maanantai 19. marraskuuta 2018

Uusi harmaa neuletakki - New asphalt grey cardigan...






Mietin tänään että miten tässä oikein näin kävi? Missä välissä minusta tuli niin paljon neuletakki-ihminen että voisin esitellä kohta itseni "Sari, villatakki-ihminen". Tuliko minusta yhdessä yössä mummo vai kuinka tässä näin kävi? 





No niin tai näin, niin tämä sama neuletakki minulla on entisestään beigenä (miten niin ennalta arvattava?) ja nyt siis myös asfaltin harmaana. Ja miten olinkaan tänään onnellinen kun sain sen vetäistä ensimmäistä kertaa päälle töihin. Tähän saakka siinä olisi tullut liian kuuma. Asustin sen torista hankkimallani silkkihuivilla ja viime vuonna hankituilla bikerbootseilla. Ja tunsin olevani syvästi minä. Jos olisin asu, niin jokseenkin tälläinen olisin. Nyt joku siellä tietysti ajattelee että joo... onpa harmaa ja tavallinen tyyppi... Mutta joo, kyllä varmaan olenkin. Hyvin arkinen, jalat maassa jopa pessimistisyyteen saakka olen muutenkin luonteeltani. Josko joskus vielä oppisin viilipytyksi niin olisin vielä onnellisempi.

Oli ihan mukava työpäivä tänään, mutta töistä kotiin ajaessani en päässyt kovin montaa kilometriä kommentoimatta kanssa-autoilijoita. Onnekseni olin yksin autossa. Joskus en vaan voi ymmärtää miksi Kehä I:stä pitää ajaa 60km tunnissa kuivalla kelillä kun rajoitus on 80km? Ja miksi se nopeus pitää kameran kohdalla laskea alle 60km:n? Ei ne poliisit naamakuvia meistä tavallisista pulliaisista halua, ne haluaa aidot kaaharit kiinni. Oli olevinaan ruuhka, joka loppujen lopuksi paljastui uudeksi citymaasturiksi joka keskimmäisellä kaistalla lallatteli menemään 60km tunnissa ja tavallinen ja raskas liikenne yritti päästä ohi molemmilta puolilta... Kauhean monet ihmiset nykyään plaraavat älypuhelinta ajaessaan ja silloin se ei kuulkaa suju se homma. Ei itseltä eikä muilta... 

Mutta ihanaa, pakkanen tuli, uusi neuletakki on lämmin ja minähän en nyt sitten enää mudasta ja pimeydestä valita. Lallattelen menemään ja yritän olla stressaamatta. Tuli jo rytmihäiriötkin jo takaisin, kun ei meinaa ihmisten aikana kotiin päästä...

Kivaa alkanutta pakkasviikkoa ihanaiset<3 




I I were an outfit, I would probably be this one. Greay and warm and cozy and very ordinary. I love my new grey cardigan, I allready have this same cardigan in beige and when I saw a while ago that the same model is sold again this year I bought this one. Great  with anything, its warm and not ichy at all. You can actually wear just a t-shirt underneath like I did today. I wanted to wear it with biker boots to give it some edge. Perfect back office outfit for chilly days. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Valoa pimeyteen, uusi lyhty - Bringing light to the darkness, new lantern...



Heipat täältä pimeän keskeltä! 

Tänään paistoi aurinko, eikä satanut, hiphip sille!

Joko saa sanoa että tympii märkyys ja pimeys joka imee kaiken ympäriltään? Yritän olla täällä blogissa valittamatta elämän tielle heittämistä negatiivisista asioista, mutta joskus on vaan pakko avautua. Tuntuu että aina on ollut vaan märkää ja pimeää. Viimeiset viikot ovat olleet kuin pimeässä ja märässä säkissä. Ja jostain syystä koiratkin ovat käyttäytyneet kuin kurittomat lapset, juurikin siihen pahimpaan kuralätäkköön mennään leikkimään ja pomppimaan. Nyt on tuuli kääntynyt pohjoisesta tuulemaan ja pakkasta luvattu huomisesta alkaen. Tuntuu etten jaksa odottaa enää edes sinne huomiseen. 







En tiedä kuinka paljon tuo pimeys ja kuraiset kelit ovat kenties olleet syypäänä siihen että koko viime viikon sydän hyppäsi ylimääräistä ja verenpainekin oli katossa. Nyt muutaman sairaslomapäivän ja pillerien popsimisen jälkeen olo alkaa olla parempi, mutta edelleen väsyttää aivan järkyttävästi ja arvot ovat edelleen kutakuinkin pielessä.
Nukuin loppuviikosta muutamaankin kertaan kellon ympäri ja edelleen tekisi mieli vaan nukkua. Sanoin hovikuvaajallekin jo että herättää sitten helmikuussa seuraavan kerran kun mitä todennäköisemmin on edes lunta ja vähän valoa. Ehkä helmikuussa paistaa jo aurinko? Kollegat töissä valittelivat myös hirmuista väsymystä, alakuloa ja tympääntymistä tähän pimeyteen. Jäin oikein miettimään että millä tähän vuodenaikaan saisi lisää jaksamista muullakin kuin vitamiineilla?


Ostin jo unisukatkin talviunille.

Pitäisikö miettiä loma-ajat vähän uusiksi? Pitää syyslomaa lokakuussa jossain lämpimässä ja auringossa? Tai tehdä edes pieniä viikonloppureissuja sellaisiin paikkoihin, joissa aurinko paistaisi? Jos ajattelee että syyskuusta joulukuun loppuun on usein märkä ja pimeä kausi niin onhan se aika pitkä aika, kokonaiset 4 kuukautta. Ja sitten kun käy vielä niin hyvin kun nyt on käynyt että tosiaan harmaita päiviä on päivät pääksytysten niin eihän ole ihme että ihmiset väsyvät. Niin työssäkäyvät kuin muutkin. 



Minä yritin taittaa selkää pahimmalta pimeydeltä ostamalla yhden uuden lyhdyn ja monta valoköynnöstä pihalle ja yhden kuistillekin. Valoköynnöksiä oli nyt ainakin meidän kaupoissa tarjoushintaan, joten pihallekin löysi tiensä 3 uutta. Niistä ja kanervista tulee vähän lohdullisempi näkymä. Osa oli 4 tunnin ajastimella ja osa 6 tunnin, joten niitä ei tarvitse erikseen käydä sammuttelemassa. Portin pielessäkin on yksi valoköynnös aidassa, joten hämärässä sekin lämmittää mieltä kun kurvaa tuolta kotiin hämärässä tai ihan säkkipimeässä. 




Miten siellä ruudun toisella puolella selätetään pimeä ja märkä ajanjakso? 




I went a little bit crazy and bough 3 "christmas" lightstrings to the yard and one new lantern. I feel that I cant take a day more of this darkness and wet weather! Those little lights that almoust are lost there in the darkness bring at least little comfort to this weather. Today was the first day in a long long time that sun actually shined. And tomorrow comes frosty and dry weather. At least I hope so. 

So I have my christmas lights allready and there is still over a month untill Christmas. Are you allready waiting for the Christmas? 

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tummia sävyjä - Darker shades...






Vapaa-ajalla ja viikonloppuisin olen tykästynyt kulkemaan viileällä ilmalla mustissa saappaissa ja mustassa pooloneuleessa. Siihen on ollut helppo heittää yksi osa viimeksi esitellystä ulkoilusetistä eli liila kevyttoppis. Erityisesti tykkään kevyttoppiksen pitkistä hihoista, jotka suojaavat ranteet kylmältä.






Järven rantaa osuttiin aivan sattumalta kun oltiin ajelemassa vaihtoehtoista reittiä kotiinpäin. Pienellä järvelläkin puhaltava tuuli teki ilmasta todella koleaa, yhtään ei ollut liikaa päällä maisemia ihaillessa. 





Sää on ollut viime aikoina aika masentavan pimeä ja sateinen, joten muistakaahan ihmiset heijastimet. Tässäkään takissa ei ole kuin yksi heijastava merkki, mutta taskussa kulkee aina sellainen ranteeseen lyötävä heijastinnauha. Viime aikoina tuntuu että varsinkin polkupyöräilijät ajavat nykyään tosi kovaa ja usein tummissa vaatteissa vailla minkäänlaista valoa tai heijastinta. Itse en uskaltaisi.





Onneksi sattui matkaan mukaan kamera ja komeat pilvikuvat järveltä sain tallennettua. 



Kivaa viikkoa, toivottavasti aurinko näyttäytyy tällä viikolla!




Lately I have been drawn to darker shades as well as the light ones I often use. One of my most used combo has been this black and lilac. I wore this outfit on a weekend drive By this gorgeus lake that we came across. 

Monday allready, Enjoy your Week<3 



sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pyykinpesua ja pyykkietikat vertailussa - Laundry with ecological view....




Kaikki, jotka ovat seuranneet blogia hetken, tietävät että minulla on koirien ja tyylin lisäksi intohimona löytää ekologisempia tapoja siivota ja pyykätä (ja meillä siivotaan paljon) ja kauniita pyykkijuttuja kodinhoitohuoneeseen. Viimeksi innostuin kokeilemaan mm ruusuntuoksuisia vähemmän myrkyllisiä pyykinpesutabletteja (Luonnonmukaiset tabletit eivät sisällä fosfaatteja, klooria, peite- tai väriaineita) ja kuivaajaliinoja. Niistä jää pyykkiin vanhanaikainen vieno ruusuntuoksu. Edes hovikuvaaja ei ollut tuoksusta moksiskaan vaan sanoi että ihan kivan tuoksuiset t-paidat. Ostin myös tarjouksesta kilon pyykinpesulastuja ja palan marseillesaippuaa keittiöön.




Pyykkietikka on ollut erottamaton osa tätä siivousta ja pyykinpesua jo vuosia. Nyt kun viimein pyykkietikat ovat rantautuneet myös isompiin kauppoihin voin sanoa niiden laadusta, tuoksusta ja ehkä vähän hinnastakin sanasen. 



Edelleen oma suosikki on Le Pele Pelletierin Fleur d´Oranger, joka on siis appelsiininkukka (suosin samaa appelsiinin kukkaa myös hajuvesissä). Seuraavaksi eniten tykkään Auringonkukasta ja sen jälkeen tulee ruusuntuoksuinen Rose ancienne. 



Ihan hyvänä kakkosena tulee suomalainen uusi tulokas Adeliina tuoksulla puhdas pyykki. Aika hintava sekin. 




Kolmantena tulee myöskin suomalainen 042 pyykkietikka Rosmariini, jossa on huomattavan voimakas tuoksu, joten käytän sitä mieluiten siivoamiseen. Mutta tykkään tymäkästä tuoksusta esim keittiön siivoamisessa. Hinta oli muistaakseni vähän alle 10 euroa. 



Toistaiseksi viimeiseksi on jäänyt Onni Pyykkietikka isossa pullossa jota saa ainakin Prismasta. Onnissa tuoksu on kiva siivoamiseen, pyykkiin en niinkään käytä paitsi ehkä koirapyykkiin ja mattojen pesussa. Tuoksu ei pysy kauaa. Sanon että hyvä yleissiivousaine lähinnä. Näistä kaikista halvin, eli hintaa isolla pönikällä on n. 5 euroa. Lisäksi Onnin pullo on kyllä niin ruma ettei se pöydälle jää. En tiedä oppisikohan sitä tangoa jos käyttäisi tätä enemmän?

Näiden lisäksi olen myös kokeillut Kaunis merkin pyykkietikkaa tuoksussa punainen greippi ja kesäsade. Molemmat ihan ok, alkutuoksu tosi tymäkkä, mutta näissä on sama ilmiö kuin muissakin suomalaisissa pyykkietikoissa Adeliinaa lukuunottamatta eli jos pesuveteen sitä laittaa, ei ihan sekoitukaan veden kanssa vaan helmeilee siinä pinnalla. 

Minusta on ihanaa että näitä saa nyt melkein mistä vaan, mutta suosikiksi jää edelleen tuo kallein vaihtoehto eli Le Pere Pelletier. Olen kokeillut montaa eri tuoksua. Omat suosikit ovat Appelsiininkukka, Vanha ruusu, Auringonkukka ja teenlehti.

Miksi sitten pyykkietikkaa? No siksi että se pesee tunkkaisen hajun mistä tahansa vaatteesta (jumppapyykit, koirapyykit), puhdistaa pesukonetta, käy hyvin laimennettuna yleispesuaineeksi, sillä voi pestä niin keittiön kuin lattiat, peilit, ikkunat kuin vessatkin ja kaapissa voi olla vaan yksi purkki, ei tarvitse montaa eri ainetta.

Mihin se ei käy? No villaan ja silkkiin ei missään tapauksessa. Ja viskoosiinkin käytän vähän varovasti. 

Mitä yhteistä kaikilla? Tuoksu ja etikanhaju haihtuvat nopeasti, pyykkiin jää hyvin mieto tuoksu, joka on ehkä 1/5 osa normaalin huuhteluaineen tuoksusta. Puhdasta tulee kaikilla näillä ja pyykit raikastuvat. Pyykkietikka myös desinfioi ja on ekologisempi ratkaisu kuin moni muu. 

Suloista sunnuntaita ja tuoksuvia pyykkejä<3 





Im a huge fan of more ecofriendly cleaning products and I have been shopping in that area lately. I found these rose scented laundry pods and new scent in laundry vinegar called Rose Anciente. I just love the way the laundry now has this hint of rose scent even when dry. I have been using laundry winegar for years because in normal laundry it is way better than you averige fabric softener. More ecofriendly too.
The only down side is that you cant use it when you wash anything woolen, silk or some rayon. Other than that its just perfect. You can mix it with water and use in everyday cleaning as well. 

Have  a Great Sunday<3 

tiistai 6. marraskuuta 2018

Koiraperheen ulkoiluvaatteet - Clothes for outdoor activities in a family with dogs...









Ajattelin että koska vietän aika suuren osan ajastani ulkoiluvaatteissa, näytän teille muutaman kuvan siitä miksi juuri alkusyksystä uusin kokonaisen setin ulkoiluun tarkoitettuja vaatteita. Se on varmasti suurin investointi tälle syksylle, mutta pakollinen sellainen koska vanha kuoripukuni ei enää pitänyt vettä. Kuraa kylläkin, josta näiden touhuilijoiden kanssa saa todella oman osansa. 

Kerrospukeutuminenhan on se juttu, jolla pärjää alkusyksystä pitkälle alkutalveen (tietäispä vielä mitä laittaisi jalkaansa kun pakkaset tulevat). Aluskerros, välikerros ja päällikerros. Minä käytän säästä riippuen aluskerroksena ihan tavallisia lyhyt tai pitkähihaisia t-paitoja ja pitkiksiä. Sitten kun kunnon pakkaset alkavat löytyy kaapista täysivillainen urheilukerrasto.


Keskikerroksena usein fleece kuten näissäkin kuvissa ja päällimmäisenä on tähän saakka ollut ns. kuoripuku joka pitää sadetta. Tässä uudessa ulkoilusetissä korvasin tuon kuoritakin Softshell takilla joka pitää vettä ja voi pojat, puutarhatyötkin hoituu helposti kun kangas joustaa neljään suuntaan. Ensimmäinen softshell takki, jonka omistan. Hovikuvaajalla on ollut sellainen käytössä jo pari vuotta, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi kuinka paljon helpompaa siinä liikkuminen oikeasti on! 



Housut on kuorihousut, joita kotoisesti kutsun kurahousuiksi... Kuvista voi varmaan päätellä miksi vaikka ovatkin kohtuullisen kuivalla säällä pari viikkoa sitten otettuja. Vanhoista ne eroavat edukseen heijastimien ja taskujen osalta. Myös takissa on heijastimet omasta takaa, jotka lähes kokonaan vanhasta ulkoilu asustani puuttuivat. Vanhoissa mustissa housuissa ei ollut heijastimen heijastinta! Näissä uusissa housuissa on myös lahkeessa pitkät vetoketjut, joten päälle pukeminen onnistuu myös kengät jalassa. Lahkeensuissa on myös nepparit joilla lahkeen leveyttä voi säätää. 




Väriksi valikoitui liila siksi että sitä oli tarjouksessa ja vaalea ei näiden kuraheikkien kanssa ole järkevää ja kokomustasta en tykkää. Liila on juuri kivan tumma ja kuitenkin vähän väriä. 
Ja muuten ihan huippua näissä on ekologisempi käsittely vedenpitäväksi ja sen heikentyessä nämä voi heittää kuivaajaan ja siellä niistä tulee uudestaan vedenpitäviä. En ole vielä kokeillut, jää nähtäväksi miten se toimii. 





Syksy on ollut kiireinen monestakin syystä mutta pääasiassa tuo musta supervilkas neiti on siihen syypää. Hän tarvitsee paljon enemmän liikuntaa kuin normikoira, muuten tekee tuhojaan ja tohottaa potenssiin 10. Tosin Pyry tohottaa aina. Paitsi kylässä tai muualla on hyvinkin vieraskorea joten on vaikea vakuuttaa muita ihmisiä siitä että kotona meillä menoa piisaa. Pyry nimittäin saattaa oikein kiireessä vaikka hypätä nojatuolin yli ehtiäkseen nopeammin paikasta A paikkaan B. Eikä tuo 10 vuotta vanhempi paljon jälkeen jää sekään. 

Ja arvatkaa kuinka paljon odotan kuivia kelejä? Rakastan koiruuksiani (ja kissoja) suuresti, mutta en mitenkään erityisesti rakasta siivoamista... 

Ja jos nyt jollekin jäi ihmetystä että mitä me oikein vapaa-aikana puuhataan, niin meidät löytää pihalta noutamasta vaaleanpunaista porsasta joka mielellään tuodaan vaikka ihan naamaan saakka innostuneesti. Rodultaan Pyry on siis Brien paimenkoira mikäli jäi mietityttämään. 



Since we have 3 dogs, outdoor clothes are a must. My old outdoor clothes had seen the best day allready long  time ago, so it was time for new ones. I chose highly water repellent softshell jacket in lilac color (highly recommend softshell, easy to move around) and normal outer layer trousers that are water repellent as well. 

So far I have enjoyed my new outfit and its easy to clean as well. Far more easier that all the dirt these lovely dogs bring in... 

But there is no amount money that would make me live my life without these guys. 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Syysinspistä - Autumn Inspiration...










Terkkuja taas täältä ruudun toiselta puolelta! Viikolla oli kaikenlaista "ylimääräistä", kävin mm. asiakaskäynnillä Tampereella ja kun tuolta torstai-iltana ajelin kotiin pilkkosen pimeässä illalla mm. 25-tietä väsyneenä, niin ajattelin ettei tällainen pimeys ole edes todellista! Ei mitään valoa kilometritolkulla, pelkkää mustaa, peltoa ei erottanut metsästä, oli vain mustaa. Lisäksi mitä lähemmäksi kotia pääsin, sen sumuisemmaksi tuo mustuus muuttui ja pitkät valotkaan eivät enää auttaneet näkemiseen. Olin hiljaa kiitollinen siitä etten ole vaikkapa myyntiedustaja. Tuolla pimeässä ajaminen on tosi raskasta työtä. Nostan hattua kaikille, jotka sitä työkseen tekevät. 

Tosi vähän on ollut tämän syksyn aikana mitään shoppailuun liittyvää inspistä. Katse on ehkä lähinnä kohdistunut kenkiin ja meikkeihin, mikä on aika ihmeellistä, sillä mikään meikkifriikki en tunnista olevani. Väitän jopa että kaapista löytyy keskivertoa vähemmän kosmetiikkaa. 

Joitain inspiraation lähteitä olen kuitenkin näihinkin kuviin keräillyt. Nauhanilkkurit ovat sellainen oma ikisuosikki ja kun toissa talvena viimeiset omasta kaapista ihan käytännössä hajosivat käteen, on sellaisten osto edessä. Ei vaan osaa päättää investoida vai säästää niiden kanssa ja mikä olisi se väri? Juuri nyt omaa silmää miellyttäisi harmaa. Viimeisimmät olivat mustat ja edeltäjänsä tuollaiset kellanruskeat, joka minun silmääni on nauhanilkureiden klassikkoväri. Niitä on käytössä vuosien varrella kulutettu monta paria. Lisäksi haaveissa on ollut lenkkarit lämmintä nahkaa tai vuorilliset. Muutamana talvena jollain valmistajalla on ollut harmaasta villakankaasta tehtyjä katulenkkareita, sellaisetkin ottaisin mieluusti komerooni. Aika Sporttisia ovat olleet nuo silmäilemäni kengät siis. 

Kenkien lisäksi muhkeat neuletakit jäävät aina silmää kutkuttamaan. Niissä on vaan sen huono puoli että pitäisi aina saa kokeilla ensin onko neule kovin kutittavaa. 

Leppoisaa lauantaita ihanaiset<3


My Autumn Inspiration lately have mostly been sneakers, warm cardigans, bags and sometimes make-up and other cosmetics. Here are some of my favourites. 

Enjoy your Weekend<3