lauantai 19. elokuuta 2017

Italiasta, rakkaudella - From Italy, with love...








Minestrone della Casa... 

Se tarkoittaa suoraan käännettynä "talon keittoa". Minestrone reseptejä on varmasti yhtä paljon kuin on kokkeja, se kuuluu niihin ruokiin, joka on aikanaan syntynyt niistä tarpeista, joita on juuri sillä hetkellä kaapista löytynyt. Ajan kanssa se on vakiinnuttanut jonkinmoisen samankaltaisen pohjan monista resepteistään huolimatta. Kuten kaikki italialainen ruoka, se on rakkaudella tehty ja sen kunnolliseen tekemiseen menee oma aikansa. Se on aivan loistava ruoka, jos haluaa tehdä yhdessä perheen tai ystävien kanssa ruokaa. Jokainen voi osallistua, sillä jo tuoreiden ainesten pilkkomisessa menee oma aikansa. Jokaiselle riittää jotain tehtävää vauvasta vaariin. 

Meillä tehdään aina minestrone kahteen pekkaan vähintään, tosin muutenkin usein yhdessä hovikuvaajan kanssa laitetaan ruokaa ja joskus aika äänekkäästikin, kuulostaa varmasti  välillä yhtä äänekkäältä kun italialaisessa keittiössä. 

Kaikista maailman keittiöistä meillä tykätään eniten italialaisesta ruuasta. Minulle italialainen ruoka on ollut kreikkalaisen ohella lemppari niin kauan kuin muistan. Rakkaus italialaiseen ruokaan ja italian kieleen sai varmaan alkunsa teininä tehdystä ensimmäisestä matkasta Italian Calabriaan ja Apuliaan, köyhään osaan etelä-Italiaa, jossa ruoka kaiken kaaoksen ja huutamisen ja käsillä puhumisen keskellä oli aina kuitenkin pääosassa. Siellä syötiin aina pitkän kaavan mukaan ja hyvin paljon erilaisia meren antimia, kasviksia  ja merellistä pastaa. Edelleenkin alueella on paljon kalastusta ja kalaruokia muiden italialaisten herkkujen ohella. 

Matka oli hauskalla tavalla kaoottinen nyt kun sitä jälkikäteen katsoo. Äiti oli tietenkin mukana ja meitä oli kaksi vaaleaa teini-ikäistä nuorta naista valvottavana. Calabriassa ja Apuliassa (Puglia) ei siihen aikaan 80-luvun puolessa välissä ollut mitään pohjoismaista turismia vielä olemassa ja pelkkä vaalea olemus sai aikaan melkoista hämmennystä paikallisten nuorten miesten joukossa jopa siihen pisteeseen että muutama ajoi moottoripyörillä meidän sighseing-ajoneuvon perässä liki 100 kilometriä hotellille ja joutuivat sitten pieneen kahnaukseen hotellin työntekijöiden kanssa kun yrittivät väkisin päästä hotellialueelle... Nuoria miehiä nuo hotellinkin työntekijät. Hotelli sijaitsi Gallipolissa, joka on aivan ihana kaupunki vanhoine linnakkeineen ja pienine kalastajaveneineen, joista joka aamu myytiin suoraan kaikenlaisia mereneläviä. Jopa merisiilit olivat siellä ruokalistalla. 

Ensi näkemys Italiasta oli vähintäänkin kaoottinen. Muistan vieläkin miltä tuntui kun lentokone laskeutui pienelle Brindisin kaupungin paikalliselle kentälle illalla ja koneen ovesta astui ulos. Ensin löi vastaan valtava kosteus ja kuumuus vaikka oli vasta huhtikuun loppu ja jo pimeää. Lentoasemalta ulos astuessa tuntui kuin olisi tullut keskelle mellakkaa, paikallinen jalkapalloseura oli voittanut italialaisittain ison turnauksen ja lentokenttäalue oli täynnä ympyrää ajavia autoja, ihmisiä roikkumassa autojen ikkunoista, seisomassa avoautoissa huudattamassa räikköjä ja huutamassa kannustusta juuri saapuneelle joukkueelle. Musiikki raikasi ja ihmiset huusivat ja hurrasivat kuumassa yössä kuin heikkopäiset. Muistan ajatelleeni että italialaiset ovat hulluja...
Brindisin ja Leccen alue Italiassa on ihanaa ja aitoa Italiaa edelleenkin. (Klik)

Youtubesta löytyi jakso käsitellen Pugliaa ohjelmasta "Dream of Italy" jos alueeseen haluaa paremmin tutustua. Siellä on esitelty Leccen kaunista kaupunkia, hyvää ruokaa ja mm  Unescon maailmanperintöpaikkoihin kuuluvaa trullikylää Alberobelloa. Klik.






Minestronekin voi aluksi vaikuttaa sekavalta, mutta kun kaikki aineet viimein porisevat kattilassa, niin siitä tulevaa ruuantuoksua ei voita mikään. Se on täydellinen paletti valkosipulia, tomaattia ja kasviksia joka viimeistään pakottaa maistamaan jollei ole koskaan todella hyvää minestronea syönyt. Taivaallista!



Näistä aineksista syntyy meidän minestrone. Huom, laitan ihan tosi vähän purjoa, aina en ollenkaan, minestronen must vihannes on varsiselleri (nykyään käytetään myös nimitystä lehtiselleri):

n.3rl oliiviöljyä
1 sipuli pieninä kuutoina
1 punasipuli pieninä kuutioina
6 valkosipulin kynttä murskattuna
3-4 varsisellerin vartta siivutettuna
2 isohkoa porkkanaa siivutettuna
1 pieni selleri tai palsternakan pala pieninä siivuina tai kuutioina (oikeastaan melkein muruna)
150gr sokeriherneen palkoja pilkottuna n. 1cm paloiksi
n.1dl tuoretta oreganoa silputtuna (tai n. 2tl kuivattua)
n.1dl tuoretta basilikaa silputtuna (tai n. 2tl kuivattua )
suolaa
pippuria
n.500gr paseerattua tai kuorittua tomaattia 
n.390gr pirkka tomaattimurskaa (itse käytän valkosipulilla maustettua)
1tlk ruskeita papuja suolaliemessa (huuhdottuna ja valutettuna) 
n. 3dl katkottua spagettia (muukin pasta käy, mutta esim penne turpoaa valtavaksi kun keittoa lämmittää useampana päivänä, käytä vähemmän)
n. 7dl luoumukanalientä (korvattavissa kasvisliemellä)
vettä tarpeen mukaan

Tarjoiluun parmesan raastetta ja tuoretta basilikaa 


1. lämmitä oliiviöljy kattilassa keskilämmöllä, lisää sipulit, kuullota läpinäkyviksi n. 4min.
2.lisää valkosipuli ja kuullota edelleen n. 30sek.
3.lisää sellerit (palsternakka) ja porkkana ja paistele kunnes pehmenevät n.5min
4.lisää herneenpalot, n.1tl suolaa ja pippuria maun mukaan ja paista vielä 3min (lisää oliiviöljyä aina tarpeen mukaan)
5. lisää tuoreet yrttisilput (jos käytät kuivattuja, lisää ne jo vaiheessa 4) ja paista n. 1min
6. lisää tomaattimurskat ja paseeratut tomaatit, valmis kanaliemi, lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa, kuumenna kiehuvaksi ja keitä 10min.
7. lisää huuhdotut ja valutetut tölkkipavut ja pasta, kuumenna ja keitä vielä 10min

Tarjoile parmesan raasteen, tuoreen basilikan ja patongin kanssa<3





Tulipa tässä nyt samalla esiteltyä torista keväällä saatu, juu kuulitte ihan oikein, ilmaiseksi saatu (tila-autolla ajamisessa on puolensa) uusi keittiön pöytä kivoine laatikoineen. Vanha pöytä oli vähän liian pieni ja epäkäytännöllinen, koska meillä tehdään paljon asioita keittiönpöydän ääressä ja välillä laitetaan paljonkin sellaista ruokaa jossa tarvitsee tilaa.Tämä pöytä on vähän isompi ja lisäksi tykkään kuultomaalatusta valkoisesta pinnasta ja kivoista laatikoista toisella sivulla. Vanha pöytä sai sekin uuden elämän torin avulla.

Tuolit ovat vanhat, aikanaan anopilta saadut kun omat halpistuolit hajoilivat jo vanhuuttaan. Anopin eriparituolit käyvät kivasti uuden pöydän tyyliin. Tykkään kovasti, se että on muutama erilainen antaa vähän ilmettä. En luultavasti tykkäisi 6:sta samanlaisesta ollenkaan. 


Leppoisaa lauantaita ihanaiset<3





Did you know that Minestrone is originally called "Minestrone della Casa" and actually means "soup of the house"?

My love for Italy and Italian food was born after my first trip to Italy with my mom and niece in the 80´s. We had a rere chance to travel in Puglia and Calbria regions and see a beutiful part of Italy that is so often missed due to its location (see the kliks above). Lecce, Brindisi, Alberobello and Italian Gallipoli are places where I want to return some day. 

The Minestrone recipes vary, but here is my favourite variation of my own:

3-4 tablespoons of olive oil
1 onion diced into small bits
1 red onion diced into small bits
6 gloves of garlic minced
3-4 stalks of celery diced
2 rather large carrots diced
1 piece of celeriac or parsnip diced

you can also add little leek if you like, but just little!

about 150gr green beans, trimmed and cut to about 1cm pieces
1dl fresh oregano 
1dl fresh basil
salt and pepper to your own taste
1 can diced tomatoes 
1 can (or carbord box) crushed tomatoes with garlic
about 7dl chcken broth (add boiled water to your soup if it gets too thick while boiling, it also thickens if you eat it next day, adding more chicken broth/boiled water can be needed) 
1 can kidney or brown beans in salt water 
about 2,5 dl spagetti broken into about 4cm long bits


1. heat the olive oil in a large pot at medium heat
2. add onions and cook until translucent, about 4 mins
3. add minced garlic, cook 30 sec
4. add the celery and carrots and cook until they soften about 5min
5.Stir in the green beans and cook for 3 more minutes
6. add the fresh chopped basil and oregano and cook 1 minute more

7. add the diced anc crushed tomatoes and chichen broth to the pot and bring in to boil and cook/let simmer for 10 mins
8. stir in the kidney beans (rinsed and drained) and spagetti and cook for another 10 mins. Season with salt and pepper. 
serve with parmesan and fresh basil

If needed add more chichen broth or boiled water, the soup keeps on thickening after its done and the next day its really thick.

Have a Great Weekend<3 




















tiistai 15. elokuuta 2017

Kesä ja kesämopo - Summer and summer scooter...












Ihan muista asioista piti tänään pienen blogihiljaisuuden jälkeen kirjoitella, mutta kerrotaan nyt välillä vähän kuulumisia ja muutama asukuva kuuman päivän lomailuasusta. Asussa nyt ei mitään ihmeellistä, jalassa tietysti kesälempparit, ne ryppyiset pellavahousut ja t-paitana se kaikkein viilein joka oli ihan sopiva 26 asteen helteellä tehdylle reissulle Haminaan. Tuo vihreä "asuste" on se uusi juttu.

Kuvat on otettu paluun jälkeen, joten ei tietoakaan enää mistään siististä ja kovin freesistä olosta, mutta paras mahdollinen asu helteessä tehdylle äkkilähdölle. 

Taisi olla lauantaiaamu kun hovikuvaaja selaisi tori-ilmoituksia ja huuteli sieltä että hei nyt olisi edullinen skootteri tarjolla sulle... Hintaa sillä oli saman verran kuin vaikkapa edullisella talvitakilla. Ihan käsittämätöntä, tokihan käytettyjä skoottereita saa tosi halvalla. Onpa näitä samoja joku puhelinoperaattorikin jakanut kaupan päälle kun perhe on vaikka päivittänyt 5 liittymää samaan aikaan. 

Skootteri on ollut minun pitkäaikainen haaveeni jos nyt näin voi sanoa. Olen melkoisen huono ajamaan  moottoripyörää, vaikka kortti siihen löytyykin ja muutaman vuoden olen jo ajatellut että hei skootterilla voisi harjoitella ja sillä pääsisi kätevästi niitä metsäteitä joita autolla ei voi ajaa sieneen tai marjaan... 

No, sittenhän hovikuvaaja jo veivasi numeroa ja sitten tulikin kiire pukea päälle ja lähteä Haminasta hakemaan skootteria ja tässä se nyt on.



Mun kesämopo! 

Vähän ehkä hävetti kun ajeltiin tuolla ekaa kertaa ja hovikuvaaja ajeli perässä autolla varmistamassa että se jotenkin sujuu... No oli se sentään ihan tyytyväinen vaimonsa ajeluun. Siihen nähden ihan hyvin sanottu että miehellä itsellään on takana kymmeniä tuhansia jollei satoja tuhansia kilometrejä erilaisten moottoripyörien satulassa. 

Ajatelkaas jos minä tuossa muutaman vuoden päästä kun 5-kymppiä tulee mittariin, ostankin oman moottoripyörän? Täytyyhän puolen vuosisadan kohdalla jotenkin villiintyä. 

Nyt huristelen mun kesämopolla...

Kivaa ja aurinkoista tiistaita<3



What is a better way to smell, feel and experience summer than scooter? 
I have wanted one for a couple or years since its a good way to practice driving something with 2 wheels. We do live on the countryside and the most common way of young people here is to trive a scooter. Why not me? Easy way to get acsess to all the roads here where you normally would need a 4 wheel drive that I dont have. 

It was the hottest day of this summer when we picked the scooter up from small town of Hamina. Outfit was the coolest I could find in a hurry. Linen pants, airy t-shirt. What more do you need for a weekend drive. Lifting the scooter to my minivan was little tricky but succesfull. 

What do you think? Maybe I will buy a motorbike some day... 

Have a warm and sunny Week<3 


torstai 10. elokuuta 2017

Piilotettuja perhosia - Hidden Butterflies...













Uskotteko että jokaisesta piilossa olevasta perhosenkotelosta voi joskus ryömiä kaunis perhonen? Minä uskon että ihmiset ovat samanlaisia, kaikki voivat halutessaan muuttua kauniiksi perhoseksi oikeissa olosuhteissa. Ja sen kauneuden näkee vain kun malttaa pysähtyä katsomaan mitä kuoren alla on ja osaa nähdä kauneutta kaikenlaisissa perhosissa. Ihmisyys on koko elämän kestävää opettelua. Huonokin ihminen voi muuttua paremmaksi ihmiseksi halutessaan oikein kovasti.

En tiedä potkiiko jonkinmoinen 5-kympin kriisi nurkan takana kun viime aikoina olen pysähtynyt katsomaan ihmissuhteita toisella tavalla ja paitsi tarkastelemaan omaa käytöstäni mutta myös muiden käytöstä. Elämäkin on viime vuosina useamman kerran pysäyttänyt katsomaan tätä hetkeä tarkemmin rakkaan ihmisen menettämisen myötä. Myönnän että itsellä on vielä paljon opeteltavaa ja peiliin pitää katsoa ja etsiä sieltä syytä siihen jos jonkun ihmisen kanssa tökkii. 

Mutta.
Nyt tulee se iso mutta, joka varmaan on samanlaisena muttana tai möykkynä joskus muidenkin, varsinkin naisten sydämen päällä. Ja se mutta on liiallinen tarve miellyttää muita ihmisiä oman itsen kustannuksella. Mistä se kumpuaa, en tiedä. Toisilla varmaan kiltin tytön kasvatuksesta, jollain jostain muusta, kuten menettämisen pelosta. Jossain kuitenkin menee se toisten miellyttämisen raja. Jokaisella. Kun oikein kipeästi koittaa miellyttää ja koskaan ei siinä onnistu, eikä toinen ihminen ole tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä meillä yhdessä on, pitää ehkä todeta että on oikeus elää elämää miettimättä koko ajan sitä, mitä joku toinen minusta ajattelee tai hyväksyykö toinen ihminen minut ja minun tapani ajatella ja käsitellä asioita.

Joskus joutuu ehkä toteamaan että ellen kelpaa juuri tällaisena ja jollei minun tunteillani ole merkitystä tai ne minulle tärkeät asiat aina lytätään, niin on parempi ottaa ainakin hetkeksi välimatkaa ja miettiä asioita. Asettaa rajat sille miten paljon ottaa kritiikkiä minuudestaan vastaan (kritiikkiä on myöskin sanaton paheksuminen toisen valinnoista vaikkei sitä toinen ääneen sanoisikaan) tai antaa kritiikin vaikuttaa omaan elämäänsä. Mitä läheisempi ihminen, sen vaikeampaa sen rajan asettaminen toiselle on. Joillekin tämä on ehkä päivänselvää ja se raja on erilainen meillä kaikilla. Yhteistä on se että jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi ainutlaatuisena omana itsenään. Jollei ihmissuhde salli sitä, onko sillä toivoa? 

Aina on toivoa. Toivoa on siksi että jokainen pystyy muuttumaan niin halutessaan. Ihmissuhteeseen kuitenkin tarvitaan kaksi, joskus vaan pitää molempien olla halukkaita muuttumaan ja kasvamaan ihmisenä, jotta suhde voisi toimia. Suvaitsevaisuus voisi olla avainsana. Suvaitsevaisuus on sana, jota kyllä viljellään ihan liian tiuhaan. Jokainen meistä on jossain asiassa jollain tavalla suvaitsematon, ei sellaista ihmistä olekaan joka olisi kaiken suhteen suvaitsevainen.

Jos sellainen ihminen olisi olemassa, sanottaisiin sitä ovimatoksi.

Eikä kaikkea tarvitse suvaita.
Ei loukkauksia, ei huonoa käytöstä, ei nimittelyä, kiusaamista, tylyttämistä ja mollaamista eikä vähättelyä. Lista siitä mitä ei kenenkään tarvitse suvaita on ihan loputon. Ihmissuhteet ovat joskus ihan älyttömän helppoja ja yksinkertaisia, sitä ymmärtää toista ihan ilman sanojakin, mutta joskus ne voivat mennä niin mutturalle että niiden oikaiseminen ja toisen ymmärtäminen on lähes mahdotonta. Vuorovaikutuksessakin on elämän mittainen opettelu, eikä siinä koskaan mestaruuksia jaeta. Rakkauskin on usein moniselitteistä ja sillä korvaa paljon muita puutteita, mutta aina sekään ei riitä. Joskus on pakko luopua ja silti rakkaus jää. Kuolemakin pakottaa luopumaan ihmisestä, mutta rakkaus kuitenkin jää olemaan. Minulle rakkaus elävään ihmiseen on samanlaista, vaikka joutuu luopumaan toisesta, rakkaus kuitenkin jää. Ja niin kauan kuin on rakkautta on myös toivoa. 


Kaikenlaista sitä tulee näin lomalla mietittyä kun on aikaa siihen. Elämä on joskus itkua ja joskus se on naurua täynnä, mutta yhtäkaikki, aina se on ennalta arvaamatonta, koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja mitä sieltä perhosentoukan kotelosta oikein kuoriutuukaan. 

Pellavahousut: H&M, tunika:Kaffe


En yleensä paljon syvempiä asioita täällä blogissa jaa, tämän on tarkoitus olla kaikille kävijöille hyvän mielen paikka. Olkoon tämä syvällisyys nyt tässä ja jatkossa keskitytään siihen ohueeseen viipaleeseen kaunista arkea, jota haluan teille täältä jakaa niin hyvin kuin vain osaan. 







Päivän huivi on kauniita perhosia täynnä ja rumasta peltipurkistakin kuoriutui monen kuukauden jälkeen lopulta kaunis avokadon taimi. Sen idättäminen tuntui ihan toivottamalta, mutta annoin sen sitkeästi vaan olla kuistilla auringossa omana rumana itsenään ja vihdoin sieltä kumpusikin jotain kaunista. 

Joskus yksinkertaisuus on ihan parasta, kuten päivän asussa. Maanläheiset sävyt alkavat olla taas mielen päällä kesän kulkiessa vääjäämättä kohti loppuaan. 

Kaunista torstaita<3 


Life is like a Butterfly, first there is just an ugly cocoon and you dont really know whats inside unless you are willing to wait and see. You need to stop and give it time to open up, dry its wings and spread them into beautiful butterfly wings. 

This scarf is like a humble butterfly cocoon but once you open it up you find out the beauty within. Sometimes people are like that. You have to have time, patience and willingliness to wait and see how he or she will grow up to be. 

Sometimes same applies to friendships. They change and it takes time to figure out what comes out. 

All that from a scarf? Oh yes, and then some, but Ill spare you and let you look at the outfitpics instead. 

Simple summer outfit with linen pants and airy tunic and airy scarf that is magical once you open it up. 

Enjoy your Week<3 

tiistai 8. elokuuta 2017

Erilainen kesä - A different kind of Summer...









Tämä kesä on ollut monella tapaa erilainen kuin kesät yleensä. Kun on viettänyt käytännössä koko kesän töissä ja aloittanut loman nyt vasta elokuussa, tuntuu että mihin ihmeeseen se kesä oikein humpsahtikaan. Täällä sisämaassa se on kyllä mennyt vähän sadetta pidellessä... 

Ja erilaisissa kesävaatteissa. Tänä kesänä hellevaatteet ovat saaneet väistyä vähän lämpimämpien kesävaatteiden kuten tämän vanhan liukuvärjätyn neuletunikan tieltä. Hellevaatetta on tarvinnut ihan vaan muutamana päivänä. Niin vähän etten ole oikeastaan talven jälkeen sijoittanut niitä käyttökaappiin lainkaan, vaan lähinnä muutamaan pinoon, joita siirtelen huoneesta toiseen sitä mukaa kuin ovat tiellä. Monet kesähousutkin pinossa ja olen ajatellutkin että karsin niistä osan kun ei kerran ole kelejä, niin ei ole. Säästän vain todennäköisimmin ensi kesänä käytettävät. Mekkoa olen tainnut käyttää kaksi kertaa tänä kesänä. Kesämekkojakin on siihen nähden aika monta, osa lähtee kiertoon, ehkäpä se houkuttaa lämmintä säätä. Murphyn lain mukaanhan se saapuu sitten kun ei ole mitään päälle laitettavaa...:)) 

Saaristossa ja jopa Helsingissä missä äitini asuu sen verran rannalla että merituulet ovat puhaltaneet sadepilvet sisämaahan on ollut varmasti aurinkoisempi kesä. Tänä kesänä olen kieltämättä ollut "saaristolaisille" hieman kateellinen hienoista aurinkoisista päivistä. Viime viikonloppunakin kun kävimme stadissa, oli siellä aurinkoinen keli, vaikka meillä kotona satoi koko päivän. 










Kävin eilen illalla kameran muistikorttia läpi pakosta kun sieltä loppui jo tila. Ja olihan sinne sentään tallentunut jotain hienoja kuviakin. Näemmä kukkaset ja onnelliset eläimet ovat olleet aiheena kesän aikana. Sateesta huolimatta monet kukkaset ovat viihtyneet hyvin. Hellehattukin on ollut jonkun kerran sentään käytössä. 

Nyt on onneksi loma ja tänään aurinkoinen päivä. Vasta alkaa eilisen sateen jäljiltä vähän kuivumaan, minä aion muuttaa tämän perheen pihalle täksi päiväksi ja alkaa pihan kunnostuksen ja nautiskella auringosta. Maalla asumisessa on se hyvä puoli ettei tarvitse lähteä minnekään päästääkseen mökille. Kaikki on tuossa heti kun oven avaa.
(Ne tekemättömät pihahommatkin...). Siltikin oma piha on se paikka jossa sielu lepää, minun sielunmaisemani.

Joko siellä ruudun toisella puolella kesälomat on vietetty? 
Minä lomailen vielä muutaman viikon yksikseni täällä. Hovikuvaajakaan ei ole lomalla nyt samaan aikaan. 

Kivaa ja aurinkoista tiistaita<3 





This summer feels different. Being on vacation this late makes me wonder where have most of the summer allready gone? You dont actually notice that when you are working in full that time flyes. Days just go By... 

Now being on vacation I noticed that this summer was actually quite cold. I have summer clothes in piles here and there waiting for judgement what to do with them. Save or recycle? Last couple of summers have bee so cold that you dont need actual summer clothes at all. Warm knitted tunic with white jeans has been on of my favourite go-to outfit. Long sleeves and all... 

Summer dresses I have worn maybe twice this summer. Whats the use of having 10 dresses if you dont ever use them? Im strongly thinking of recycling half of them. 

Last night I was finally forced to empty the memory card from the camera and I noticed that my main photo objectives this summer have been flower and my cats and dogs... Strange that flowers blossom even in colder whether... 

Today is a Sunny day, Im moving myself and dogs to the yard for the whole day and Im going to enjoy the last of the sun beams that shine today...

Enjoy your Day<3