En ole koskaan muistaakseni tehnyt tbt-postausta, mutta nyt ajattelin että voisi olla aika. Se tuli mieleeni kun tuossa jouduin deletoimaan valtavan määrän vanhoja postauksia, joista blogger oli hävittänyt kuvat jonnekin. Niitä varmaan vieläkin vuodelta 2013 löytyy deletoitaviksi kunhan saan aikaiseksi. Ne ovat vain kadonneet kuin tuhka tuuleen, eikä auttanut muu kuin painaa delete-näppäintä, koska alkuperäiset ovat jääneet jonnekin vanhan koneen syövereihin.
Tbt siis tarkoittaa throwback thursday:tä Postausta jossa on mukana asukuvia menneiltä ajoilta. Valitsin tähän postaukseen muutaman tämän viikon kuvan ja muutamat kuvat vuosien 2015 ja 2014 lokakuulta.
Epätäydellinen minä taas tuli mieleen varsinkin noista uusista kuvista. Pömppömaha ja kintut vähän minne sattuu ja vähän sitä sun tätä vinksallaan. Kukapa meistä olisi täydellinen ulkonäöltään tai luonteeltaan, mutta joskus se rassaa enemmän kuin tavallisesti. Yritän aina ajatella että no jaa, onhan sentään jotain hyvää. Jos ei muuta niin ainakin luonnonkiharat hiukset ja vihreät silmät. Ja sitä paitsi tämähän on muutenkin tavallisen naisen kirjoittama blogi toiselle tavalliselle naiselle. Ei ole tarkoituskaan olla täydellinen vaan se ihan tavallinen nainen yksi asu ja asia kerrallaan askeltamassa kohti hyvää ja toimivaa vaatekaapin sisältöä. Ja nämä muut turinat siihen sitten päälle.
Tämä päivä on mennyt flunssassa ja kuumeessa vällyjen alla ja se jos mikä saa tuntemaan vajavaisuutta. Villasukat jalassa ja se teidänkin tykkäämä harmaa villainen pooloneule pyjaman päällä tätä postausta täällä nenä tukossa kirjoittelen. Täydellinen minä ei saisi flunssaa lainkaan tai ainakin viipottaisi flunssasta huolimatta töissä ja maailmaa parantamassa. Olisi täydellisen tehokas. Mikä tässä nykypäivässä oikein onkaan kun tavallinen flunssa saa tuntemaan itsensä huonoksi. Pitäisi jaksaa olla töissä, huolehtia ulkonäöstä, pitää kämpsy puhtaan kiiltävänä vaikka ainoa joka kiiltää on punainen nenä ja kuumeiset silmät. Mikä siinä on kun ei itselleen riitä? Ei ole kukaan moittinut, eikä sanonut pahaa sanaa, mitä nyt hovikuvaaja nurisi kun samassa flunssassa on että taas olen töistä jonkun taudin kotiin kantanut...
Luulen että näitä vajavaisuuden tunteita on meillä kaikilla ainakin silloin tällöin. Tärkein juttu, jonka elämässä oppii on sen epätäydellisyyden sietäminen, hyväksyminen ja sen kanssa eläminen. Nuorempana se oli tosi vaikeaa, ulkoisia paineita koki vaikka kuinka paljon. Tässä iässä se on jo helpompaa. Tietää että läheisille riittää juurikin sellaisena kuin on, epätäydellisenä ja omana itsenään. Se on ehkä maailman tärkein ja paras asia. Aina omalla kohdalla ei näin ole ollut ja silloin vaaditaan tosi paljon omalta päältä että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja osaa päästää irti pahoista tai huomaamatta annetusta kritiikeistä ja jatkuvasta mollaamisesta. Joskus joutuu päästämään irti jostain läheisestä ihmisestä sen vuoksi tai työpaikasta. Olen varma että siellä ruudun toisellakin puolella on kokemuksia näistä energiaa ja itsetuntoa syövistä negatiivisista energiaimureista ja epätäydellisyydestä muistuttajista.
Yhdessä suhteessa olen ollut harvinaisen onnekas ja se on juurikin te siellä ruudun toisella puolella. Bloggaajana en ole koskaan saanut mitään mieletöntä negatiivista kritiikkiä enkä epäasiallista käytöstä ja kommentteja osakseni, vaan aina positiivisia ja kannustavia kommentteja.
Iso kiitos siitä teille rakkaat lukijat<3
tbt asut
lokakuu 2015
Kaikki nämä löytyvät vielä kaapista ja ovat käytössä.
lokakuu 2014
Näiden 2014 kuvien jälkeen mustat rikki menneet nilkkurit ovat päivittyneet uusiin ja trenssi odottaa kaapissa kilojen karisemista, muuten kaikki ovat edelleen käytössä.
I think this is a first tbt posting that I have ever done. I got the idea when I was forced to delete lot of my 2013 postings due to the fact that pictures had mysteriously disappered from them. Im guessing due to some computer glitch at some point. Since I dont have ther originals anymore I had no choice but delete those postings.
So the tbt includes outfits from October 2015 and 2014. All of the items exept the black booties in the last picture I still use. Actually I still like all of those.
Im not sure what other bloggers think when they look at their own outfit piccs but I feel imperfect. I would love to be perfect and have perfect outfits but maybe thats just the clue of this blog. This is from me to all of you. From one imperfect to the other normal imperfect women. To show that we dont have to be perfect or rich to look for a perfect or working wardrope. It can be done without being in perfect weight, looks and limitless resources. And besides the size we can be stylish too.
It took me a long time to accept that Im ok just By being me. Nothing more, nothing less. For that I have my nearest friends and hubby to thank for. And you my readers. I have always received just positive comments and support. Thank you<3
