perjantai 31. maaliskuuta 2017

Dagens tunnelmat ja asua - Todays thoughts and outfit...





Lueskelin Marjukan blogia (täällä) ja mietiskelin noita samoja asioita.
Taitaa se vaan olla niin, ettei olla kovin spontaaneja enää, ei ainakaan kuvien suhteen. Sitä on tullut hyvin itsekriittiseksi ja tietysti vähän kehittynytkin tässä "sisällöntuottamisessa"
vuosien varrella. (hyi mikä sanahirviö, yhtä paha kun "haasteet" työelämässä, tulee välittömästi negatiiviset vibat)

Mutta voi olla että pian putoan ihan täysin tästä nopeasti kehittyvän blogimaailman kelkasta. Vlogithan alkavat olla päivän sana. Minä olen siihen hommaan aivan liian ujo, eikä siitä ikinä voisi tulla mitään. Toinen päivän sana on tietysti Instagram (sieltä minutkin jo löytää) ja kaikki muut somen nopeammat sovellukset  ja blogimaailman nopeasti muuttuvassa oranvanpyörässä lisäksi pitäisi vielä osata tosiaan markkinoida itseään ja tuhat muuta juttua... no, thanks.

Ei riitä aika arjessa kahteen täysipäiväiseen työhön. Ne jotka tekevät työkseen, nostan hattua.



Ihan ammattitasoisia kuviakaan täällä ei tulla näkemään, siitä pitää huolen sangen vaatimaton kuvauskalusto. Niillä kameroilla mennään jotka pieneen budjettiin sopivat.

Tekstihän nyt tietysti syntyy siitä mitä mielen päällä juuri sillä hetkellä päällimmäisenä on. Ja kotikuvia minulta syntyisi vaikka en blogia kirjoittaisikaan. Pidin kuvapäiväkirjaa jo kauan ennen kuin blogit oli keksittykään.

Minä en oikein tiedä olenko koskaan oikein ottanut suorituspaineita tästä blogin kirjoittamisesta. Tiesin jo silloin kun tähän hommaan lähdin ettei minusta koskaan tule mitään supersuosittua, eikä parasta, ei kuvissa eikä teksteissä. Ja blogin nimenkin valitsin tieten tahtoen rehellisesti enkä suinkaan mahdollisimman myyvästi.

Kun puhutaan XL -koosta niin puhutaan siitä reilusti, vaikka se jo karkoittaa lukijoita, mutta meillä kaikilla on oikeus nauttia muodista, vaatteista ja kauniista aikuisen naisen elämästä. Entisenä poikatyttönä halusin itse muuttua vähän tyylikkäämmäksi ja opetella pukeutumaan kivasti. Siitähän tämä blogi lähti aikanaan liikkeelle ja sillä tiellä ollaan edelleen, ei ole vielä tullut valmista... 
Toinen blogin kantavista ajatuksista oli etten varmaan ole ainoa, joka kokee tarvetta pukeutumisen muutokseen tässä iässä. Ja kauniimpaan arkeen.
.
Tuosta XL C&C nimestä aion pitää jatkossakin kiinni, vaikka se on jopa karkoittanut mahdollisia yhteistyökumppaneita ja on ihan äärimmäisen epävetävä blogin nimi (puhutaan niistä asioista vähän myöhemmin lisää).

Marjukan tavoin elän ihan arkista ja ehkä vieläkin paljon tavallisempaa elämää. Nyt vamma niskassa on hidastanut vähän aikaa menoa, mutta muutenhan tämä elämä on tosi arkista, käyn töissä, tulen kotiin, on koirat ja ison talon hommat (lue lisää siivousta ja ison pihan hoitoa), mies, ruokakaupat, siivoukset, ystävät, muu perhe ja sitten tämä rakas harrastus.

Ja sama souvi taas seuraavana päivänä. Ei tästä noin vaan lähdetä ulkomaille, eikä eletä mitenkään glamouria elämää, enkä jaksa enää kaiken maailman kissanristiäisissäkään juosta.

Arki on ihanaa tässä tylsyydessään, hitaudessa ja hetkestä nauttimisessaan.
No joo, ehkä itseään voisi ottaa niskasta ja käydä vähän useammin teatterissa tai konsertissa. Niitä ikävöin, muuta en kaupunkielämästä sitten ikävöikään. Ja kun tästä paranen, alkaa kuntokuuri. Lupa vaan pitää ensin saada lääkäriltä.

´Tykkään kuvata kauniita juttuja, rakastan kauniita vaatteita (ja mukavia) ja haluan yrittää tehdä tästä tavallistakin tavallisemmasta arjesta yksi asia kerrallaan kauniimpaa, esteettisempää, sielua virvoittavaa. Pysähtyä kiireestä ja ulkopuolisista paineista ja arkisesta stressistä. Koittaa välittää sinne ruudun toiselle puolellekin että elämästä ja kauniista asioista saa ja pitää nauttia arjen, stressin ja joskus isojenkin surujen keskellä.

Kuvista puuttuu tiskivuoret, villakoirat, muu kaaos ja toivottavasti teksteistäkin välittyy jotain positiivista. Elämässä itsessään on rumuutta ja negatiaa ihan tarpeeksi. Jokainen ne tietää, aistii, stressaa ja suree, kärsii. Arjessa on paljon murheita ja suruja joskus.

Mitä niitä täällä puimaan. Hengähdetään välillä.

Tulipas taas pitkät jutut, kiva jos joku jaksoi loppuun saakka lukea. Maanantaina alkoi minullakin arki, aloitin nimittäin vihdoin työt, tosin lyhennetyllä työviikolla ja niska tuntuu alkaneen nyt parantua paljon nopeammin kuin pari viikkoa sitten olisin edes osannut ajatella. Nyt ehkä blogikin pääse kiinni normaalista aikataulusta pikkuhiljaa.

Ihanaa perjantaita rakkaat lukijat<3

Ai juu. Ne päivän asut.




Sama neuletakki on ollut sekä talven suosikki että nyt kylmien kevätpäivien suosikki. Ja lähestulkoon aina mustasävyisen paitiksen kanssa. Myöskään saappaista tai villahuivista en ole osannut vielä luopua, +3 astetta jäätävän tuulen kera on tehokkaasti suosinut lämpöisiä asuvalintoja.





I was reading other +40 blogs and thinking about todays social media world. Have you noticed that everything is changing towards faster social media applications? There is Twitter, Vlogs, Instagram, What´s up and God knows what else...

Couple of years from now good ole blogging just might be really passe... Old fashioned blogging is too slow to this new sizzling world of social media that is all about fast and disposable. By disposable I mean for example Instagram, small pics come online like 1000 pieces in a second and you glance at them, give a heart or not and then forget all about it.

Im like a dinosaurus and I dont want to be disposable and replaceable... I like good old-fashioned blogging and reading the blogs and looking at inspiring pictures one at a time.
Well I have given up so much that I actually have an Instagram account, but that does not mean that Im going to stop blogging... Nor reading blogs. I really dont know anything better with my Morning coffee than inspiring blogs to read or to write my own.

What is you favourite Morning activity with your Morning coffee?

Todays outfit are actually 2xtimes todays outfit.

This grey cardigan has been my favourite all winter and also now in Spring since the +3 celsius weather with cold winds does not scream Spring at all...





6 kommenttia:

  1. Blogisi on ihana, olen seurannut sitä pitkään. Kuvista saa selvän ja ymmärtää mitä haluat tarkoittaa -se riittää. Ja nimi on upea, hieman kantaaottavakin. Onko pakko maksaa tyylistään itseänsä kipeäksi -kun tässä maailmassa on niin paljon köyhyyttä ja epätasa-arvoa? Hienoa, tsemppaan sinua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria, kommenttisi todella lämmitti sydäntä. Tuo on niin totta että elämme maailmassa täynnä köyhyyttä ja epätasa-arvoa, monella tasolla ja tavalla. Joskus tekisi mieli ottaa niihin kantaa enemmänkin, mutta yritän pitäytyä arjen pienissä positiivisessa ja iloa tuovissa asioissa. Sanomalehdet ja uutiset hoitavat oikein hyvin sen negatiivisen puolen elämästä... Pitää saada huonoille uutisille tasapainoakin. Ihanaa viikonloppua sinulle<3

      Poista
  2. No minä ainakin jaksoin hyvinkin ja ihan kuule kirjoitit kuin mun päästä :). Mullekin kun oma blogi (jota en edelleenkään oikein blogiksi edes miellä, vaan ihan vaan joksikin, en tiedä miksi :)) on sellainen henkireikä, jonka parissa on kiva viettää aikaa silloin, kun siltä tuntuu, mutta koska ei ole mitään velvoitteita, eikä tavoitteita sen suhteen, sieltä on myös helppo pysyä pois. Ja tykkään muutenkin tästä blogimaailmasta siksi, että täällä tahti on mulle riittävän verkkainen. Saa lukea ja kirjoittaa kaikessa rauhassa. En niistä nopeammista kanavista piittaa, joissa pistetään kuvaa ja tykkäystä vähän niinkuin liukuhihnalta menemään. (Taitaa olla mun viimeisimmästä instakuvastakin jo kuukauden päivät tai ainakin liki, kun tulee sitäkin niin harvakseltaan avattua. Ihan vaan siksi, että puhelin on mulle edelleen hankala työkalu, jonka kanssa ei huvita viettää liikaa aikaa, vaikka mieluusti muiden kauniita kuvia katselenkin).

    Tubetuksetkaan ei ole mun juttu. Etenkään, jos on sellainen "liian pirteä" meininki koko ajan. Olen niin tylsä tyyppi, etten jaksa aina innostua :).

    Nostan todellakin hattua sulle ja kaikille asukuvaajille. Ei onnistuis meikäläiseltä asuposeeraukset. JOskus olen itselaukaisijalla yrittänyt, mutta pönötän kaikissa niin teennäisesti ja kokovartalojäykkänä ja tunnen oloni epämukavaksi, joka todellakin näkyy kuvissa ja kauas. Siksi niitä ei blogissa näykään :)

    Iloista viikonloppua ja on kiva kuulla, että sun kipu jo helpottaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, tykkään hitaudesta ja siitä että omalla tahdilla saa kirjoittaa ja lukea. Kiirettä on töissä ihan tarpeeksi, en kaipaa sitä vapaa-aikaankin. Kaikki "hidas" on vähän mun juttu. Lämpenen uusille tuulille, asioille ja muodillekin tooosi hitaasti... Ja sun blogi on kyllä yksi kaikkein kivoimmista blogeista, joita olen lukenut tässä vuosien varrella, musta on ihana kun välillä on isoja asoita ja tunteita ja välillä saa nauraa kyyneleet silmissä! Ja lisäksi löytyy vähän mietiskeltävää välillä ja ideoita itselle.

      ja jos ihan totta puhun niin asukuvien ottaminen oli alussa ihan kaameaa (kyllä se kuvistakin näkyy), pelottavaa ja outoa. Siihen asti olin pakoillut kameran edessä olemista minkä ikinä ehdin, mutta nyt olen jo tottunut siihen ja osaan olla kameran edessäkin. Edelleen lempipaikka on kuitenkin sen kameran takana ja nautin kuvaamisesta enemmän...

      Iloista viikonloppua myös sinne<3

      Poista
  3. Ihanat pohdiskelut oli ja ihana asu. <3 Luulen, että asukuvissa on vielä omat haasteensa, kun tulee laittaa itsensä likoon. Minäkin yritän tässä videoita kyhäillä, mutta ei niitä tule koskaan tehtyä, kun en jaksa arjessa meikkailla. Kehittyminen blogeissa on varmasti luonnollista, mutta toisaalta itse kapinoin sellaista liian stailattua vastaan, vaikka niilläkin blogeilla on toki oma paikkansa ja ovat kauniita katsella. En itsekään tee mitään blogihommeleita "laskelmoiden" vaan teen just sitä mistä tykkään ja se voi olla milloin mitäkin.

    Ihanaa uutta viikkoa Sari ja niskalle paranemisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanainen Tiia<3 Viikko jo melkein tässä vierähtikin... Minusta suomalaisissa blogeissa onkin parasta juuri aitous. Ja se että kirjoittaa juurikin siitä mitä mielen päällä kulloinkin on niin kuin sinä. Erityisesti tykkään siitä kun nostat kissan pöydälle monessa asiassa mistä muut eivät kehtaa kirjoittaa. Ihanaa perjantaita ja keväistä viikonloppua sinne<3

      Poista

Kiitos kun jätit viestin...:)