sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Aika hyvä kirpputorivaatteeksi ja elämän aakkosia IV - Plaided cape and alphabets of my life...



Kunnon bloggari ei koskaan tee näin. Julkaise huonoja asukuvia, joissa taustalla on ruudullisen vaatteen kanssa ruudullinen jouluverho, naama kiiltää ja meikki on olematon, hiukset länässä ja jatkojohtoja pilkistelee lipaston alta... Luin tuossa taannon yhden ammattilaisen blogia, jossa kerrottiin että jokaisesta asusta otetaan 50 - 200 kuvaa, joista ehkä 3 on riittävän hyvää julkaisemista varten! 200 kuvaa??? Herranpieksut sentään, johan siinä saa pitää ruokatauon välissä... Siihen ei kyllä riittäisi minun eikä hovikuvaajan kärsivällisyys.

Koska tuo keli on tuollainen omituinen, yhtenä päivänä talvi, toisena ikuinen marraskuu päätin kuitenkin jakaa nämä lauhan päivän kuvat, koska sain ahaa- elmämyksen siitä miten voi jatkaa syysvaatteen elämää talveen. Viittahan on peräisin kirpputorilta, josta hovikuvaaja sen minulle kahdella eurolla bongasi. Sen alla on musta kevytuntuvatakki ja kohtuullisen lämmin musta poolo. Mustat farkut jalkaan ja syksyn pitäväpohjaiset biker saappaat ja asu ensimmäselle kauppakäynnille sairastelun jälkeen oli valmis.

Elämäni aakkosista skippaan suosiolla X:n ja W:n. Jatketaan siis V:n kanssa. V niinkuin vastoinkäymiset. Vastoinkäymisiä elämässä on enemmän tai vähemmän, joskus on tuntunut siltä ettei niistä selviä millään, mutta onneksi ikä opettaa ja olen oppinut että harva vastoinkäyminen on voittamaton. Voin märehtiä syvästikin asioita, mutta loppujen lopuksi aikani märehdittyäni totean että elämä jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta. Niitä ei ehkä jaeta tasaisesti kaikille, toiselle tulee vähän enemmän kuin toiselle, jotkut purjehtivat läpi elämänsä myötätuulessa, minä tosin en kuulu niihin ihmisiin. Olen kokenut oman osani vastoinkäymisistä ja todennut että se mikä ei tapa, vahvistaa. Kun elämässä tulee vastaan paljon vastoinkäymisiä, on vaarana kyynistyminen ja vääränlaisen kovan kuoren kasvattaminen, minun neuvoni on välttää sitä. Sen kuoren läpi ei ehkä pääse paha, muttei pääse myöskään mikään hyvä. Kun elämä on jollain alueella vastatuulessa, kannattaa keskittyä siihen mikä on hyvää ja tuo iloa. Se auttaa jaksamaan. Kyllä ne aivot tiedostamattomastikin käsittelevät siitä huolimatta niitä ongelmia ja murheita. Antaa niiden työskennellä rauhassa. Silloin kun on asioita vastatuulessa joihin en pysty vaikuttamaan, keskityn niihin asioihin joihin voin vaikuttaa. 
Mukavaa sunnuntaita!


Plaided cape from our local fleamarket cost me 2 euros. Not bad for a fleamarket find? I have been using it on and off  last fall and since the winter weather has been lately so warm in other days, I figured out how to extend the use of the cape for the winter. I have a light feather jacket and a black turtle neck knit under it to keep me warm. Combined with black jeans and black biker boots and I was ready to go.  What do you think about capes this fall/winter? 

V is the alphabet of my life today. Since we dont have many words in finnish that start with X or W, Im simply skipping them. V like Victory in english it is this time. Sometimes life gives you more battle that you bargain for and after defeating those battles you can feel the sense of victory. I have had my share of troubles in life and managed (this far) to overcome all of those. The sense of victory is important to feel so that you remember the next time life gives your trouble that you actually can overcome all that comes your way.

23 kommenttia:

  1. Mä taisin lukea tuon saman jutun... Mieitin, että yleensä sellainen max 10 kuvaa riittää. Siitä yleensä tulee se 2-3 hyvää. Ehkä sitä vanhempana jo on itselleen vähän armollisempi kuin nuorena. Ihana tuo sun huivisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä siitä armollisuudesta, mutta minä jo kymmenennen kuvan aikana pompin tasajalkaa että riittää jo...:D Huivi/viitta on osoittautunut ihan arteeksi! Pitäisi koluta kirppareita enemmänkin. Mukavaa sunnuntai-iltaa maiju<3

      Poista
  2. Tällaiselle amatöörille riittää muutama kuva samasta aiheesta. Hyvä kirppislöytö :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Joskus sitä miettii että ollaankohan hovikuvaajan kanssa vähän liikaa yhdessä kun osaa jo ostaa vaimolleen vaatteet...D

      Poista
  3. Hieno kirppislöytö, rakastan viittoja ja ponchoja. :) Ja minusta ei olisi ikinä sellaiseen ammattimaiseen bloggaamisen ja asukuvaamiseen. Kuvista tulee mitä tulee. Ja henkilökohtaisesti pidän enemmän elämänmakuisista blogeista kuin stailatuista. Pääsee bloggaajaa lähemmäs. <3

    V erinomaisen aakkosen olit valinnut. Kuulosti kaikki kovin tutulta. Tätini onkin meille viisaasti sanonut, kun isoja vastoinkäymisiä on pukannut peräkanaa, että ne jalostaa ja niin ne tekee Olen ollut joskus jonkin aikaa katkerakin ja tuntenut vihaa, mutta se kääntyy itseään vastaan ja vatsassa kantaa möhkälettä matkassa. Olen antanut anteeksi ja aika parantaa. Ja kummallisesti olen halunnut pakottaa löytämään vastoinkäymisten tarkoituksen ja ajatella, jos ei olisi käynyt niin olisi voinut käydä toisin ja vielä pahemmin. Tälläistä psykologista itsehoitohömppää.

    Sinulle toivotan kaikkea hyvää ja oikein mukavaa sunnuntaita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia<3 Tuo että aina olisi voinut käydä pahemminkin kun vastoinkäymisiä tulee pistää kyllä ajattelemaan. Ihan oikeasti. Loppujen lopuksi asiat yleensä järjestyvät. Ja olet ihan oikeassa, katkeruus joka muhii kuin möykky mahassa, ei jalosta mitään, eikä ketään päinvastoin! Katkeruus on varmasti pahinta mitä ihminen voi kantaa mukanaan. Anteeksianto on myös iso asia, siinä mulla on vielä vähän oppimista, muisti on pitkä kuin norsulla... Ihanaa loppiaista!

      Poista
  4. Tuli hetkellisesti niin lämmin olo postatustasi luettuani, varsinkin kun luin, että viitta on takin päällä. Istun lämpimässä takkahuoneessa äidin tekemät villasukat jalassa, mutta harteilla hieman vilu, olo on kuin flussa olisi tulossa. Missäs se minun ainoa viittani on. Minulle kun kirppikseltä ei ole noin hyviä löytöjä eteen tullut. Tosin en ole kirppiksiä nyt joulun ym takia kierrellytkään.

    V niininkuin vastoinkäymiset, oikein kirjoitit, se joskus koettelee, mutta vahvistaakin. Heti tuli mieleeni yksi, sitten tajusin, että se ei ollutkaan V niinkuin vastoinkäyminen, vaan S niinkuin suru.

    Hei, eipä minua häirinnyt ruudulliset verhot ja ruudullinen viitta, olen varmaan senverran suurpiirteinen. Ja onneksi en ole lukenut sitä artikkelia kuvien otosta.....minä joka en juuri viitsi käyttää oikeaa kameraa, vaan tablettia tai kännykän kameraa. Mukavaa tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takin päälläpä hyvinkin on tuo viitta, sen verran olen vilukissa. Käypä kaivelemassa oma viittasi kätköistä, siitä voi olla kivasti lisälämpöä ja näyttävyyttä jonkun takin kanssa talviaikaankin! Viitta ja kaunis iso huivi käy vaikka hienompaankin menoon. Joskus vastoinkäymiset ja suru voi olla melkein sama juttu, mutta suru pitää kyllä surra rauhassa. Ajattelin että ehkä sivuan surua vähän kun tulee S vastaan.
      Hyvä ettei jouluverhot häirinneet! Minua ne kyllä vähän häiritsevät, niin nätit kun ovatkin, niin asukuvissa ne ovat tiellä...;)) Meillä vaan asukuviin sopivat nurkat ovat vähän vähissä, eikä ulkona sateessa ja pakkasessa oikein pysty kuvaamaan. Mukavaa talvista loppiaista!

      Poista
  5. Voi herttileili, että 200 kuvaa pitäisi ottaa. Kyllä ainakin omalla kohdalla murto-osa tuosta määrästä saa riittää. Ovatpahan kuvat sitten autenttisempia ja amötöörilinjoillahan sitä blogia pitää, joten ammattimaiset otteet jääköön muille. Vastoinkäymiset - isot ja pienet - kuuluvat elämään. Niistä voi oppia, ne kehittävät ja usein tuovat loppujen lopuksi uutta ja parempaa mukanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut Belladonna, autenttisuudellakin on merkityksensä ja pitääkö kaiken ollakaan täydellistä? Tosin minä tunnustan että usein unohdun tuijottamaan kauniita kuvia ja yksityiskohtia näiden ammattilaisten blogeissa. Siitä olen vähän kateellinen että oma kamera ei pysty noita yksityiskohtia kuten esim juuri koruja ihan teille näyttämään. Niiitä olisi kiva saada kuviin paremmin! Vähän niinkuin sinun blogissasi.

      Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja olet ihan oikeassa, usein ne loppujen lopuksi tuovat uutta ja parempaa. Sitä vaan ehkä aina muista siinä vasta-aallokossa ollessaan. Mukavaa talvista loppiaista!

      Poista
  6. Ja nuo ammattilaiset käyttävät myös ammattilaiskuvaajia, jokunen viikko sitten bongasin työpaikkailmoituksen, jossa lahtelainen tunnetussa portaalissa bloggaava etsi valokuvaajaa "bloggaaja itse käsittelee kuvat". Blogin nimeä ei ilmoituksessa tosin mainittu. Että noin :)

    Luin jutun, jossa haastateltiin useampaa asiantuntijaa aiheesta miksi toiset selviävät vastoinkäymisitä katkeroitumatta. Yksi tärkeimmistä asioista sanottiin olevan läheisten tuki eli jos edes yksi ihminen luo uskoa ja on tukena, katkeroitumisen vaara on huomattavasti pienempi kuin sillä, joka joutuu selviämään vaikeista asioista ihan yksin. Pitää varmasti paikkansa.

    Ja loppukevennyksenä: Loistava löytö, hovikuvaajasi taitaa tuntea makusi perinpohjin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Onnea vaan valokuvaajan etsintään. Useimmat kuvaajat eivät tietenkään anna muiden koskea töihinsä. Vähän sama asia kun olisi mikä tahansa käsityöläinen ja antaisi jonkun muun tehdä viimeisen silauksen... Varmaan jossain vaiheessa mennään Suomessakin tuohon suuntaan että kaupalliset bloggaajat käyttävät ammattikuvaajia. Minusta siitä voi seurata jotain hyvääkin, sillä harva valokuvaaja Suomessa pystyy saamaan leipänsä pelkästään valokuvilla ja lisätienestit ovat tarpeellisia. Blogikuvaaja, siinäpä uusi ammatti tähän maahan! Voisi muuten olla houkuttelevaa, kameran takana oleminen on minusta paljon hauskempaa kuin olla kuvattavana! Blogistailistiksi voisin myös ryhtyä, kunhan olisi joku jota stailata.

      Tuo on varmasti ihan totta, yksikin tukeva ihminen vastoinkäymisissäkin auttaa. Kunhan vaan opittaisiin kertomaan niistä vastoinkäymisistä edes sille yhdelle, tunnettua tuppisuukansaa kun olemme.

      Hovikuvaaja tuntee makuni ihan liiankin hyvin! Joskus naurattaa kun mies kantaa kirpparilta jonkun vaatteen nenän eteen ja sanoo että kato, tää on ihan sun näköinen...:D Hovikuvaaja ei nimittäin todellakaan ole mikään muodista innostunut trendimies!

      Poista
  7. No ei kai sitten ole muuta tekemistä, jos niitä kuvia noin paljon pitää ottaa. Vai onko se malli niin huono? Hehheh! Muutama kuva ja sillä siisti. Voihan niitä tietenkin kritisoida, mutta kaipa se idea on se tärkein. Toki on blogeja, jossa on todella taidokkaat kuvat, mutta se pieni epätäydellisyys vikin olla se juttu.
    Vastoinkäymisiä on ollut ja varmasti tulee, mutta kun on rakkaita ympärillä, niin niistäkin selviää. Edellistä kommentoijaa kompaten, että varmasti yksinäisellä vastoinkäymiset ovat raskaammat selättää, jos ei ole ketään, jonka kanssa ne jakaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on se käsitys että tämä kyseinen bloggaaja tekee sitä ihan ammatikseen, eikä blogi ole huono ollenkaan. Teksteissä on usein neuvoja muille bloggareille tms. Sitä aikaa on silloin enemmän ja muutoinkin vielä meillä on näitä maita paljon, missä on ihan normia että nainen ei käy muutenkaan töissä. Liian täydellinen on kuitenkin liian täydellistä, se on ihan totta. Kyllä blogin pitää olla tekijänsä elämän näköinen. Enkä kyllä usko että kukaan pystyy 200 samankaltaisen kuvan tuijottamisen jälkeen enää sanomaan mitkä niistä ovat parhaita...

      Totta tuo mitä sanoit vastoinkäymisistä ja rakkaista ympärillä. Sai minut kyllä ajattelemaan kaikkia yksinäisiä ihmisiä, joita tutkimusten mukaan on Suomessakin paljon. Silloin varmasti vastoinkäymiset voivat tuntua ylivoimaisilta. En oikein tiedä miten voisi näitä yksinäisiä auttaa? Ehkäpä blogimaailmastakin voisi saada jonkinlaista vertaistukea?

      Poista
  8. Hupsista, että oikein 200 kuvaa - no tämän bloggaajan hermot eivät ainakaan kestäisi ja puhumattakaan assarista.
    ja kyllä blogissa pitää elämä näkyä!

    Vastoinkäymiset vahvistavat ja kun sinulla ihania ihmisiä ympärillä - niin kaikesta selviää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Juu ei, 200 kuvaa on aivan tajuton määrä! Minulla lähtee hovikuvaaja melkein jo kävelemään 10. kuvan kohdalla ja aika harvoin sitäpaitsi nykyään kuviani ottaa kun työajat ovat meillä kovin erilaiset. Mutta käsittääkseni tämän kyseisen bloggaajan kuvat ottaa kyllä oma aviomies, niin että hattua vaan ylös moiselle kärsivällisyydelle!

      Totta puhut tuulanneli, ihania ihmisiä ympärillä niin kaikesta selviää! Mukavaa loppiaista!

      Poista
  9. Tuo viitta on kiva ja käy kauniisti tuon muun kokonaisuuden kanssa. Hyvä! Niin, jotkut kestävät toisia paremmin vastoinkäymisiä, pahinta on varmaan jos on yksin tai tulee hylätyksi ja joutuu selviämään ja taistelemaan yksin. En oikein jaksa uskoa tuohon sanontaan, että mikä ei tapa, se vahvistaa. En myöskään usko lauseeseen "Kyllä nuorena jaksaa." Ei jaksa. Joskus tilanne on niin umpikujassa, että siitä ei tunnu olevan ulospääsyä; silloin lähimmäisen lämmin ymmärrys ja kannustavat ja empaattiset sanat voivat olla avuksi. Myös konkreettinen pieni apu voi auttaa eteenpäin. Olen työssä, jossa kohtaan myös sellaisia henkilöitä, joilla on hankaluutta elämässä, tokihan meillä kaikilla on joskus joitain vastoinkäymisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RomanticLady<3 Viitta on mieluisa hankinta. Olet ihan oikeassa tuossa että toiset kestävät paremmin vastoinkäymisiä ja pahinta on varmaan hylätyksi tulemisen tunne vastoinkäymisten kohdatessa. Toiset vastoinkäymiset ovat niin syviä, että varmasti jättävät arven sieluun. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus ja oikeus apuun vaikeissa tilanteissa selviytyäkseen niistä, Jollei ole lähellä ihmisiä joiden kanssa noita vastoinkäymisiä jakaa ja käsitellä, voi ammattiavun hakemiselle olla suurikin kynnys joskus, mutta onneksi sitä yleensä on saatavilla, kunhan vain tietäisi mistä etsiä. Suurien vastoinkäymisten myötä joista selviää, tulee kyllä toivottavasti usko siihen että selviää seuraavastakin kun se kohdalle tulee. Arpia ehkä jää, mutta arvetkin voi kantaa ylpeydellä siitä että hei minä selvisin kuitenkin... Tuohon "Kyllä nuorena jaksaa" en usko minäkään, ehkä juuri päinvastoin. Nuoret ensimmäisten suurien vastoinkäymisten ja/tai uupumisen kohdalla eivät varmasti vielä tiedä sitä mitä me vähän vanhemmat, eikä käytössä ehkä ole vielä samanlaisia selviytymiskeinoja.
      Voimia sinulle työhösi ja muiden ihmisten auttamiseen<3 Tärkeää työtä ja tärkeitä asioita!

      Poista
  10. Löysin blogiisi minäkö keski-ikäinen blogista! Ei tämä bloggaaminen oo niin vakavaa, että aina pitää kaiken olla ihan just. Ainakaan mulla ei ole...Mylla on hiukset on joissain kuvissa sinne ja tänne ja kasvot kiiltää ja sun muuta...Tervetuloa mun blogiin kylään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana<3 Kiva kun löysit tänne Tiian blogista! Oikeassa olet, ei tämä ole niin vakavaa ollenkaan! Joskus vaan laittaa huokailemaan että voi itku taasko näitä "huonoja" kuvia...;)) Sitä on luultavasti ihan itse oman itsensä ankarin tuomari. Pitääpä tulla blogiisi kyläillemään! Mukavaa loppiaista!

      Poista
  11. Meillä kuvataan noin 30-100 kuvaa joka kerta. Aikaa menee noin 5min. Mies löysi sarjakuvaamisominaisuuden kamerasta ja antaa posottaa samalla kun minä kääntyilen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sarjakuvaus kuulostaa muuten kätevältä, pitääkin kokeilla silloin kun on tuo hovikuvaaja käytettävissä! Voi olla kyllä että lopputulos aiheuttaa täällä hieman naurun pyrskeitä, luulen etten ole kovin hyvä pyörähtelemään...:D Sulla on vielä se etu tuossa iässä ettei ole ikänäköä kuten meikäläisellä jo, kuvia alkaa olla vaikea sortata, pitäisi varmaan jo lukulasit hommata...:D Ihanaa loppiaista sinne ja lisää pyörähtelykuvia!

      Poista

Kiitos kun jätit viestin...:)