lauantai 23. marraskuuta 2019

Uudet hiukset, vanhat vaatteet - New hair, old outfit...






Terkut täältä sairastuvalta! 
Kahden antibioottikuurin ja kolmen sairastamisviikon jälkeen olo alkaa vihdoin olla suurin piirtein normaali. Asukuvia ei siis ole juurikaan otettu, pyjamat ei ehkä olisi ihan julkaisukelpoja. Olen jopa tullut siihen tulokseen että pitäisi enemmän panostaa yövaatteisiin, mutta se on ihan oma juttunsa se. 

Äidiltä saatu flunssa kaatoi pitkäksi aikaa sängyn pohjalle, eikä vieläkään ole ihan sellainen "terve" olo. Ei ollut influenssa, eikä kukaan oikein tiedä mikä tämmöinen heti ensimmäisestä päivästä keuhkoihin hyökkäävä tauti pitkäkestoinen tauti oikein on.  Lääkäri pyöritti päätään viimeksi kun kävin ja sanoi ettei ymmärrä. Tulehdusarvot varmaan menee normaalisti ylhäältä alas sitä mukaa kun alkaa toipua, tässä ne meneekin ylös... Hyppykupaksi minä tämä ristin. 

No, nyt sitten taudin jälkeen sainkin uudet hiukset. Kiitos vaan kovasti Virpille! Olin jo tottunut sitaisemaan ne oikeastaan joka päivä nutturalle tuonne taakse, vaan nyt ei enää nuttura onnistu. Kerroksittain oli tällä kertaa homman nimi ja pituutta jätettiin vähän enemmän kuin yleensä minulla on ollut. Nuo poikkeuksellisen pitkät hiuksethan johtuivat siitä kun anopin pois menon jälkeen ei ole oikein ollut halua mennä vieraalle kampaajalle. Jännä miten minäkuva vähän muuttuu hiusten mukana. Nutturalla on sellainen poissa silmistä, poissa mielestä persoona, mutta nyt joutuu välillä katsomaan että onhan hiukset kivasti... Laiskana jo totuin tuohon nutturaan.


Sisäkuvat eivät oikein koko totuutta nyt näytä, mutta jonkun käsityksen saatte. On siis aika siirtyä joko ulkokuviin, jotka on otettava viikonloppuna kun valo ei vaan työpäivän päälle riitä, tai sitten vähintäänkin jalustalla otettuihin kuviin, mikäli mielii sisällä saada hyvää jälkeä. Tämä musta ja loputtomalta tuntuva pimeys on ihan syöpää valokuvaukselle. 

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? 



Täällä alkaa hirveä huonekalujen siirtely kun äiti tulee huomenna tänne asumaan siksi aikaa kun asuntoa kunnostetaan taloyhtiön sadevesiputken vuodon jälkeen. Isot koirat ja 92-vuotias on huono yhdistelmä, joten meillä rumpataan makuuhuone toiseen päähän taloa, jotta ollaan koirien kanssa koiraporteilla erotettuna äidistä etteivät koirat vahingossa tyrki ja kaada äitiä. Lisäksi äidillä alkaa olla niin huono näkö, ettei erota jos lattialla pötköttääkin koira. Piirtelin vähän tietokoneella noita huonevaihdoksia ja totesin että kiva kun olikin joskus muutama vuosi sitten tehnyt ohjelmaan valmiit pohjat, koska nyt en olisi enää muistanut miten ne tuohon kodinsuunnitteluohjelmaan tehdään...:))

Tällaista tänne kuuluu tänään. Ihanaa kun ei sada ja on viikonloppu<3


Outfit is pure repetition but I had my hair done. First time during this year! I am so used to making a messy bun from my hair that I have little hard time getting used to this new layered modell…:))

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Pyykinpesua ja pyykkietikat vertailussa II - Laundry with ecological view II...







Tiedättekö mikä on tämä blogin kaikkein luetuin juttu läpi aikojen? No se on tuo samalla otsikolla oleva juttu numero 1, joka löytyy täältä. Mitä se kertoo minusta ja blogin muusta sisällöstä? Nauratti kun huomasin että se tuolla roikkuu suosikkina yhä. 

Olette yhtä mieltä siis minun kanssani siitä. Tykkään itse tuosta postauksesta ja pyykinpesun tekemisestä vähän kauniimmaksi, helpommaksi ja miellyttävämmäksi hommaksi. Siksi ajattelin että teen siihen nyt vähän päivitystä. Lisää pyykkietikoitahan on tullut viime vuosina vähän kuin sieniä sateella. Ja omasta mielestä ranskalaiset johtavat etikkahommaa edelleen pistein 8-2. Mutta nyt on tullut ja tulee ihan koko ajan uusia kotimaisia vaihtoehtoja markkinoille. 

Meillä muuten hajosi tuossa kolmisen viikkoa sitten kuivausrumpu ja silloin teki mieli hypätä  ikkunasta. Nyt joku miettii että mihin kahden hengen perheessä sitä kuivausrumpua tarvitaan, mutta oikeasti kyllä koiraperheessä se on tarpeen (pestäviä koirantakkeja ja kurapukuja, koirien pedin päällisiä, koirahuopia, täkkejä joita on kahdessa autossa huushollin pikkumattoja saa olla pesemässä vähän väliä) ja lisäksi minä pesen viikoittain kahden huushollin pyykit. Eli käyn noukkimassa äidin kylvetysreissulla myös likapyykit sieltä mukaani ja toimitan takaisin pestyinä. Että kyllä meillä pyykkiä piisaa. Ei tarvittu kovin pitkää miettimisaikaa siihen että tarvitaanko meille uusi kuivaaja vai ei. 

Ja nyt ihan ensimmäisen kerran elämässäni ostin ihan uuden kuivaajan kaupasta ja olen kyllä ollut siihen tosi tyytyväinen. Se on tarkkaan valittu asiakaspalautteiden ja testien mukaan. Aikaisemmat kuivaajat olen ostanut käytettyinä. Tässä uudessa on iso rumpu, mahtuu 8kg pyykkiä kerralla ja super energiapihi ja hiljainen. Siinä on kovasti uutta tekniikkaa ja invertermoottori, joka on normaalia hiljaisempi. Lisäksi siinä on nelinkertainen suodatin johon tarttuu jopa ihan pienenpienet hiekkahiput. Omat ohjelmansa joka asiaan, on lakanapyykille, peitoille, XL mix koneelliselle, jopa teknisten vaatteiden vedenpitävyyden palauttamiseksi on oma ohjelmansa. 




Taas mentiin sivuraiteelle. Siis ne pyykinpesut ja etikat. Edelleen siis ranskalaiset kärjessä, ei ole pyykissä La Pere Pelletierin appelsiininkukan tuoksun voittanutta. Tuoksu jää vienona ja kivana puhtaaseen pyykkiin. Toinen ikisuosikki on saman merkin ruusuntuoksu. Aivan ihana. 



Mutta sitten mennäänpä jaettuun kolmanteen sijaan. Sieltä löytyy toinen ranskalainen Plantes & Parfumes ja itsellä kokeilussa tuoksu Cotton. Siitä jää vain erittäin mieto tuoksu pyykkiin. 



Yllättäjä joukossa on Fiini pyykkietikka. Tällä hetkellä sitä löytyy kotoa tuoksussa hedelmäinen (sekoita ennen käyttöä, tuoksuaine tuppaa nousemaan päällimmäiseksi) ja aiemmin minulla oli sitä laventelin tuoksuisena. Erittäin hyvät molemmat, tykkään ehkä enemmän lämpöisestä hedelmäisestä. Plussaa lasipullosta johon voi tehdä oman pyykkietikkansa sen jälkeen kun on käyttänyt pullon loppuun. Miinusta tulee vähän hinnasta, niin kuin näille kaikille. Fiiniä olen käyttänyt nuukasti myös puhdistukseen, niin kuin näitä muitakin. Toimivat kyllä ja tuoksu on ihana. 




Hännänpäähän toiseksi viimeistä sijaa pitämään jää tällä kertaa kotimainen Heti etikka, joka saa silti isot plusplusplus pisteet siitä että valmistuksessa on käytetty luonnollista ohrasta tehtyä Rajamäen Väkiviinaetikkaa.(ranskalaisissa on myös pääaineena tavallinen käytetty etikka).  Heti etikassa en vaan tykännyt tuoksusta mieto ja silkkinen, kaupassa tuoksuttelin kyllä hiljattain tuoksua Pehmeä ja rauhoittava joka oli kivempi. Sitä voisi ostaa testiksi. Siivoukseen hyvä ja pyykkietikaksi ihan ok, vaikka tuoksu ei ole mitkään lemppari. Hinnasta tulee lisää plussaa.

 Lisää miinusta tulee kuitenkin siitä ettei Heti etikassa ole mitään tiettyä tuoksua vaan joku valmistajan mixi, jolle on annettu kaupallinen ja muka kuvaileva nimi. Minä tykkään siitä että etikassa on vaan se yksi tuoksuaine, kuten laventeli tai ruusu. Se kuulostaa korvaan enemmän luomulta. Ja se on se fiilis mitä haen pyykkietikalta. Se menettää tässä tuotteessa "sadunomaisuutensa". Ja pullo ja etiketti. Voi taivas. Kaappiin menee. Ei missään tapauksessa esille. 



Toinen itselle yllättävä hännänpää olikin sitten 021 Pyykkietikka tuoksussa Greippi-Basilika. Tuoksu on mahtava, tykkään. Raikas ja tehokas. Mutta... Inci paljastaa että tuo etikka on tehty laimennetusta etikkahaposta, joka on alkuperältään maaöljyä. Eli sitä ei tähän huusholliin enää osteta. Ei sillä että se mitenkään myrkyllistä olisi, etikkahappoa käytetään monissa ruokatarvikkeissakin. Mutta minä nyt vaan haluan että pyykkietikkani on tehty "oikeasta" etikasta.



Omatekoiset etikat ovat muuten kivoja. Tein niitä kesällä. Tuoksut eivät vaan säily ehkä ihan yhtä pitkään kuin ostetussa. Nyt meinasin taas tehdä itse laventelin tuoksuista etikkaa mutta tällä kertaa tuoksuöljystä. Kesän etikat tein oikeasta laventelista ja pionista. Ruusua en ennättänyt kokeilla, se on ehdoton ensi kesän juttu. Ohessa linkki "Lime pop":n sivuille, josta löytyy hyvät valmistusohjeet ja lisätietoa etikasta. (klik).




Ihanaa sunnuntaita ja pyykinpesuja<3 


Im Still loving french laundry vinegars over others. My personal favourite is Still Le Pere Pelletier and scent called orange flower. 

torstai 24. lokakuuta 2019

Palasaippuaihminen - Blocks of soaps...





Onkohan palasaippuaihminen edes oikea sana? On tai ei, niin minä olen sellainen ja hovikuvaajastakin on näemmä tullut sellainen. Hyvät palasaippuat ovat minusta ihania, ihan toista kuin pullosta tuleva saippua. Jokainen varmaan muistaa lapsuudesta jonkun saippuan tuoksun, jos ei muuta ainakin sen Sunlight saippuan. Meillä ei minun lapsuudessani ollut juuri tuota saippuaa, mutta monella kaverilla oli, tuoksu on jäänyt mieleen. 


Nykyisinhän palasaippuoita on tarjolla jos jonkinlaisia, kaikissa tuoksuissa ja ulkomuodoissa. On jos jonkinmoista yrttiä ja aasinmaitoa ja vaikka mitä. Ja lisäksi on nuo aikaa kestäneet Marseille
saippuat moneen käyttöön pyykinpesussa. 

Jotenkin en ole tykästynyt niihin palasaippuoihin, jotka ovat sellaisia vähän läpikuultavia vaan juurikin tuollaisiin kunnon köntteihin joissa on ihana tuoksu ja niitä voi pidellä käsissä ja tuoksutella. Pumppupullosaippua (joskin keittiössä käytännöllisempi) ei minusta ole yhtään niin ihana kuin perinteinen saippuapala. En ole vielä noita tarjousostoksia laittanut kaapin kätköihin ja huomaan joka kerran ohi kävellessäni tarttuvani ainakin yhteen saippuaan ja nuuskuttelevani sitä. 


Marseille ja/tai ekosaippuat ovat lemppareita. Meille tuli joskus jostain joulualesta ensimmäinen Madaran palasaippua ja sen jälkeen olin kerralla myyty. Ostan niitä aina jostain alesta ja jemmaan kaappiin tulevaa käyttöä varten, niissä vaan on niin paras se tuoksu, eivätkä kuivata ihoa. Toinen ikilemppari on Plantes & Parfumes:n aasinmaitosaippuat. 

Nyt on käytössä pikkuvessassa laventelinkukka, jossa on siis oikeasti laventelin kukan palasia!




Käytän ihan oikeasti palasaippuaa myös suihkussa. Jossain vaiheessa ihmettelin että kappas, kuluupa mun saippua nopeasti ja kävikin ilmi että hovikuvaaja oli sen tuoksuun ja tekstuuriin liki yhtä ihastunut kuin minä. Joten meillä asuu kaksi palasaippuaihmistä ja Pyry. Pyry nimittäin oli juuri muutama päivä sitten käynyt kylppärissä maistamassa mille se hyväntuoksuinen pala oikein maistuu...:)) 

Lisäksi fiilistelin tuossa vielä että tavallaan palasaippua on ihan ekotekokin. Suuri osa on nykyään pakattu ihan perinteiseen ohueen pahvilaatikkoon ilman mitään muoveja. Ei tule yhtään muovijätettä ja sen pienen lootan voi nakkaista vaikka takkaan. Ja kun saippuan käyttää loppuun, ei siitäkään paljoa jää. Periaatteessa voisi varmaan säästää ne jämäpalat ja tehdä niistä jotain? Uutta saippuaa tai pyykkilastuja? 

Koitin muuten katsella netistä palasaippuan uusiokäytöstä vinkkejä, vaan ainoa mitä löysin oli riitaisa keskusteluketju siitä kumpi on parempaa ja ekologisempaa tai hygienisempää, pala- vai nestesaippua... Voihan elämä. Voiko siitäkin saada riidan aikaiseksi? Niin tai näin, minä jatkan rakkaiden palasaippuoiden tuoksuttelua. 

Kivaa loppuviikkoa ihanaiset<3

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Pikakatsaus eteiseen - Quick peek to hallway...







Heipat täältä pitkästä aikaa. Sairastettu flunssa ja sen jälkeen oikeaan jalkaan kyntensä iskenyt iskiasvaiva ovat pitäneet tehokkaasti pois istumasta missään pitkää aikaa. Nyt on jäljellä vielä lievien iskias oireiden lisäksi aivan hillitön väsymys. En ole eläessäni nukkunut 9-10 tunnin yöunia, mutta nyt en vaan pysy hereillä enkä jaksa herätä. Mikä lie flunssan jälkeinen väsymys tämäkin lienee...?

Kameraan oli jäänyt muutaman kuva viimeistellystä eteisestä. Kaapithan maalasin jo kesällä, sitten tuli rahi ja mieltä oli jäänyt kaivelemaan vanha loppuunkäytetty matto, joka ennen eteisessä oli ja tykkäsin siitä kovasti, niinpä hain Ikeasta uuden samalaisen ja ai vitsi, eteinen taitaa olla nyt meidän kivoin huone! Rahilla on mukava istua pukemassa kenkiä, siihen saa kätevästi käsistään laukut kun tulee ovesta sisään ja kaikki on aika lailla tasapainossa. Huono puoli on että kissastakin rahi on kiva, siihen on kiva iskeä kynnet kun ei saa tarpeeksi nopeaa palvelua kun tahtoo ovesta ulos... Onneksi nyt ei vielä ainakaan ole ihan raadellut rahia. 

Kivaa keskiviikkoiltaa ihanaiset. 
Palataan asukuvilla kun viimein pääsen sängyn pohjalta töihin!




Its finally ready, the only thing missing was a rug to make it perfect at least to my own eye. The grey rug from Ikea was the perfect solution. 



maanantai 7. lokakuuta 2019

Väriä syksyyn aka oranssin lumoissa - Color for the Autumn aka loving orange...










Heipartirallaa… 

Oranssi värihepulivaroitus! Ihan totta. Sama juttu toistuu vähintään joka toinen syksy. Lienee jokin aivohäiriö joka johtuu noista ruskan väreistä ja hiljaa hiipivästä pimeydestä. 

Se meinasi iskea jo viime syksynä, mutta vakavammin se iski tänä syksynä. Onneksi hoito löydyi läheltä, omassa kaapissa oli valmiina oranssi neule, joka on löytänyt tiensä tänne jonkin oranssin kauden aikana. Hepuli on niin paha että koska kaapista löytyy pari harmaita vaellushousuja, joissa on sisäpuolella oranssit tereet niin jään niitäkin välillä ihailemaan kun pitäisi pukea housut jalkaan ja lähteä jo ovesta ulos! 

Oransseja takkeja alla olen himoinnut paljon jo pitkään. Erityisesti tuota yhtä paksua ja käytännöllisen näköistä untuvatakkia. Oispa ihana. Vaan kun on kyse oranssista pelkään että silmä kyllästyy siihen jossain vaiheessa. 





Tuleeko siellä ruudun toisella puolella syksyllä jotain erityisiä värihimotuksia?





Im going out of my mind. I want orange and I want orange and after that little orange. I have come to a conclusion that my brain get a little bit haywired in the Autumn. All the colors of the nature makes me go little mad. 

Thankfully I had orange sweater and last week it was my favourite sweater. Im so hard trying to avoid buying orange jacket or down coat because Im not sure if I get tired of such an bold color. What dot you thing about the color orange?


lauantai 5. lokakuuta 2019

Rennosti ylisuuressa neuleessa - Relaxing with oversized knit...










Heipat täältä taas.

Ajatus katkesi jossain kuvainspiksen ja kirjoittamisen välissä. 

Tarkoitus oli kuitenkin kertoa omasta lempitrendistä, joka on taas tänä syksynä jopa in. Eli siis ylisuuret neuleet. Kuvissa tällä kertaa oman komeron peruikoilta kaivettu kaulukseton yksilö. Kaapissa on myös pari enemmän käytettyä ylisuurta pooloneuletta jotka ovat siis ihan kyllästymiseenkin saakka blogissakin näkyneet, mutta ne ovat niin isot arjen pelastajat että niillä on täällä ja omassa sydämessä ihan oma paikkansa.

Jos olisin joku asu, olisin ehkä jotain juurikin tällaista, suurta lämmintä, mihin kääriytyä ja vähän kapinaa revittyjen farkkujen mukana. Revityt farkut ovat vähän jo mennyttä tyyliä, mutta en osaa, enkä kyllä myöskään halua tästä lemppari-kotifarkku paristani luopua. Luultavasti laittaisin nämä töihinkin jalkaan jos voisin. Onneksi vapaa-aikana kumminkin voin niitä pitää. Polven reikä oli jo niin suuri että ompelin siihen koneella sydän-paikan sitä vähän pienentämään, enemmänkin olisi voinut tietty kursia, mutta ehkä myöhemmin. 

Revityt ja paikatut farkut on muuten aina olleet mun juttu. Usein olen vetänyt niihin sisustuskankaista kaikenlaisia sydän- ja kukkapaikkoja ja onnellisena mennä viipottanut niissä tuolla vapaa-ajalla. 

Taas meni jaaritteluksi. 


Mutta siis kannustan olemaan oma itsensä aina, ainakin viimeistään vapaa-aikana. Minua on vähän ruvennut ahdistamaan että töihin mennessä saa aamuisin ripustaa puolet omasta itsestään narikkaan ja ottaa sen sitten mukaan kun töistä lähtee. Osa kollegoista luulee edelleen että olen tosi rauhallinen ja huumorintajuton tyyppi, eikä kumpikaan pidä paikkaansa. Huumorintajuakin on niin monenlaista, kaikki huumorintajut eivät jostain syystä mätsää keskenään. Ja rauhallinen tyyppikin voi oikeasti olla jotain muuta silloin kun on ympäristössä jossa voi olla ihan oma itsensä. Töitä on vaan meillä ainakin niin paljon ettei oikein ehdi, eikä jaksa seurustella ylimääräistä. 

Pitäisi itsekin muistaa että ihmistä ei pidä koskaan lokeroida, olen huomannut että joskus löytää yllättäviä kivoja piirteitä ihmisistä, joita töissä on pitänyt vaikka kuinka tylsinä. Joskus taas ihmiset ovat just sitä miltä vaikuttavat. Ja joskus ovat luultavasti lipsahtaneet siihen lokeroon, johon on ollut helppo lipsahtaa ja unohtaneet osan minuuttaan. Se ei kyllä ikinä johda mihinkään positiiviseen. Mediakin on muuten tehokas lokeroija. Jos et elä siinä lööppien trendien kärjessä niin olet ulkopuolinen ja kuitenkin ne ovat vain lööppejä. Todellisuus lööppien ja menestystarinoiden takana on usein surullinen ja ihan muuta kuin ulospäin näyttää. Jotenkin on tupannut taas unohtumaan että se mikä ihmisen syvällä sisällä on, on se tärkein juttu. 

Näillä ajatuksilla. Hyvää Viikonloppua ihanaiset<3 



I was gonna say thank Good its Friday, but lets face it, it allready Saturday…:)) I was well too tired yesterday to writen about my favourite sweaters. As you can see they are oversized, I have few, some with polo collar and some without. This one is without and I strongly advice the use of a scarf in this sweater weather. Its so chilly allready. The first snow came yesterday but it allready melted aways. 

Its cold outside baby and winter is coming fast… 





lauantai 28. syyskuuta 2019

Uusi takki ja mietteitä vaateostoksista - New jacket and thoughts about shopping...










Tässäpä nyt uusi takki, viime vuoden mallistosta alesta haalittu tämäkin. Kestää jonkin verran sadetta, haluan että takilla on myös se ominaisuus sillä en klo 5 aikaan aamuisin halua miettiä että missä mun sadetakki ja mikä takki nyt pitikään sadetta kun olen töihin lähdössä silmät ristissä. Haluan että voin valita lämpöisen takin miettimättä että kastunko siitä läpimäräksi.

 Huomenna pääsee varmaan sadetestiin kun päiväksi on luvattu vain vesisadetta ja takki on tuulen ja muutenkin sään pitävä ja hengittävä. Tämä tuli vanhan sateenkestävän harmaan takin tilalle jossa mm viime syksynä talvena viipotin myös töissä, mutta se ei kertakaikkiaan ole enää julkisesti käytettävän näköinen vaan saa olla nyt "koiratakkina" loppuelämänsä. 


Kun katselin netin tarjontaa näistä parkatakeista ja muista vähän sporttisemmista ja teknisemmistä malleista (miksiköhän joka toista mallia nimitetään parkatakiksi nykyään?), välähti päähän että olen nyt juuttunut jotenkin omalle mukavuusalueelle ja kaikki uudetkin hankinnat noudattelevat samaa kaavaa. Huomaan aika usein katselevani lähes samantapaisia vaatteita joita kaapista jo entisestään löytyy. Aika järjetöntä ostaa uutta melkein samanlaista. Päätinkin että olen jatkossa tarkempi ja jos jotain meinaa livahtaa ostokoriin, mietinkin ensin että onko kaapissa jotain jo vastaavanlaista jonka voisi ennemminkin hyödyntää ettei aina tarvitsisi ostaa uutta. Tälle takille nyt oli tarvetilaus, mutta kiusaus oli suuri nappasta muutakin samaan ostokoriin kunnes totesin että kaapista vastaavia jo löytyy.


Oletteko törmänneet koskaan siihen että ostokoriin kaupassa tai netissä livahtaa melkein samanlainen vaate joka kaapista jo löytyy? Nyt kun vietetään muutenkin hukkatalkoita niin se on hyvä ulottaa myös vaatekaapin puolelle. 


Aion jatkossa olla tarkkana ostosten kanssa ja haastan teidätkin siellä ruudun toisella puolella miettimään uuden vaatteen kohdalla että löytyykö jo kaapista melkein samanlainen ja tarvitsenko tätä todella. Kun investoitavaa on määrällisesti vähemmän, voisi ajatella myös kestävän kulutuksen kannalta ja valita tarpeeseen sen hinnakkaammankin vaihtoehdon jolla on kenties pidempi elinkaari. Ja luonto kiittää<3 





Mutta hei, lauantai, aurinko paistaa. Ruska on täällä enää vain hetken! Mennään nauttimaan ulos sateettomasta kelistä niin kauan kuin niitä piisaa! 


Kivaa viikonloppua ihanaiset<3 



I find myself looking at the same kind of clothes year after year. Im kind of stuck in my own comfort zone, but Im not sure its a bad thing? If you know what you like and shop only when in true need, why not? And if it look good on you why not to stuck on the models and colors that do look good? 

This new parka jacket is just a little bit different from my old one that I have used untill it almoust broke down. 

Still I like it. And it holds some rain too. 

lauantai 21. syyskuuta 2019

Talvitakkikausi nyt - Winter coat season now...









Hups keikkaa, sieltä se taas tuli. 
+5 astetta, koleaa ja kosteusprosentti liki 100%. En tiedä teistä, mutta yllätti taas minut, vaan ei hätää vanha vaalea villakangastakki roikkui jo valmiina eteisen komerossa.

Asu on ensimmäiseltä pakkasaamulta eli torstailta. Onneksi oli kuivat tiet kun lähdin töihin. 

Joka syksy olen ihan yhtä hämmästynyt siitä että yht´äkkiä ei pärjääkaan ilman jotain villaista, takkia tai neuletta tai molempia. Kosteus ja kylmyys yhdessä on ihan jäätävä yhdistelmä. 

Lyhyt selailu netissä kertoi että tämän syksyn takit ovat ihan laidasta laitaan. Aika paljon oli juuri tällaisia lyhyehköjä villakangastakkeja, aika paljon myös 2-rivi napituksella, joten tässähän ollaan ihan trendin harjalla...:) Paitsi että minä pidän vaaleammasta näin alkusyksystä kuin yleinen trendi on.

 Toppatakeissa nettiselailulla löytyi sitten vähän enemmän pituutta. Aika järkevää, koska sitten kun pakkaskelit alkavat antaa tuo pidempi malli suojan myös reisille. Itse katselin kaiholla tuollaisia liki nilkkapituisia toppatakkeja, sillä inhoan palelemista ja sukkahousuja... Pidemmän mallisessa takissa ei tarvitsisi miettiä sukkahousuja tai muuta epämukavaa housujen alle. Toki paljon autoilevalle ne eivät ehkä ole yhtä käteviä kuin lyhyemmät mallit. Toisissa takeissa oli huomioitu myös mm. autoilu helman sivureunoissa olevien ylimääräisten vetoketjujen myötä. 



Minun haavetakkini olisi ehkä tuollainen pitkä topattu malli joka olisi samalla myös vedenpitävä. Niitäkin on saatavilla monessa merkissä, mutta hinta onkin sitten ihan toinen kuin lyhyemmissä tai vettä pitämättömissä malleissa. Mutta saahan sitä aina haaveilla. 

Minkälaisia syys- tai talvitakkihaaveita teillä on siellä ruudun toisella puolella?



It comes as a surprise every year. Cold and damp weather and winter coat season. Lucky enough my old woolen coat was ready for it. Im never quite repaired for it. Its so hard to understand how much colder the damp weather feels. All of a sudden you need woolen sweater, or cardigan and woolen coat. I Still love this old coat. Its been seen here in the blog many many times before, but with different scarves and outfits it always looks just right. 

I have been dreaming about a new coat for the winter but Im not sure just how practical a long coat would be for me since I spent so much time in a car daily.



sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kun sade koettelee hermoja - When constant rain makes you desperate...










Sade alkaa käydä hermoille...
Yksittäinen sadepäivä siellä tai täällä on vielä ihan jees, mutta nyt ei tule äkkiä mieleen koko viikolta kuin yksi päivä, jolloin ei satanut. Tiistainahan oli hellepäivä, mutta tuntuu kuin se olisi jo jossain valovuosien päässä takana! Eilen illalla lämpötila putosi jo +3 asteeseen ja se kieltämättä tuntui jo ihan rangaistukselta kun ilman kosteusprosentti täällä eilisten sadekuurojen jäljiltä oli liki sata. Päivä meni muutenkin migreenissä harakoille.

Sadetta on luvattu lisää myös huomiselle. Ja perjantainakin satoi. Jossain vaiheessa elämää tykkäsin sadepäivistä silloin kun tarvinnut mennä ulos, mutta nyt kun ulkohommia on kesken paljon ja nuorin koiruus ei kestä päivänkään sisällä oloa (tarveulkoilut tietysti tehdään) vaan höyryää ja säheltää joutuessaan olemaan sisällä, en enää ihan hirveästi välittäisi sadepäivistä...

Blogissahan ei saisi valittaa, mutta nyt kyllä valitan vähän tuosta sateesta ja meteorologien ennustuksista. Meillä ei siis eilen pitänyt sataa pisaraakaan, mutta sen sijaan laskin ainakin 5 hyvän kokoista ja pituista sadekuuroa. Jotain hyötyä migreenistäkin, ei tullut mentyä ulos kun olin alunperin menossa ulos pätkimään ja sahaamaan lautoja määrämittaan maalausta varten. Maalauksenkin olin ajatellut tehdä ulkona, mutta nyt näyttää siltä että tämän päivän sateet ja siihen lisäksi tulevat sateet pakottavat siirtämään maalaushommat sisälle. Onpa kiva maalata jotain 2,5m pitkää tukipalkkia sisällä ja käsitellä vanhoja navetan ikkunoita.

Jaarittelun taitoon sateella näemmä ei ole vaikutusta, joten mennään päivän asuun. Kaikki on vanhaa, en ole ostanut tänä vuonna yhtään  uutta sadevaatettakaan. Näin syksyllä huomaan usein meneväni vähän vastavirtaan ja ensimmäiset sadekombot on hyvin vaaleita kuten näissäkin kuvissa. Vaalea on omaan mieleen, pitkän syystalven ehtii sitten kyllä kulkea tummissa ja synkissä sadevarusteissa. 




Sadetakki on monta vuotta vanha Ellokselta hankittu ja minua huvittaa vieläkin silloinen jonkun toisen asiakkaan kommentti takista. Tyyppi oli palauttanut oman takkinsa kun ei tykännyt pitsistä ja taskujen ruseteista. Minä tuskin edes huomaan niitä, saatikka että olisin jotenkin vastaan sitä että sadetakissa on hauskojakin yksityiskohtia. Nilkkapituiset kumisaappaat ovat Odd Mollyn alesta joskus hankitut supernätit ja käytännölliset, joissa kehtaa kaupungillekin lähteä. Ihanan pehmeää kumia, joka tekee kävelemisestä helppoa. Kassina taasen heiluu saffiano nahkasta tehty parin vuoden ikäinen Ralph Laurenin alesta ostettu laukku, joka ei todellakaan sadetta hätkähdä. Taitaa olla ikuinen laukku, koska se ei käytöstä huolimatta myöskään osoita mitään kulumisen merkkejä. 

Viimeisimmät syksyt talvet ovat saaneet minutkin uskomaan ilmaston lämpenemiseen ja sitä kautta vettä pitävien vaatteiden tarpeeseen. Teknisten ja vedenpitävien vaatteiden hinnoista olen myös huomaavinani että kaupat ovat havainneet saman.

 Kuvan sadetakissa ei ole kuin ihan ohut vuorikangas, joten kovin kylmällä säällä sillä ei tarkene. Niinpä kaapista löytyy kylmempiä kelejä varten öljykangastakki ja toinen vanha vuorillinen sadetakki. Kaikki kolme takkia ovat olleet kovassa käytössä kuten myös viime syksynä ulkoiluun ostamani vedenpitävät/hylkiät ulkoiluvaatteet. Yhtään ostosta en ole vielä katunut. Haaveissa on vielä yksi vedenpitävä lämmin takki ja soft Shell housut. 





Ajattelin jatkaa sadepäivää pienellä katsauksella syysvaatevarastoon. Nyt on se aika kun täytyy viimeistään ottaa esiin ne syksyn lempparivaatteet. En vaan millään raaskisi vielä luoopua näiden lemppari puuvilla neuleiden käytöstäkään.



Joko siellä ruudun toisella puolella on syysvaatteet otettu esiin? 




Im very Fed up to this constant rain. This week, tuesday was the only day that it didnt rain. Other than that, rain every day. So here is my favourite combo at this time for the rainy days. This time of the year when its Still early Autumn I tend to use lighter colors even in rainy days. Maybe its some psychic protest against the coming dark days when sun rises later and set so much earlier. 
My favourite combo right now is the light colored raincoat and Odd Molly´s rainboots. 

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Jäähyväiset kesälle ja perhosille - Goodbye Summer and butterflies...











Kesä alkaa olla vääjäämättä ohi. On aika sanoa hyvästit kesän suloiselle lämmölle, perhosille ja sukattomuudelle. Vaikea ymmärtää taas mihin se kesä oikein taas hupsahti ja tulee ikävä lämpimiä iltoja (joita ei muuten kovin paljoa meillä ainakaan ollut) auringonpaistetta, perhosia, ilman sukkia kulkemista ja kesän tuoksua.




Tapahtumilla mitaten tämä kesä oli poikkeuksellisen rauhallinen, ei oikeastaan lomallakaan tehty mitään kovin erikoista. Kiitollisin mielin katselen silti taaksepäin, sillä kesällä parsittiin vanhoja ystävyyssuhteita, saatiin myös uusia, hymyiltiin, vietettiin synttäreitä ja vaalittiin tärkeitä asioita ja ihmissuhteita, jotka loppupeleissä ovat niitä elämän kaikkein tärkeimpiä asioita, elämä kun ei ole ikuista eikä aikaa ikuisuuksia. Talven tapahtumien jälkeistä elämää ilman anoppia vielä harjoitellaan, anoppi oli niin tärkeä, rakas ja jokapäiväinen osa tätä perhettä.


Kesällä rempattiin vähän kotia, rakennettiin (edelleen rakennetaan, kun vaan sade hellittäisi) lasikuistia, kaadettiin vihdoin puita tontilta. Kiikutettiin tavaroita kirppikselle. Katseltiin pionien kukkimista,



Käytiinhän me sentään Strömforsin Ruukilla Ruotsinpyhtäällä. Siellä oli elokuussa vielä menossa mm. taontanäytöksiä, taidenäyttelyitä ja kesäteatteria. Kannattaa käydä jos siellä päin ajelette.  Paljon kivaa voi jäädä näkemättä jos vaan huristelee uutta moottoritiettä Kotkan suuntaan poikkeamatta vanhalle tielle. 






Päivän asuna tällä kertaa keväällä hankittu perhoshuivi, tuiki tavallinen tummansininen neulepusero ja valkoiset farkut kera mokkasiinien ilman sukkia. Huivi on suuri, muistaakseni modaalia ja ajattelin vielä ihan vähän jatkaa kesää pitämällä sitä myös nyt syksyllä. 



Goodbye Summer<3 You will be missed. Warm sunny days, bare feets, peonies, butterflies and dry weather and the scent of the summer.

Im going to hang on to this scarf, that reminds me of the summer. Im not ready to let go completely yet. 


lauantai 7. syyskuuta 2019

125 vuotta vanha kalenteri ja muita kirppariostoksia - 125 year old calender and other stuff from Fleamarket...












Heipat taas. 
Tämä postaus on odottanut hyvän aikaa kirjoittamistaan. Minähän olen innokas kirpparilla kävijä. Kierrätys on lähellä sydäntä ja vanhat tavarat myös. 





Kesän aikana on muutamaan otteeseen tullut käytyä kirpparilla ja itselle mieleisiäkin aarteita on löytynyt. Toisen roska/tarpeeton on toisen aarre. 

Suurin aarre, jonka tänä kesänä bongasin kirpparilta oli vuoden 1895 kalenteri, joka tietysti on painettu 1894. En tiedä onko sillä varsinaista rahallista arvoa kun on vähän kulunut ja muuta, mutta sitä on ollut tosi mielenkiintoinen selata ja lukea. Siinä on tulevat tapahtumat, nimipäivät, auringon nousut ja laskut, mutta alareunassa on erityisen mielenkiintoista historiaa menneiltä vuosilta aina jonnekin 1400 luvulle saakka. Jokaisen sivun alalaitaan on tosiaan tallennettu tapahtumia hyvinkin pitkältä ajalta menneisyydestä. Olettaisin että tammikuun sivujen alareunan tapahtumat ovat kenties tapahtuneet aina kunkin vuoden tammikuussa. Kuten kuvassa näkyvä "Kaarle XI vapauttaa piispat leivinuunirahojen maksusta 1682". Hassua. Ilmeisesti 1600-luvulla on  pitänyt maksaa jonkinlaista veroa kuninkaalle leivinuunista???

 Kalenterissa on myöskin kulloiseenkin vuodenaikaan liittyviä vanhoja sananlaskuja, tammikuun kohdalla on "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi" 
Bongasin kalenterin tieto-osuudesta myös merkinnän oman kuntani perustamisesta 1700-luvulta.




Lisäksi käteen tarttui pari kautta Greyn anatomiaa kahdella eurolla. Mustia säilytyskoreja lipastonlaatikoihin eurolla ja kukkapurkki (aluperin vihreä, maalasin jo kalkkimaalilla) eurolla,  ja vielä Kiinanruusu parilla eurolla. 



Ei suuren suuret kirppariostoksen mutta kaikki tulee käyttöön. Haaveilen että joskus talvella köllähdän sohvalle takkatulen loimussa katselemaan Greyn anatomiaa. (voipi olla että jää haaveeksi tässä työleirissä, tuntuu että kaikki vapaa-aika  menee talon hommissa tai koirien kanssa.Eilen ja tänään tehdään klapeja ja meikäläisen ranne ja polvet ei tahdo kestää tätä menoa, talvella tietysti pyörtyy lumitöihin jos tulee kovin runsasluminen talvi). Noh, itsehän tässä on asuinpaikkansa valinnut, enkä vaihtaisi mistään hinnasta kerrostaloon. Kumma juttu miten kahdesta kaupunkilaispenskasta on tullut aikuisia maalaisia.




Ai niin, ostin vielä vanhan pöytäliinan klassisella ristipistokuviolla. Omasta kaapista löytyy samanlainen, joka oli mm. meillä hääpöydässä, mutta koska siinä on jo reikiä sadoista pesuista, tuli tämä kirppisliina sen paikkaa toimittamaan.




Torista taasen bongasin Tine K:n tuikkulyhtyjä edullisesti, niissä on minusta enemmän tunnelmaa kuin monessa muussa tuikkulyhdyssä. Saman päivänä käteen osui vielä kirpparilta lempikirjailijan kirja eurolla.

Tuleeko ruudun toisella puolella mieleen kirpputorilta löytyneitä aarteita?



Im a big fan of fleamarkets. You tend to find very old and interesting pieces sometimes like this 125 years old calender. Its history at its best. Besides the incoming events like market days in different citys in Finland 1895 it also has history in every page about hundreds of years old events. Like how bishops were released from baking oven payments to the crown in 1682. Very intresting book to read. 

I did buy more resent things too like couple of Seasons Grey´s Anatomy that costed just 2 euros. Flower pot and the flower are from the flea market as well. I also bought  old table cloth with traditional hand made pattern.