sunnuntai 11. elokuuta 2019

Eteisen komeron uudistus kalkkimaalilla - Little home renovation with chalk paint...










Heipat täältä metsän ja hiljaisen kesäsateen keskeltä! Oikeastaan ensimmäinen kesäsade loman aikana (ja viimeinen, koska huomenna koittaa työaamu), sade jopa näyttää, tuntuu ja tuoksuu kivalta, koska sitä on ollut niin vähän ainakin täällä meillä. 

Olo on vähän kuin junan alle jääneellä, varsinkin loppulomasta tuli melkoinen toimintaloma. Luultavasti kroppa tarvitsisi loman lomalta. Oispa 3-kymppinen niin kaikki tämä sujuisi niin paljon helpommin! Se on luojan tosi että 5-kymppisenä kaiken tuntee luissaan jälkikäteen. 

Viikolla ei montaa päivää ollut milloin ei olisi tehty ja menty pää punaisena vaikka tarkoitus oli ihan muuta. Täällä on rakennettu kierrätyskuistia, maalattu huonekaluja, kannettu kierrätykseen meneviä huonekaluja pihalle ja toisia kierrätettyjä sisään. Kirpputoripöytäkin meillä on ollut jo muutaman viikon. Melkoista rymsteerausta edestakaisin. Luulen että tänne on eksynyt jo joku syksyn pesimisvimma. Illat pimenevät vauhdilla ja kroppa vaistoaa sen ennen kuin mieli ehtii edes tajuta. Pesimisvimma on myös jollain tavalla vallannut hovikuvaajan, koska välillä en perässä pysy kun komennetaan taas jotain kantamaan ja rakentamaan. 

Välillä ollaan kyllä oltu ihan sosiaalisiakin, viime viikonloppuna käytiin 86-vuotis synttäreillä ja eilen 7- ja 10-vuotis synttäreillä. Ja synttärien päätteeksi vaellettiin vielä illalla naapureiden kanssa paikalliselle laavulle tekemään tulet ja paistamaan makkaraa. Matkalla nähtiin ainakin kaksi hirveä, joten siitä saa ehkä kuvan miten maalla me täällä oikeastaan ollaan. Olipa tuossa keväämmällä karhukin bongattu meidän pellon reunalla. Kaupungin menosta ei ole viikkoihin ollut mitään tietoa niitä päiviä lukuunottamatta kun ollaan käyty äitiä auttamassa ja hoitamassa. 





Jaarittelunkin tässä iässä taitaa. Siis bloggauksen aihe oli tuo pientä pintaremonttia. Tällä kertaa kohteena oli ne viimeiset omasta mielestä epämiellyttävät pyökinväriset eteisen kiinteät melamiinikaapit. Ne vihdoin vaihtoivat väriä. En tiedä olisinko vielä tarttunut siihen maalaushommaan, mutta kun hovikuvaaja maalasi viereisessä huoneessa sänkyä niin ajattelin että siinä samalla sotkullahan se menee. Melkoinen homma kuitenkin. Siinä meni yöhön asti ja onneksi kaapista löytyi vielä muutama musta kahva ja yläkaappeihin vaihdoinkin sitten laatikosta löytyneet posliininupit kun muuta ei ollut heti saatavilla. 








Väri on hovikuvaajan valitsema, itse olisin ollut vähän tummemman sävyn kannalla, mutta tykkään kovasti tuosta vaaleastakin. Maalina käytin kalkkimaalia, jota on superhelppo maalata. Tällä kertaa käytin siihen lyhytnukkaista mohair telaa. Pinnasta tuli melkein yhdellä kerroksella tasainen ja hyvä. Matta ja päälle tulee vielä vaha helpottamaan siivousta. Jos ei tykkää kalkkimaalista, rautakauppoihin näkyi tulleen myös uusia melamiinille tarkoitettuja maaleja. 






Lisäksi löysin superalesta eteiseen harmaan rahin, jolla voi istua ja pukea kenkiä tai sille voi laskea laukut ovesta tullessaan. Eteinen on jo hyvän aikaa ollut ilman mitään tuolia tai paikkaa joka helpottaisi siellä pukemista. Lampaantalja rahilla oli hovikuvaajan sisustusratkaisu, minusta se oli ihan hauska, kissan mielestä taas maailman paras nukkupaikka, joten se oli ihan win-win. Kirpparilta hankittu vaaleapunasävyinen matto (5 euroa) on ollut siinä tilapäisesti ja se saa siinä toistaiseksi olla, koska se on hauska vaaleanpunaisen jakkaran kanssa. Viime aikoina on tuntunut siltä että ei mitään liian viileää, kliinistä ja täydellistä vaan sisustuksessa pitää olla ainakin väliaikaisesti jotain hauskaa. Huomio täydellisyyden tavoittelusta sisustuksessa on saanut väistyä, valitsen mieluummin hauskan ja epätäydellisen, se viehättää enemmän omaa silmää. Raitatyynykin oli käsissä eikä sille löytynyt paikka, joten olkoon sekin luomassa kotoista ja rentoa tunnelmaa eteisessä. Samat taulut ja koristeetkin laitoin takaisin omille paikoilleen.
 Avainkaapin kanssa olen vähän sitä mieltä että ehkä maalaan sen.



Mitä mietteitä epätäydellinen sisustus siellä ruudun toisella puolella herättää? Pitääkö olla jus sävy sävyyn vai saako olla hauskaa ja poikkeuksellista? 




Doorway storage closets have been a sore thumb in this house for a long time. I have always hated the color they were. For some reason they just have been left alone untill now. They were no 1 in my to-do-list but I have been somewhat lazy. One evening hubby decided to paint our old bed from dark Wood to white and I thought well, why not paint to closet as well if we are having "paint the furniture night". So I did paint them finally. Hubby wanted light grey and I would have preferred little more darker shade but decided to please hubby this time. 

I also bought earlier a grey footstool for the doorway since it had zero Place to put down bag or tie shoue laces. Now it has a beautiful grey closet and grey footstool with fun sheep hide and now its both functional and nice. And also the favourite sleeping Place of the cat... :))






2 kommenttia:

  1. Kiva sisustus minusta. mutta jestas tuli ihan hiki kun luki mitä kaikkea ootte tehneet siellä!
    ihana viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu<3 Kyllä se on ihan puuskittaista mitä tehdään täällä. Työtä riittäisi aamusta iltaan sisällä ja ulkona, mutta tässä iässä huomaa ettei jaksakaan samalla tavalla enää kuin 10 vuotta sitten. Kaipa se on vähän 5-kympin kriisiäkin. Olen nimittäin havahtunut huomaamaan että varmaan seuraavan 10 vuoden kuluttua jaksaa vielä vähemmän. Ymmärrän nyt aika hyvin miksi usein vanhat talot ovat juuttuneet johonkin aikakauteen. Ikä tekee tehtävänsä... Ihanaa aurinkoista sunnuntaita sinne, nautitaan viimeisistä lämmöistä vielä ennen kuin syksy todella tekee tuloaan<3

      Poista

Kiitos kun jätit viestin...:)