lauantai 15. helmikuuta 2020

Roosa neuletakki ja lauantailinkki - Pink cardigan and Saturday link...








Ihanaa viikonloppu vihdoin täällä<3

Mennyt viikko tuntui kurakeleineen harvinaisen pitkältä, jossain keskellä viikkoa ajattelin töihin saapuessani että apua, olenko edes edellisenä päivänä lähtenyt täältä... Tuntuu kuin kotona olisi ehtinyt vain käydä kääntymässä. Osittain se johtuu siitä että kaikki hommat ovat valuneet minulle hovikuvaajan iltavuorojen vuoksi. Viikon aikana olen ehtinyt yksin ravata vaikka missä hoitamassa kaikenlaisia asioita kauppareissusta koiran akupunktioon. 

Tänään olisi vuorossa lian ja kuran pois räjäyttävää siivousta, nuo kurakelit koiraperheessä ovat ihan suorastaan sietämättömiä. 



Asukuvissa eilisen asu, yksi suosikkineuletakeistani, joka on jostain syystä ollut yllättävän vähällä käytöllä. Luultavasti ihan siitä syystä että käyttökelpoisten paitapuseroiden määrä on vähentynyt, enkä ole oikein löytänyt mieleisiä. Täytyy kyllä tunnustaa että paitapuseroiden shoppailu ei välttämättä myöskään ole mitään kovin inspiroivaa hommaa. Ne ovat vähän arkisia. Kuvan paitapusero on ihan uusi, hovikuvaaja (kyllä mieheni tuntee makuni) bongasi sen Tokmannin reissulta jossa olin ostamassa äidille alusvaatteita. Mukaan lähti myös hauska Iivana Helsingin suunnittelema rönttötyylinen neuletakki (kuvia myöhemmin). 

Paitis on neuleen kanssa aika kiva, tykkään. En tiedä olisiko oma katse osunut kuviolliseen paitapuseroon, mutta tämä oli hyvä ostos. Menee monen värin kanssa ja on keväinen väri. Tässä sade ja mutarähmässä rämpimisen keskellä minua ilahduttaa se kun illat viimein alkavat olla vähän valoisampia. 

Ruuhkaa kuvauspisteellä...


Miten siellä ruudun toisella puolella olette jaksaneet pimeyden ja sateen keskellä? Minä huomaan sen vaikuttavan jo tosi paljon mielialaan. Tulee tunne että sadetta ja märkää jatkuu ikuisesti. Ehkäpä se jossain kohtaa kääntyisi auringonpaisteeksi?

Lauantailinkki on tänään värikäs Spirited Pursuit blogi jossa ehkä enemmänkin matkustetaan, mutta kaikista kaupallisista linkeistä huolimatta kuvat ja tarinat ovat värikkäitä ja ihania ympäri maailmaa. Tekee hyvää nähdä että maailmassa on muutakin kuin sadetta ja kuraa.



Kaunista viikonloppua ihanaiset<3




I have worn this old beautiful cardigan way too little. It deserves to be in use. Its actually one of my favourites, its warm and cozy. As a little trick it has seams on top. Pockets where to put your  hands (and stuff) always comes handy. Its warm and has even little spring vibe to its color. 

Todays Saturday link is warm and colorful Spirited Pursuit full of travel stories all over the World. 

Enjoy<3

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Pienillä asioilla luksusta arkeen - Making luxury feeling with small things...






Heipat ruudun tältä puolelta pimeän sunnuntaiaamun merkeissä. Vieläkään ei ole tiedossa asupostausta, meillä on niin eri aikataulut hovikuvaajan kanssa arkena että kohdataan lyhykäisesti vain nukkumaanmenoaikaan. Aamulla kun lähden, muu perhe vielä nukkuu ja kun hovikuvaaja tulee töistä, olen jo menossa nukkumaan. Onneksi on sentään vapaat viikonloput. 

Täytyy ottaa jalusta käyttöön kunhan päivä tuosta hieman pitenee ja valoistuu. Vihdoin alkaa olemaan valoa ja inspiraatiotakin asuihin. "Talvi" on mennyt aika lailla perus seteissä, joista suuren osan olette jo ehtineet nähdä. 




Edellisissä postauksissa tarinoin siitä miten meillä myllättiin huonejärjestystä tuossa marraskuussa kun äiti majoittui tänne. Vielä jäi kertomatta mitä tapahtuikaan meidän vanhalle pienelle makuuhuoneelle. Valon vähyydestä johtuen kuvat eivät ole ihan  parhaita mahdollisia, pahoittelen. Pitäisi investoida parempaan kuvauskalustoon, se vaan ei ihan halpaa lystiä ole. 



Vanhasta makuuhuoneesta nimittäin tuli minulle uusi työhuone! 


Ekan kerran aikuiselämäni aikana minulla on oma työhuone, jonka olen itse sisustanut mieleiseksi, joskin kaikki huonekalut olivat jo olemassa. Ensimmäisen kerran minulla on myös oikea työpöytä, jonka ääressä kirjoitella ja laatikoissa tarvittava käden ulottuvilla. Ihana fiilis. Oma juttu ja paikka. Pöytä on ostettu syksyllä Torista 20 eurolla. Koristevalo maljakossa joka tuo ihanan valoisaa ja kaunista fiilistä on euron hopealanka ledeillä. Nojatuolikin on aikanaan Torista käytettynä ostettu, maksoi muistaakseni 50 euroa. Kirjahylly on Ikean liki halvin malli, ajaa asiansa tosi hyvin, nojatuolin vieressä valmiina kaikki lempikirjat, ei tarvitse pidemmältä haeskella. Jalkalampun valossa näkee lukea ja kutoa. Rahi on eteisestä päätynyt hetkeksi tänne, mutta tarkoitus olisi löytää jostain tähänkin huoneeseen oma rahi. Rahit vaan on ihan jäätävän hintaisia, en ole koskaan ymmärtänyt miten rahi voi maksaa saman verran kuin halpa sohva??? 



Lipasto on varmaan 20 vuotta vanha mäntypuinen, joka on maalattu muutama vuosi sitten kalkkimaalilla valkoiseksi, pieni kukkapöytä on osa sarjapöytiä jotka on aikanaan bongattu Porvoon kirppikseltä. 

Työtuolikin on saatu. Se oli pitkään piilossa häpeämässä rumaa sinistä väriään, kunnes hovikuvaaja sen minulle kaikista purkin pohjalta sekoitetuista kalkkimaaleista tehdyllä jämävärillä sen maalasi. Olin kokonaan unohtanut että kalkkimaalilla voi maalata myös kangasta. Tämäkin tuoli on nyt ollut käytössä maalattuna monen monta kuukautta, eikä maali edes halkeile. Pinta on vähän kovempi kuin normaalissa kankaassa, mutta työtuolissa se ei yhtään haittaa. 




Jopa verhotkin löytyivät valmiina kaapista. Olin jossain vaiheessa kuvitellut kaipaavani lyhyitä verhoja jonnekin ja ne olivat unohtuneet liinavaatekaappin. Kirjoituspäydän takana ei haittaa että ne ovat lyhyet. Piirongin päällä olevan pienen valaisimen olen ostanut 17 vuotta sitten silloisesta lähikaupasta. Se istua kökötti hyllyllä deodoranttien ja vessapapereiden vieressä. Kauppakin oli silloin vielä meidän olohuoneen kokoinen.



Lemppari on myös alle kympin tähtihuopa, johon välillä iltaisin kääriydyn nojatuolissa. Kaikki tämä tuntuu itselle tosi luksukselta, vaikka on hyvin edullisesti sisustettu huone. Luksusfiilistä saa aikaan myös edullisesti. Kaikista huoneen sisutuselementeistä tykkään ehkä eniten tuosta yhden euron valolangasta maljakossa.


Kivaa sunnuntaita sateesta huolimatta<3 



We re-organized our rooms at the house couple months back. The old Small bedroom is now my study and Im simply loving it! My own working table, armchair, bookcase whole sebang of my own stuff. I feel like a child in a new room. Best of all? Everything was allready at the house, just had to organize. Chair and the working chair are second hand. So is the working table. Drawer is 20 years old, I simply painted it white few years ago. Originally it was the color of pine tree. 
Oh, now Im enjoying my spare time here. 

Have a Great Sunday<3

lauantai 1. helmikuuta 2020

Second hand sisustuksessa - Using Second hand items in decoration...








Heipat täältäkin puolen ruutua taas. 

Ulkona on melkein taas jo lumetonta ja märkää eli ihan mun suosikkisää. Tai sitten ei. Blogia kirjoittaessahan pitäisi olla kauhean poliittisesti korrekti eikä saa sanoa negatiivista. Nyt kuitenkin sanon! Jos tuo pimeä, märkä, sateinen ällöttävä keli jatkuu vielä viikkoja niin en kohta mene ulos ollenkaan. Välillä kuulee kun ihmiset sanoo että onpa kiva kun ei ole lunta ja on lämmin keli... Lämmin? Minä ainakin palelen tuolla kosteassa +1 kelissä aivan koko ajan. Autossakin mulla on varpaat jäässä kun pitää kääntää puhallusta ikkunoille. Lisäksi kun ajat tuolla tihku-, räntä- alijäähtynyt vesi-sateessa toista sataa kilometriä joka päivä, ei ole ikä yhtään eduksi. Ei näe enää samalla lailla kun nuorempana. 

Ja kun asuu hiekkatien varrella keskellä ei mitään ja piha ja koirat ovat koko ajan mutaisia niin kyllä se vaan välillä mieltä apeaksi vetää. Yritän sytytellä tuikkuja portille ja kuistille ja pitää joulun valosarjat vielä pihalla päällä. Hulluksihan täällä pimeydessä muuten tulisi. Jos nyt joku haluaa tietää miltä tuntuu tässä kelissä asua maalla missä ei ole mitään valoja, niin paras esimerkki varmaan on että kun lähdet viemään roskia, et pysty pimeydessä näkemään tummanruskeaa porttia, vaan kädellä tunnustelet että jaahas, tässä se on ja roskis jossain sen takana tien vieressä... Mutta oma valinta. En kyllä haluaisi enää asua kaupungissa kaikkien neonvalojen keskellä. Täällä maalla on enemmän kiinni luonnonolojen ja valon ja pimeän vaihtelussa. Voi katsella tähtiä kun huvittaa ja nähdä revontulet ja elosalamat. Luonto on kaunis. Märkänäkin. 


Ja hiljaisuus on musiikkia aivoille.

Ja päivän kysymys oli että käytettyä vai uutta? Laskin tuossa kerran huvikseni että kuin paljon meillä on kotona käytettynä ostettuja huonekaluja ja lamppuja ja tulin siihen tulokseen että karkeasti arvioituna n. puolet on ostettu käytettynä tai saatu. Kirppareilta, Torista, tai jostain pihakirppikseltä, annetaan palstoilta. Äkkiseltään väittäisin että puolet on aika paljon. Ei se tietysti ihmeellistä ole kun tykkään tuunata ja laittaa, enkä ehkä ole niin kauhean innostunut muutenkaan aina ostamaan uutta. Vanhassa on luonnetta, tarinoita, elämää. 



Uusin tulokas tuli pahaan aikaan, samalla rytinällä kun oli menossa huoneiden rymsteeraus äidin tänne muuttoa varten. Samana päivänä bongasin annetaan palstalta tuon kuvassa näkyvän Ikean Hemnes vuodesohvan. Ilman kuvaa. Ja se oli tuossa ihan naapurikunnassakin vielä. En antanut kuvattomuuden piinata vaan soitin ja kysyin että onko siinä joku vika kun ei ole kuvaa. No ei kuulemma vikaa, vaan ei ollut kameraa. Kaikki vaan ei ole niin käteviä että käyttelisi muutenkaan näitä kaikkia meille ehkä jokapäiväisiä kuvankäsittelyohjelmia. Vuodesohva oli ollut kyseisen herran opiskelevalla tyttärellä, joka monen opiskelijan tapaan muutti vähän väliä ja isä tuntui nyt olevan hieman kyllästynyt sitä kokoamaan  purkamaan monta kertaa vuodessa...
Samainen vuodesohva on ollut haaveissa usean vuoden, mutta ovat olleet käytettynäkin aika hinnakkaita ja usein ilman patjoja. Tässä oli kaikki mukana ja vielä kotiinkuljetus. Siistit paksut memoryfoam vaahtomuovipatjat irrallaan ja juuri pestyt patjanpäälliset joihin sitten taiteilin patjat takaisin sisään. 

Sohvan kokoaminen olikin sitten oma juttunsa. Siinä kiireessä kun äiti oli muuttamassa seuraavana päivänä alkoi jo vähän hammasta kiristää. Onneksi Ikean sivuilla oli sitten hyvät ohjeet, koska ilman niitä sitä ei oltaisi saatu ikinä kasaan. Sen pystyy kasaamaan tasan yhdellä tavalla jossa loppujen lopuksi on 2 isoa 80 sentin kappaletta, joissa roikkuu parisängyn verran puisia pohjapaneeleita, jotka ujutetaan toisiinsa kiinni. Joten pienessä vierashuoneessa sen kokoaminen vei käytännössä koko huoneen verran tilaa. Puuh… Valmiina se toimii joko tuollaisena yhden nukuttavana sänkynä tai vaihtoehtoisesti sivusta saa vedettyä saman verran lisää ja se muuttuu parisängyksi. 

Vanha vierashuoneen ihan kiva rautainen sohvasänky muutti vielä seuraavana päivänä uuteen kotiin. Laitoin senkin annetaan palstalle ja ajattelin että antaa hyvän kiertää. 




Äiti Kaisaniemen puistossa kuvattuna joskus 1930-luvun alussa, eläinrakkaus on siis tullut monessa sukupolvessa jo äidinmaidon mukana.


Vierashuoneessa muuttui vähän huonekalujen paikat muutenkin ja siitä tuli niin kiva että nykyään välillä pötkötellään siellä koko perhe. Taisin ekalla kokeilukerralla nukahtaa alle kahden minuutin. Meidän koiravanhuskin, joka ei ikinä ole kiivennyt sänkyyn, menee sinne välillä ihan yksinään ja kiipeää sänkyyn ja käpertyy unille.... Ilmeisesti laidat tekevät siitä kivan ja turvallisen pesän. Sisustus siellä on suureksi osaksi vanhaa, second handia ja itsetuunattua. Sieltä löytyy niin 50-luvun hiilipiirrosta kuin muutakin muistoesinettä. Ainoat alkuperäisessä asussaan uutena ostetut ovat vaaleanpunainen kattolamppu ja ikkunaverhot. Kattolamppu löytyi aikanaan 8 eurolla pölyisenä Bauhausin poistopöydältä ja tykkään siitä tosi paljon, jotenkin kivan vanhanaikaisen oloinen.







Mitä mieltä siellä ruudun toisella puolella ollaan käytetyistä huonekaluista? Meille tämä tapa sopii hyvin, käytettyjä on kiva välillä tuunata ja jotkut ihan parhaat huonekalut kuten blogin bannerissa oleva tv-kaappi on ostettu käytettynä ja tuunattu itse. 




This new daybed/spare bed is second hand and Im loving it. I did quick calculation and realized that about half of our furniture are second hand and only half are new. I love tuning second hand pieces, the often turn out better than any new piece. This spare bed didnt even need any tuning and its now one of the familys favourite furniture. I love it, hubby loves it and funny enough our old dog that never climbs into bed loves to spend time there….:))