lauantai 23. marraskuuta 2019

Uudet hiukset, vanhat vaatteet - New hair, old outfit...






Terkut täältä sairastuvalta! 
Kahden antibioottikuurin ja kolmen sairastamisviikon jälkeen olo alkaa vihdoin olla suurin piirtein normaali. Asukuvia ei siis ole juurikaan otettu, pyjamat ei ehkä olisi ihan julkaisukelpoja. Olen jopa tullut siihen tulokseen että pitäisi enemmän panostaa yövaatteisiin, mutta se on ihan oma juttunsa se. 

Äidiltä saatu flunssa kaatoi pitkäksi aikaa sängyn pohjalle, eikä vieläkään ole ihan sellainen "terve" olo. Ei ollut influenssa, eikä kukaan oikein tiedä mikä tämmöinen heti ensimmäisestä päivästä keuhkoihin hyökkäävä tauti pitkäkestoinen tauti oikein on.  Lääkäri pyöritti päätään viimeksi kun kävin ja sanoi ettei ymmärrä. Tulehdusarvot varmaan menee normaalisti ylhäältä alas sitä mukaa kun alkaa toipua, tässä ne meneekin ylös... Hyppykupaksi minä tämä ristin. 

No, nyt sitten taudin jälkeen sainkin uudet hiukset. Kiitos vaan kovasti Virpille! Olin jo tottunut sitaisemaan ne oikeastaan joka päivä nutturalle tuonne taakse, vaan nyt ei enää nuttura onnistu. Kerroksittain oli tällä kertaa homman nimi ja pituutta jätettiin vähän enemmän kuin yleensä minulla on ollut. Nuo poikkeuksellisen pitkät hiuksethan johtuivat siitä kun anopin pois menon jälkeen ei ole oikein ollut halua mennä vieraalle kampaajalle. Jännä miten minäkuva vähän muuttuu hiusten mukana. Nutturalla on sellainen poissa silmistä, poissa mielestä persoona, mutta nyt joutuu välillä katsomaan että onhan hiukset kivasti... Laiskana jo totuin tuohon nutturaan.


Sisäkuvat eivät oikein koko totuutta nyt näytä, mutta jonkun käsityksen saatte. On siis aika siirtyä joko ulkokuviin, jotka on otettava viikonloppuna kun valo ei vaan työpäivän päälle riitä, tai sitten vähintäänkin jalustalla otettuihin kuviin, mikäli mielii sisällä saada hyvää jälkeä. Tämä musta ja loputtomalta tuntuva pimeys on ihan syöpää valokuvaukselle. 

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? 



Täällä alkaa hirveä huonekalujen siirtely kun äiti tulee huomenna tänne asumaan siksi aikaa kun asuntoa kunnostetaan taloyhtiön sadevesiputken vuodon jälkeen. Isot koirat ja 92-vuotias on huono yhdistelmä, joten meillä rumpataan makuuhuone toiseen päähän taloa, jotta ollaan koirien kanssa koiraporteilla erotettuna äidistä etteivät koirat vahingossa tyrki ja kaada äitiä. Lisäksi äidillä alkaa olla niin huono näkö, ettei erota jos lattialla pötköttääkin koira. Piirtelin vähän tietokoneella noita huonevaihdoksia ja totesin että kiva kun olikin joskus muutama vuosi sitten tehnyt ohjelmaan valmiit pohjat, koska nyt en olisi enää muistanut miten ne tuohon kodinsuunnitteluohjelmaan tehdään...:))

Tällaista tänne kuuluu tänään. Ihanaa kun ei sada ja on viikonloppu<3


Outfit is pure repetition but I had my hair done. First time during this year! I am so used to making a messy bun from my hair that I have little hard time getting used to this new layered modell…:))

2 kommenttia:

  1. Pirteän näköiset hiukset! Itselläkin olisi taas siistiytyminen edessä - miten nuo haituvat voivatkin niin nopeasti kasvaa?!
    Tsemppiä rinnakkaiseloon äitisi kanssa ja toivottavasti koirat osaavat pysytellä pois tieltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady<3 Kyllä vaan hiukset ovat aina kasvava luonnonvara. Nykyään leikkaan itse äidin hiukset silloin tällöin kun 92-vuotias ei vaan jaksa enää istua kampaajan tuolissa vaadittavaa aikaa matkojen päälle. Hiusten kasvu ei lakkaa siinäkään iässä. Samaa vauhtia näkyvät kasvavan. Aina tuntuu että justhan ne leikkasin...:)) Rauhallista sunnuntaita<3

      Poista

Kiitos kun jätit viestin...:)