Sinne mahtui kaikki tarvittava teatterikäyntiä varten. Jopa siis iso lompakkoni (joka ei sisällä koskaan rahaa, kuitteja sitäkin enemmän ja kaiken maailman alennuskuponkeja) ja vielä silmälasit koteloineen. Huippua. Siinä se ohitti kaikki pikkulaukkuni mennen tullen. 

Lunta tuli, katsotaan onko se huomenna unta vain... 



What is more classic than brown leopard print? Ok, maybe pair of Loboutinis, but I dont have the fortune the buy a pair... I know this brown color isnt the best for a blonde but I cant help it, this scarf makes me smile. I  have no idea why, but wearing it takes me into a good mood. Its soft, its warm and its classic. 

This outfit is from last Sunday when we went to a theatre, to see 3 rooms and kitchen (in finnish) a tragicomedy about all kinds of middle life crisis. It was funny, and it also brought me into tears. So in a word, a peace highly recommed. I also got to go to one of my favourite theatres, the Aleksanteri theatre that was build 1879. I love the old interior (and exterior too) click.

"New" handbag was just perfect with the scarf and its a space wonder. Really! It a wonder how much stuff you can actually carry with you in it. Its been hanging in a closet about a year now. The smell it had when it was new was a little bit too much. Thank god its finally gone... 

Wednesday allready, enjoy the rest of your week<3 


lauantai 9. joulukuuta 2017

Jouluun laskeutumista - Time before Christmas...











Silmissä siintää kuva lumisesta ihanan hiljaisesta talvimaisemasta, auvoinen koti, pipareiden tuoksu, rento olo ja iloinen joulunodotus.

Arvatkaapa onko vaikea päästä tuohon tunnelmaan kun 0-asteista vettä vihmoo taivaalta, muta litisee kengän alla ja valtaisa pimeys valtaa päivät pääksytysten? Tuntuu että elämä nahistuu tämän märän pimeyden alle ja valoa ei tule koskaan. Ehdotin juuri hovikuvaajalle että mitäs jos ensi syksynä lähdetään vuorotellen (jonkun pitää hoitaa koiria ja kissoja kotona) syystalvella jonnekin lämpimään lomalle... Näin alas on siis vajottu. Haluaisin jo paeta tätä pimeyttä jonnekin.

Tekisin melkein mitä tahansa ettei tarvitsisi päivästä toiseen kuunnella veden lorottamista sadevesisaaviin ja katsella tuota ankean näköistä mustaa maisemaa! Lunta tulee aina silloin tällöin ja heti sulaa pois. Olikohan toissaviikolla kun sitä tuli ihan reippaasti ja aamulla kun lähdin töihin ja pistin pitkät valot autossa päälle maisema muuttui kuin taikaiskusta ihanaksi unelmien valoisaksi hohtavaksi talvimaisemaksi! Se oli paras töihinlähtöaamu tähän saakka. Vaan illalla kun palasin, eipä ollut paljon taas lumesta tietoakaan. Vielä samana iltana meidän 30-vuotias Terijoen salava kaatua pötkähti keskelle pihaa kun vanhat juuret eivät enää jaksaneet pitää kiinni märästä maasta. Sinne se pöllähti pitkälleen ja siellä se on edelleen. Onneksi kukaan ei jäänyt alle vaikka oltiin kaikki pihalla. 
Kaiken kukkuraksi olen jonnekin hävittänyt juuri SEN kameran muistikortin, johon olin ottanut kaikki kauniit lumikuvat tältä vuodelta, eikä korttia vaan löydy mistään...












Vähän joulusiivousta ja koristelua mielen piristykseksi aloitettiin itsenäisyyspäivänä, muutama tonttu löysi paikkansa hyllyn reunalta, joulutähti olohuoneen ikkunasta ja kodinhoitohuoneessa jouluinen verho teksteineen. Tänään tehtiin ensimmäiset joulutortut. Kunnia siitäkin kuuluu suureksi osaksi hovikuvaajalle, minä vain taiteilin taikinasta muutamat kukka- ja enkelitortut. Mies on tehnyt paljon muutakin sillä välin kun minä olen vaan nahistuneena taivastellut että tuleeko talvea ja valoa koskaan, käsittämättömän kärsivällinen ja aikaansaava minuun verrattuna. 

Ajatelkaa joulu on jo kahden viikon päässä! Olisi kiva päästä kuuntelemaan vaikka kauneimpia joululauluja, jospa sillä pääsisi lisäämään jouluista tunnelmaa. Joulun pitäisi kuitenkin jotenkin olla talven kohokohtia, juhli sitä miten hyvänsä, kotona tai kylässä. 

Minulla on vain yksi joulutoive täksi jouluksi. 

Valkoinen Joulu<3 

Mitä Joulutoiveita teillä on siellä ruudun toisella puolella? 



Time before Christmas in my dreams is white winter scenery with lot of snow and quiet nature. Baking finnish  traditional cookies and damson plum jams. Christmas lights, cleaned house and the light that comes with the snow. 

What has been reality this year (again) is wet, sleet, rain and some more rain. Its dark after 3pm all the way untill 9am in the Morning and all the scenery is black and lightless all the time. Its beginning to feel overwhelming and according the weather forecast there is not going to be any change any time soon. If this goes on all winter, Im starting to think about moving abroad. Im so exhausted and tired. I need my sunshine and White Christmas!

We did start early Christmas decorating to cheer thing up a bit, but right now nothing seems to be helping. The overall darkness and rain just drives me nuts! 

But while waiting for those snowy days, Im trying to do my best to make some Christmas feeling inside the house.