Pientä keväistä pintaremppaa ja tapettivalintaa - Little Spring home renovering...

Heipat täältä ruudun toiselta puolelta<3

Uusimaa on nyt vapautettu, mutta mihinkä sitä ihminen lähtisi kotoaan? Ei nyt ainakaan kovin mielellään mihinkään ihmisten ilmoille vielä Koronan vuoksi.

Uutisissa myös sanottiin että Korona on saanut ihmiset tapetoimaan ja remppaamaan ja siivoamaan varastoja...  Väittäisin että myös kevät ja loma-aika. Minäkin olen lomaillut tämän viikon, mutta remppaa on tehty jo aikaisemmin. Ennenkin kuin Korona tuli. Jos nyt lyhyesti luettelisi mitä enimmäkseen minä (tapetoinnissa myös hovikuvaaja) olen saanut täällä aikaiseksi viimeisen kahden kuukauden aikana, niin tuulikaapissa on maalattu kaapistojen ovet, vaihdettu vetimet (ei saa nauraa, tykkään pilkullisista, joskus pitää tehdä jotain hauskaa), asennettu yhdelle seinälle samaa tapettia kuin makkariin, se sopi oikein hyvin vanhanajantyylisten valkoisten kalusteiden seuraksi. Ja kun sitä jäi siis jonkin verran yli vieläkin, kodinhoitohuoneen seinä sai myös tapettipläjäyksen ja ja siistiytyi taas vaihteeksi.

Lisäksi olen maalannut useamman kuluneen kynnyksen ja takaoven sisemmän oven ja tietysti eteisen yhden seinän, siitä jo puhuin viime postauksessa. Ja takan edessä olevat laatat vaihtoivat myös väriä valkoisesta neutraaliin beigeen. Takkakin on maalauslistalla kunhan ehdin. Eli aikalailla täällä on vähänä vapaa-aikana tullut kyllä heiluttua remonttivälineiden ja maalipurkkien kanssa. Luulen että olisin täällä heilunut ilman Korona-virustakin.

Mutta tapeteista ajattelin vaihtaa ajatuksia teidän kanssanne. 

Mietin tuossa kun tallustin täällä taas kamera kädessä että mikä minua henkilökohtaisesti tapeteissa viehättää. Ja tulin siihen tulokseen että tapeteilla saa parhaiten vahvaa vanhanajan tunnelmaa ja elävyyttä valkoisen rinnalle sekä perinnevärien kanssa. Meillä oli jo edellisessä asunnossa keittiössä ja makuuhuoneessa vähän sellaiset vanhanajan tyyliset Boråsin tapetit. Keittiössä alhaalla vanhanajan raitaa, boordi välillä ja yläosahillittyä keltapohjaista kukkatapettia. Makuuhuoneessa oli vain hillittyä kukkatapettia. Tykkäsin niistä kovasti ja ilmeisesti ne olivat myös seuraavan asukkaan mieleen koska ei vaihtunut niitä pois. Sen jälkeen samaan asuntoon muutti anoppi, joka myöskin tykkäsi niistä. Taisi olla tapetoimassakin niitä alkuperäisiä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi koen ympäristön jossa eniten oleskelen ja se on tietysti nykyään koti. 
Noh, työpaikalla tai matkalla sinne tai pois taidan normaaliajalla olla saman verran, mutta koti on kuitenkin se kaiken sydän. Ja kyllä se tunnelma missä viihdyn on nimenomaan sellainen vähän vanhanajan tunnelma. Ja oikeastaan puutalokin jo henkii sellaista tunnelmaa ja on helposti muunnettavissa vanhanajan tyyliseksi. Sisustuksen pitää seurata talon tunnelmaa. Se luo harmoniaa kokonaisuuteen.

Ehkä tapettirakkaus on istutettu minuun jo lapsena sillä lastenhuoneen yhdellä seinällä oli vaaleanpunainen tehostetapetti, jossa pilvenhattaroiden päällä istui erilaisia muumihahmoja. Ja se oli siis 70-luvun alussa. Nythän muumitapetit ovat taas lastenhuoneiden suosikkeja. 

Ruotsalaisethan ovat meitä innokkaampia tapetoijia ja siellä näkee paljon sitä vahvaa vanhanajan tunnelmaa tapeteissa. Suomessahan myös länsirannikolla on vahva perinne vanhoilla taloilla ja sisustuksilla. Instagramista löytää myös hakusanoilla upeita tapetointeja.

Tapettivalmistajissakin parhaita kuoseja löytyy juurikin ruotsalaisilta Sandbergiltä ja Boråsilta. Suurin osa kuitutapetteja nykyään vanhojen paperitapettien sijasta. Selvitin vähän noiden kuitutapettien koostumusta (ekologisuus mielessä) ja soitto maahantuojalle ja muu tiedon etsiminen paljasti ettei kummankaan tapeteissa käytetä pvc-päällystettä kuten useimmissa Euroopassa tehdyissä kuitutapeteissa tehdään. (Värisilmän sivuilla oli muuten mielenkiintoinen tietoisku ekologisemmista remppavalinnoista täällä). 

Arvatkaapa muuten miksi kodinhoitohuoneen uudesta verhosta löytyy perhosia? Olin ostanut verhon joskus samaan aikaan kun reilu vuosi sitten olohuoneeseen vaihdettin sälekaihtimien tilalle rullaverhot. Sen piti olla samanlainen yksivärinen ja tulla alun perin keittiöön, mutta kuinkas kävi? Keittiöön sitä ei silloin asennettu ja se on odottanut komerossa parempia aikoja. 

Kävin tekemässä muita asioita ja jätin hovikuvaajan asentamaan yksiväristä rullaverhoa kodinhoitohuoneeseen ja kun tulin takaisin, siellä olikin perhosia!!! Paketissa oli maannut siis vuoden verran väärä verho! Paketin tekstissäkin luki että yksivärinen.  Ajattelin että olkoon, eihän kukaan ota takaisin vuosi sitten ostettua verhoa, niinpä meillä on nyt perhosia...Suurpiirteistä remppaa siis.

No miksi taas puhun tapetista. No siksi kun yksi kodin huoneista on saanut olla alkuperäisessä asussaan. Siellä on mitäänsanomaton paperitapetti joka on nyppinyt pliisuudellaan minua kaikki nämä vuodet ja sen huoneen uudelleentapetointi on seuraava suurempi projektini....

Voi olla että haukkaan ison palan, sillä siellä vaihtaa väriä sekä tummat huonekalut että siis seinät. Ihan täysin. Kokosin alle ehdokkaita joita olen käynyt läpi ja pähkäillyt jo kuukausia. Luotan siihen että päätös johon loppujen lopuksi tulin on oikea. Osaatteko arvata mikä allaolevista oli lopullinen valinta? 

Aurinkoista lauantaita<3 

Im big fan of wallpapers and after putting that Borås Thistle up in the bedroom I was left with some extra, so I decided to put wallpaper to the laundry room and right in the entry way to the house. Since I had allready done some wallpainting and painted the entry way cabinet doors and  changing the doorknobs to funny dotted ones I think now the entry way is fun. Even hobby loves it. 

It doesnt look bad in the laundry room either and Im allready planning my next wallpapering to one of the bedrooms. 

Sun is shining, Enjoy your Weekend<3

Tapetin lämpimään syliin nukkuamaan - Sleeping in wallpapers arms...

Tunnen itseni kuningattareksi. Kyllä vaan,  saa hieraista silmiä. Ihan Kuningattareksi. On sitten korona-aika tai mikä hyvänsä niin kauneus on ihmisen sielulle hyväksi...:))

 Sanotaan että kauneus on katsojan silmissä, katsotaan mitä te tykkäätte makuuhuoneen uudesta tapetista. Valitsin tarkoituksella otsikon alle tuollaisen pimeän ja hämyisen kuvan, jotta saisi käsityksen siitä miltä makkarissa näyttää kun sinne oikeasti menee pimeään aikaan nukkumaan. Kuvasin tapettia eri valossa eri päivinä, jotta saisi käsityksen siitä miten tapetti aina elää valon mukaan. 

Tapetti on Boråsin easy up mallin nimi Thistle (Ohdake), missä liisteri laitetaan seinään ja tapetti sitten vasta. Todettiin taas hovikuvaajan kanssa (jolta siis lievästi sanottuna paloivat hermot liisterin kanssa) että tuo tapa varsinkin hämärässä tilassa yli 5-kymppisille joiden lähinäkö ei todellakaan sano onko seinän joka sentillä liisteriä vai ei, ei ole millään lailla easy (ennenvanhaan liisteritkin olivat vaaleanpunaisia jotka sitten kuivuivat läpinäkyviksi) !!! Soitto ammattirempparille paljasti totuuden,  sen liisterin voi ihan yhtä hyvin vanhanaikaisesti laittaa tapettiin suoraan, niin he itsekin usein tekevät.

Kuvasin tapettia eri valoissa, enemmän tai vähemmän hyvin lopputuloksin, tämäkin tapetti on sellainen että se vaihtaa sävyä ja ulkomuotoa valon mukaan. Ja kahdesta ikkunasta huolimatta meidän makkari ei ole siitä valoisammasta päästä. Toisesta ikkunasta valon määrää rajoittaa maakellari ja toisesta kuisti. Oispa kiva jos makkarista vielä olisi muuten pääsy kuistille suoraan, mutta eipä ole. Tuolta osin tämä talo on varsinainen suunnittelun kukkanen. Olohuoneessa on ovi joka on suljettu, siitä pääsisi suoraan pihalle, mutta ei kuitenkaan kuistille.

Meni taas jaaritteluksi... yksi remppahomma kerrallaan. Nyt oli siis uuden makkarin päätyseinän tapetointi. Niin kauan kuin muistan meillä on useammassakin makkarissa ja kodissa ollut sängyn päätyseinässä tapetti. Jotenkin se vaan kuuluu asiaan. Niin nytkin. Meillähän muutettiin makuuhuone toiseen huoneeseen syystalvella kun äiti tuli meille vähäksi aikaa asumaan ja jouduttiin tekemään muutoksia etteivät koirat pääse kaatamaan vanhusta. 

Remppa-asioissa olen usein tosi kärsimätön, niin nytkin. Tein tapettivalintaa ja listoja sopivista varmaan viikkotolkulla, taivastelin hintoja, yritin etsiä sopivaa ja edullista, kunnes tajusin että tapetin menekkilaskurilla laskettuna päätyseinään riittäisi jopa 2 rullaa tapettia ja muistin että rautakaupan poistohyllyssä oli tuo Thistle tapetti jota olin käynyt hipelöimässä jo moneen kertaan viimeisten kuukasien aikana. Niinpä hurautimme rautakauppaan ja tapetti ja liisterijauhe lähtivät sieltä mukaan muutama viikko sitten. Tapetti pääsi seinälle samantein ja kun yhdistää kauniin tapetin, pimennysverhot ja uuden kaukosäätimen jolla säätelen yöpöydän lamppua ja toista pöytälamppua suoraan sängystä tai makkarin ovelta niin tunnen itse todella etuoikeutetuksi. Ihan kuningattareksi...:)) 

Olen ihan rakastunut tähän kaukosäätimeen (setti mihin kuuluu yksi säädettävä älylamppu ja kaukosäädin, maksoi 20 euroa). Makkarissa siihen lisätty toinen älylamppu jotka säätyvät samalla säätimellä. Syttyvät, sammuvat, himmenevät ja vielä valon sävynkin voi muuttaa kylmästä lämpimään ja päinvastoin). Kaukosäätimellä on oma paikkansa yöpöydän kyljessä josta otan sen sitten matkaani sytytettyäni ensin valot. Meillä se on jopa turvallisuuskysymys kun monta eläintä saattaa nukkua juurinkin kulkuväylällä.... 

Ihana makkari ihana nukkua tapetin sylissä<3

Aurinkoista sunnuntaita<3 

In case you wonder why I say sleeping in wallpapers arms, its how I feel… I love my new Wallpaper in the bedroom. I know everyone doesnt agree but I love beautiful wallpapers and since we didint have it in our new bedroom, we had to put one up. I love having wallpaper in the head of the bed. I dislike all separate head boards and just simply love Wallpaper. 

This Wallpaper is Borås Thistle and it has sweet old fashioned vibe that I aim for in my home deco style. Im also happy about my lamp remote. I makes life easier when you can controll your table lamps with remote. It controls the warmth of the light, switch on and off or dim. Just love it. Feels like Im the queen of bedroom…:))

Enjoy your sunny Sunday<3

Pienillä asioilla luksusta arkeen - Making luxury feeling with small things...

Heipat ruudun tältä puolelta pimeän sunnuntaiaamun merkeissä. Vieläkään ei ole tiedossa asupostausta, meillä on niin eri aikataulut hovikuvaajan kanssa arkena että kohdataan lyhykäisesti vain nukkumaanmenoaikaan. Aamulla kun lähden, muu perhe vielä nukkuu ja kun hovikuvaaja tulee töistä, olen jo menossa nukkumaan. Onneksi on sentään vapaat viikonloput. 

Täytyy ottaa jalusta käyttöön kunhan päivä tuosta hieman pitenee ja valoistuu. Vihdoin alkaa olemaan valoa ja inspiraatiotakin asuihin. "Talvi" on mennyt aika lailla perus seteissä, joista suuren osan olette jo ehtineet nähdä. 

Edellisissä postauksissa tarinoin siitä miten meillä myllättiin huonejärjestystä tuossa marraskuussa kun äiti majoittui tänne. Vielä jäi kertomatta mitä tapahtuikaan meidän vanhalle pienelle makuuhuoneelle. Valon vähyydestä johtuen kuvat eivät ole ihan  parhaita mahdollisia, pahoittelen. Pitäisi investoida parempaan kuvauskalustoon, se vaan ei ihan halpaa lystiä ole. 

Vanhasta makuuhuoneesta nimittäin tuli minulle uusi työhuone! 

Ekan kerran aikuiselämäni aikana minulla on oma työhuone, jonka olen itse sisustanut mieleiseksi, joskin kaikki huonekalut olivat jo olemassa. Ensimmäisen kerran minulla on myös oikea työpöytä, jonka ääressä kirjoitella ja laatikoissa tarvittava käden ulottuvilla. Ihana fiilis. Oma juttu ja paikka. Pöytä on ostettu syksyllä Torista 20 eurolla. Koristevalo maljakossa joka tuo ihanan valoisaa ja kaunista fiilistä on euron hopealanka ledeillä. Nojatuolikin on aikanaan Torista käytettynä ostettu, maksoi muistaakseni 50 euroa. Kirjahylly on Ikean liki halvin malli, ajaa asiansa tosi hyvin, nojatuolin vieressä valmiina kaikki lempikirjat, ei tarvitse pidemmältä haeskella. Jalkalampun valossa näkee lukea ja kutoa. Rahi on eteisestä päätynyt hetkeksi tänne, mutta tarkoitus olisi löytää jostain tähänkin huoneeseen oma rahi. Rahit vaan on ihan jäätävän hintaisia, en ole koskaan ymmärtänyt miten rahi voi maksaa saman verran kuin halpa sohva??? 

Lipasto on varmaan 20 vuotta vanha mäntypuinen, joka on maalattu muutama vuosi sitten kalkkimaalilla valkoiseksi, pieni kukkapöytä on osa sarjapöytiä jotka on aikanaan bongattu Porvoon kirppikseltä. 

Työtuolikin on saatu. Se oli pitkään piilossa häpeämässä rumaa sinistä väriään, kunnes hovikuvaaja sen minulle kaikista purkin pohjalta sekoitetuista kalkkimaaleista tehdyllä jämävärillä sen maalasi. Olin kokonaan unohtanut että kalkkimaalilla voi maalata myös kangasta. Tämäkin tuoli on nyt ollut käytössä maalattuna monen monta kuukautta, eikä maali edes halkeile. Pinta on vähän kovempi kuin normaalissa kankaassa, mutta työtuolissa se ei yhtään haittaa. 

Jopa verhotkin löytyivät valmiina kaapista. Olin jossain vaiheessa kuvitellut kaipaavani lyhyitä verhoja jonnekin ja ne olivat unohtuneet liinavaatekaappin. Kirjoituspäydän takana ei haittaa että ne ovat lyhyet. Piirongin päällä olevan pienen valaisimen olen ostanut 17 vuotta sitten silloisesta lähikaupasta. Se istua kökötti hyllyllä deodoranttien ja vessapapereiden vieressä. Kauppakin oli silloin vielä meidän olohuoneen kokoinen.

Lemppari on myös alle kympin tähtihuopa, johon välillä iltaisin kääriydyn nojatuolissa. Kaikki tämä tuntuu itselle tosi luksukselta, vaikka on hyvin edullisesti sisustettu huone. Luksusfiilistä saa aikaan myös edullisesti. Kaikista huoneen sisutuselementeistä tykkään ehkä eniten tuosta yhden euron valolangasta maljakossa.

Kivaa sunnuntaita sateesta huolimatta<3 

We re-organized our rooms at the house couple months back. The old Small bedroom is now my study and Im simply loving it! My own working table, armchair, bookcase whole sebang of my own stuff. I feel like a child in a new room. Best of all? Everything was allready at the house, just had to organize. Chair and the working chair are second hand. So is the working table. Drawer is 20 years old, I simply painted it white few years ago. Originally it was the color of pine tree. 

Oh, now Im enjoying my spare time here. 

Have a Great Sunday<3

Huoneen tarina... - New bedroom...

Joku ehkä bongasi Instaan ilmestyneitä kuvia uudesta makuuhuoneesta. 

Tuossa marraskuun aikana taloyhtiön sadevesiviemäri tulvi äidin asuntoon ja kun vika viimeinen siellä saatiin korjattua oli edessä kuivatus ja remppa, jonka ajaksi äiti liki 93v muutti sitten meille reiluksi kolmeksi viikoksi.

Meillä tämä aiheutti suuren huoneiden muutosoperaation, koska isot ja innokkaat koirat olisivat voineet kaataa äidin ja kun äiti ei oikein enää näe, kompastuu myös lattialla makaaviin koiriin. 

Niinpä meillä alkoi muutosurakka, jossa evakoiduimme koirien kanssa toiseen päähän taloa koiraporttien taakse, eli vanha makuuhuone sai muuttaa kokonaan toiseen päähän taloa, jossa ainoa huone oli tämä aikanaan kahdesta pienestä huoneesta seinä purkamalla yhdistetty yksi iso huone

Uusi makuuhuone suunnitteluvaiheessa

Huone on tähän asti on toiminut yhdistettynä vieras-, työ-, oleskelu- ja pianohuoneena. Meidän entisen makuuhuoneen vieressä sijainnut pikkuvessa muutettiin myös äidille inva wc:ksi, joten evakoin kosmetiikkani laatikoihin ja yritin mahduttaa osan kylpyhuoneeseen talon toiseen päähän (paino sanalla yritin, tämän ikäisellä on yllättävän paljon kosmetiikkaa...) 

Isolla makkarilla on monta tarinaa. Alun perin puretun seinän toisella puolella olevaan huoneeseen on ollut hankala pääsy talon toisesta päästä läheltä takaovea. Silloin se toimi vielä ylimääräisenä vierashuoneena ja siellä on vuosien varrella kätevästi majoitettu eronneita, karanneita ja koirallisia ystäviä kun aina ei kaksi koiralaumaa sovi toistensa kanssa yhtä aikaa samaan tilaan, saattaa tulla riitaa. Jokunen ystäväkin siellä asuikin muutamia kuukausia koiran kanssa asui etsiessään eron jälkeen uutta kotia ja paikkaa elämässä. Siellä on itsekin joskus yövytty kun talo on ollut täynnä porukkaa. 

Sitten kului muutama vuosi kun sille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöä enää, eronneet ja karanneet löysivät paikkansa maailmassa ja vähemmän enää kävi koirallisia yövieraita. Huone jäi jotenkin unhoon ja omituiseksi itselliseksi jäänteeksi kunnes päätettiin jo varmaan 10 vuotta sitten että hei, puretaan se seinä, kulku helpottuu ja ilmakin kiertää talossa tehokkaammin. Ja näinpä tehtiin. 

Pieni väliseinän pala oli kuitenkin jätettävä ja se näytti jokseenkin hassulta ja kattopaneeleissakin oli väli joten siihen tehtiin tuollainen tallimainen hirsiratkaisu. Hovikuvaaja halusi hirttä ja lyhdyn. No, tuli hirsi ja lyhty ja sitten meillä oli kumman mallinen huone, jossa oli kummassakin erilaiset muovimatot ja seinän paksuinen betonilattia niiden välissä. Seinät tietysti siinä vaiheessa maalattiin samanvärisiksi molemmissa huoneissa.

Ei näyttänyt sittenkään yhtenäiseltä tilalta, mutta koska ei ollut varaa mihinkään isoon remonttiin huone jäi odottamaan jatkoa. isossa huoneessa oli mummon vanha ruokapöytä jonka ääressä kirjoittelin blogia, vaatekaappi, rautainen sohvasänky jossa majoitettiin vieraita, (pötköteltiin toki itsekin) ja toisella puolella piano, nojatuoli ja olipa jossain vaiheessa ennen nojatuolia oli itseasiassa toinenkin työpöydän tapainen pöytä jossa hovikuvaaja oli toisella tietokoneella kun minä olin omallani, eli jaettu työhuone.

Lattialla oli matto paljaan betonin kohdalla, mutta kovin epäyhtenäiseltähän tuo tila silti näytti. Ja meni tietysti myös vähän aikaa ennen kuin itse ymmärsin että verhot pitää ehkä olla samanlaiset kummassakin ikkunassa. Sekin asia piti kantapään kautta oppia. Se sentään sitten toi vähän lisää yhtenäisyyttä huoneeseen.

Meni taas vuosi tai kaksi. Lattian rako ärsytti ja aina katselin laminaattia rautakaupoissa sillä silmällä, mutta jos huoneen koko on 25 neliömetriä ja hyvä laminaatti maksaa 20 -  45 euroa neliöltä ja siihen alusmateriaalit ja työkalut vielä päälle, niin liian kallista. Sitten tuli päivä kun tuli Torissa vastaan annetaan palstalla iso määrä siivosti purettua tummaa kastanjan väristä laminaattia, josta osa oli vielä paketissakin. Mentiin katsomaan ja niin lähti autolastillinen laminaattia matkaan mukaan. Käytiin ostamassa alusmateriaalit, kiilat, laminaattirauta, leikkurit ja muu asennukseen tarvittava ja seuraavalla talvilomalla sitten alettiin asentamaan. Kaksi kaupunkilaista, joilla molemmilla peukalo keskellä kämmentä...

Voi hyvät hyssykät sentään!!! Aloitettiin perjantai-iltana, jatkettiin yöhön saakka (huomatkaa myös pianoa piti siirtää kahteen pekkaan), jatkettiin lauantaina ja jatkettiin taas yöhön saakka. Tehtiin monta kertaa avioeroa jo siinä välissä, mutta sitkeästi jatkettiin vaan. Meikä näillä kantturapolvilla ja hovikuvaaja vähän paremmilla. Lattian betonivalu oli erittäin epätasainen, onneksi oli paksu ekoalusmateriaali jolla saatiin sitä tasattua. Kaikki patterinkohdat, kolot ja muut viisteet tehtiin kuiviosahalla ja laminaatit leikattiin leikkurilla ja välillä koottiin palapeliä kun oli käytettyjä pätkiä ja pitkiä. Sunnuntaina aamuyöstä oltiin valmiita ja voin sanoa että viimeiset sentit olivat täynnä tuskaa, kipua ja hammasten kiristelyä. Eihän se lattia ole koskaan sen kokoinen että siihen viimeiseksi mahtuisi koko laudan levyinen vaan piti ujuttaa kaistale ja sen asentaminen seinää vasten onkin varsinainen temppu. Viimeiseksi tietenkin kiinnitettiin lattialistoja takaisin ja voin kertoa että otti niin koville etten meinannut enää päästä lattialta lainkaan ylös, eikä kyllä hovikuvaajakaan. Istuttiin siinä lattialla sitten tovi klo 4 aamuyöllä. 

Sellainen urakka kyllä, johon en ala toista kertaa. Ehkä. Meni varmaan pari viikkoa että pääsin kunnolla kävelemään sen jälkeen. Polvet olivat tuesta huolimatta niin täynnä nestettä etteivät vähään aikaan taipuneet mihinkään. Että semmosta omaa remppaa... Se ehkä nyt tuli todistettua että kaksi täysin kokematonta pystyy itse asentamaan laminaatin jos on pakko. Polvivammaisille se ei ehkä kuitenkaan ole ihan sopiva homma. 

Kyllä sitä on tullut kiiteltyä jälkikäteen omien kättensä töitä ja se fiilis kun kävelee itse asennetulla lattialla johon on upotettu paljon hikeä ja kyyneleitä on aika ylpeä. Ja miten lämminkin se on vanhaan kylmään lattiaan verrattuna jossa oli vaan asennettu uivana rumat muovimatot suoraan betonin päälle. Kuka ihme niin rakentaa??? 

Uuteen makuuhuoneeseen liittyy siis paljon muistoja, paljon tunteita ja paljon itse rakennettua, siksi se ehkä tuntuu paremmalta kuin ihan tavallinen huone. Sitä osaa arvostaa eri tavalla. 

Sellainen on siis tämän makkarin historia. Nyt makkarin muuton jälkeen siellä siis pitää majaansa normileveä parisänky, vaatekomero, piano (nimipäivälahjaksi hovikuvaajalta 20 vuotta sitten saatu), nojatuoli, koiranpedit, sisustustakka ja vihreä "liinavaatekaappi", jonka päällä aina vaihtelen mummon vanhoja tauluja, joita en raaski poiskaan antaa (ainakaan vielä), anopin vihreä lamppu toisen lipaston päällä, josta olen aina tykännyt, muistona anopista ja muistuttamassa kuinka elämä onkaan hauras. Ja vielä lisäksi yksi aika iso valkoinen lipasto. Aika paljon tavaraa siis makuuhuoneeseen.

 Kuvittelin aluksi että en viihtyisi, mutta koska värimaailma on aika neutraali ja rauhoittava, olen viihtynyt ihmeen hyvin ja pienen harjoittelun jälkeen oppinut nukkumaankin siellä. Olohuoneen ja makuuhuoneen välissä ei ole ovea, se on tilan vuoksi siitä poistettu, siinä on koiraportti joka saa siinä olla jatkossakin. Sänkyä vastapäätä on ovi, josta pääsee sujuvasti takaovelle ja kylpyhuoneeseen. 

Jatkossa sälekaihtimet saavat luultavasti lähteä pimentävien vaaleiden rullaverhojen tieltä, kesällä voi olla liian valoisaa muuten. Nyt keskellä talvea ilman lunta huoneessa on luonnostaan niin pimeää että kuvaaminenkin on ollut hankalaa. Valoa ikkunoista rajoittaa toiselta puolelta maakellari ja toisen ikkunan takana on kuisti jonka ansiosta ilta-aurinkokaan ei täysin tule paistamaan suoraan sisään. Lisäksi yritän löytää sängyn päätyseinään jonkun kivan vanhanajan tapetin.

Ehkä tässä on uutta makkaria meille seuraavaksi 20 vuodeksi kun edellisessä on viihdytty 18 vuotta?

My mom is nearly 93 years old and lives by herself in an appartment. There was waterdamage when rain got in into moms appartmen and while it was dried and renovated, mom moved to our house. Because the dogs are big and wild, we had to change the floor plan so that we and the dogs would mainly live behind Gates so that dogs didnt make mom fall. Being that old falling means always broken bones. So we had to move our little tiny bedroom into a big room in the other end of the house. 

It took some time to decorate and make it nice, but when it finally was finished Im liking it so much that I think we will keep that room (it was originally 2 rooms) as a bedroom. Large bedroom with lot of stuff wasnt the final plan, but somehow it seems to work. It also houses lots of memories since it was renovated by me and hobby some years ago. We even installed the new flooring there. (Last time Im going to do flooring by our self, its a huge job to do)

Piano and electric fireplace in the bedroom are starting to grow on me. I like it for now.