sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Huoneen tarina... - New bedroom...





Joku ehkä bongasi Instaan ilmestyneitä kuvia uudesta makuuhuoneesta. 



Tuossa marraskuun aikana taloyhtiön sadevesiviemäri tulvi äidin asuntoon ja kun vika viimeinen siellä saatiin korjattua oli edessä kuivatus ja remppa, jonka ajaksi äiti liki 93v muutti sitten meille reiluksi kolmeksi viikoksi.

Meillä tämä aiheutti suuren huoneiden muutosoperaation, koska isot ja innokkaat koirat olisivat voineet kaataa äidin ja kun äiti ei oikein enää näe, kompastuu myös lattialla makaaviin koiriin. 




Niinpä meillä alkoi muutosurakka, jossa evakoiduimme koirien kanssa toiseen päähän taloa koiraporttien taakse, eli vanha makuuhuone sai muuttaa kokonaan toiseen päähän taloa, jossa ainoa huone oli tämä aikanaan kahdesta pienestä huoneesta seinä purkamalla yhdistetty yksi iso huone



Uusi makuuhuone suunnitteluvaiheessa


Huone on tähän asti on toiminut yhdistettynä vieras-, työ-, oleskelu- ja pianohuoneena. Meidän entisen makuuhuoneen vieressä sijainnut pikkuvessa muutettiin myös äidille inva wc:ksi, joten evakoin kosmetiikkani laatikoihin ja yritin mahduttaa osan kylpyhuoneeseen talon toiseen päähän (paino sanalla yritin, tämän ikäisellä on yllättävän paljon kosmetiikkaa...) 


Isolla makkarilla on monta tarinaa. Alun perin puretun seinän toisella puolella olevaan huoneeseen on ollut hankala pääsy talon toisesta päästä läheltä takaovea. Silloin se toimi vielä ylimääräisenä vierashuoneena ja siellä on vuosien varrella kätevästi majoitettu eronneita, karanneita ja koirallisia ystäviä kun aina ei kaksi koiralaumaa sovi toistensa kanssa yhtä aikaa samaan tilaan, saattaa tulla riitaa. Jokunen ystäväkin siellä asuikin muutamia kuukausia koiran kanssa asui etsiessään eron jälkeen uutta kotia ja paikkaa elämässä. Siellä on itsekin joskus yövytty kun talo on ollut täynnä porukkaa. 

Sitten kului muutama vuosi kun sille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöä enää, eronneet ja karanneet löysivät paikkansa maailmassa ja vähemmän enää kävi koirallisia yövieraita. Huone jäi jotenkin unhoon ja omituiseksi itselliseksi jäänteeksi kunnes päätettiin jo varmaan 10 vuotta sitten että hei, puretaan se seinä, kulku helpottuu ja ilmakin kiertää talossa tehokkaammin. Ja näinpä tehtiin. 




Pieni väliseinän pala oli kuitenkin jätettävä ja se näytti jokseenkin hassulta ja kattopaneeleissakin oli väli joten siihen tehtiin tuollainen tallimainen hirsiratkaisu. Hovikuvaaja halusi hirttä ja lyhdyn. No, tuli hirsi ja lyhty ja sitten meillä oli kumman mallinen huone, jossa oli kummassakin erilaiset muovimatot ja seinän paksuinen betonilattia niiden välissä. Seinät tietysti siinä vaiheessa maalattiin samanvärisiksi molemmissa huoneissa.

Ei näyttänyt sittenkään yhtenäiseltä tilalta, mutta koska ei ollut varaa mihinkään isoon remonttiin huone jäi odottamaan jatkoa. isossa huoneessa oli mummon vanha ruokapöytä jonka ääressä kirjoittelin blogia, vaatekaappi, rautainen sohvasänky jossa majoitettiin vieraita, (pötköteltiin toki itsekin) ja toisella puolella piano, nojatuoli ja olipa jossain vaiheessa ennen nojatuolia oli itseasiassa toinenkin työpöydän tapainen pöytä jossa hovikuvaaja oli toisella tietokoneella kun minä olin omallani, eli jaettu työhuone.



Lattialla oli matto paljaan betonin kohdalla, mutta kovin epäyhtenäiseltähän tuo tila silti näytti. Ja meni tietysti myös vähän aikaa ennen kuin itse ymmärsin että verhot pitää ehkä olla samanlaiset kummassakin ikkunassa. Sekin asia piti kantapään kautta oppia. Se sentään sitten toi vähän lisää yhtenäisyyttä huoneeseen.

Meni taas vuosi tai kaksi. Lattian rako ärsytti ja aina katselin laminaattia rautakaupoissa sillä silmällä, mutta jos huoneen koko on 25 neliömetriä ja hyvä laminaatti maksaa 20 -  45 euroa neliöltä ja siihen alusmateriaalit ja työkalut vielä päälle, niin liian kallista. Sitten tuli päivä kun tuli Torissa vastaan annetaan palstalla iso määrä siivosti purettua tummaa kastanjan väristä laminaattia, josta osa oli vielä paketissakin. Mentiin katsomaan ja niin lähti autolastillinen laminaattia matkaan mukaan. Käytiin ostamassa alusmateriaalit, kiilat, laminaattirauta, leikkurit ja muu asennukseen tarvittava ja seuraavalla talvilomalla sitten alettiin asentamaan. Kaksi kaupunkilaista, joilla molemmilla peukalo keskellä kämmentä...




Voi hyvät hyssykät sentään!!! Aloitettiin perjantai-iltana, jatkettiin yöhön saakka (huomatkaa myös pianoa piti siirtää kahteen pekkaan), jatkettiin lauantaina ja jatkettiin taas yöhön saakka. Tehtiin monta kertaa avioeroa jo siinä välissä, mutta sitkeästi jatkettiin vaan. Meikä näillä kantturapolvilla ja hovikuvaaja vähän paremmilla. Lattian betonivalu oli erittäin epätasainen, onneksi oli paksu ekoalusmateriaali jolla saatiin sitä tasattua. Kaikki patterinkohdat, kolot ja muut viisteet tehtiin kuiviosahalla ja laminaatit leikattiin leikkurilla ja välillä koottiin palapeliä kun oli käytettyjä pätkiä ja pitkiä. Sunnuntaina aamuyöstä oltiin valmiita ja voin sanoa että viimeiset sentit olivat täynnä tuskaa, kipua ja hammasten kiristelyä. Eihän se lattia ole koskaan sen kokoinen että siihen viimeiseksi mahtuisi koko laudan levyinen vaan piti ujuttaa kaistale ja sen asentaminen seinää vasten onkin varsinainen temppu. Viimeiseksi tietenkin kiinnitettiin lattialistoja takaisin ja voin kertoa että otti niin koville etten meinannut enää päästä lattialta lainkaan ylös, eikä kyllä hovikuvaajakaan. Istuttiin siinä lattialla sitten tovi klo 4 aamuyöllä. 



Sellainen urakka kyllä, johon en ala toista kertaa. Ehkä. Meni varmaan pari viikkoa että pääsin kunnolla kävelemään sen jälkeen. Polvet olivat tuesta huolimatta niin täynnä nestettä etteivät vähään aikaan taipuneet mihinkään. Että semmosta omaa remppaa... Se ehkä nyt tuli todistettua että kaksi täysin kokematonta pystyy itse asentamaan laminaatin jos on pakko. Polvivammaisille se ei ehkä kuitenkaan ole ihan sopiva homma. 

Kyllä sitä on tullut kiiteltyä jälkikäteen omien kättensä töitä ja se fiilis kun kävelee itse asennetulla lattialla johon on upotettu paljon hikeä ja kyyneleitä on aika ylpeä. Ja miten lämminkin se on vanhaan kylmään lattiaan verrattuna jossa oli vaan asennettu uivana rumat muovimatot suoraan betonin päälle. Kuka ihme niin rakentaa??? 

Uuteen makuuhuoneeseen liittyy siis paljon muistoja, paljon tunteita ja paljon itse rakennettua, siksi se ehkä tuntuu paremmalta kuin ihan tavallinen huone. Sitä osaa arvostaa eri tavalla. 





Sellainen on siis tämän makkarin historia. Nyt makkarin muuton jälkeen siellä siis pitää majaansa normileveä parisänky, vaatekomero, piano (nimipäivälahjaksi hovikuvaajalta 20 vuotta sitten saatu), nojatuoli, koiranpedit, sisustustakka ja vihreä "liinavaatekaappi", jonka päällä aina vaihtelen mummon vanhoja tauluja, joita en raaski poiskaan antaa (ainakaan vielä), anopin vihreä lamppu toisen lipaston päällä, josta olen aina tykännyt, muistona anopista ja muistuttamassa kuinka elämä onkaan hauras. Ja vielä lisäksi yksi aika iso valkoinen lipasto. Aika paljon tavaraa siis makuuhuoneeseen.



 Kuvittelin aluksi että en viihtyisi, mutta koska värimaailma on aika neutraali ja rauhoittava, olen viihtynyt ihmeen hyvin ja pienen harjoittelun jälkeen oppinut nukkumaankin siellä. Olohuoneen ja makuuhuoneen välissä ei ole ovea, se on tilan vuoksi siitä poistettu, siinä on koiraportti joka saa siinä olla jatkossakin. Sänkyä vastapäätä on ovi, josta pääsee sujuvasti takaovelle ja kylpyhuoneeseen. 

Jatkossa sälekaihtimet saavat luultavasti lähteä pimentävien vaaleiden rullaverhojen tieltä, kesällä voi olla liian valoisaa muuten. Nyt keskellä talvea ilman lunta huoneessa on luonnostaan niin pimeää että kuvaaminenkin on ollut hankalaa. Valoa ikkunoista rajoittaa toiselta puolelta maakellari ja toisen ikkunan takana on kuisti jonka ansiosta ilta-aurinkokaan ei täysin tule paistamaan suoraan sisään. Lisäksi yritän löytää sängyn päätyseinään jonkun kivan vanhanajan tapetin.





Ehkä tässä on uutta makkaria meille seuraavaksi 20 vuodeksi kun edellisessä on viihdytty 18 vuotta?

My mom is nearly 93 years old and lives by herself in an appartment. There was waterdamage when rain got in into moms appartmen and while it was dried and renovated, mom moved to our house. Because the dogs are big and wild, we had to change the floor plan so that we and the dogs would mainly live behind Gates so that dogs didnt make mom fall. Being that old falling means always broken bones. So we had to move our little tiny bedroom into a big room in the other end of the house. 

It took some time to decorate and make it nice, but when it finally was finished Im liking it so much that I think we will keep that room (it was originally 2 rooms) as a bedroom. Large bedroom with lot of stuff wasnt the final plan, but somehow it seems to work. It also houses lots of memories since it was renovated by me and hobby some years ago. We even installed the new flooring there. (Last time Im going to do flooring by our self, its a huge job to do)

Piano and electric fireplace in the bedroom are starting to grow on me. I like it for now. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit viestin...:)