torstai 24. lokakuuta 2019

Palasaippuaihminen - Blocks of soaps...





Onkohan palasaippuaihminen edes oikea sana? On tai ei, niin minä olen sellainen ja hovikuvaajastakin on näemmä tullut sellainen. Hyvät palasaippuat ovat minusta ihania, ihan toista kuin pullosta tuleva saippua. Jokainen varmaan muistaa lapsuudesta jonkun saippuan tuoksun, jos ei muuta ainakin sen Sunlight saippuan. Meillä ei minun lapsuudessani ollut juuri tuota saippuaa, mutta monella kaverilla oli, tuoksu on jäänyt mieleen. 


Nykyisinhän palasaippuoita on tarjolla jos jonkinlaisia, kaikissa tuoksuissa ja ulkomuodoissa. On jos jonkinmoista yrttiä ja aasinmaitoa ja vaikka mitä. Ja lisäksi on nuo aikaa kestäneet Marseille
saippuat moneen käyttöön pyykinpesussa. 

Jotenkin en ole tykästynyt niihin palasaippuoihin, jotka ovat sellaisia vähän läpikuultavia vaan juurikin tuollaisiin kunnon köntteihin joissa on ihana tuoksu ja niitä voi pidellä käsissä ja tuoksutella. Pumppupullosaippua (joskin keittiössä käytännöllisempi) ei minusta ole yhtään niin ihana kuin perinteinen saippuapala. En ole vielä noita tarjousostoksia laittanut kaapin kätköihin ja huomaan joka kerran ohi kävellessäni tarttuvani ainakin yhteen saippuaan ja nuuskuttelevani sitä. 


Marseille ja/tai ekosaippuat ovat lemppareita. Meille tuli joskus jostain joulualesta ensimmäinen Madaran palasaippua ja sen jälkeen olin kerralla myyty. Ostan niitä aina jostain alesta ja jemmaan kaappiin tulevaa käyttöä varten, niissä vaan on niin paras se tuoksu, eivätkä kuivata ihoa. Toinen ikilemppari on Plantes & Parfumes:n aasinmaitosaippuat. 

Nyt on käytössä pikkuvessassa laventelinkukka, jossa on siis oikeasti laventelin kukan palasia!




Käytän ihan oikeasti palasaippuaa myös suihkussa. Jossain vaiheessa ihmettelin että kappas, kuluupa mun saippua nopeasti ja kävikin ilmi että hovikuvaaja oli sen tuoksuun ja tekstuuriin liki yhtä ihastunut kuin minä. Joten meillä asuu kaksi palasaippuaihmistä ja Pyry. Pyry nimittäin oli juuri muutama päivä sitten käynyt kylppärissä maistamassa mille se hyväntuoksuinen pala oikein maistuu...:)) 

Lisäksi fiilistelin tuossa vielä että tavallaan palasaippua on ihan ekotekokin. Suuri osa on nykyään pakattu ihan perinteiseen ohueen pahvilaatikkoon ilman mitään muoveja. Ei tule yhtään muovijätettä ja sen pienen lootan voi nakkaista vaikka takkaan. Ja kun saippuan käyttää loppuun, ei siitäkään paljoa jää. Periaatteessa voisi varmaan säästää ne jämäpalat ja tehdä niistä jotain? Uutta saippuaa tai pyykkilastuja? 

Koitin muuten katsella netistä palasaippuan uusiokäytöstä vinkkejä, vaan ainoa mitä löysin oli riitaisa keskusteluketju siitä kumpi on parempaa ja ekologisempaa tai hygienisempää, pala- vai nestesaippua... Voihan elämä. Voiko siitäkin saada riidan aikaiseksi? Niin tai näin, minä jatkan rakkaiden palasaippuoiden tuoksuttelua. 

Kivaa loppuviikkoa ihanaiset<3

2 kommenttia:

  1. Mä tykkään palasaippuasta myös. Mä teen myös samaa kuin mummoni ja "liimaan" sen vanhan saippuan lopun siihen uuteen... Liimaan, siis karhennan pintaa käsin, lätkäisen vettä väliin ja annan sen kuivua kiinni. Voin olla nuuka sen kanssa, mutta mummon oppia on hyödynnetty tehokkaasti ja hukkaan ei mene mitään.

    VastaaPoista
  2. Oho, eipäs ole tullut mieleen, täytyykin kokeilla. Nyt olen kerännyt vanhoja pieneen pussukkaan. Kiitos vinkistä Satu<3

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit viestin...:)