maanantai 4. maaliskuuta 2019

Sohva mullin mallin - Sofa gone rogue...





Tässä surutyön lomassa olen huomannut että kaksi asiaa surun ja itkun lisäksi vallitsee mielessä, jotka eivät ihan tässä määrin sinne normaalisti kuulu. Toinen on huono muisti, aivot ovat jossain aivan ihmeellisessä dementia-moodissa, jossa huomaa välillä seisovansa jossain huoneessa muistamatta mitä varten on sinne alun perin tullut. Siihen olen huomannut parhaaksi lääkkeeksi palata takaisin sinne mistä lähti liikkeelle (jos sattuu muistamaan). Toinen asia on päättämättömyys. Varsinkin pienistä asioista, ei vaan osaa päättää jotain asiaa suuntaan tai toiseen.




Sohvan uusi tyyli on lopputulema tästä päättämättömyydestä. Kotiin oli tietysti pesiytynyt villakoiria ja valtavia pyykkivuoria sillä välin kun olimme sairaalassa ja tai matkalla edestakaisin. Tuossa sain sitten vihdoin siivouspuuskan kaiken jälkeen ja siivouspuuskan osana päätin pestä sohvalta huopia ja tyynynpäällisiä. Sohvalla on siis normisti 90% ajasta tuo  luonnonvalkoinen tekoturkishuopa, jota kissat ja koirat itseni lisäksi rakastavat. Pesun ajaksi heitin sohvan päälle uuden tähtihuovan joka vielä oli paketissakin kun ajattelin että jotain pehmeyttä ja suojaa siihen on hyvä saada. 

Kuinkas ollakaan ehdin siivouksen aikana pestä tyynynpäälliset ja huovat ja ne huomaamatta kuivaajassa jo valmistuivat ennen siivouksen loppua. Siinä sitten seisoin ne kädessä ja yritin päättää että kummat huovat sohvalle nyt sitten laitetaan ja kas kummaa en osannutkaan päättää... Lopputulemana rytkäisin sinne kaikki huovat ja tyynynpäälliset käsistäni 

Näin arkipäiväisestä päättämättömyydestä syntyi siis sohvan uusi rohea look. Kynttilänä kakun päällä siellä on vielä joululta jäänyt punainen jouluviltti, jota en jaksanutkaan enää alkaa kaappiin pesemään. 

Tykkään sohvan uudesta roheasta ja sotkuisesta lookista. Siellä on nyt jokaiselle jotakin ja nyt se saa olla kun on tärkeämpiä asioita hoidettavana. Jotenkin se on nyt myös juurikin se tarvittava pehmeä pesä, jossa saa rauhassa hoitaa surua, lukea, kutoa ja ihan vaan lötkötellä tai ottaa torkut. Olen paritkin torkut siinä nyt torkkunut ja välillä sinne saa jonottaa... 




Jos tästä sohvatarinasta jotain ottaisin opiksi, on se että kun aina sanotaan että suru tarvitsee aikaa, niin suru tarvitsee kotona myös sen turvallisen pehmeän pesän jossa on lupa surra. 

Vaikkei ollakaan ortodokseja, ikonit ovat minusta aina olleet lohdullisia. 



After a loss in the family the home chores have been undone for a quite a while. Now I finally got done some most important chores one of them being putting sofa blankets and pillow cases into the washer and after that into the tumble dryer. After a while they were done and I had allready put in some substitute blankets. I was unable to deside what throws and blankets sofa should have this time so I ended up just throwing all in... 

Here is the end result. Sofa gone rogue... Hah. Well, I actually liked it so it can stay that way for a while. At least there is something for everyone... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit viestin...:)