Keittiön pieni facelift I - A little facelift of the Kitchen...

ovien alareunat viimeistelin washi-teipillä

Meidän keittiö on ollut (ja on osittain vieläkin) niin ruma, etten ole koskaan halunnut sitä postauksissa esitellä, mutta nyt teen pienen poikkeuksen, sillä susirumat keittiön pyökin väriset kaapinovet maalasin nyt vihdoin valkoisiksi, siltä osin kun maalia riitti. Muutama yläkaapin ovi jäi vielä pyökin väriseksi ja pari päätyä odottaa maalaustaan. 

Keittiö on ollut koko meidän täällä asutun ajan alkuperäisessä asussaan kaappien kahvoja lukuunottamatta, ne vaihdoin jo aika monta vuotta sitten kun vanhat kahvat aiheuttivat ylimääräistä huonovointisuutta. Pyökin ja koivun värisyys sisustuksessa on jotain jolle olen kertakaikkisen allerginen. Melkein mikä vaan muu väri tai minkä muun värinen puu hyvänsä käy. Johtunee varmasti siitä että kun on elänyt 90-luvun ja nähnyt ne tuhannet pyökin väriset melamiini huonekalut mitä silloin tursusi markkinoille, se on jättänyt pysyvän jäljen muistiin. Pyökin väri aiheuttaa sellaisen välittömän "iik- 90-luku meni jo-reaktion." En vaan mahda sille mitään.

Tarkoitus on vielä maalata loputkin ovet ja sen jälkeen käsitellä jälkeen jäävät päätylevyt joko valkoisiksi tai tumman puun väriseksi kuten tiskipöydän yläpuolella on. Työpöydän ulkoreunasta tulee myöskin tumman puun värinen, joten keittiö on muutenkin vielä vähän work-in-progress. Hitaasti mutta varmasti on mun uusi logan. 

Maalia on tällä hetkellä kaksi kerrosta, kolmas kerros olisi ehkä tuottanut vielä tasaisemman lopputuloksen, mutta ehkä sitten talvella vetäisen sen kolmannen kerroksen. Nyt oli yksinkertaisesti liian kuuma. 

Tälle keittiölle ei kannata tehdä mitään suurta ja kustannuksia vaativaa remonttia sillä kaapit ovat jo lähtökohtaisesti mittavirheellisiä ja vähän niin ja näin. Budjetin puitteissa ja muutenkaan en ole näihin sen enempää valmis satsaamaan. Mutta niin kauan kuin lottovoittoa odotellaan niin mennään näillä ja pienellä budjetilla. Hana menee varmaankin vaihtoon seuraavaksi. 

Keittiön nykyinen pöytä on saatu annetaan osastolta, tuolit ovat eri paria tarkoituksella kuten myös kahvimukit. Tuolit ovat paristakin anopin vanhasta keittiöstä perittyjä. Keittiön lautashyllyn alla oleva sivupöytä sivupöytä on vuosien takainen nimpparilahja hovikuvaajalta. 

Meillä tapahtuu kohtuu paljon keittiössä, siellä laitetaan ruokaa, ruokitaan koiria ja kissoja sekä ihan vaan seurustellaankin välillä perheen ja ystävien kanssa. Tavaraa on vieläkin paljon, vaikka tarpeetonta on laitettu poiskin. Kaikenlaista on kertynyt, joista en osaa ainakaan vielä ihan luopuakaan. Äidiltä aikanaan saatua yhtä ruusupurkkia on seurannut useampi kirpputorilöytö, mutta kaikki nekin ovat käytössä. Kätkevät sisäänsä mm. ruuanlaittoon käytettäviä siemeniä. Lasipurkeissa on eläinten ruokia käden ulottuvilla sekä yleisimpiä keittiössä käytettäviä jauhoja, pastoja, ryynejä. Tomaatit ja sipulitkin saavat olla esillä ja helposti käytettävissä.

Toisaalta luulen että vierastaisin ihan sellaista tip-top keittiötä, jossa ei olisi mittavirheitä eikä elämisen jälkiä. Uusi ja kiiltävä ei ole oikein oma juttu. Vuosi vuodelta tykkään enemmän rosoisesta ja elämää nähneestä vanhanajan tunnelmasta. Ihan sisusbloggaajienkaan pelkistettyihin keittiöihin joissa on vain kauniita tavaroita ei meidän tämä tavallinen keittiö yllä, mutta onpahan meidän perheen näköinen.

Kuinka siellä ruudun toisella puolella? Pitääkö keittiön olla mittavirheetön kovakiiltoien ihan uuden näköinen vai viehättääkö vanha enemmän? 


Our kitchen is very old and very modest. Until now its has had beech colored cabinet doors and I have hated those so much... Its been like a constant reminder that hey, we are from 90´s!! Now I finally painted the doors white and more contemporary. I did how ever run out of paint and the renovation will continue later. I want also to pain those beech colored middle parts to dark wood color. Just waiting for the next paintbrush inspiration...:))

Have a Great Wednesday evening<3 

-